Maailman löysin reippailija

Tallille taas tänään. Vielä. Muutama viikko, sitten onkin kaikki auki. Surullista, kyllä. Se on taitekohta, toisaalta kaikki kääntyy niin hyväksi, mutta ratsastus jää määrittelemättömälle tauolle. Se tauko voi olla kaksi viikkoa, voi olla kaksi vuotta. Toivon että se olisi lyhyt, mutta pahinta on tämä epätietous. Mun tulee niin ikävä tätä kaikkea.

Ratsunani toimi tänään Elvis, tunnilla myös Nikkis, Pomo, Evita, Vinski ja Kaisa. Elvis oli ekalla tunnilla. Tämä se vasta on auvoista, mä olen niin onnellinen että olen nyt Elviksellä saanut mennä. Mahtavaa mennä sillä näinä viimeisinä kertoina, Pullahan on se suurin asia jota tulen ikävöimään ratsastuksen loputtua.
Kuvailin hiukan porukkaa ja sitten harjailin apulaisjoukkoni kanssa Elvistäkin. Vetäisin ponin varusteisiin - ilman martingaalia ja tänään olin jopa niin hurja että otin raipankin mukaan. Huih.

(Tässä olisi lyhyenläntä videokooste. Ada kuvaili ja otti siinä sivussa pari videotakin.)

Postauksen kuvat on Adan ottamia ja tältä päivältä.

Lähdettiin kävelemään kentälle. Poni oli ihan laiskimus, se laahusti ja haaveili omiaan kulkiessaan kentälle. Nousin sitten selkään ja lähdettiin kävelemään. Yllätyin ihan positiivisesti kun Elvis ei vetänytkään raipasta herneitä nenäänsä, vaan käveli ihan normaalisti - mitä nyt alkuun ehkä hitusen reippaammin kuin yleensä.
Alkukäynneissä etsin taas sitä reipasta käyntiä ja väänsin hiukan voltteja. Asetusta hain jälleen parhaani mukaan läpi ja ponia etenemään myös kaarevilla urilla. Pulla käveli vähän miten sattui, välillä lösähdettiin kun oli hurjan rankkaa se reippaasti käveleminen, ajoittain edettiin oikein hyvin. Muutaman kerran pääsin raippaakin ihan jopa käyttämään = kosketin varovasti raipalla lavalle ja ponin askellus reipastui kuin taikaiskusta, kerran ihan raviinkin asti. Hyvä vaan kun reagoi pieneen pyyntöön.
Asetus oli kohtalainen. Käveltiin vain oikeaan kierrokseen mikä nyt on helpompi asettaa. Sainkin kivasti nokkaa kääntymään, pystyi välillä myötäämäänkin ja asetus säilyi silti. Myös eteenpäin sai Pullaa aina lopulta puskettua vaikka se vähän löysää tuppasikin olemaan.
Ja tulipa muuten ensimmäistä kertaa tänä vuonna kierrettyä pari kertaa koko kenttä ympäri. Elvis oli kyllä sitä mieltä ettei hän mitenkään voi yksinään sinne toiseen päähän lähteä, mutta alistui sitten kohtaloonsa ja suoriutui kiltisti tästäkin haastavasta tehtävästä.

Mulla oli tänään "raajojen kanssa tappelu" -päivät. Pohkeet koitin oikeasti pitää siellä kyljissä ja kädet taas tarpeeksi alhaalla. Molemmat onnistuivat, vaikka koko ajan korjata saikin. Mutta korjaukset ovat aina se tie onnistumiseen.

Tässäkin on vaan joku juttu jonka takia pidän siitä. Vaikka kuva onkin daijuin ikinä :D

Poni näyttää aikalailla terminaattorilta..

Mariannen palattua lähdettiin harjoittelemaan avotaivutuksia, joita kutsun mieluummin avontapaisiksi väistätyksiksi. Piti tehdä pitkän sivun alussa voltti, sitten jatkaa avontapaisessa pitkää sivua pitkin. Siitä olikin jo aikaa kun tätä on viimeksi tehty, joten mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan. Aloiteltiin oikeaan kierrokseen, joka lähti suunnilleen samalla tavalla kuin silloin joskus aiemminkin. Poni siis asettui voltilla ihan nätisti ja hyvin, mutta ongelmat alkoivat suoralla. Oli kauhean vaikeaa tietää missä ne ponin koivet oikein menevät, sitten se pääsi karkaamaan ja tuntui että ei ollut oikein hajuakaan millä korjata sitä. Tosin sitten oli muutamia kertoja jolloin sain ponin oikeaan mielentilaan voltilla ja sitten sain sieltä tulemaan muutaman onnistuneen askeleen. Ei sieltä koskaan tainnut tulla kuin maksimissaan se kolme askelta, sitten kadottiin tai minä luovuin toivosta kun luulin ponin kadonneen.
Jännittävää oli myös se, että vaikken ehkä koskaan tuntenut miten poni menee väärin, niin silti tunsin kyllä hyvinkin selvästi milloin me tehdään oikein. Tunsin ne askeleet, ne parhaimmat askeleet.
Vaikeaa tämä joka tapauksessa oli, meni ihan yhtä hyvin kuin silloin joskus kun ekaa kertaa näitä tehtiin. Ajatus ei ole vielä tarpeeksi selkeä, mutta muutaman kerran sain ne pari askelta sieltä kaivettua.

Vaihdettiin suunta vasempaan, nyt tehtiin avontapaiset toisella pitkällä sivulla, välimatka kevyt ravia. Huh hei :D Oikea kierros oli kenties hankala, vasen oli mahdoton. Se oli lähes koomista!

Mä totean Mariannelle ettei tästä tule mitään. Poni häpeää, mua naurattaa oma avuttomuus.

Siis voltilla ei asetus mennyt läpi. Vähän nokka kääntyi aina välillä, siihen se vähän jäi. Vaikka olisinkin saanut sen voltin lopun asetettua, niin ei sekään kyllä auttanut - heti kun mentiin suoralle ja koitin samalla tavalla kuin oikeaan kierrokseen niin lopputuloksena oli vain se, että poni lähti hihhuloimaan jonnekin kentän keskelle kun pyysin ilmeisesti jotain ihan muuta kuin ajattelin. Vaikka mä mitä yritin, niin joka kerta Pulla kaarteli tyytyväisenä kohti kentän keskustaa. Dääm! Lopulta sain sen tekemään jotain pohkeenväistöä aitaa kohti, mutta avotaivutuksen tapaistakaan ei saatu askeleen askelta.

Kevyt ravit olivat onneksi vallan hauskat. Poni oli alkuun laiska, mutta parin raippakosketuksen jälkeen se alkoi jo innostua "aa joo, raippa tarkoittanee sitä että pitää juosta niin kovaa ku jaksaa!" (No okei, ei lähellekään tuota. Mutta sanotaanko että pari kertaa raveissa alkoi tuntua jo melkein siltä että poni on innokas ja juoksee lähes alta pois.)
Oli se mainiota, Elvishän intoutui niin paljon että se lähti omatoimisesti laukkaankin. Se oli sellainen reipas Pulla - vähän hidas, laiskakin, mutta kuitenkin säpäkämpi kuin viime aikoina. Oikein miellyttävä.
Minäkin sain taas pitkästä aikaa tunnettua kevennyksen, nyt parina viime kertana en ole tuntenut mitään eroa. Nyt löysin sen, tunsin heti jos kevensin väärin.

Tehtiin avoräpellyksiä aikamme, se oli hankalaa, halvatun hankalaa. Ravissa koitin vähän käännellä voltteja, kun poni meinasi viimeisissä ravipätkissä olla jo vähän turhankin pää pystyssä juokseva reippailija. Nyt se ei varsinkaan saa juoksennella pää korvissa kun ei sillä ole sitä martingaalia, minähän vetäisen ponilta vielä niskat nurin ja sitä rataa.

Otettiin pari kierrosta harjoitusravia, Elvistä sai vähän ratsastaa eteenpäin mutta nopeasti saatiin kivan aktiivinen ravi tähänkin.

Ponilta jopa löytyi jonkinmoista liikettä

Mitä mahtavin ilme, korvat vaan kruunaa tämän

Poni päättää laukkailla - meikä naureskelee kunnes viimein saa sen hidastettua :D 

Vaihdettiin suunta. Tehtiin vielä oikealle käynnistä avontapaiset, toinen pitkä sivu laukattiin. Avot jatkoivat samaa linjaa, muutamia askelia tuli välillä, muuten vain räpellettiin menemään kuin kunnon kouluratsukko. Ainakin ne onnistuneet askeleet toivat hyvää mieltä.

Laukka oli tosi kivaa. Siis Elvis oli ihan liekeissä (koska raippa..) Poni oli kauhean innokkaana nostamassa ja laukat lähtivät niin kivalla boostilla menemään. Minä saatoin nostella pelkällä sisäistuinluulla (joka pari kertaa muuttui siihen "heilahda täysillä etunoon"-nostoksi) ja laukka eteni tosi kivasti. Muutamissa pätkissä jouduin ratsastamaan pohkeella eteenpäin ja tänään se laukka sitten lähti myös etenemään. Kun välillä on tuntunut että vaikka kuinka koittaa pumpata kaasua, niin mitään ei silti tapahdu.
Pulla oli mukavan innokas, etenevä. Kuunteli kaasua, kuunteli myös jarrua. Se ei yli-intoillut ennen nostoa, vaan odotti kai yhtä kertaa lukuunottamatta kiltisti mun apuja. Poni lähti selkeästi vasta mun pyynnöstä ja eteni useimmiten ihan omatoimisestikin. Hieno poni!
Kerran nousi väärä laukka, mutta hei, minä tunsin sen ja sain sen jopa korjattua (ainakin uskoakseni) oikeaksi. Jee!

Poni oli hauska ja fiksu. Kuten minäkin, istuin tosi hyvin ja tänään keskityin hokemaan itselleni että ne kädet eivät nouse vaikka kuinka laukkailtaisiin. Siirtymät istuin kivasti läpi ja muutamia etukenonostoja lukuunottamatta taisin saada nostettuakin kohtuu suorasta asennosta. Yksinkertaisesti mainiota!
Loppuun otin vielä pari käännöstäkin laukasta. Todella hyvä, poni nyt vähän hidastui käännöksissä liikaakin, mutta kääntyi hyvin ja kun ratsastin eteen niin laukkakin pysyi yllä läpi käännöksen.

Meitsi istuu laukassa! Kädetkin on ennemmin alhaalla kuin ylhäällä

Varmaan parhaimpia laukkaistuntoja jota mulla on kuvassa ollut. Oon aika äijä

Hih, hieno Pullaponi :)

Käveltiin enää loppukäynnit.
Olen tosi tyytyväinen. Siis oikeasti. Poni oli laiska kyllä edelleen, mutta nyt saatiin pikkuisen taas sitä säpäkkääkin Elvistä kaiveltua esiin.
Ja siis avon tapaiset olivat hyviä, siis sinäänsä. En mä niitä paljon ole tehnyt ja muutenkin ne ovat vaikeita. Askel on kilometrin alku. Olen myös tyytyväinen siihen, ettei poni nyt skitsoillut ihan hurjana siitä raipasta kuten se taisi silloin joskus viimeksi tehdä. Mukavaa että pystytiin kulkemaan nätisti ja tarpeeksi oikein päin vaikka varustus olikin normaalista poikkeava. Ja pyöreyden ajatus oli tänään parempaa kuin pitkään aikaan. Pari kertaa poni kyllä meinasi kipitellä pää pystyssä ja oli se hetken liian syvälläkin, mutta muuten pyöreyden ajatus oli parempi mitä näinä viime tunteina on ollut.
Joo, ja laukka oli kivaa kanssa. Poni on hauskanen.

Käveltiin, sitten keskelle. Laahusteltiin takaisin talliin, harjasin ponin ja teilasin sormeni. (Se on kipeä. Jäätävä mustelma ja hirveän turvonnut..) Keskustelin jälleen syvällisiä ja kotiin.

Alaston Pullaponi

Kaunis kiitos näistä kuvista kuuluu Laura Sopaselle :) Tiistailta siis kuvia, pääsemme ihan näkemään miltä alaston poni näyttikään

Vaikka kuvat olen katsonut miljoonaan kertaan, niin silti se on vain todettava - hyi kauhistus poni näyttää oudolta, alastomalta ja rääpäleeltä :D

Mulla on omaa hauskaa, poni näyttää kapiselta

Niin keskittyneesti mennään jalat nätisti sojottaen

Pulla mennä raahustaa

Lentokone jalat, paksu Pulla ja häntä joka puuhailee ihan jotain omaansa (ja kädet jotka nousevat)

Kädet jotka nousevat :D

En tiedä, ehkä se on kuvakulma. Kuitenkin tekisi mieli sanoa "kädet jotka nousevat"

Siis kai se on vaan se kuvakulma ja johtava ohjasote. Joohan? 

Taidan tarvita kauhukahvan satulaan :D

Kiitokset Lauralle siis vielä. Ihastuttava alaston poni vai mitä?

Puuhastelija-Petet

Lämmintä, kesä on tullut! Eikä ollakaan kuin vasta kevään puolivälissä.

Puuhastelupäivähän tämä oli. Aloitin puuhasteluni pyöräilemällä pitkin Naantalia. Lämmintä riitti, aurinko paistoi. Aika mageeta.
Tallille sitten ja taulu kertoi että saan jatkaa Elviksen kanssa, tunnillamme myös Evita, Vinski, Kaisa, Pomo ja Nikkis. Elvis oli ensimmäisellä tunnilla, joten menin sitä katselemaan. Mahtavaa meininkiä sillä ekalla tunnilla, Simo-poni pisti loikkien ja oli mahdottoman huvittava kaikessa meiningissään. Kävin siinä Mariannea häiritsemässä ja tunnin loputtua käppäilin Evitan ja pikkuratsastajan kanssa talliin, sitten harjailtiin hieman Muumimammaa. Seuraavaksi päätin ruveta puuhastelemaan, halusin harjata Elviksen kunnolla ja tosi nätiksi. Niinpä päätin hakea ponin karsinastaan ja tuoda sen ison tallin puolelle, käytävälle seisomaan. Poni oli hetken ajan tosi huolestunut, joutui raukka suureen maailmaan. Kyllä hän siitä rauhoittui (heti skitsoiltuaan mm. satulasta. Eikä edes ollut Elviksen satula tai mitään :D). Lopultahan Elvis osoitti olevansa oikea teräshermo. Tuoli kaatui ja kaikki ihmiset säikähtivät kuoliaaksi - poni seisoo paikoillaan "siis niin nähty, boring!"

Harjasin ja puunasin Elviksen mahdollisimman kauniiksi. Karvaa lähti ja jätettiinkin peräämme karvamatto (tarkoitushan oli siivota se, mutta aika riensi niin nopeasti.)
Vetäisin Elvikselle varusteet päälle, tosin martingaalia lukuunottamatta. Olin käynyt kysymässä haittaako se jos jätän sen martingaalin pois. Ei haitannut, en uskonutkaan. Jos joku miettii, niin ei siihen sen suurempaa syytä ole. Kunhan halusin ratsastaa Elvikselläkin ilman niitä "välikäsiä". Sen ihmeellisempää syytä ei kuitenkaan ollut sen martingaalin pois jättämiseen.

Lähdettiin käppäilemään kentälle puolialastoman ponin kanssa. Heh, hassun näköinen se oli ilman noita remeleitä :D Elvistäkin hävetti, poni tulla lyllersi suoraan mun selän takana, oli ilmeisesti piilossa ettei kukaan huomaisi hänen nakuiluaan. Kukaan ei kai kertonut sille että kaikki muut ovat aina samassa varustuksessa kuin poni tänään. Kentälle, sitten kiipesin selkään. Apua, oli lähes orpo olo kun poni oli niin alaston selästä katsottuna!

Aloiteltiin alkukäynneillä. Poni oli vallan löysän puoleinen, koitinkin mahdollisimman tarmokkaasti puskea keltuaista eteenpäin. Vähän oli hankalaa, ei hän oikein jaksanut harrastaa tuota liikkumista. Saatiin kai me lopulta jonkinmoista etenemistä. Sitten tehtiin voltteja. Vasemmalle asettuminen oli melkoinen mahdottomuus, venkslata sai ja silti tuntui ettei ihan mennyt se asetus läpi. Vain hiukan kääntyi nokka. Onneksi oikea oli huomattavan paljon parempi, saatiin jokunen hetki sitä "oikeaa" asetusta - poni ei suoristunut vaikka ohjaa löysäsi.
Jatkettiin alkukäyntejä isolla pääty-ympyrällä. Marianne selitteli tuntumasta, meidän piti pidentää käyntiä ja löysätä ohjaa ja sitten vähän koota sitä takaisin. Pidennysvaiheessa lähdin oikeasti keikuttamaan käyntiä eteenpäin ja kappas vain, minähän sain sen ponin jopa reippaaksi! Ympyrällä poni oikeasti käveli varsin reippaasti ja etenevästi, tosi kiva. Ohjaakin saattoi päästää. Lyhennykset jäivät taas vähän vajaiksi, tiedättekö kun en ihan täysillä viitsinyt lyhentää kun just olin saanut sen ponin kerran aktiiviseksikin - enhän mä nyt heti halua sitä hidastaa takaisin ;)

Siirryttiin siitä kevyt raviin. Kevyt raveissa oli ongelma, nimeltään minä. Tjaatjaa, jotenkin tunsin oloni suunnattoman vinoksi ja kyydissä keikkuminen oli muka ihan kamalan hankalaa. Ja en vain tiedä! Heh, yritin parhaani mukaan olla suorana ja keventää rauhassa, mutta jotenkin en saanut itseeni ollenkaan hyvää fiilistä. No jaa.
Kevyt raveissa keskityin lähinnä asetuksen kanssa tahkoamiseen ja ponin reipastamiseen. Molemmat olivat yllättävän hankalia asioita. Poni mennä mökelsi ja oli löysä. Hitusen sain sitä eteenpäin, volteilla kuitenkin tupattiin viimeistään lösähtämään. Asettelukin oli harvinaisen hankalaa kun tuntui etteivät kädetkään tehneet yhteistyötä kanssani. Vasen kierros oli jälleen hankala, töitä sai tehdä paljon ja vähän enemmänkin. Oikea kierros oli helpompi, mutta silti tänään ei tuntunut löytyvän ihan niin asiallista asetusta kuin yleensä.

Istuttiin siitä alas harjoitusraviin. Edelleen mun vinoilu ahdisti, jotenkin rassasi suorastaan (joo, jalustimet tuntuvat aina eriparisilta, yleensä mulla on oikea jalustin hieman pidempänä, tänään oli vasen. Huono päätös, mutta en voi vinoilla näin pahasti sentään.) Päätinkin pysäyttää ja nostaa jalustimet kaulalle. Ilman jalustimia on niin kiva mennä, kerrankin muistin että ne voisi nostaa. Ja kun olin niin vino, parempi mennä ilman vaan :D
Lähdin sitten tekemään parhaani harjoitusravissa. Alkuun meinasin hiukan hytkyä, mutta pian löysin itseni ja selviydyin aivan mallikkaasti.
Kyllä tämä harjoitusravi oli helpompaa. Tuntui että vihdoin sain pohkeen toimimaan kun jalustimet eivät ahdistaneet. Kun pohje toimi, sain myös ponin asettumaan kun Pulla ei voinut enää juosta sisälle ohjan perässä. Sainkin harjoitusravissa huomattavan paljon parempaa asetusta kuin kevyt raveissa.

Tosin laiskanpulskea se poni oli edelleen! Ratsastelin eteenpäin ja koitin saada aktiivisuuden siemenen heräämään ponin keltaisen kuoren alla. Kyllä hän siitä hitusen aktivoituikin, liikkui ihan mukiinmenevästi lopulta. Itse istuin kivasti, mitä nyt käsiin piti kyllä keskittää kaikki huomio ja silti ne leijailivat.

Käveltiin jokunen kierros välikäyntejä ja sitten otettiin laukkaa. Päätin jatkaa ilman jalustimia kun Mariannekaan ei ollut tästä mitään sanonut, järkeilin että otetaan takaisin jos laukkaamisesta ei tule yhtään mitään.
Laukat otettiin pareittain. Muut kävelivät keskemmällä, poissa tieltä. Laukassa oli tarkoituksena vain ratsastaa laukkaa, kilometrejä ja etenevyyttä.

Elvis käveli oikein mallikkaasti, mitä nyt Kaisa ilmeisesti vihasi meitä ja poni suorastaan suutahti kun Kaisa kiusasi häntä.
Laukat aloitettiin oikeaan kierrokseen ja päästiin kivasti laukkailemaan Nikkiksen parina (keltuaiset mennä laukkailevat).

Ensin mua toki vähän jännitti, iiks, mitähän tästäkin tulee. Enhän mä nyt ollut aiemmmin laukannut ilman jalustimia kuin kahdesti sen Nikkiksen kanssa, täytyyhän sitä kaikkea uutta kauhistella vähän. Elvis nosti tosi hienosti sen laukan ja sitten jumpsuteltiin menemään.

Kuva Idalta.

Mun istuminen oli yllättävän hyvää. Ilman jalustimia laukkailuksi. En kyllä rehellisesti sanottuna ymmärrä mikä siinä on, että jalustimien kanssa osaan nykyään istua tosi hyvin, mutta silti ilman niitä pompin kuin heinämies. No, kenties jännitän jotain. Kai minä sen joskus opin.
Mutta kuitenkin, yllättävän hyvin istuin. Jokusen hetken mä pompin kyllä ihan hulluna, mutta sitten siellä oli myös todella hyvin istuttuja pätkiä ja loput olivat sitä kevyttä irtoilua. Eli jes! Paljon parempi kuin silloin kesällä. Hiukan valahtelin sivuttaissuunnassa ja välillä jouduin keräilemään itseäni takaisin sieltä kyljen puolelta, mutta tosissaan en ollut kyllä missään vaiheessa tippumassa. Käsiin yritin keskittyä, aina en onnistunut kun oli tuota parempaakin tekemistä. Jalat yritin rentouttaa, mutta pitää kyljen lähellä. Ja koitin oikeasti keskittyä siihen keinuheppa-liikkeeseen jotta saisin istuttua kunnolla.

Marianne hoki meille että eteenpäin ja laukkaa pitää pyörittää. Yritin kyllä parhaani, mutta tämä oikea kierros oli vielä kovin haparoivaa. Laukka tipahteli vähän turhankin usein, minä en uskaltanut/pystynyt nostamaan samalla sekunnilla takaisin (pystymisestä se on kiinni siinä kohdassa kun roikkuu vuoronperään molemmilla kyljillä ja taistelee ettei tipu aitaan :D) vaan jouduin ottamaan kontrollia ennen uutta nostoa. Tähän suuntaan en myöskään hirveän hyvin saanut laukkaa pyörimään, tuntui että vaikka eteenpäin pyysi niin ei se silti ihan hirveän hyvin lähtenyt. No mutta, enemmän tämä olikin tatsin hakua, fiilistelin kyydissä pysymistäni ja koitin parantaa sitä. Sitä paitsi olihan tuo poni ihan kivan etenevä lopulta, en meinannut saada sitä raviin saati käyntiin kun poni oli turhan innoissaan menossa.
Ja positiivista on kuitenkin se, että koko ajan poni pysyi kontrollissa, ei tarvinnut roikkua mukana henkensä edestä, heh.

Käveltiin taas ja odoteltiin vuoroamme, sitten saatiinkiin nostella vasenta laukkaa. Vasen oli hyperpaljon parempi! Laukka pyöri alusta alkaen paljon paremmin, minä istuin tukevammin. Tähän suuntaan keskitin ajatukseni myös tuohon pään asentoon, minä kun olin jostain syystä keksinyt että satulan tuijottaminen auttaa siihen kyydissä pysymiseen.. Joo, ylipäänsä istuin todella paljon paremmin tähän suuntaan. Laukka tippui kyllä alkuun pari kertaa, mutta nyt pystyin samantien potkaisemaan ponin uuteen vauhtiin. Eteenpäin ratsastus tuotti paljon parempaa tulosta, sain oikeasti ponin jatkamaan kun se yritti hiljentää. Lopultahan me vedeltiin siellä laukkaa "kierros tolkulla" ilman pelkoa siitä että poni hidastaa. Mahtavaa! Taas tuo raviin siirtyminen olikin asia erikseen, mutta hyvä kun saatiin ponia eteenpäin.
Pieniä ongelmia oli kyllä tässä vasemmassa laukassa, Elvis kun keksi oikoa yhden päädyn aika iloisesti. Parin oikaisun jälkeen sain kuitenkin ohjattua tarpeeksi, joten loppui sekin pöllöily.

Sitten käveltiinkin enää loppukäynnit.
Voivoivoi, Pulla oli kovin mainio :) Ja minä olin mainio heti kun otin jalustimet pois. Mutta olen tyytyväinen niihin muutamiin kunnollisiin asetuksiin, vaikka suurin osa asetuksista olikin huonoja. Sitten olen tyytyväinen harjoitusraviin. Ja laukkaan ihan kokonaisuudessaan. Ylitin odotukseni, poni eteni ja varsinkin vasen kierros oli mielettömän kiva ja helppo. Olen tosi tyytyväinen. Ja kun nyt on kokeiltu tätä ilman martingaalia menoa, niin voinen todeta että aina kun itse ponin pistän kuntoon, niin eiköhän se martingaali jää naulaan. Käytännössä mitään dramaattista eroa tässä ei ollut. Mutta eikö se ole hyväkin? Ja joka tapauksessa mieluummin ratsastan ponia suoraan kädestä suuhun kuin niiden martingaalirinkuloiden kautta.
Varsinkin kun Marianne nyt tälle harrastukselle siunauksensa antoi.

Käveltiin ja keskelle. Hieno keltainen Pulla pääsi karsinaan, harjailin sen taas ihan tuhottoman siistiksi. Sitten kortin kirjaus, syvälliset keskustelut "no sujuiko ilman martingaalia :D" ja kotiin.

Kännykkäkuvia, jälleen

Voi sitä päivää kun sain puhelimen jonka kuvat saa koneelle.

Zoom, zoom. Näettekö, lintu!

Jollette äsken nähneet, niin tässä se ainakin on :D

Edelleen se lintu

Meitsi hehkeänä, Jonnan meikkaamana

Olihan se sitten ikuistettava :D

Tuohon tyyliin

Meitsi vähemmän hehkeänä - seissyt jokusen tunnin tuulen riepottelemana ja näytänkin vielä mahdollisimman derpiltä.

Mutta kivat maisemat. Vaikka lentoon meinasikin lähteä

Ylitärkeitä puukuvia

Ja entäs tämä päivä on satoi rakeita. Viime viikolla..

Ja hei, lisää meitsiä :D Maailman hienoin vessa

Sinisilmin se anelee että pääsisi vankilastaan pois

Sitten kirjoittelin vasemmalla kädellä. Huomaa muuten että tuossa lopussa alkoi jo käsi väsyä, vähän eroa noilla..

Sit mä piirsin vasemmalla kädellä :D Kerta se on ensimmäinenkin ja siihen nähden tämä pitkälettinen kala on ihan kohtuullinen.

Elvis-poni maisema matkailemassa isolla puolella :)

Iän tuomaa viisautta

Lämmintä, kesää, hihii! 

Tallille lähtiessä se lämpö jäi kyllä toiselle sijalle kun tuuli taas niin maan pahuksesti. Mutta muuten oli kyllä lämmin.

Mulla oli Elvis, hih. Tunnilla myös Evita, Kaisa, Vinski ja Pomo, Elvis oli ekalla tunnilla. 

Siivoilin siinä harjoja, katselin tunteja ja kävin pikkaisen katselemassa sitä Elvistäkin. Heitin sille varusteet niskaan ja lähdettiin käppäilemään kohti kenttää.

Pieni ja pöljä Milla, vielä pienempi ja pöljempi Pulla

Poni keskelle, nurinkurisesti selkään ja sitten lähdettiin kävelemään. Elvis oli taas hivenen löysähkö, Marianne sanoikin ettei poni ole enää ihan niin reippaan railakas kuin jokunen vuosi sitten. Sitä se vanhuus (tai loukkaantuminen) teettää. Heh, voi poniparkaa, nyt jo häntä haukutaan vanhukseksi :D 

Lähdin ratsastamaan Elvistä eteenpäin käynnissä, tällä kertaa yritin olla tarmokkaampi kuin viimeksi. Poni käveli ihan nätisti, ajoittain jopa varsin reippaasti. Tehtiin hieman voltteja, koitin hakea myös asetuksen läpi viime kertaa paremmin. Se jäi kuitenkin edelleen vähän puolitiehen. 

Pian aloitettiin tehtävä. "Perhoskuvio", eli ensin pitkällä sivulla keskiympyrä, sivun lopussa täyskaarto, keskiympyrä, sivun lopussa täyskaarto ja sitten jatketaan toiselle pitkälle sivulle. Ollaan tätä jokunen kerta aiemmin tehtykin. 

Sain näyttää mallia ja taidokkaasti ratsastin itsekin hiukan väärin. Ei kai se niin nuukaa.

Perhoskuviolla piti taivutella ja asetella, jatkaa sitä edellisviikon teemaa. Pitkällä sivulla sitten pidennettiin, sai päästää ohjaakin, eli jatkettiin viime viikon teemaa.

Tehtävä oli alkuun vähän sinnepäin tehty. En hakenut asetuksia läpi, tyydyin välillä täysin suoraan poniin käännöksissä. Keskityin lähinnä reitin ratsastukseen ja ponin eteenpäin puskemiseen. Elviskin käytti aikansa paljon hyödyllisemmin, poni tuijotteli varsin intensiivisesti jotain koiraa joka käveli tiellä. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja ponin nokan takaisin sisälle, meidän kun ei oikeasti tarvitse mitään koiria kyttäillä. 

Lähdin siitä pikku hiljaa myös ratsastamaan tehtävää paremmin läpi. Ympyrällä koitin oikeasti keskittyä siihen sisälle asettamiseen ilman että koko poni vajoaa perässä. Pohkeella sai hieman tömäyttää ennen kuin Elvis alkoi pysyä paikoillaan ja käänsi vain sitä päätään. Pienen hakemisen jälkeen asetus alkoikin löytyä todella hyvin, toinen suunta nyt toki oli huomattavan paljon vaikeampi. Ja täytyypä sanoa että me saatiin hieno onnistuminen, kerrankin asetus oli oikeasti läpi. Yleensä kun mä asetan "läpi" niin se tarkoittaa käytännössä sitä että käännän sen pään kunnolla haluttuun suuntaan ja kun poni antaa tarpeeksi periksi niin minä myötään ja kehun. Myödätessäni poni pamauttaa päänsä takaisin suoraksi, jolloin asettelu voidaan aloittaa alusta. Marianne nyt sitten huomautti taas, että sen pään tulisi säilyä paikoillaan kun myödätään, eikä suoristua heti. Muina kertoina poni suoristui aina kun kehuin, mutta yhden kerran se pysyi suunnattoman nätisti asettuneena. Se ei heilahtanut mihinkään, vaan asetus säilyi myötäyksen ja ohjan tuntumalle oton ajan. Jes!

Ympyrällä asetus alkoi sujua oikein kivasti hyvinkin nopeasti. Toki se toinen suunta oli vaikeampi, mutta kuitenkin, onnistuin asettamaan ympyrällä ihan nätisti molempiin suuntiin. Täyskaarrot sen sijaan olivat huomattavan paljon hankalempia. Asetusta ei tuntunut löytyvän, se ei säilynyt ja sen lisäksi ponikin vain tunki ohjan perässä. Jotenkin se jyrkkä käännös kahteen eri suuntaan oli turhan hankala asetuksen kannalta. Sain kuitenkin muutamia ihan hyviä hetkiä siihenkin, vaikka ongelmallista se olikin.

Poni alkoi olla ihan kivasti etenevä näin alkukäynneissä, vähän lösähtelevä mutta käveli kuitenkin ihan asiallisesti eikä tarvinnut koko ajan potkia eteenpäin. Silti käynnin pidennyksessä oli pikkaisen hakemista. Tänään oli ilkeämpi, oikein hain sitä liikettä. Elvis lähti keikkumaan eteenpäin varsin hyvin, sanoisin että paremmin kuin viimeksi. Ohjaakin sai päästettyä ilman ongelmia, poni valui alas varmaan yhtä vähän kuin viimeksikin. Olin joka tapauksessa pidennyksiin varsin tyytyväinen, kyllä sieltä edes pikkaisen enemmän sitä liikettä irtosi mitä normaalisti kävellessä.

Ja Elviskin lähes hiffasi jutun jujun ja keksi lähteä raviin kun nuoriso alkoi riekkua tarhassa. Liikkui sentään eteenpäin, se on hyvä.

Jatkettiin ravilla. Perhoskuvio tultiin harjoitusravissa, pitkä sivu kevyt ravissa ja liikettä sai jälleen lisätä. 

Harjoitusravi oli taas sellaista tietynlaista mönkelöimistä. Muiden hevosten kohdalla hyydyttiin lähes täydellisesti, välillä käännöksissäkin meinasi Pullaa ihan väsyttää. Pistin poniin vauhtia parhaani mukaan, kyllä me välistä liikuttiin varsin kelvollisesti. 

Asettelu vaikeutui näin ravissa, joten perhoskuvio meni vähän haastavammaksi. Parhaani yritin, mutta kun ponia piti vauhdittaa ja muutenkin tunsin olevani vähän turhan hidas. Ravissa ei siis löydetty samanlaista läpi saatua asetusta, pikemminkin sellaista pientä nenän kääntöä sisälle. Reitti kuitenkin säilyi ilman ongelmia, joten ei siinä mitään. Itse istuin ravissa varsin hyvin ja ongelmitta. Paitsi käsien osalta, kädet nousivat. Heh, nauroin kun katsoin niitä viime viikon videoita.. Meikäläinen vetelee siellä kädet taivasta kohti :D Tuntuu aika käsittämättömältä että silloin jokunen vuosi sitten ongelmana oli käsien sylissä pitäminen.

Pitkän sivun pidentely oli suunnilleen yhtä toivotonta kuin viime viikollakin. Koitin potkaista ykkösen silmään kun Pulla kuvitteli olevansa jollain huviretkellä. Jos nyt pientä vauhtia saatiin, niin hyvä sille. Ainakin ohjaa sai päästettyä ja elossa selvittiin. Kaipa tuo nyt riittää.

Jonkin ajan kuluttua vaihdettiin hieman tehtävää, tehtiin edelleen perhoskuvio harjoitusravissa ja pitkä sivu laukattiin. Perhoskuviosta ei olekaan sen suurempaa sanottavaa, pientä asetusta löytyi, välillä ei tullut sitten sitäkään. Vaan ainakin laukan jälkeen vauhtia alkoi löytyä, ei Pulla enää ihan nukkunut.

Sain muutaman noston tähän vasempaan kierrokseen otettua. Nousi hyvin vaikka vähän joutuikin pyytämään. Minä istuin laukassa aikalailla ongelmitta, olin itseeni harvinaisen tyytyväinen. Sain nuo siirtymätkin istuttua kohtuu hyvin, välillä pompin hullun tavalla, mutten ainakaan kenoillut ja vinoillut. Elvis taas puksutti tasaisen tappavasti. Koitin hieman ratsastaa pohkeella eteenpäin, Marianne kun keksi että laukkaa pitää ratsastaa. Elvis tuntui hieman vetävän turhia kierroksia tästä pohkeen käytöstä, joka ilmeni jollain pään pyörityksillä. Pysyttiin kuitenkin järkevinä ja aikuismaisina, kuten vanhojen ja viisaiden ponien kuuluu.

Siirryttiin käyntiin jottei vallan tuuperruttaisi harjoitusravin jumputtamiseen ja muutettiin tehtävää niin että saatiin nostettua laukkoja oikealle. Nyt käynnissä mä vähän unohdin ratsastaa ja perhoskuvio jäi vain reitin ratsastukseksi. Laukkoihin keskityin enemmän, nousivat kivasti käynnistä ja tällä kertaa Elviskin suunnilleen käveli ennen nostoa, eikä vain himmaillut paikoillaan. 

Tähänkin suuntaan laukat menivät hyvin ja rutiinilla, kivat siirtymät alas, viimeinen laukannosto oli todella hyvä ja tarmokas, itse istuin hyvin (paitsi kädet! Ja jalat sojottivat kyllä myös)

Tämän jälkeen jäätiin loppukäyntejä kävelemään.

Elvis oli sitten hurja. Käveltiin niitä loppukäyntejä ja mentiin puomin yli, Vinski oli meidän perässä. Ja en tiedä mitä tapahtui, joko vauvat riehuivat siellä meidän takana, tai kenties Vinski kompuroi puomiin. Oli miten oli, niin Pullaponi päättää että nyt pistellään taas tuota laukkaa menemään. Joo-o, minä olin tietenkin ilman jalustimia, ohjat tietenkin yhdessä kädessä ja tietenkin juuri silloin poni päättää rikkoa taas niitä satasen ennätyksiä. Jeah!

Vaikka ei siinä mitään. Minä istuin hienosti siellä penkissä, mitä nyt jaloilla puristin itseni kyytiin jotten tippuisi matkan varrelle. Sitten rauhassa keräilin ohjat käteen ja hidastelin Elviksen. Eipä tuo kerinnyt juosta kuin sen puoli kenttää ennen kuin rauhoittui ;) Tämän jälkeen Elviksestä löytyi jopa reippautta, ei enää madeltu. Täytyy vaan antaa rispektiä itselleni, se on hienoa kuinka rauhallisena pysyinkään vaikka aika altavastaajana mukana roikuinkin kun poni lähti riekkumaan. Jotain edistystä taas tapahtuu.

Itse olin kovin tyytyväinen tähän tuntiin. Ei siinä mitään. Saatiin suuria onnistumisia (joo, suuri = kerran poni pysyi asetuksessa vaikka myötäsinkin ohjaa) poni tuntui ajoittain mukavan pyöreältä, eteni paremmin kuin viimeksi. Poni kuunteli, tehtävät onnistuivat ja yllätin itseni. Siis kyllä mä olin oikein tyytyväinen. Ja Elvis nyt oli tietenkin kovin kiva. :)

Lopuksi keskelle ja alas selästä. Poni talliin, harjailin hänet pikaisesti ja kortin kirjailujen kautta kotiin.

Accidentally in Love

Were never alone, never alone..

Tallille siis tänään ja Jonna oli kuvaamassa :) Videon pistän tähän loppuun, ainakin jos jaksan sen nyt tehdä.
Voi voi, kuulkaa! Niin oli mielettömän mahtavat fiilikset tämän päivän jälkeen, hih.

Eli tosiaan, ihanassa auringon paisteessa ja huikeassa lämmössä pyöräilin tallille. Hiekoitushiekatkin oli puhdistettu ja kaikki suorastaan hymyili tänään. Taulua lukiessa olin taas kuin lapsi jouluna, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Nikkis, Kaisa, Evita ja Vinski. Elvis oli ekalla tunnilla.
En uskonut, odotin kai Nikkistä. Oikeastihan Pomokin olisi käynyt. Mutta olin taas niin innoissani kun todellakin sen Elviksen sain pitkästä aikaa. Ihastuttavaa!

Menin hieman katsomaan tunteja, sitten pääsinkin laittamaan Evitaa pois. Taluttelin mamman talliin (jostain syystä Evita olisi kauhean mielellään kävellyt suoraan mun takana. Itse taas en tykännyt siitä kun paksu karvajalka kipittelee suoraan selän takana.) ja yhteistuumin harjailtiin Evita kauniiksi ja karvattomaksi. Muumimamma lähinnä nautiskeli kun kolme tyyppiä raapii talvikarvaa pois, saatiin me poni hieman laihtumaan. Sen jälkeen menin harjaamaan Elvistä. Melkoinen savijalka se oli, karvaakin lähti vielä pikkaisen. Vaan oli se aika järkytys kun ensin harjailin isoa ja massavaa Evitaa ja sen jälkeen jatkan urakkaani Elviksen kanssa. Elviksen - tuon pienen säälittävän rääpäleen, karvaakin oli puolet vähemmän kuin Evitalla.
Elvis on todellinen tytär-hento-pienoinen.

Heitin keltaisen varusteisiin ja lähdettiin kipsuttelemaan kentälle. Poni oli jo kentälle kävellessä harvinaisen laiskan tuntuinen, sitä sai lähes raahata perässä. Parkkeerasin ratsun kentälle ja nousin selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Elvis oli todellinen laiskamato, oikeasti. Sitä sai paukutella eteenpäin ja silti tuntui että vauhti hyytyi vain hetki pyynnön jälkeen. Ajoittain keltuainen jaksoi pikkaisen kävellä, mutta lösähti taas heti kun huomasi tilaisuutensa tulleen. Ensin poni saikin kävellä löysän puoleisesti kun minä lähinnä vain fiilistelin ja hehkuin kuinka kivaa on mennä pikku-Pullalla, mutta aloin sitten lopulta etsiä reippaampaa askellusta. Aika loputon suohan se oli, mutta käveli poni edes hetkittäin ihan ookoosti eteenpäin.
Jonkin verran tehtiin voltteja, haettiin asetusta ja koitettiin paukutella Elvistä reippaaseen kävelyyn myös volteilla. Tämä oli ihan hyvä, en ehkä ihan hakenut asetusta kunnolla läpi, mutta tuli ainakin jossain määrin asettuneita voltteja ja sain ihan kelvollista liikkumistakin käännöksiin.

Marianne sitten ilmoitti että kun viime viikolla taivuteltiin (tai minun tapauksessani yritettiin avuttomasti..) niin tällä viikolla sitten vuorostaan avataan, haetaan liikettä. Aloitettiin käynnillä. Molemmilla pitkillä sivuilla tehtiin kokorataleikkaa jolla oli tarkoitus ratsastaa käyntiä eteen, venyttää askelta ja päästää ohjaa. Lyhyillä sivuilla kerättiin ohjaa ja tehtiin miljoonia puolipidätteitä, koitettiin saada hevonenkin lyhenemään nätisti. Elvis oli tosiaan vähän mönkelö, en oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle. Pulla mennä mateli, löysästi se raahasi koipiaan. Loppua kohden tuli parempia pätkiä, ja saatiin me varmasti pidempää ja reippaampaa liikettä siihen lävistäjälle. Ei se silti niin hyvin keikkuen ja venyttäen mennyt, mitä välillä olen saanut irti.
Ohjaa nyt pystyi ihan hienosti päästämään alusta asti, ei siinä mitään ongelmaa. Mutta en nyt osaa oikein sanoa. Toisaalta tiedän toki että mun eteen-alas-ajatus on todellakin vain ajatus, ei se oikeasti missään alhaalla ole. (mutta ajatus on tärkein ;)) Silti mä jotenkin uskon että kyllä se on joskus paremmin mennyt, alemmas ja pidemmälle. Nyt se meni ihan kivasti ohjan perässä, mutta kun tarpeeksi löysäsi, alkoi ohja pikkaisen roikkua turhankin tyhjänä. Ja ainakin itse siis väittäisin että tämä ohjan löysääminen meni ihan hyvin joo, mutta luulisin että Elvis on mennyt paremminkin, enemmän ohjan perässä.
Mutta paha sanoa, ihan oikeastikin.

Siirryttiin tämän jälkeen kevyt raviin. Poni jatkoi löysää linjaansa, meininki oli vähän löllöä.
Tehtävä oli edelleen sama, molemmista päistä kokorataleikkaat ja pidennettiin ravia, ohjaakin sai päästää.
Alkuun otin pidennykset ihan normaalilla ohjastuntumalla, sillä pitihän sitä ensin tarkistaa ettei hepat hyppää pöksyistään ulos. Sitä pelkoa Elviksen kohdalla ei tosin ollut, hän mennä taapersi tasaisen varmasti, enkä oikein millään saanut kunnolla sitä liikettä tuohon lävistäjälle. Herttinen, mä välillä potkaisin poniin vauhtia jo sillä ajatuksella että vetäisi tästä vaikka täyttä laukkaa kunhan edes liikkuisi, mutta ei siltikään. Joko Elvistä ei paljon vähempää voinut kiinnostaa, tai sitten mun potkaisu on aika paljon laimeampi kuin mitä sen piti olla :D
No, suoritettiin sitten tasaisen tappavasti, hah. Poni meni oikein hyvin ei siinä mitään, välillä meinasi kiemurrella ja pari kertaa oli säikähtää toisia hevosia jotka hänen päällensä olivat muka tulossa. Pitkällisen puskemisen jälkeen saatiin myös pari hieman etenevämpää ravipätkää ja loppuun otin muutamat radanleikkuut pidemmällä ohjalla. Taaskaan Elvis ei venynyt niin hyvin, pääkin nousi vähän, mutta loppuravitkin otan yleensä ympyrällä, joten olihan tässä taas uusi haaste kun olisi pitänyt saada eteen-alas-ajatus lävistäjällä.
Pientä hitautta lukuunottamatta tämä meni mielestäni varsin mukiin menevästi. Mulla oli kivat fiilikset, poni oli hyvä, harjoiteltiin asettelua parhaamme mukaan. (Elviksen hieno puoli on muuten se, että sen kanssa oikeasti huomaa kuinka kivaa on kun hevonen liikkuu. Tiettyjen [minulle epäluotettavampien] hevosten kanssa on suorastaan juhlaa jos ne eivät liiku, mutta Elvis on positiivisempi silloin jos se heittelee takaperin voltteja kuin silloin jos se on tuollainen kuin tänään :D)

Käveltiin hetki, Elvis lösähti ihan täysin. Herra ei mitenkään jaksanut liikkua, minä olin lähes hätää kärsimässä kunnes lopulta sain pamautettua sen verran liikettä ettei ihan juurruttu maahan kiinni.
Jatkettiin harjoitusravilla. Kuvio säilyi samana, kokorataleikkaata, mutta nyt tehtiin kentän keskivaiheilla käyntiinsiirtymä. Harjoitusraviin kun siirryttiin, Elvis esitti ensimmäistä kertaa tunnin aikana sitä reipasta skitso-Elvistä jota olinkin jo kaipaillut. Pikkaisen poni kipitteli alta, lähes siirtyi laukkaankin kertaalleen. Koitin itse istua ryskimättä ja rauhoittelin keltaista volteilla. Pian rauhoituttiin ja sen jälkeen oltiin taas niin halvatun löysää. "Ku ei kerta laukata saa, ni emmä sit viitti"
Minä istuin ihan mukavasti siellä ravissa, koitin rauhaisasti ratsastaa ponia eteenpäin jottei vallan löysäiltäisi. Kyllä se välillä viitsi taas hiukan liikkua, onneksi. Käyntiinsiirtymät koitin tehdä mahdollisimman kevyesti. Istunnalla sain hieman hiljennettyä, pienellä ohjalla päästiin käyntiin asti. Ensimmäiset siirtymät olivatkin sitten sitä luokkaa että Elvis lösähti käyntiin ja käveli kuin eläväkuollut. Sittemmin sain poniin hieman eloa, käyntiinsiirtyminen alkoi olla välillä jopa hiukan hankalaa kun poni tarjosi vain pikkuravia. Käynti oli aktiivisempaa ja raviin päästiin ilman kolmea pohkeella potkaisua. Se siis elää sittenkin!
Kyllä mä sanoisin että harjoitusravi lähti sujumaan ihan mukavasti lopulta. Siis vauhtia olisi edelleen voinut mun mielestä olla noin kaksi kertaa enemmän, mutta saatiin edes jonkinlaista eteenpäinpyrkimyksen tapaista, mikä oli hienoa.

Lopuksi otettiin vielä laukkaa. Lyhyeltä sivulta käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle. Käveltiin keskihalkaisija, sitten käännyttiin vuoronperään oikealle ja vasemmalle ja pitkä sivu tultiin laukassa.
Heh, eläväkuollut poninpuolikas heräsi jotenkin mystisesti aina tuohon laukkaan :D Ihan käsittämätön pelle, ensin kävellään just silleen että "emmää jaksa, liian raskasta, huhhei vaan" ja sitten kun päästään laukka sivulle, niin hyvä kun ei tehdä voltteja ja piruetteja ja laukkaan pamahdetaan sellaisella energialla että heikompia hirvittäisi. Saatiinpahan edes jostain poni intoutumaan :)
Keskihalkaisijan käveleminen oli yhtä tuskaa. Elvis oli laiska kuin mato, koko ajan koitin tuuppia sitä eteenpäin mutta siitä tuntui olevan apua vain hetkeksi. Poni hieman pääsi kiemurtelemaan suoralla linjallamme ja oli muka niin vaikeaa. Onneksi molemmat pidettiin sitten enemmän tuosta laukasta, poni oli lähes hellyyttävä kaikessa innokkuudessaan.

Idan kuva.

Ensimmäinen laukannosto oli sellainen löysän rauhallinen, laukattiin pari askelta kun pyllyjä oli edessä. Sen jälkeen poni sitten heräsi, honasi että jaajaa, täällä laukataan. Käytännössä joka kerta kun käveltiin se kulma (tarkoituksena oli kävellä kulma ja pitkällä sivulla vasta nostaa) niin Elvis meni siellä jotain ihan omalaatuista kylkimyyryään. Rassukka odotti vain laukannostoapuja kuin kuuta nousevaa. Meidän kulmien kävely oli siis sitä, että ensinnäkin Elvis ei edennyt yhtään. Se lähes tulkoon käveli paikoillaan. Vaikka minä kuinka koitin pistää ponia eteenpäin, laittaa sen oikeasti kävelemään niin ei. Ei millään, koko ajan vain sitä ihme nysväämistä. Sen lisäksi jokainen kulma mentiin ihan vimpulassa. Ponilla oli pää ulkona, sisälle asetus meinasi sen mielestä lähes laukannostoa. Varsinkin vasempaan  kierrokseen tämä vaikeutti tosi paljon, en saanut niin hyvin asetettua sisälle ennen nostoa, jolloin tuli jokunen vääräkin laukka kun ei vino poni vaan nosta oikein :D Että päivää, osataan kävellä kulmia, heh.
Laukat nousivatkin sitten oikein helposti. Vasempaan tuli jokunen väärä vinon ponin takia, oikeallekin kai yksi (jonka jopa huomasin, mutten ehtinyt korjata) Elvis oli sen verran herkällä tuulella tämän laukan suhteen, että lähdin melkein alusta alkaen kokeilemaan laukannostamista vain sillä sisäistuinluun heilautuksella. Se toimikin lähes aina, pari kertaa vaadittiin myös tuo pohjeapu. Laukat nousivat sitten tosi vaihtelevasti, välillä mä lähinnä vain ajattelin nostoa ja silti poni räjähti laukkaan, tosin saatiin sitten jokunen hyvinkin rauhallinen nosto pohjettakin käyttämällä. Se riippui vähän aina kuun asennosta miten poni laukan nosti.

Laukka oli oikein kivaa. Minä istuin hyvin ja vaivattomasti, jee! Poni jatkoi laukkaa oikein kivasti, minä hiljentelin ja jopa istuin siirtymissä. Pari kertaa laukkailtiin puomin yli ja pääsin jälleen osoittamaan uskomattomia esteratsastajan kykyjäni.. Joka tapauksessa, laukkaan olin tosi tyytyväinen :)

Sitten vielä loppukäynnit. Minä leikin koska olen hyvin aikuismainen (ja koska poni on niin hauskanen, hih.) Tosin Elvis päätti hiukan sitten vedellä herneitä nenäänsä. Luulen että se oli se combo, Vinski oli meidän perässä ja sitten minä nojasin taakse = nyt saa pistää vähän menemään. Raviinhan poni vain siirtyi ja nätisti siirtyi käyntiinkin. Että ei siinä mitään. Tätä lukuunottamatta poni käveli järkevän aikuismaisesti, kun minä olin se vähemmän aikuismainen (;

Mulle jäi niin kivat fiilikset, mikä on suunnattoman hyvä näin parin viikon masentelun jälkeen. Elvis on niin mainio Pulla, hih. Reippaampi se olisi saanut olla, olisi saanut lähteä paremmin liikkeelle käytännössä kaikessa (paitsi ehkä laukassa) Muuten kuitenkin olen varsin tyytyväinen, kaikki meni ihan ookoo nätisti. Ja jäipähän hyvät vibat, sehän on tässä oikeasti kaikkein tärkeintä. Että on hyvät fiilikset jatkaa taas. Ja kiva mennä keltaisella taas.

Keskelle ja alas selästä. Taluttelin ponin talliin ja harjasin hänet. Sitten kortin kirjaus ja juoruilun kautta kotiin.

JA SITTEN VIELÄ
Se video on tässä
Ainakin pitäisi olla :D Ja jos tuonne eksytte, niin katsokaa ihmeessä myös se mun toisiksi uusin video, ensimmäinen ihan virallinen Vegas-väkerrys.

Ei kun nukkumaan taas kiireesti ja ensi kertaan :) Nyt on tosi hyvä mieli odottaa seuraavaa kertaa, ja kun nyt Pullalla pääsin niin ei ole niin väliä millä silloin menen.

Tyhjää kipittelyä

No mutta hei, oli valoisaa. Meidän tunnilla paistoi aurinko! Koko tunnin oli valoisaa, näki niinkuin eteensä. Pyöräillessäkin oli kohtuu valoisaa, sellaista iltahämärää. Mahtavaa.
Yritän hämätä teitä, mä taisin sanoa että tänään sujuu kun on valoisaa. Saatoin näemmä hieman huijata.. Mua vaan masentaa koko ajan vähän kaikki ja menee heti fiilis jos jokin menee huonosti. Koitan selvitä. Tässä olisi vielä kaksi kuuta.

Anyway, mulla alkoi tässä eilen työssäoppiminen, nyt tosin uudessa paikassa. Tänään oltiinkin iloisesti Ruissalon rannassa aurinkoa ottamassa :) Siellä oli ajoittain niin lämmintä - kesä tulee.
Tallille sitten, taulua lukemaan. Ja mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Elvis, Simo ja Kaisa. Pomo oli tokalla tunnilla.
Jaahas. Mä menin kolmisen kuukautta putkeen pelkillä keltaisilla (kolmen kuun keltaiset tai keltaiset kolme kuuta)
..Vähän olin pettynytkin siihen Pomoon. Kuitenkaan en masentunut, olin ihan hyvillä mielin menossa kokeilemaan kuinka nyt sujuukaan. Kyllä tämä kolmen kuukauden tauko riitti minullekin.

Katselin tunteja ja auttelin ihmisiä parhaani mukaan. Siellä oli kylmä ja satoi lumihiutaleita. Hyi yöks. Tosin aurinko sentään paistoi ja välillä hiukan lämmittikin. Se auttoi, aurinko auttaa aina.

Kattokaas hei, pitkästä aikaa eri värinen poni (;

Tuntimme alkoi, joten kipitin Pompelin luo pitkän pitkästä aikaa. Säädin jalustimet ja loikin kyytiin. Siitä lähdettiin kävelemään. Ja siis en edes tiedä. Tai Pomo katoili koko ajan ohjalta. Se oli sekunnin hyvin ohjalla ja mulla oli hyvä olo, mutta sitten se nykäisi päänsä suuntaan x, heittäytyi sieltä yyhyn ja vaihtoi vielä zetaan ennen kuin lopulta rauhoittui kahdeksi sekunniksi ohjalle. Pompeli kyttäili kaikkea mahdollista ja mahdonta, heilutteli päätään ihan jo muodon vuoksikin. Mulla oli harvinaisen epävarma fiilis kun minkäänlaista tatsia ei saanut siihen ohjaan, vaan nyin koko ajan pelkkää tyhjää. Koitin suoristaa ponin, asettaa sen sisälle. Saada sen keskittymään, kyllähän mä silloin aiemminkin sen sain kuuntelemaan. Nyt se ei vain toiminut, ei alkuunkaan. Pomo tuntui kauhean kovalta ja vahvalta, en kuitenkaan tiedä onko se vain vahvempi keltuaisiin verrattuna vai oliko poni muka oikeasti jotenkin huonompi kuin yleensä. En kuitenkaan oikein usko tuohon toiseen vaihtoehtoon.

Tein voltteja. Poni kääntyi ihan kivasti, välillä se vajosi uralle eikä olevinas voinut tulla sieltä nätisti ylös. Tappelun jälkeen lähti kuitenkin onnistumaan ja kääntyminen onnistui kyllä. Volteillakaan ei kyllä asetettu yhtään ja oli kaikin tavoin vaikeaa.
Ainoa positiivisuuden poikanen oli se, että sain mä sentään Pompelin etenemään. Vähän löysältä se tuntui, mutta kun tarpeeksi pohkeella pamautteli, niin kyllä tuo lähti kulkemaan nätisti eteen. Tosin ei sekään niin hirväen positiivista ollut - ensinnäkin herra poni lösähti aina hetken päästä eikä mitenkään voinut kävellä jatkuvan aktiivisesti eteenpäin ja toiseksikin kun se ponin pää vispasi kuin karuselliponilla niin eipä tuokaan tuonut mitään erityisen hallittuja fiiliksiä kun sekopäinen poni kävelee reippaasti eteenpäin.

Meille laitettiin huikea määrä puomeja keskihalkaisijalle ja tarkoituksena oli tehdä serpentiiniä siinä. Käännyttiin lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja tehtiin pieniä kaaria, suoristettiin aina puomien väliin.
Ja wau hei, tämä ei sujunut yhtään sen  paremmin.. Käännyttiin kivasti, pienistä ongelmista huolimatta. Mutta se taivuttelu jota kaarilla piti harrastaa.. Kaikkeni yritin, mitään ei tapahtunut. Siellä me möngerrettiin pikkupikku reitillä, ponilta kääntyi välillä nenä mutta taipumisesta on kai turha edes puhua. Samaten se ohja löi edelleen tyhjää ja ärsytys. Ainoa positiivisuus oli se, kun pitkällä sivulla päästin ohjaa. Piti pyytää käyntiä eteen ja antaa ohjaa. Mua epäilytti hirveästi se ohjan anto, Pomo tuntui tänään niin epäluotettavalta. Uskaltauduin silti päästämään, poni valui eteen ja oli rennon rauhallinen. Tosin liian hitaasti se kyllä käveli, mutta tuossa nyt oli jo jotain hyvää ja onnistunuttakin.

Sitten lähdettiin kevyt raviin. Jatkettiin pienellä serpentiinillä joka sijaitsi edelleen keskihalkaisijalla.
Voihan töks tuon ravin kanssa :D Kamala valitus, mutta se oli hirveää! Eipä ole noin karmeita raveja ollut aikoihin, kenenkään kanssa. Siis se ravi, voi jeesus. Pompeli kipitteli ja köpötteli kuin kameli, mun oli välillä vaikea ymmärtää että me todella ravataan kun se ponin liikkuminen oli niin kökköä. Se ei liikkunut nätisti ja tasaisesti, enemmän silleen jännittyneesti ja kamalasti. Pää vispasi, kytättiin kaikkea mitä vain keksittiin, ohja roikkui tyhjää tai vaihtoehtoisesti purtiin toiselle puolelle kiinni. Koko touhu oli vain sellaista että minä inisin kyydissä kun poni huiteli menemään kuten parhaaksi näki. Käsittämättömän huonoa, oikeasti. Se oli niin hurjan tuntuista, niin epähallittua. Ei kai sitä vauhtia hirveästi edes ollut, mutta.. Epähallittua kaikin muin tavoin.
Serpentiini oli lähinnä säälittävä yritys. Pompeli yritti teurastaa kaikki muut hevoset, tehtiin ihan ihmeellisiä reittejä, poni ei kääntynyt ja minä panikoin siellä. En pysynyt kyydissä vaan jäin jälkeen vähän väliä, kädet vispasivat joka suuntaan kuin tehosekoittimella.
Aivan järkyttävää. Oikeasti. Lähes itketti se touhu. Siis silloin kun olin kyllästynyt, niin silloin olin sitä mieltä että ravi ei tunnu hyvältä koska poni ei ole niin kontrolloidun tuntuinen. Nyt taas.. lähinnä naurattaa moinen valitus, silloin sentään mentiin kuten kuului, eikä vaan tapeltu jokaisesta asiasta. Nythän ei me päästy asiallisesti tekemään yhtään mitään, vaan tapeltiin koko ajan. Huoh. Pompeli on vaikea poni. Erittäin vaikea - näin pitkän tauon jälkeen se ei toimi, mutta toisaalta jos sillä menee kauan putkeen niin ei se kyllä silloinkaan toimi.

Käveltiin hetki ennen kuin lähdettiin vääntämään tuota harjoitusravia. Harjoitusravissa vaihdettiin epämääräinen serpentiini kolmikaariseen kiemurauraan ja toinen pitkä sivu tultiin vain suoralla uralla. Vaikka masennus iski läpi ("miksi pilaan nämä viimeiset varmat tunnit?") sain silti jotenkin ryhdistäydyttyä harjoitusraveihin. Päätin olla masentumatta, yrittää uudestaan, oikeasti yrittää.
Ei se alkuun tosin auttanut - minä heiluin, huojuin, pompin ja kädet vispasivat kun poni sillä välin lähinnä kipitteli alta ja jämähteli uralle. Jee! Marianne otti meidät silmätikuiksi, käski rauhoittua. Väännettiin väen vängällä kolmikaarista ja koitin vain toteuttaa Mariannen pyyntöjä. En kuitenkaan onnistunut toivomallani tavalla.
Saatiin alkaa ottaa pitkällä sivulla laukkaa. Ensimmäinen laukannosto jäi kuitenkin tekemättä, en halunnut lähteä hurjan ponin kanssa laukkaamaan, ensin tuli saada ravi toimintaan.

Oikeastaan sen jälkeen se lähti sujumaan. Mä sain jotenkin kerättyä itseni, päätin istua suorana, rauhassa, nätisti. Kun sain istuttua, tein ilmeisesti jotain muutakin oikein ja Pompeli alkoi rauhoittua. Ja me alettiin päästä sille kolmikaariselle nätisti. Poni kääntyi kuten halusin, asetus taisi edelleen jäädä taukoilemaan.
Saatiin jonkinlainen tatsi siihen juttuun. Minä istuin paljon paremmin, poni alkoi rauhoittua ja toimia paremmin. Tehtävä onnistui huomattavan paljon paremmin alkutuntiin verrattuna ja vaikka Pomo edelleen kyttäili koko ajan, niin mulla oli parempi olo tämän suhteen.

Ja koska ylämäki alkoi vihdoin, niin laukkahan oli aivan mieletöntä. Niin mahtavat fiilikset siitä, hih. Pomo nosti tosi nätisti ja ongelmitta. Ja kun se laukka oli niin mukavaa. Pompeli puksutti eteenpäin tasaisen tappavasti, minä istuin älyttömän hyvin siellä ja saatoin keskittyä näihin pienempiin asioihin (kuten jalkoihin) Ekan noston jälkeen poni alkoi ihan innostua ja vetäisi seuraavaksi kolmikaarisen loppuun jonkun oman laukannoston ja jonkin näköisen hyppytempunkin :D Tehtiin myös yksi ympyrä jottei laukattaisi Vinskin yli, ympyrän jälkeen laukattiin Kaisan perässä ja silloin herra päätti jälleen innostua. Se sanoi viiiuh ja kiihdytti vauhtia. Sitten paineltiin oikein onnellisina sen Kaisan perässä laukkaa. Mikäs tuossa, tosin laukkaa ei saanut alas ennen kuin veturi hiljensi.

Muutaman irrottelun jälkeen PomPom rauhoittui. Käveltiin hetki ennen kuin vaihdettiin suuntaa. Oikeaan kierrokseen tehtiin kolmikaarinen kiemuraura käynnissä ja nostettiin laukat taas pitkälle sivulle. Käynnissä sujui kiemurtelu varsin hyvin, koitin nyt keskittyä siihen asetuksen tapaiseen.
Laukat olivat edelleen tosi hyviä. Nousi todella hienosti ja otin tavoitteeksi sen, ettei laukattaisi siellä uralla. Taisi se kerran pysyä koko matkan nätisti keskemmällä. Muina kertoina lähdettiin puolessa matkassa valumaan ja jouduin oikein työskentelemään jotta saisin ponin taas keskemmälle.
Minä istuin laukassa edelleen tosi hyvin, poni lyllersi kauhean kivaa laukkaa eteenpäin. Ja raviin siirtymissä istuin myös hyvin. Ja saatiin välillä hyvinkin nopeasti se käynti laukan jälkeen.

Jäätiin kävelemään ja loppukäynnit.

Alkutunti oli kauhean surkea. Lopputunti kuitenkin oli jo hyvä, ja laukat ihan loistavia. Ei tästä nyt kuitenkaan mitkään huimat fiilikseet jääneet. Tosin on sekin jo parempi että tällä kertaa en myöskään ole tuhottoman masentunut. Mutta ei tuo nyt kauhean ihmeellisesti mennyt.
Marianne taas oli kauhean innoissaan ja väitti että niin hyvin vaan menee ja upeasti, eikä ollenkaan huonosti. Ja plääh vaan..

Loppukäynneissä poni kyttäsi lapsia, melkein säikähtikin jopa. Olin vähän vihainen, lapsetkin lähtivät joten poni saattoi kävellä ihan nätisti. Ärsyttävä poni. Siinä mielessä siis että se on niin perhanan vaikea. Mä en ymmärrä - siinä on oltava jotain. Siis joko on jokin mystinen asia, mitä en osaa tai tajua, ja sen takia Pomon kanssa ei suju. Tai ehkä mun tyyli on vain täysin väärä ponille. Tiedä häntä. Alkaa vaan menemään ihan naurettavaksi että Nikkiksellä osaan ratsastaa ja kuinka monta kertaa olen sillä mennyt, kun taas Pomolla en osaa ratsastaa, vaikka se on aika varmasti jossain Top 3 "mun eniten ratsastamat hevoset" -listassa. Vaikka mä olen sillä kauheasti mennyt, niin silti se on edelleen näin -> pienikin tauko ja ei suju, asia joka sujuu tänään ei välttämättä suju ensi kerralla jne.
Jotain siinä ponissa on. Meidän yhteydessä on jotain vikaa.

Luulen että ongelma on siinä, että poni on vaan väärän värinen. Jos se olisi keltainen, niin johan pelittäisi.

Keskelle ja alas selästä. Ponin vein talliin ja harjasin sen nopeasti. Kuolain pesun kautta kirjaamaan korttia ja juttelemaan syvällisiä. Sitten kotiin, jo niin valoisaa.


Oikeastaan taidan tällä kertaa sanoa että ensi viikolla ei kyllä taatusti suju, ei varmasti. Turha kai uhmata kohtaloa.
Tämä on kyllä taas näitä hetkiä kun haluaisin sen toisen viikkotunnin. Tosin nyt en kuitenkaan tiedä onko sitä järkeä hommata, eihän tässä muutenkaan ole kuin se kaksi kuukautta..
Toivottavasti mä nyt saisin homman toimimaan. Ärsyttävää jos nämä muutamat viimeiset tunnit menevät nyt siihen että mä stressaan sitä mahdollista lopettamista niin paljon, että kaikki tunnit menevät tähän tapaan ihan pieleen. Sitten jos joudun lopettamaan niin kiva lopettaa parin kuukauden mokailun jälkeen.

Kai me toivotaan parempaa huomista.
Ja tuskallista odotusta, taas viikko pitää odottaa sielu korventuen. Meinaan vain, että nyt on taas suunnattoman palava halu onnistua.
Niin oli kyllä viime viikollakin. Ehkä tämä on joku karma, mä mokaan kaikki nämä viimeiset tunnit jotta se viikon odotus olisi mahdollisimman pitkä. Sitten vielä joku parin vuoden tauko tähän väliin.

En mä tiedä. Mun kai piti olla positiivinen. En jaksa sitä.

Ensi viikkoon. Kenties silloin saisin aikaiseksi jo jotain positiviisempaa. Ehkä en.
Jonna kai tulee kuvaamaan, eli parempi olisi kyllä onnistua.
Jos nyt lopetan. Kuolen tähän väsymykseen.
Hei hei, ensi viikkoon :)