Tallille ja jatkoin Pomon kanssa. Tunnilla myös Vinski, Evita, Elvis, Roosa ja Kitty, Pomo vain mun kanssani. Katselin siinä hetken tunteja ja kävin hakemassa pienen ponin sisälle. Taas se tuli portille vastaan ja käveli tyytyväisenä talliin vaikka vieressä mellastikin jokin pellonmuokkauskone. Ponihan osaa olla fiksu niin halutessaan!
Harjailin Pomon ja valitettavasti sen fiksuus ja yhteistyökykyisyys loppui siihen. Herra ruttunaama, mikään ei miellyttänyt, koko ajan oli kiukuteltava ihan normaaleista asioista. Kaikki oli vaan ihan tyhmää hänen mielestään.
Saatuani kiukkuponin varusteisiin lähdettiin sinne kentälle ja taas koeteltiin Pompelin hermoja kun jouduttiin odottelemaan kentän ulkopuolella hetken ajan. Poni seisoi jonkin aikaa ihan nätisti, mutta sitten se ei enää jaksanut vaan rupesi tinttaroimaan edes takaisin kuin pieni lapsi. Ponin pöljämys suorastaan.
Päästiin lopulta sinne kentälle, joten kiipesin kyytiin. Pomon seisomiskiintiö oli täynnä, joten se viisaana otuksena lähti kävelemään kun minä vielä taiteilin itseäni satulan puolelle. Siinä vaiheessa annoin mennä (vaikkei olisi saanut, aijai) en jaksanut takoa ponin päätä seinään että se tajuaisi nämä ihan perusasiat.
Aloiteltiin taas näillä vapaamuotoisilla alkukäynneillä. Ratsastin Pomoa eteenpäin ja tänään vaadin vähän enemmän sitä liikettä, joten lopputuloksena oli oikein kiva ja reipas käynti. Sitten tehtiin voltteja ja asettelin taas parhaani mukaan. Tänään Pompeli oli paljon terävämpi pohkeelle, se kääntyi todella paljon paremmin kuin eilen.
Ja tiedättekö mikä oli suuri juttu minulle? Poni vähän taas katseli puimureita ja toisia hevosia, mutta aina kääntelin sen pään pois ja blaablaa. Mutta tiedättekö kun samaan aikaan mä oikeasti ajattelin että ei tässä hätää, Pomo on niin kauhean viisas, ei se mitään pelästy. Hallelujah! Pomo, suuri demoniponi joka ei koskaan mitään muuta teekään kuin pelästy ja lähde menemään (minun mielestäni siis), oli vihdoin ja viimein poni, joka on niin viisas ettei se tee mitään typerää. Vihdoin ja viimein ollaan päästy näin pitkälle, minä oikeasti kykenen luottamaan siihen että poni on aikuismainen eikä tee mitään. Siis vaikka tässä on jo jonkun aikaa luotettu siihen etten minä nyt putoa sieltä vaikka se lähtisi menemään, niin en mä silti ole aiemmin uskonut sitä, ettei poni voisi lähteä. Tämä oli todella iso askel minulle (ja vielä isompi ihmiskunnalle, heh) Tuntuu muutenkin että Pompelin pelottavuustaso on laskenut huomattavasti sen ilman satulaa keekoilun jälkeen. Pomostahan on tullut lähes pullaponiin verrattava otus. Se jos mikä on hyvä :)
Kun oltiin kävelty, ilmoitti Marianne että tänään tehdäänkin vähän eri tavalla = lähdette nostelemaan laukkoja. Lyhyillä sivuilla (tosin ei käytetty koko kenttää) oli merkitty voltti, eli samaan tapaan kuin eilen, ensin käyntivoltti jolla hidastettiin ja taivuteltiin ja voltin jälkeen laukannosto ja laukkaa pitkällä sivulla. Ja aloitettiin siis oikeaan kierrokseen. Minä toki tyylilleni uskollisena jännityin hieman kun tuli tuollainen ilmoitus ("siis apua niinku, eihän tää voi laukata nyt vielä, ei ikinä onnistuta!") Pomo lähti vähän valumaan uralle kun minä jännityin, joten koitin rauhoittaa oman mieleni.
Lähdinkin sitten heti suorittamaan. Otin oikein härkää sarvista ja päätin että minä olen ensimmäinen joka laukkaa, sittenpä laukka on ainakin omaa saavutustani :D Voltille poni kääntyi oikein kivasti, vähän rauhallisessa tahdissa tosin. Kun koitin sitä laukkaa nostaa, niin sieltä tuli vain ravia. Hidastelin ja valmistelin sitten uudestaan ja nostin pitkältä sivulta uudemman kerran. Tällä kertaa laukka nousi. Heh, ponin laukka oli oikein mummolaukkaa, se ei pyörinyt yhtään ja köpöteltiin todella hitaasti menemään. Kyllä se sieltä ajanmyötä parani, laukka lähti etenemään ja pyörimään paremmin. Onhan se nyt ihan loogistakin että ensimmäinen laukannosto on vähän löysempi kun ei nyt sitä raviakaan otettu.
Päätin heti tässä ensimmäisessä laukassa olla hurja ja tehdä ympyrän. Pitkän sivun lopussa lähdin kääntämään ja olin pudottaa silmät päästäni kun se poni oikeasti kääntyi! Herran jumala, me tehtiin oikeasti tosi kivakin ympyrä. Siis oikeaan kierrokseen, ekasta laukasta. Pomo oli varmaan sairas tai jotain, noin hyvin toimi heti ekalla yrittämällä. Ihan oikeastikin, sen laukkaympyrän ainoa vika oli se kökkölaukka. Muuten se oli hyvä. Mä käänsin kohtuu järkevästi, ympyrä oli aika pieni (ei mikään puoli kenttää sinne tänne) laukka pysyi yllä ja minä jopa istuin ihan hienosti. Mieletöntä! Muita ympyröitä en oikeeseen kierrokseen tehnytkään kun tuntui tila loppuvan, mutta tämä oli jo niin mieletön saavutus, varsinkin kun tosiasia on se että tuo oikealle kääntyminen on ollut niin mahdottoman hankalaa.
Otettiin siinä sitten ihan reippaasti laukannostoja. Jostain kumman syystä tuo toinen pää tuppasi aina ruuhkautumaan, mutta suuressa luottamuksessani uskaltauduin ravailemaan kentän poikki toiseen päähän yksinäni nostelemaan, mitäpä turhia mä siellä kasassa pyörisin. Tänään laukannostot olivat huomattavan paljon parempia kuin eilen. Laukat nousivat suurinpiirtein ekalla pyynnöllä, muutamat ehkä hieman hitaammin. Ja lopulta alkoivat nousta taas enemmän istunnan kuin pohkeen kautta. Laukka oli tahdiltaan oikein kivaa, rauhallista ja mukavaa.
Ja nyt kun otettiin tuota laukkaa noin paljon, niin minä keskityin kerrankin oikein todenteolla mun laukkaistuntaan. Ensin lähdin siitä että istuisin satulassa heijaamatta ylävartalolla edestakaisin. Silloin kun keskityin istuntaan, niin en mä pomppinut. Sitten kun keskittyminen herpaantui niin aloin pikkasen irtoilemaan. En nyt sanoisi että hulluna pompin silloinkaan, mutta vähän ilmavammin istuin kuitenkin. Keskityin vähän noihin mun käsiin, ne tuntuivat jäävän välillä jälkeen ja nykivän vähän liikaa. Kädet löysivätkin paikkansa aika ajoittaisesti. Välillä pysyivät hyvin mukana kunnes sitten katosivat taas hetkeksi.
Kerrankin minä myös keskityin jalkoihin laukatessa. Hain jalkoja suoriksi, kantapäätä kevyesti alas ja sitä että ne jalustimet pysyisivät jalassa. Tämä olikin vaikeampaa, jalat kun heiluivat välillä ikään kuin pohkeita antaen, joskus toinen jalka sojotti eteen enkä mitenkään saanut sitä osoittamaan alaspäin. Tämän lisäksi jalatkin vaan jännittyivät ja sitten jouduin varvistelemaan etten pudottaisi jalustimia. Suurta keskittymistä nämä jalat siis vaativat, ja onneksi siitä oli edes jotain hyötyä. Muutamissa pätkissä jalat pysyivät kuten niiden kuuluukin.
Osan siirtymistä hitaampaan askellajiin tein mahdollisimman nopeasti, osan taas rauhallisesti ravin kautta. Ravin kautta sujui paremmin, Pomo pysyi rauhallisessa ravissa ja siirtyi nätisti. Mahdollisimman nopeat käyntiin siirtymät taas olivat harvinaisen hitaita, heh. Mulla oli myös lieviä vaikuksia istua noissa siirtymissä, pompin parissa viimeisessä laukka-askeleessa, samoin kuin siinä laukan jälkeisessä ravissa. Yritin parantaa sitäkin, mutta tämä jäi nyt vähän vajaaksi.
Otettiin laukannostoja melko paljon. Pomo oli tähän suuntaan ihan fiksu. Laukka oli rauhallista ja pyörivää, siirtymät tulivat nopeasti ja suunta pysyi oikeana. Laukatkin olivat oikeita ja nousivat tosiaan varsin ripeästi.
Tosin tänään menomme ei ollut ihan niin rauhallista kuin eilen :D Pari kertaa Pompeli säikähti muiden mukana ja otti pikkaisen tuota reipasta ja turhan pomppuisaa laukkaa. Minä koitin sitten roikkua kyydissä ja saada ponin hidastamaan. Eipä noissa mitään käynyt, kaikki pysyivät selässä, enkä edes traumatisoitunut (toisin kuin poni. Yhden lähdön se päätti stoppaamalla Mariannen luo. Siinä poniraukka hinkkasi päätään Marianneen ja aneli apua. Ja oli naurunalaisena, poni traumatisoitui niin pahasti että sen oli mentävä halittavaksi kesken kaiken)
Vähän se näiden lähtöjen takia tuli kiireiseksi ja kyttäili vähän enemmän. Tein voltteja ja koitin rauhoittaa ponin käynnin jottei ihan villiinnyttäisi.
Otettiin siinä sitten toiseenkin suuntaan tätä laukkaa. Poni alkoi olla jo kovin virkeä. Muutamat laukannostot tähän vasempaan kierrokseen epäonnistuivat, mutta suurimmaksi osaksi Pompeli oli niin reipas että pieni pyöräytys riitti laukka-avuksi.
Alkuunhan laukka oli ihan kivaa ja suhteellisen rauhallista tähänkin suuntaan. Ainoastaan käynnissä PomPom oli turhankin kiireinen ja yritti ennakoida nostoa. Mutta sitten se poni ilmeisesti innostui vähän turhankin paljon, ja kesken rauhallisen laukan se päättikin pistää ihan ranttaliksi. Nanosekunnissa poni kiihtyi reippaaseen laukkaan ja sitten se hyppeli iloisesti menemään :D Kiikuin parhaani mukaan kyydissä ja ponin rauhoituttua koitin ottaa vieläkin rauhallisempia nostoja.
Tämän omatoimisen irroittelunsa jälkeen Pomo oli todella virkku, jonka takia otin käyntiä vähän pidempään ja nostin muutamat laukat vasta pitkällä sivulla. Jottei poni heittäytyisi aivan villiksi. Taktiikkani toimi, poni laukkasi taas rauhassa. Siirtymät alas nyt alkoivat hieman venyä, mutta ratsu pysyi rauhallisena ja hallinnassa, joten se riitti.
Tähän suuntaan tehtiin sitten jonkin verran noita ympyröitä ja muita käännöksiä. Osa ympyröistä oli vallan hyviä, mutta välistä se heppa vaan pääsi valumaan liikaa. Ja mulla sojotti taas oikea jalka suorana eteenpäin, yöks. Ja tehtiin mitä taiteellisin ympyrä, Pomo valui liikaa joten laukattiin siinä ihan vahingossa kahden vierekkäin olevan puomin yli. Minä nousin siinä vaan vähän ylös satulasta ja pyysin ponilta anteeksi kun sen siihen ohjasin, heh. No, ponihan loikkasi yli vähän isommalla laukka-askeleella ja taisipa tuo vaihtaa laukankin samalla, Marianne nimittäin valitti vastalaukkakaarteista, ja olen täysin varma että ennen puomeja se laukka oli kyllä oikea. (niin, niin siis, oikeastihan mä kyllästyin tohon laukkailuun ja reenailin ihan tosissani noita laukanvaihtoja ja vastalaukkakaarteita. Et sillee)
Laukkailtiin vielä, ihan hyvin ja rauhallisesti. Kunnes poni päätti kuumentua taas ihan pikkasen liikaa. Jälleen se kesken rauhallisen laukan ryykäisi menemään ja sitten laukkailtiin hetken aikaa aivan päättömästi. Kun hiljennettiin totesi Marianne että meidän laukkamme olivat nyt tässä, tosin kaikki muutkin jäivät siinä heti käyntiin.
Sitten käveltiinkin loppukäynnit ja taivuteltiin hevosia. Mä taivuttelin jotain s-kirjaimen tapaista, alkuun Pompeli oli ihan fiiliksissä ja oli vähän turhankin virkeän oloinen, mutta pian se rauhoittui ja löntysteli taas rauhallisesti.
Hah, Marianne ei pitänyt siitä että Pomo pääsi vähän railakkaaksi ja että minä kiikuin etukönössä siellä. Kyllähän mä parhaani mukaan istuin, mutta välillä taas heilahdin sinne eteenpäin. Tosin se oli tyytyväinen laukassa istumiseeni ja siihen että sain niitä ympyröitä tehtyä.
Minä olin siis varsin tyytyväinen. Hieman erikoisempi tunti, onhan niitä käynti-ravi tunteja, mutta tämä oli ensimmäinen käynti-laukka tunti. Ihan hyvä kyllä, pääsi taas vääntämään sitä laukkaa ja vähän kääntelemään. Oikein hyvä. Pompeli oli kiva, vaikkakin vähän tuota.. irrottelua nyt esiintyikin. Tää oli kyllä erikoista, yleensä Pomo menee aina laukassa niin kivasti ilman mitään ylimääräisyyksiä. Ehkä se vaan oli sitä mieltä ettei ole päässyt tarpeeksi laukkaamaan ;)
Mutta tosiaan. Laukka meni hyvin. Tehtiin ympyrää molempiin suuntiin, minä pysyin kyydissä. Ja tämä suunnaton luottamuksen osoitus Pomolle oli kyllä niin hieno asia. Oikein kiva päivä tämä
Keskelle ja alas selästä. Ja jes, Pomo kompensoi tuntipöllöilyjään ja käveli koko matkan nätisti tallille. Kerran se vähän ravasi kun Vinski-herra pöllöili takana, mutta muuten tultiin oikein rennon rauhallisina. Harjailin ponisen pois nopeasti ja kävin kirjaamassa kortin, ennen tuota toivotonta kotimatkaa. Mun mielestä nerokas idea voisi olla neonvalot jokaiseen kuoppaan ja monttuun, tai sitten vaihtoehtoisesti kunnon valonheittimet mun pyörään. Olisi vaan niinku ihan kiva nähdä ne kuopat ennen kuin ajaa niihin. (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti