Mitä turhia. Mä haluan tietynlaisen fiiliksen ja inspiraation ennen kuin kirjoitan tai teen noita "muistohöskiä" mikä on erittäin kuvaava sana. (josta voidaan todeta että en ole tainnut halaistulla sanalla mainita sitä kun Sulo lähti. Tosin se nyt lähti vain jonnekin muualle. Ja toisaalta siinä oli myös se että Suloon olin siinä kohdassa jo harvinaisen tympääntynyt koska poni on pieni, heh (: )
Mä oon kauhean iloinen että Salperista tuli kuvia ja videoita. Kahdesta tunnista toki vain, mutta näissäkin on jo todella suuri kontrasti. Ja pidän näistä kuvista :)
Salli oli kiva poni. Tai no, hevonen. Pikkuinen hevonen.
Se oli kauhean nätti. Minä olen tylsä, mutta oikeasti mä todella pidän tuollaisista tavallisen tylsistä ruskeista hevosista. Ja jotenkin tuo Sallin värin puhtaus, ei mitään ylimääräistä valkoista. Mun mielestä Sallilla oli mitä suloisin pää. Sillä oli sellaset nätit silmät, ja niin pehmeän näköinen turpa (johtui tuosta tasaisesta ja tummasta väristä) Heh, Sallilla oli sellainen pyöreä pää ja vähintään yhtä pyöreä ja suloinen maha. Kovin nätti poni.
Ja varsin mukava. Välillä ehkä turhan dramaattinen, mutta useimmiten kuitenkin kauhean söpönen.
Ratsastushan sitten olikin mielenkiintoisempaa. Välillä sujui, välillä taas ei mistään tullut mitään. Varmasti useimmat epäonnistuneet tunnit menivätkin ihan mun piikkiin, mutta kyllä välillä hepalla oli sellaisia akkapäiviä ettei paremmasta väliä.
Jotkut tunnit menivät siten, että Salli vain kipitteli ja köpötteli sinne minne häntä huvitti ja minä kiikuin kyydissä kuin pölvästi. Kuitenkin välillä se mystinen tatsi löytyi ja me onnistuttiin kääntymään ja liikkumaan kuten kuului.
Tosin eipä sillä. En mä nyt niin paljon Sallilla edes mennyt. Välillä joitain kertoja peräkkäin, välillä kerran. Sitten saattoikin olla puolen vuoden taukoa. Ehkei siis ole oletettavaakaan että sujuisi ihan uskomattoman hienosti, varsinkin kun minäkin olin huonompi (kuinka sekin on mahdollista)
Se ensimmäinen tunti oli mielenkiintoinen. Salli puuhasteli aika pitkälti sitä mitä se halusi kun minä itse jännitin kyydissä. Tosin kyllä se välillä löytyi ja päästiin niiden parin puomikasan ylikin. Sen jälkeen mentiin vähän alamäkeä, tai ainakin mulla on päällimmäisenä mielessä ne tunnit jolloin kahdeksikon ratsastaminen ravissa oli mahdoton tehtävä kun rouva hevonen ei kääntynyt, enkä minä ollenkaan osannut. Kai silloinkin oli edes jotain positiivista, heh.
Sallihan oli varsin merkillinen hevonen. Se mikä jaksoin aina hämmästyttää oli se laukka, jota en koskaan kyennyt kuvaamaan muuta kuin megalomaaniseksi. Se mieletön pomppu jota se laukka vaan oli, käsittämätöntä. Ja varsin kaukana siitä jogi-ravista jota poni tykkäsi mennä kunnon lännenheppana.
Onneksi poniakin lähes kiinnostaa (:
Talvella menin sen yksittäisen kerran Sallilla. Se oli hyvä tunti. Vaikka heppa heittikin minut maata kiertävälle radalle innostuessaan. Sitten taas keväällä oli se yksittäinen tunti ja se oli kamalaa. Hirveää, ja silloinkin lensin kuin raketti suoraan maahan.
Mutta sitten tuli tämä kesä. Ja sitten taulussa lukikin taas Salli. Hienoa että otettiin härkää sarvista siinä kohdassa, eipä tuossa olisi kauhean kauan ollut aikaakaan.
Se oli hieno tunti (se vanha kooste tunnista) Siis tokihan heppa oli laiska koska mua jännitti vähän, mutta kuitenkin. Olin niin tyytyväinen. Se kevät oli ollut niin vaikeaa, oli vaan niin hienoa huomata että vihdoin jokin hevonen (sen Nikkiksen lisäksi) toimii. Että me oikeasti onnistuttiin ihan nätisti ja paljon paremmin kuin silloin keväällä.
Siitä tunnistahan alkoi tämä Salli-kausi. Paljon Sallilla, jossain välissä oli ehkä joku muu. (Menin siis paljon Sallilla mun määritelmillä)
Oikeasti se oli mieletöntä. Tuo koostetunti oli tuntunut menevän jo hyvin, ja silti tunnuttiin vain menevän ylöspäin. Välillä jotain pientä hakemista jossain, mutta suunta oli koko ajan oikea. Mä aloin löytää istuntaa laukkaan aina vain enemmän, Salli lähti kääntymään paremmin, honattiin asetus ja eteenpäin liikkumisen tärkeys. Onnistuttiin tekemään laukassakin ympyröitä, minä aloin istua siellä harjoitusravissa. Siis kaikki vain toimi kivasti, ainakin useimmiten.
Mä aloin luottaa Salliin hyvinkin paljon. Koskaan poni ei kärsinyt luottamuspulasta, mutta pääsin siis vielä jotenkin pidemmälle tämän oman rauhallisuuteni ja luottamukseni kanssa. Aloin oikeasti ajatella että mä jopa jossain määrin osaan ja pystyn ratsastamaan Sallilla.
Se oli vain niin hienoa. Hyvin erikoistakin. Aikaisemmin poni oli mennyt joko huonosti tai tasapaksusti, mutta nyt... Yllättäen se alkoi toimia kesällä niin hyvin, että Marianneltakin tuli kommenttia että Salli on niin mun hevonen. Suuri kehu jo sinäänsä, ja muutenkin tuntui hyvältä että oikeasti on jokin heppa jonka kanssa se natsaa noin hyvin yhteen (ainakin sillä hetkellä siis)
Oikeastaan mun osalta tämä meni todella hyvin. Menin kesällä Sallilla kyllästymiseen asti ja poni meni niin hienosti. Sitten kun minä aloin olla jo täysin tympääntynyt samalla hevosella renkkaamiseen, niin suunnilleen samoihin aikoihin heppakin jäi jo pois tunneilta. Meidän homma ei jäänyt siihen kevään kamalaan riekkumiseen ja toisaalta en joutunut lopettamaan Sallilla ratsastusta ennen kuin oikeasti halusin.
Tiedä häntä. Tietyllä tavalla on toki ponia ikävä. Hieno ja kovin suloinen. Ja se meni niin hienosti.
Toisaalta ei tämäkään mikään vaikea irtipäästettävä ollut. Ehkä se on hyväkin.
Mulla on Sallista oikein positiiviset muistot. Hieno heppanen, mun hieno heppanen :)
Sitten tässä ois vielä tuo muistovideon tapanen. Taas tollanen mun tyylinen (ja tosiaan, kun kuulin biisin radiossa niin tiesin heti, että nyt on tehtävä Sallille video. Muuten en olisi sitä noin nopeasti edes tehnyt, mutta musiikki oli niin upea että oli pakko)
Kirjoittelen justkohtsillää tunnistakin. Nyt kuitenkin inspiroiduin ja vihdoin ja viimein oikeasti halusin kirjoittaa myös Sallille oman muistotekstinsä (eipä täällä olekaan kuin Astalle tähän mennessä. Samoin video on vain Astalle. Pienelle Astalle :) )
Kiva teksti (-: Mulla oli joskus melkoista vuoristorataa Sallin kanssa, hämmentävää ajatella että mitä olis tapahtunu jos Sallia ei olis koskaan ollutkaan.. Mutta nyt sitä ei satu enää, voi pikku heppaa. Oli se kyllä kumman vaikuttava otus jotenkin.
VastaaPoistaTjaa, vähän sekalaisia ajatuksia taas. :)
PoistaKovin mielenkiintoinen hevonenhan se. Kuitenkin tosi hieno
hui ku tää tuli ihan yhtäkkiä D: en oo vähään aikaan Maskulla käyny ja viimeks ku kävin niin Salli oli viel siellä tarhassa köpöttelemässä :( Hieno heppahan se, vaiks sen laukka oli kyl mielenkiintosta (:
VastaaPoistaJoo, onhan tästä nyt jokunen viikko jo aikaa, mutta mutta.
PoistaHeh, Sallin megalomaaninen laukka, sitä mentiin niin että sisuskalut rytkyi (;