Mutta sitä odotellessa täytyy kärsiä tässä pimeydessä. Sateessa. Onneksi oli edes lämmin.
Raahauduttuani tallille käväisin lukemassa taulun ja kuten arvasin oli mulla Pomo. Tunnilla myös Kaisa, Vinski, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo oli tokalla tunnilla. Katselinkin siis tunteja ja kävin pikkasen pikakävelemässä Kittyn vieressä. Ja sydän syrjällään mä jouduin tsiikaamaan kun Pompeli oli hurja. Siellä se otti vähän lähtöjä ja oli välistä kuin tulisilla hiilillä. Apuvaa :D Kai mä koitin puhua itselleni järkeä "mitäs luottamusta tämäkin on jos panikoin sen perusteella kuinka tällä tyypillä menee" mutta toisaalta vähän pelkäsin sitä jos mua vaikka alkaakin jännittää ponin kyydissä.
No johan poni näyttää pieneltä ja minä harvinaisen vamolta.
Tuntimme alettua menin Pomon luo ja nousin siitä kyytiin. Sitten lähdettiin kävelemään. Ja turhaan minä etukäteen jännäsin, poni käyttäytyi suoranaisen mallikelpoisesti koko tunnin. Loppukäynneissä se hätkähti (= tipahti noin kaksi milliä alas päin ja käänsi päätään suuntaan x) mutta muuten ratsu oli kuulolla ja rauhallinen, ei kyttäillyt jännittyneenä, eikä karkaillut mihinkään. Mutta kuten taas huomataan, niin minä olen kehittynyt. Tämä on ollut hieno syksy ainakin tähän mennessä. Siis jos verrataan edellisiin syksyihin, silloin tunnit on menneet aina siihen että hevoset vaan juoksee alta ja tekee lähtöjä. Mites nyt? Monen monta tuntia on ollut, jolloin hevonen ei ole tehnyt mitään pöllöä. Ja jos heppa nyt kerran säikähtää tai lähtee vähän reippaammin, niin onhan se aika kaukana noihin edeltäviin syksyihin. Tätä mä itse asiassa olen odottanutkin - rauhallista syksyä. Mähän en ole edes pudonnut tässä syksyn aikana kertaakaan. (toki kannattaa varmaan julistaa tälleen, katotaan vaan mitä huomenna tapahtuu)
Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä. Hain siinä pikku hiljaa ponille hieman etenevämpää käyntiä, sillä se suorastaan mateli. Sen lisäksi tehtiin voltteja ja koitin asetella ratsua parhaani mukaan. Nyt tuntui löytyvän asetus paljon paremmin kuin ennen, kevyt asetus tuli lähes itsekseen. Vauhtiakin löytyi sitten lopulta ihan tarpeeksi. Ja tosiaan, kyllä Pomo vähän katseli taas kaikkea. Kuitenkin se oli pikemminkin sellaista "mitäs tuolla tapahtuu" ei mitään paniikinomaista "mitä mä nyt voisin pelästyä" tyylistä. Kääntelin ponin nokkaa sisälle jotta se keskittyisi asiaan eikä siihen maisemien katseluun.
Käynti oli lopulta siis ihan hyvää. Siis ihan kivaa. Oikeastaan ainoa ongelma oli se, että Pompeli kääntyi välistä niin julmetun löysästi. Jotenkin ei pohje mennyt läpi käännökseen ja heppa vain valui ja valui, ennen kuin sain sen lopulta kääntymään. Ajoittain käännyttiin kohtuu terävästikin, mutta.
Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Poni lähti ihan näppärästi tuohon raviin ja se alkoikin oikein kivasti. Keventelin rauhassa, tahti oli hyvä ja rauhaisa. Ja siis ylipäänsä ravi vaan tuntui hyvältä.
Kääntämisen kanssa oli vähän tahkottava, mutta oikeastaan sekin sujui jo lähes tulkoon hyvin. Siis siihen oikeaan kierrokseen. Välillä poni pääsi valumaan uralle. Eikä se aina kääntynyt, vaan ravaili tympeästi kaverin persuksissa. Kuitenkin kun aikani rämpläsin (ja kun käänsin hyvässä kohdassa) niin kyllä se poni oikeasti jopa kääntyi. Löysästi molempiin kierroksiin, mutta kääntyipä kumminkin. Olin iloinen kun me pitkästä aikaa oikeasti tehtiin ympyröitä myös tuohon hirveän vaikeaan oikeaan kierrokseen.
Vaikeaa se oli silti, Pomo hukkui ulko-ohjalta ja sehän tuota kääntämistä taas vaikeutti. En oikein osaa pitää sitä siellä. Vasempaan kierrokseen poni kääntyi tänään jostain syystä melkeinpä huonosti. Tai kyllä se kääntyi, asettui pikkasen. Mutta se oli niin pirun löysää. Se valui liian pitkälle, ei kääntynyt terävästi. Loppua kohden myös iski joku uran kyntämisvimma, ja jouduttiin tässäkin kierroksessa vähän vääntämään kättä siitä haluaako poni nyt oikeasti juosta uraa pitkin vai kääntyykö se kun minä nätisti pyydän.
Istuttiin siitä harjoitusraviin. Piti tehdä ympyröitä ja siirtymiä käyntiin. Ja harjoitusravia väännettiin vain vasempaan kierrokseen. Mä jouduin vähän tappelemaan Pomon kanssa kääntymisestä, sitten taas jotkut käännökset onnistuivat ilman ongelmia.
Keskityin taas suuresti että istun paikoillani ja että poni ravaa hyvässä tahdissa ja järjestyksessä eteenpäin. Tein voltteja, hain asetusta. Ja koitin pitää jalat paikallaan, keskiviikkona ne nimittäin heiluivat liikaa (johtui kyllä lätäköistä mutta joka tapauksessa) Otin myös noita käyntisiirtymiä, ja jopa keskityin niihin tänään kunnolla. Alkuun poni siirtyi todella löysään käyntiin ja siirtyi raviin vasta hetkellisen potkimisen jälkeen. Kun oikeasti ratsastin siirtymääkin eteenpäin, sain sieltä tosi kivaa ja oikeasti reipasta käyntiä ja raviinkin poni siirtyi ihan ensimmäisestä pohkeesta :) Kerrankin näin - käyntiin siirtymät taas eivät olleet niin hyviä, poni siirtyi hitaasti. Mutta tosiaan kun yleensä siirtymät alas on hyviä, mutta käynti lagaa ja raviin siirtymät on hitaita ja huonoja.
Ja en todella tiedä mikä mulla oli, mutta olin lähellä kuolemaa siellä jostain syystä. Teki niin pahaa tuo harjoitusravailu, vaikkei me sitä edes kauan harjoitettu. Yhh.
Käveltiin pikkasen ja otettiin tuota laukkaakin taas "pitkästä" aikaa. Lyhyelle sivulle voltti jolla hidastettiin käyntiä ja sitten tästä hidastetusta käynnistä nostettiin laukka pitkälle sivulle ja sai tehdä jotain ympyrää.
Poni kääntyi kivasti siihen voltille ja hidastuikin nätisti joka kerta.
Ja hei, laukannostot olivat, *kuka arvaa?*, löysiä! (kaikki on kovin löysää tänään) Siis Pomo kyllä nosti joka kerta, mutta aina tarvittiin se pari pohjeapua ja vähän sellaista kannustusta että jos nyt herraponi jaksaisit. Ja sitten vähän viiveellä sieltä tuli se laukka.
Laukattiin ensin vasempaan kierrokseen, joten olin hurja ja yritin tehdä ympyrääkin. Eka yritys meni pieleen kun Pomo karkasi ja siirtyi käyntiin, mutta sen jälkeen tuli pari hienoa ympyrää. Vähän mun kääntäminen on köyhää, mutta ainakin tuli ympyrä, laukka pysyi yllä, minä istuin. Ja se mihin olin oikeasti tosi tyytyväinen: siirsin ponin laukasta raviin ja jatkettiin rauhallista harjoitusravia jonkin aikaa ennen kuin siirsin käyntiin. Suuri juttu, mutta oikeasti. Kun silloin joskus ei voitu Pomon kanssa ravata laukkojen välissä. Se oli joko käyntiä tai kiitoravia, ei välimuotoa. Mutta nyt se pysyi rauhallisessa ravissa, pienellä nätillä pyynnöllä. Olen kauhean ylpeä meistä (:
Oikeaankin kierrokseen otettiin laukannostoja, jotka jatkoivat löysää linjaa. Tosin se itse laukka ei enää niin löysää ollutkaan, ponihan oli suoranaisen virkeä. Tästä syystä en edes jaksanut yrittää ympyröitä, vaan koitin istua vaan ja etsiä vähän hitaampaa vauhtia. (tänään muuten osasin taas istua laukassa. Luojalle kiitos siitäkin)
Mariannea sitten ärsytti meidän laukannostojen löysyys, joten yhden laukan jälkeen se käski mun siirtää käyntiin ja heti kun poni käveli tuli sieltä komento että nyt nostat uudestaan. Minä taisin itsekin pelästyä kun käsky kävi niin äkkiä, joten pamautin sieltä nopeasti laukkapohkeen ponille. Pomokin lähes järkyttyi, mutta tulipa ainakin terävä nosto kun ratsuruuna hypähti laukkaan. No, vauhti pysyi hallinnassa kuitenkin että en mä niin pahasti ponia sentään pelästyttänyt. Eikä tuo herätys auttanut kuin tuossa yhdessä laukannostossa, sen jälkeen löysäiltiin taas, heh.
Sitten loppukäynnit, joissa otin parit kunnon taivutukset molempiin suuntiin. Pomolta kääntyi kaula oikein hyvin, joten sai poni kävellä ihan rauhassa loppuajan.
Marianne oli kauhean tyytyväinen. Siis todella :D Siellä se hehkui kuinka kivasti meni ja kaikki ratsastivat niin hyvin.
Olin minäkin tyytyväinen. Poni oli löysä, pah. Mutta siis muuten. Laukassa istuin, tehtiin ympyröitä, ja se laukan jälkeinen harjotusravi oli niin hienoa ja jotenkin suuri saavutus (vaikka ollaan me ennenkin onnistuttu. Ei tosin varmaan noin rentoina kylläkään) Heh, ja vihdoinkin käännyttiin edes joten kuten sinne oikeallekin :D
Keskelle ja alas selästä. Pompeli tuli taas kuin pölvästi talliin, jossa harjailin hänet nätisti ennen kuin jätin sen rauhassa syömään. Sitten kotiin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti