Puuhastelupäivähän tämä oli. Aloitin puuhasteluni pyöräilemällä pitkin Naantalia. Lämmintä riitti, aurinko paistoi. Aika mageeta.
Tallille sitten ja taulu kertoi että saan jatkaa Elviksen kanssa, tunnillamme myös Evita, Vinski, Kaisa, Pomo ja Nikkis. Elvis oli ensimmäisellä tunnilla, joten menin sitä katselemaan. Mahtavaa meininkiä sillä ekalla tunnilla, Simo-poni pisti loikkien ja oli mahdottoman huvittava kaikessa meiningissään. Kävin siinä Mariannea häiritsemässä ja tunnin loputtua käppäilin Evitan ja pikkuratsastajan kanssa talliin, sitten harjailtiin hieman Muumimammaa. Seuraavaksi päätin ruveta puuhastelemaan, halusin harjata Elviksen kunnolla ja tosi nätiksi. Niinpä päätin hakea ponin karsinastaan ja tuoda sen ison tallin puolelle, käytävälle seisomaan. Poni oli hetken ajan tosi huolestunut, joutui raukka suureen maailmaan. Kyllä hän siitä rauhoittui (heti skitsoiltuaan mm. satulasta. Eikä edes ollut Elviksen satula tai mitään :D). Lopultahan Elvis osoitti olevansa oikea teräshermo. Tuoli kaatui ja kaikki ihmiset säikähtivät kuoliaaksi - poni seisoo paikoillaan "siis niin nähty, boring!"
Harjasin ja puunasin Elviksen mahdollisimman kauniiksi. Karvaa lähti ja jätettiinkin peräämme karvamatto (tarkoitushan oli siivota se, mutta aika riensi niin nopeasti.)
Vetäisin Elvikselle varusteet päälle, tosin martingaalia lukuunottamatta. Olin käynyt kysymässä haittaako se jos jätän sen martingaalin pois. Ei haitannut, en uskonutkaan. Jos joku miettii, niin ei siihen sen suurempaa syytä ole. Kunhan halusin ratsastaa Elvikselläkin ilman niitä "välikäsiä". Sen ihmeellisempää syytä ei kuitenkaan ollut sen martingaalin pois jättämiseen.
Lähdettiin käppäilemään kentälle puolialastoman ponin kanssa. Heh, hassun näköinen se oli ilman noita remeleitä :D Elvistäkin hävetti, poni tulla lyllersi suoraan mun selän takana, oli ilmeisesti piilossa ettei kukaan huomaisi hänen nakuiluaan. Kukaan ei kai kertonut sille että kaikki muut ovat aina samassa varustuksessa kuin poni tänään. Kentälle, sitten kiipesin selkään. Apua, oli lähes orpo olo kun poni oli niin alaston selästä katsottuna!
Aloiteltiin alkukäynneillä. Poni oli vallan löysän puoleinen, koitinkin mahdollisimman tarmokkaasti puskea keltuaista eteenpäin. Vähän oli hankalaa, ei hän oikein jaksanut harrastaa tuota liikkumista. Saatiin kai me lopulta jonkinmoista etenemistä. Sitten tehtiin voltteja. Vasemmalle asettuminen oli melkoinen mahdottomuus, venkslata sai ja silti tuntui ettei ihan mennyt se asetus läpi. Vain hiukan kääntyi nokka. Onneksi oikea oli huomattavan paljon parempi, saatiin jokunen hetki sitä "oikeaa" asetusta - poni ei suoristunut vaikka ohjaa löysäsi.
Jatkettiin alkukäyntejä isolla pääty-ympyrällä. Marianne selitteli tuntumasta, meidän piti pidentää käyntiä ja löysätä ohjaa ja sitten vähän koota sitä takaisin. Pidennysvaiheessa lähdin oikeasti keikuttamaan käyntiä eteenpäin ja kappas vain, minähän sain sen ponin jopa reippaaksi! Ympyrällä poni oikeasti käveli varsin reippaasti ja etenevästi, tosi kiva. Ohjaakin saattoi päästää. Lyhennykset jäivät taas vähän vajaiksi, tiedättekö kun en ihan täysillä viitsinyt lyhentää kun just olin saanut sen ponin kerran aktiiviseksikin - enhän mä nyt heti halua sitä hidastaa takaisin ;)
Siirryttiin siitä kevyt raviin. Kevyt raveissa oli ongelma, nimeltään minä. Tjaatjaa, jotenkin tunsin oloni suunnattoman vinoksi ja kyydissä keikkuminen oli muka ihan kamalan hankalaa. Ja en vain tiedä! Heh, yritin parhaani mukaan olla suorana ja keventää rauhassa, mutta jotenkin en saanut itseeni ollenkaan hyvää fiilistä. No jaa.
Kevyt raveissa keskityin lähinnä asetuksen kanssa tahkoamiseen ja ponin reipastamiseen. Molemmat olivat yllättävän hankalia asioita. Poni mennä mökelsi ja oli löysä. Hitusen sain sitä eteenpäin, volteilla kuitenkin tupattiin viimeistään lösähtämään. Asettelukin oli harvinaisen hankalaa kun tuntui etteivät kädetkään tehneet yhteistyötä kanssani. Vasen kierros oli jälleen hankala, töitä sai tehdä paljon ja vähän enemmänkin. Oikea kierros oli helpompi, mutta silti tänään ei tuntunut löytyvän ihan niin asiallista asetusta kuin yleensä.
Istuttiin siitä alas harjoitusraviin. Edelleen mun vinoilu ahdisti, jotenkin rassasi suorastaan (joo, jalustimet tuntuvat aina eriparisilta, yleensä mulla on oikea jalustin hieman pidempänä, tänään oli vasen. Huono päätös, mutta en voi vinoilla näin pahasti sentään.) Päätinkin pysäyttää ja nostaa jalustimet kaulalle. Ilman jalustimia on niin kiva mennä, kerrankin muistin että ne voisi nostaa. Ja kun olin niin vino, parempi mennä ilman vaan :D
Lähdin sitten tekemään parhaani harjoitusravissa. Alkuun meinasin hiukan hytkyä, mutta pian löysin itseni ja selviydyin aivan mallikkaasti.
Kyllä tämä harjoitusravi oli helpompaa. Tuntui että vihdoin sain pohkeen toimimaan kun jalustimet eivät ahdistaneet. Kun pohje toimi, sain myös ponin asettumaan kun Pulla ei voinut enää juosta sisälle ohjan perässä. Sainkin harjoitusravissa huomattavan paljon parempaa asetusta kuin kevyt raveissa.
Tosin laiskanpulskea se poni oli edelleen! Ratsastelin eteenpäin ja koitin saada aktiivisuuden siemenen heräämään ponin keltaisen kuoren alla. Kyllä hän siitä hitusen aktivoituikin, liikkui ihan mukiinmenevästi lopulta. Itse istuin kivasti, mitä nyt käsiin piti kyllä keskittää kaikki huomio ja silti ne leijailivat.
Käveltiin jokunen kierros välikäyntejä ja sitten otettiin laukkaa. Päätin jatkaa ilman jalustimia kun Mariannekaan ei ollut tästä mitään sanonut, järkeilin että otetaan takaisin jos laukkaamisesta ei tule yhtään mitään.
Laukat otettiin pareittain. Muut kävelivät keskemmällä, poissa tieltä. Laukassa oli tarkoituksena vain ratsastaa laukkaa, kilometrejä ja etenevyyttä.
Elvis käveli oikein mallikkaasti, mitä nyt Kaisa ilmeisesti vihasi meitä ja poni suorastaan suutahti kun Kaisa kiusasi häntä.
Laukat aloitettiin oikeaan kierrokseen ja päästiin kivasti laukkailemaan Nikkiksen parina (keltuaiset mennä laukkailevat).
Ensin mua toki vähän jännitti, iiks, mitähän tästäkin tulee. Enhän mä nyt ollut aiemmmin laukannut ilman jalustimia kuin kahdesti sen Nikkiksen kanssa, täytyyhän sitä kaikkea uutta kauhistella vähän. Elvis nosti tosi hienosti sen laukan ja sitten jumpsuteltiin menemään.
Kuva Idalta.
Mun istuminen oli yllättävän hyvää. Ilman jalustimia laukkailuksi. En kyllä rehellisesti sanottuna ymmärrä mikä siinä on, että jalustimien kanssa osaan nykyään istua tosi hyvin, mutta silti ilman niitä pompin kuin heinämies. No, kenties jännitän jotain. Kai minä sen joskus opin.
Mutta kuitenkin, yllättävän hyvin istuin. Jokusen hetken mä pompin kyllä ihan hulluna, mutta sitten siellä oli myös todella hyvin istuttuja pätkiä ja loput olivat sitä kevyttä irtoilua. Eli jes! Paljon parempi kuin silloin kesällä. Hiukan valahtelin sivuttaissuunnassa ja välillä jouduin keräilemään itseäni takaisin sieltä kyljen puolelta, mutta tosissaan en ollut kyllä missään vaiheessa tippumassa. Käsiin yritin keskittyä, aina en onnistunut kun oli tuota parempaakin tekemistä. Jalat yritin rentouttaa, mutta pitää kyljen lähellä. Ja koitin oikeasti keskittyä siihen keinuheppa-liikkeeseen jotta saisin istuttua kunnolla.
Marianne hoki meille että eteenpäin ja laukkaa pitää pyörittää. Yritin kyllä parhaani, mutta tämä oikea kierros oli vielä kovin haparoivaa. Laukka tipahteli vähän turhankin usein, minä en uskaltanut/pystynyt nostamaan samalla sekunnilla takaisin (pystymisestä se on kiinni siinä kohdassa kun roikkuu vuoronperään molemmilla kyljillä ja taistelee ettei tipu aitaan :D) vaan jouduin ottamaan kontrollia ennen uutta nostoa. Tähän suuntaan en myöskään hirveän hyvin saanut laukkaa pyörimään, tuntui että vaikka eteenpäin pyysi niin ei se silti ihan hirveän hyvin lähtenyt. No mutta, enemmän tämä olikin tatsin hakua, fiilistelin kyydissä pysymistäni ja koitin parantaa sitä. Sitä paitsi olihan tuo poni ihan kivan etenevä lopulta, en meinannut saada sitä raviin saati käyntiin kun poni oli turhan innoissaan menossa.
Ja positiivista on kuitenkin se, että koko ajan poni pysyi kontrollissa, ei tarvinnut roikkua mukana henkensä edestä, heh.
Käveltiin taas ja odoteltiin vuoroamme, sitten saatiinkiin nostella vasenta laukkaa. Vasen oli hyperpaljon parempi! Laukka pyöri alusta alkaen paljon paremmin, minä istuin tukevammin. Tähän suuntaan keskitin ajatukseni myös tuohon pään asentoon, minä kun olin jostain syystä keksinyt että satulan tuijottaminen auttaa siihen kyydissä pysymiseen.. Joo, ylipäänsä istuin todella paljon paremmin tähän suuntaan. Laukka tippui kyllä alkuun pari kertaa, mutta nyt pystyin samantien potkaisemaan ponin uuteen vauhtiin. Eteenpäin ratsastus tuotti paljon parempaa tulosta, sain oikeasti ponin jatkamaan kun se yritti hiljentää. Lopultahan me vedeltiin siellä laukkaa "kierros tolkulla" ilman pelkoa siitä että poni hidastaa. Mahtavaa! Taas tuo raviin siirtyminen olikin asia erikseen, mutta hyvä kun saatiin ponia eteenpäin.
Pieniä ongelmia oli kyllä tässä vasemmassa laukassa, Elvis kun keksi oikoa yhden päädyn aika iloisesti. Parin oikaisun jälkeen sain kuitenkin ohjattua tarpeeksi, joten loppui sekin pöllöily.
Sitten käveltiinkin enää loppukäynnit.
Voivoivoi, Pulla oli kovin mainio :) Ja minä olin mainio heti kun otin jalustimet pois. Mutta olen tyytyväinen niihin muutamiin kunnollisiin asetuksiin, vaikka suurin osa asetuksista olikin huonoja. Sitten olen tyytyväinen harjoitusraviin. Ja laukkaan ihan kokonaisuudessaan. Ylitin odotukseni, poni eteni ja varsinkin vasen kierros oli mielettömän kiva ja helppo. Olen tosi tyytyväinen. Ja kun nyt on kokeiltu tätä ilman martingaalia menoa, niin voinen todeta että aina kun itse ponin pistän kuntoon, niin eiköhän se martingaali jää naulaan. Käytännössä mitään dramaattista eroa tässä ei ollut. Mutta eikö se ole hyväkin? Ja joka tapauksessa mieluummin ratsastan ponia suoraan kädestä suuhun kuin niiden martingaalirinkuloiden kautta.
Varsinkin kun Marianne nyt tälle harrastukselle siunauksensa antoi.
Käveltiin ja keskelle. Hieno keltainen Pulla pääsi karsinaan, harjailin sen taas ihan tuhottoman siistiksi. Sitten kortin kirjaus, syvälliset keskustelut "no sujuiko ilman martingaalia :D" ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti