tiistai 8. lokakuuta 2013

Kiirehtivä minä, kiirehtivä poni

Jotenka päiviä. Tänään tallille ja mulla oli jälleen Pompeli. Tunnilla myös Elvis, Roosa, Vinski ja Sakari ja Pomo oli toisella tunnilla.
Ja tänäänpä oli muuten lämmin, melkein helle. Ei se pieni sumusadekaan haitannut kun oli kerran noinkin lämmintä ja mukavaa. Katselinkin tunteja ja olin todella aktiivinen, kävin taluttelemassa ja talikoimassa. (ehkä se aktiivisuus johtui siitä että tuli kylmä kun istui märällä penkillä märissä vaatteissa. Kävellessä tuli heti lämmin)


Menin siitä Pomon luo ja nousin selkään. Sitten säätelin jalustimia oikein pitkään ja hartaasti ja kerrankin Pomo osoitti suunnatonta kärsivällisyyttä ja seisoi koko ajan nätisti paikoillaan :) Aloiteltiin siitä sitten käynnillä.
Ensin meillä oli pientä mietiskelyä liittyen aiheeseen "syövätkö kentän päädyt pieniä poneja, vai voiko siellä kävellä kyttäilemättä kaikkea mahdollista" Koitin hakea nokkaa sisälle, pyöritellä voltteja, etsiskeltiin asetusta ja yritin saada hevosen vielä kulkemaan reippaasti eteenpäin. Volteille poni kääntyi tosi kivasti vaikka asetus olikin jälleen vähän hankalaa. Kyllä se välillä vähän asettui, mutta välillä ei niin mitenkään. Päätyihin kävely helpottui parin kierroksen jälkeen sen verran että poni ainakin kulki sinne päähän oikomatta. Se vaan kun aina oli kateltava. Suurin piirtein joka kerta heppa kuikuili nokka pitkänä yli aitojen että mitäs siellä mahtaa nyt ollakaan, ihihi. Ja toki vähän jännityttiinkin, oli niin kauhean jänskää. Käynti eteni ihan ookoosti ja tätä kyttäilyä lukuunottamatta poni olikin ihan kiva.
Lähdin myös sitten keskittymään omaan puuhasteluuni, rento ja suora istunta. Ja ne kädet! Nyt kädet alkaa oikeasti parantua, ajoittain on kyynerpääkulma ja nyrkitkin on välillä kiinni ja ohja tuntumalla. Välillä se katoaa, mutta pysyn jo pidempiä aikoja kädet oikein päin.

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin ja kevyt ravissa alettiin tekemään vähän kaartoja. Ensin oli kaksi merkittyä täyskaartoa, ne olivat siellä porttipäässä.

Pakkohan tää oli tehdä. Vihreä on täyskaarto ja sininen vastakaarto, tosin siis alkuun tehtiin pelkät täyskaarrot. Ja tässä toisella lyhyellä sivulla tehtiin ympyrä.

Siirsin Pomon raviin ja lähdettiin keventelemään. Alkuun kun ravailtiin tuolla porttipäässä niin Pomo-parka oli aivan varma että nyt hänen on vähintään karautettava paikalta, mutta pysyttiin kuitenkin ravissa ja pian löydettiin rennompi ja tahdikkaampi ravi, josta oli oikein hyvä lähteä tekemään noita täyskaartoja.
Kevyt ravit menivät tosi kivasti. Pomo oli ehkä enemmän hidas kuin reipas, mikä oli toisaalta hyvä. Ajoittain löydettiin todella hyvää liikkumista ja reipasta raviakin.
Ja siis poni nyt kääntyi tosi hienosti ja suoritti kauhean mallikkaasti. Ainoa sellainen pikku miinus oli se, että poninsyöjä-poni meinasi syödä kaikki kaverinsa. Aina kun joku tuli liian lähelle hänen ylempi arvoisuuttaan niin korvat niskaan ja naamalle niin sellanen ilme, jotta mitä nuo toiset täällä tekevät.
Ja toinen lievä ongelma oli noissa kaarroissa. Pomo kääntyi täyskaartoon hyvin, reitti oli tosi hieno ja ravikin pysyi ihan kivana. Mutta kun se asettuminen oli kaukainen haave. Tai kun ei tuo poni tehnyt mitään muuta kuin kyttäillyt pelottavaa porttipäätyä. Kun minä koitin tehdä pyöreän kaarteen asettuneella ja rennolla ponilla, niin Pompeli pysyy ehkä reitillä, mutta kaarteen loppupuolella se tippuu lapa edellä pois pahasta päädystä koko ajan ulos tuijotellen ja ravikin tuppasi kiihtymään sellaiseksi "tänne minä en jää" raviksi. No, kai se oli pieni paha kun kaikki muu kuitenkin sujui tosi kivasti. Sain välillä lievää asettumistakin tuolla ympyrällä kun oikein penäsin.

Jonkin ajan kuluttua vaihdettiin kaarrot vastakaarroiksi. Eli vastakaarrot molempiin päihin.
Tää sujui samaan tapaan, Pomo suoritti todella tasaisen varmasti ja mä olin ihan hyvä. Mutta ne pyöreät kaarteet oli taas sellaisia "jos nyt kaadun tästä suorakulmaiseen käännökseen ja kipitän sit menee niin kovaa ku pääsen"
Ja hetkittäin kävi vähän tapaturmaisesti niin että Pomo katosi sieltä vasemmalta ohjalta, joka aiheutti sen ettei se kääntynyt oikealle. Välillä se vaan löi taas niin tyhjää, mutta onneksi löytyi vähän tasaisempi ohjaan tukeutuminen aina hetken tuskastelun jälkeen.


Sitten istuttiin alas ja jatkettiin harjoitusravilla. Alkuun oli hankaluuksia, olin etukönössä ja Pompeli siirtyili käyntiin. Kun sain istunnan kuntoon alkoi ravikin pysyä yllä. Tosin sitten olikin jo toinen ongelma, Pomo meinasi ihan lähteä kiihdyttelemään. Kun sekin oli hoidettu saatettiin suorittaa tehtävää varsin tasaisen varmasti. Pomo kääntyi hyvin, oli rauhaisa, minä istuin hyvin ja kaikki oli hyvää. Lukuunottamatta niitä volttilähtöjä niistä vastakaarroista, aijai.
Heh, jossain välissä joku vähän säikähti. Pomokin otti sieltä jonkun yhden laukka-askeleen, sitten sain sen hiljentämään ja poni meni seisomaan kentän keskiportille. Siinä se seisoi pää ulkopuolella, katseli ihmisiä jotka katsoivat tuntia. Täytyy sanoa että mielenkiintoinen logiikka, varsinkin kun joku siellä takana vielä juoksenteli.

Käveltiin hetki ennen laukkatehtävää. Laukassa tehtiin harjoitusravissa noi vastakaarrot ja kaarron jälkeen laukka ja laukkaa pitkä sivu ja pääty-ympyrä.
Kun siirsin ponin raviin niin sehän oli varsin.. alta juokseva. Pompeli vain kipitteli ja minä rytkyin kyydissä. Voltilla pyörimisen ja taukoamattoman pruuaamisen seurauksena sain lopulta ponin rauhaisaan raviin ja saatoin aloittaa tehtävän.
Vastakaarrot nyt sujuivat samoin kuin aiemminkin, reitti oli hyvä mutta poni kyttäsi. Ja eka laukannosto oli ihan kiva. Siis laukka nousi hyvin, laukka oli ihan hyvä. Mä vähän irtosin satulasta ja olin vähän vinossa, muttei nyt mitään järkyttävää. Ja tuo ympyrä oli vähän säälittävä. Pomo kääntyi turhan löysästi joten ympyrä venyi, ja sitten oli porukkaa edessä joten jyrättiin niitten yli siinä matkan varrella.. No, tulipa ympyrä, vaikkakin se oli puolen kentän kokoinen ja sijaitsi täysin väärässä paikassa.
Siitä jatkettiin ravilla ja tehtiin varsin hieno vastakaarto. Siitä laukka, joka nousi hieman löysemmin kuin äsken. Muuten laukka oli kuitenkin tosi kiva, istuin paremmin (tosin pudotin jalustimen ja se vähän söi mun istumista :D) Pomo laukkasi tosi kivasti ja ympyrä oli todella, todella hyvä! Olin varsin tyytyväinen.
Siitä ravia ja vastakaarrolle. Ja nyt kävikin niin että Pomo suorastaan räjähti sieltä (ennen laukannostoa valitettavasti) sit vedeltiin laukkaa ponilla joka oli lähtenyt vähän lapasesta. Hieman se taisi pompahdellakin naama vähän turhan alhaalla, ennen kuin lopulta sain sen pysähtymään (tai sitten se sääli minua ja pysähtyi kun meinasin jo lentää sieltä)


Marianne valitti kuinka pitää pysyä suorana ja kuinka ponin pitää pysähtyä. Sitähän yritinkin (ja hei, kuinka pysyn suorana jos poni hyppii ja lennättää mua eteen :D)
Siirsin ponin raviin ja sehän juoksi alta. Hyvin pahasti. Oltiin ihan hukassa.
Marianne käski ympyrälle ravailemaan ja sitten se koitti selittää mitä teen ja mitä haetaan. Ja siis alkuun tää ympyrällä ravailu tuntui kamalalta idealta. Porukka laukkaili edessä, jolloin poni koitti lähteä perään, porukka meni vierestä jolloin poni koitti syödä ne. Pomo myös juoksi alta ja olin aivan hukassa siinä touhuillessani. Tehtiin siirtymiä, jotka alkuun aiheuttivat lähinnä sen että Pompeli juoksi vain pahemmin ravissa alta.

Vaan kyllä se sieltä. Muutaman siirtymän ja harjoitusravin pitkällisen rytkyttämisen jälkeen ("sulla ei ole kiire mihinkään") Pomo alkoi jo rauhoittua ja pysyä kuulolla. Marianne kehui että nyt se poni ravaa hyvin ja liikkuu kunnolla (ja minä olin alkuun ajatellut että se menee turhankin kovaa. Tosin kun sitten ajattelin että tämä on hyvä ravi, niin sehän alkoi tuntua mielettömän mageelta. Poni liikkui ja eteni niin pehmeän pyöreästi, se oli todella hyväntuntuinen. Ja ehkei se ohjan päähänkään painanut niin pahasti mukeltaen kuin useimmiten)

Lähdettiin siitä sitten kevyt ravailemaan. Mä kökötin niin kamalassa etukenossa, tosin koitin koko ajan pakottaa itseni suoraksi. Julmetun hankalaa se on, poni kun kipitti välillä liian kovaa jolloin on vaan luontevaa hakea sitä etukenoa. No jaa, periaatteessa kuitenkin loppuravitkin sujuivat ihan mallikkaasti tuota mun kököttämistä ja ponin ajoittaista kipitystä lukuunottamatta.
Sitten loppukäynnit.

Mariannen mukaan olen turhan kiireinen. Jännityn ja alan häseltää :D Tarvitsen siis rauhaa, ryhdyn zeniksi. Mutta hyviä pätkiä tänään.
Ja siis kyllä mäkin olen oikein tyytyväinen, kaikki meni ihan kivasti. Että tuo päädyn kyttäily nyt on mitä on ja toki sääli kun laukatkin lopetettiin hyppylaukkaan pitkin kenttää :D No, se edeltävä laukka oli niin hyvä, ei me sitä laukkaa sen enempää tarvittukaan.

Keskelle ja alas selästä. Sitten poni talliin, tosin tällä kertaa sinne ei voinut kävellä rauhassa vaan poni oli koko ajan kuin tulisilla hiilillä. Harjailin Pompeloisen pois ja siitä kotia päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti