Ja ajoittaista ajelua. Nyt haluaisin huomauttaa että mulla on alkava migreeni (tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, etten näe oikein mitään koska näkökenttä on täynnä auroja [niin, ei siis mitään lumiauroja ;)] ja pääkin vähän särkee. Mun on kuitenkin vähän pakko saada tää tänään kirjoitettua, mulla on muutenkin huomenna tekemistä ja nyt sitä on kahta kauheemmin kun en tänään voi tehdä oikein mitään. Joten en viitsi tätä tekstin kirjoitustakin lykätä huomiselle) joten teksti voi olla vähän köyhää, koitan vaan nopeasti kirjoittaa. Antakaa siis anteeksi kirjoitusvirheet ja tönkköys :)
Tallille tosiaan, mulla oli Pomo, tunnillamme myös Sakari, Vinski, Elvis, Evita ja Kaisa. Pompeli oli tokalla tunnilla, joten katselin tunteja ja sitten pääsinkin jo Pomon luo.
Nousin selkään ja lähdettiin kävelemään. Tänään oli tarkoituksena onnistua, joten hain heti reippaan käynnin ja kääntelin voltteja. Samaten keskityin käsiin, nyrkit kiinni ja kädet kulmaan. Tunti alkoikin tosi kivasti, Pomo kulki reippaasti, kääntyi hyvin, asettuikin melkein ja kädetkin olivat kunnolla, jippii!
Mariannen palattua aloitettiin kulmilla. Tötsät merkkasivat kulmat, käveltiin vaan irti aidasta ja tehtiin mahdollisimman hyviä kulmia. Nämä onnistuivat ihan nätisti, välillä PomPom kaatui kylki edellä luikerrellen, mutta pääsääntöisesti mentiin kuitenkin hyvin: poni vähän asettui, kääntyi jyrkästi ja suoristui takaisin aktiiviseen käyntiin. Olin tyytyväinen.
Lisättiin tähän loivat kolmikaariset pitkille sivuille. Oikein hyviä nekin, keskityin jalkoihin jotta ne pysyisivät kyljissä ja haettiin kevyttä taipumista noille kaarille. Kaikki meni muuten hyvin, paitsi että Pomo painoi oikealle ohjalle. Se ei vain purrut, vaan nimenomaan painoi. Ja mulla oli sitten oikea käsi niin julmetun kipeä enkä oikein saanut tehtyä mitään.
Siirryttiin raviin. Jatkettiin loivilla kulmilla, unohdettiin kolmikaaret. Alkuun ravattiin vasempaan kierrokseen ja se poni oli yksinkertaisesti todella hyvä. Se kulki kivasti, reipastui kun pyysi mutta pysyi kuitenkin rauhassa. Vähän kyttäili, mutta sain sen aina kääntymään pois. Se kääntyi hyvin ja ainakin melkein asettui. Ja minä onnistuin myös, kevensin rauhassa, olin rento ja kädetkin suunnilleen kuten kuului. Olin onnellinen pieni ihminen.
Vaan auta armias kun suunta vaihtui. Ihan käsittämätöntä. Olin tänään vinoakin vinompi.
Heti kun vaihdettiin suuntaa niin mulle tuli sellanen olo kuin olisin ekaa kertaa hevosen selässä, olin niin hukassa ja sekaisin kun yhtäkkiä pitikin muka keventää oikeaan kierrokseen. Hurjan hankalaa. Ja ponikin oli ihan jäätävä, siis se ei kääntynyt, ei mitenkään. Yritin kaikkeni, mutta ei niin mitään. Se vaan juoksi alta kun minä koitin kääntää. Ei auttanut raipan ulkokäteen siirto, ei pitkällinenkään yritys. Huh hei. Ravi oli sitten sellasta altajuoksevaa kipittelyä ja minä jännityin. Olin muutenkin ollut vähän jotenkin peloissani, mutta nyt se vasta muuttui jännitykseksi kun en saanut mitään kontaktia poniin.
Sitten piti istua alas harjoitusraviin. Mun kevennys oli ollut yhtä etukenossa kökkimistä ja pelkäsin todella istua alas. Eikä se alas istuminen ainakaan helpottanut, samaan tapaan poni kipsutteli alta. Tein paljon siirtymiä Mariannen käskystä, mutta poni tuntui vain kuumentuvan niistä. Se ravaili liian kovaa ja olin totaalisen hukassa. Tehtävänä oli joku sellanen että piti myödätä sisältä aina kulmissa ja tehdä siirtymät pitkille sivuille, mutta mä nyt vain koitin saada ponin rauhalliseksi ja toimimaan.
Muistaakseni sitten vaihdettiin suunta ja tehtiin loivat kolmikaaret ja lyhyille sivuille siirtymät. Suunnanvaihto helpotti suunnattomasti. Siis kyllä se alkuun oli yhtä altajuoksemista, poni koitti lähteä laukkaan ja pöllöiltiin ties mitä. Mutta lopulta, pitkän työskentelyn jälkeen poni lähti taas toimimaan. Se kääntyi tähän suuntaan oikein nätisti, ravi rauhoittui. Siirtymät onnistuivat hyvin ja raviinkiin päästiin ilman turhaa kaahailua. Saatettiin taas keskittyä asetteluun kolmikaarilla. Tehtiin kolmikaaria kyllä myös oikeaan kierrokseen ja tämän verran sain Pomoa käännettyä. Voltit tai ympyrät olivat ehdottoman mahdottomia, mutta loivalle kolmikaarelle se sentään kääntyi.
Otettiin loppuun vielä laukat. Piti nostaa harjoitusravista, mutta mua kiristi tuo harjoitusravi ja kääntelyn vaikeus, joten nostelin käynnistä vaan. Ja laukkasin ihan pitkää sivua vaan, keskityin istumaan rauhassa (koska ryskytän liikaa..) ja koitin istua siirtymissä mahdollisimman hyvin. Ja laukkoihin olinkin vallan tyytyväinen. Ensin laukattiin oikealle, yksi epäonnistuminen tuli, mutta muuten laukat nousivat varsin nätisti käynnistä. Mä istuin laukassa ja tiedättekö, kerrankin mulla pysyi jalustimet jalassa ja vielä paikoillaan! Yleensä ne on AINA siellä kengän koroissa. Jes :)
Siirtymät alaskin onnistuivat, istuin ihan kohtuu suorana (vähän ehkä rojahdin kun poni duppasi sinne alas) ja sain pidettyä ponin harjoitusravissa ja sitten vasta siirtymään käyntiin.
Vasempaan kierrokseen laukat olivat myös ihan kivoja. Tähän suuntaan jalustimet eivät pysyneet paikoillaan ja laukkakin oli turhan reipasta. Mutta nousi ainakin ja siirtymät tulivat silloin kun piti.
Sitten vaan loppukäynnit.
Marianne oli tyytyväinen :D Hyviä pätkiä.
Ja siis olin mäkin aika tyytyväinen. Siis ajoittain oltiin tosi hienoja. Mutta sitten ajoittain oli kyllä vaikeampaa kuin ikinä. En oikeasti tajua miten toi oikeaan kääntyminen oli noin hankalaa ettei se onnistunut ollenkaan?
No, keskelle ja alas selästä. Pomon kanssa jouduttiin keskustelemaan siitä, onko kovin sopivaa rynniä kuin norsulauma talliin vai pitäisikö kävellä ihan nätisti. Harjailin sen ja kävin kortin kirjaamassa ja sitten kotiin.
Toivottavasti ei ihan kamalaa tullut. Koitan nyt saada parannettua itseni, heipä hei :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti