Tallille siis tänään ja Jonna oli kuvaamassa :) Videon pistän tähän loppuun,
Voi voi, kuulkaa! Niin oli mielettömän mahtavat fiilikset tämän päivän jälkeen, hih.
Eli tosiaan, ihanassa auringon paisteessa ja huikeassa lämmössä pyöräilin tallille. Hiekoitushiekatkin oli puhdistettu ja kaikki suorastaan hymyili tänään. Taulua lukiessa olin taas kuin lapsi jouluna, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Nikkis, Kaisa, Evita ja Vinski. Elvis oli ekalla tunnilla.
En uskonut, odotin kai Nikkistä. Oikeastihan Pomokin olisi käynyt. Mutta olin taas niin innoissani kun todellakin sen Elviksen sain
Menin hieman katsomaan tunteja, sitten pääsinkin laittamaan Evitaa pois. Taluttelin mamman talliin (jostain syystä Evita olisi kauhean mielellään kävellyt suoraan mun takana. Itse taas en tykännyt siitä kun paksu karvajalka kipittelee suoraan selän takana.) ja yhteistuumin harjailtiin Evita kauniiksi ja karvattomaksi. Muumimamma lähinnä nautiskeli kun kolme tyyppiä raapii talvikarvaa pois, saatiin me poni hieman laihtumaan. Sen jälkeen menin harjaamaan Elvistä. Melkoinen savijalka se oli, karvaakin lähti vielä pikkaisen. Vaan oli se aika järkytys kun ensin harjailin isoa ja massavaa Evitaa ja sen jälkeen jatkan urakkaani Elviksen kanssa. Elviksen - tuon pienen säälittävän rääpäleen, karvaakin oli puolet vähemmän kuin Evitalla.
Elvis on todellinen tytär-hento-pienoinen.
Heitin keltaisen varusteisiin ja lähdettiin kipsuttelemaan kentälle. Poni oli jo kentälle kävellessä harvinaisen laiskan tuntuinen, sitä sai lähes raahata perässä. Parkkeerasin ratsun kentälle ja nousin selkään.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Elvis oli todellinen laiskamato, oikeasti. Sitä sai paukutella eteenpäin ja silti tuntui että vauhti hyytyi vain hetki pyynnön jälkeen. Ajoittain keltuainen jaksoi pikkaisen kävellä, mutta lösähti taas heti kun huomasi tilaisuutensa tulleen. Ensin poni saikin kävellä löysän puoleisesti kun minä lähinnä vain fiilistelin ja hehkuin kuinka kivaa on mennä pikku-Pullalla, mutta aloin sitten lopulta etsiä reippaampaa askellusta. Aika loputon suohan se oli, mutta käveli poni edes hetkittäin ihan ookoosti eteenpäin.
Jonkin verran tehtiin voltteja, haettiin asetusta ja koitettiin paukutella Elvistä reippaaseen kävelyyn myös volteilla. Tämä oli ihan hyvä, en ehkä ihan hakenut asetusta kunnolla läpi, mutta tuli ainakin jossain määrin asettuneita voltteja ja sain ihan kelvollista liikkumistakin käännöksiin.
Marianne sitten ilmoitti että kun viime viikolla taivuteltiin (tai minun tapauksessani yritettiin avuttomasti..) niin tällä viikolla sitten vuorostaan avataan, haetaan liikettä. Aloitettiin käynnillä. Molemmilla pitkillä sivuilla tehtiin kokorataleikkaa jolla oli tarkoitus ratsastaa käyntiä eteen, venyttää askelta ja päästää ohjaa. Lyhyillä sivuilla kerättiin ohjaa ja tehtiin miljoonia puolipidätteitä, koitettiin saada hevonenkin lyhenemään nätisti. Elvis oli tosiaan vähän mönkelö, en oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle. Pulla mennä mateli, löysästi se raahasi koipiaan. Loppua kohden tuli parempia pätkiä, ja saatiin me varmasti pidempää ja reippaampaa liikettä siihen lävistäjälle. Ei se silti niin hyvin keikkuen ja venyttäen mennyt, mitä välillä olen saanut irti.
Ohjaa nyt pystyi ihan hienosti päästämään alusta asti, ei siinä mitään ongelmaa. Mutta en nyt osaa oikein sanoa. Toisaalta tiedän toki että mun eteen-alas-ajatus on todellakin vain ajatus, ei se oikeasti missään alhaalla ole. (mutta ajatus on tärkein ;)) Silti mä jotenkin uskon että kyllä se on joskus paremmin mennyt, alemmas ja pidemmälle. Nyt se meni ihan kivasti ohjan perässä, mutta kun tarpeeksi löysäsi, alkoi ohja pikkaisen roikkua turhankin tyhjänä. Ja ainakin itse siis väittäisin että tämä ohjan löysääminen meni ihan hyvin joo, mutta luulisin että Elvis on mennyt paremminkin, enemmän ohjan perässä.
Mutta paha sanoa, ihan oikeastikin.
Siirryttiin tämän jälkeen kevyt raviin. Poni jatkoi löysää linjaansa, meininki oli vähän löllöä.
Tehtävä oli edelleen sama, molemmista päistä kokorataleikkaat ja pidennettiin ravia, ohjaakin sai päästää.
Alkuun otin pidennykset ihan normaalilla ohjastuntumalla, sillä pitihän sitä ensin tarkistaa ettei hepat hyppää pöksyistään ulos. Sitä pelkoa Elviksen kohdalla ei tosin ollut, hän mennä taapersi tasaisen varmasti, enkä oikein millään saanut kunnolla sitä liikettä tuohon lävistäjälle. Herttinen, mä välillä potkaisin poniin vauhtia jo sillä ajatuksella että vetäisi tästä vaikka täyttä laukkaa kunhan edes liikkuisi, mutta ei siltikään. Joko Elvistä ei paljon vähempää voinut kiinnostaa, tai sitten mun potkaisu on aika paljon laimeampi kuin mitä sen piti olla :D
No, suoritettiin sitten tasaisen tappavasti, hah. Poni meni oikein hyvin ei siinä mitään, välillä meinasi kiemurrella ja pari kertaa oli säikähtää toisia hevosia jotka hänen päällensä olivat muka tulossa. Pitkällisen puskemisen jälkeen saatiin myös pari hieman etenevämpää ravipätkää ja loppuun otin muutamat radanleikkuut pidemmällä ohjalla. Taaskaan Elvis ei venynyt niin hyvin, pääkin nousi vähän, mutta loppuravitkin otan yleensä ympyrällä, joten olihan tässä taas uusi haaste kun olisi pitänyt saada eteen-alas-ajatus lävistäjällä.
Pientä hitautta lukuunottamatta tämä meni mielestäni varsin mukiin menevästi. Mulla oli kivat fiilikset, poni oli hyvä, harjoiteltiin asettelua parhaamme mukaan. (Elviksen hieno puoli on muuten se, että sen kanssa oikeasti huomaa kuinka kivaa on kun hevonen liikkuu. Tiettyjen [minulle epäluotettavampien] hevosten kanssa on suorastaan juhlaa jos ne eivät liiku, mutta Elvis on positiivisempi silloin jos se heittelee takaperin voltteja kuin silloin jos se on tuollainen kuin tänään :D)
Käveltiin hetki, Elvis lösähti ihan täysin. Herra ei mitenkään jaksanut liikkua, minä olin lähes hätää kärsimässä kunnes lopulta sain pamautettua sen verran liikettä ettei ihan juurruttu maahan kiinni.
Jatkettiin harjoitusravilla. Kuvio säilyi samana, kokorataleikkaata, mutta nyt tehtiin kentän keskivaiheilla käyntiinsiirtymä. Harjoitusraviin kun siirryttiin, Elvis esitti ensimmäistä kertaa tunnin aikana sitä reipasta skitso-Elvistä jota olinkin jo kaipaillut. Pikkaisen poni kipitteli alta, lähes siirtyi laukkaankin kertaalleen. Koitin itse istua ryskimättä ja rauhoittelin keltaista volteilla. Pian rauhoituttiin ja sen jälkeen oltiin taas niin halvatun löysää. "Ku ei kerta laukata saa, ni emmä sit viitti"
Minä istuin ihan mukavasti siellä ravissa, koitin rauhaisasti ratsastaa ponia eteenpäin jottei vallan löysäiltäisi. Kyllä se välillä viitsi taas hiukan liikkua, onneksi. Käyntiinsiirtymät koitin tehdä mahdollisimman kevyesti. Istunnalla sain hieman hiljennettyä, pienellä ohjalla päästiin käyntiin asti. Ensimmäiset siirtymät olivatkin sitten sitä luokkaa että Elvis lösähti käyntiin ja käveli kuin eläväkuollut. Sittemmin sain poniin hieman eloa, käyntiinsiirtyminen alkoi olla välillä jopa hiukan hankalaa kun poni tarjosi vain pikkuravia. Käynti oli aktiivisempaa ja raviin päästiin ilman kolmea pohkeella potkaisua. Se siis elää sittenkin!
Kyllä mä sanoisin että harjoitusravi lähti sujumaan ihan mukavasti lopulta. Siis vauhtia olisi edelleen voinut mun mielestä olla noin kaksi kertaa enemmän, mutta saatiin edes jonkinlaista eteenpäinpyrkimyksen tapaista, mikä oli hienoa.
Lopuksi otettiin vielä laukkaa. Lyhyeltä sivulta käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle. Käveltiin keskihalkaisija, sitten käännyttiin vuoronperään oikealle ja vasemmalle ja pitkä sivu tultiin laukassa.
Heh, eläväkuollut poninpuolikas heräsi jotenkin mystisesti aina tuohon laukkaan :D Ihan käsittämätön pelle, ensin kävellään just silleen että "emmää jaksa, liian raskasta, huhhei vaan" ja sitten kun päästään laukka sivulle, niin hyvä kun ei tehdä voltteja ja piruetteja ja laukkaan pamahdetaan sellaisella energialla että heikompia hirvittäisi. Saatiinpahan edes jostain poni intoutumaan :)
Keskihalkaisijan käveleminen oli yhtä tuskaa. Elvis oli laiska kuin mato, koko ajan koitin tuuppia sitä eteenpäin mutta siitä tuntui olevan apua vain hetkeksi. Poni hieman pääsi kiemurtelemaan suoralla linjallamme ja oli muka niin vaikeaa. Onneksi molemmat pidettiin sitten enemmän tuosta laukasta, poni oli lähes hellyyttävä kaikessa innokkuudessaan.
Idan kuva.
Ensimmäinen laukannosto oli sellainen löysän rauhallinen, laukattiin pari askelta kun pyllyjä oli edessä. Sen jälkeen poni sitten heräsi, honasi että jaajaa, täällä laukataan. Käytännössä joka kerta kun käveltiin se kulma (tarkoituksena oli kävellä kulma ja pitkällä sivulla vasta nostaa) niin Elvis meni siellä jotain ihan omalaatuista kylkimyyryään. Rassukka odotti vain laukannostoapuja kuin kuuta nousevaa. Meidän kulmien kävely oli siis sitä, että ensinnäkin Elvis ei edennyt yhtään. Se lähes tulkoon käveli paikoillaan. Vaikka minä kuinka koitin pistää ponia eteenpäin, laittaa sen oikeasti kävelemään niin ei. Ei millään, koko ajan vain sitä ihme nysväämistä. Sen lisäksi jokainen kulma mentiin ihan vimpulassa. Ponilla oli pää ulkona, sisälle asetus meinasi sen mielestä lähes laukannostoa. Varsinkin vasempaan kierrokseen tämä vaikeutti tosi paljon, en saanut niin hyvin asetettua sisälle ennen nostoa, jolloin tuli jokunen vääräkin laukka kun ei vino poni vaan nosta oikein :D Että päivää, osataan kävellä kulmia, heh.
Laukat nousivatkin sitten oikein helposti. Vasempaan tuli jokunen väärä vinon ponin takia, oikeallekin kai yksi (jonka jopa huomasin, mutten ehtinyt korjata) Elvis oli sen verran herkällä tuulella tämän laukan suhteen, että lähdin melkein alusta alkaen kokeilemaan laukannostamista vain sillä sisäistuinluun heilautuksella. Se toimikin lähes aina, pari kertaa vaadittiin myös tuo pohjeapu. Laukat nousivat sitten tosi vaihtelevasti, välillä mä lähinnä vain ajattelin nostoa ja silti poni räjähti laukkaan, tosin saatiin sitten jokunen hyvinkin rauhallinen nosto pohjettakin käyttämällä. Se riippui vähän aina kuun asennosta miten poni laukan nosti.
Laukka oli oikein kivaa. Minä istuin hyvin ja vaivattomasti, jee! Poni jatkoi laukkaa oikein kivasti, minä hiljentelin ja jopa istuin siirtymissä. Pari kertaa laukkailtiin puomin yli ja pääsin jälleen osoittamaan uskomattomia esteratsastajan kykyjäni.. Joka tapauksessa, laukkaan olin tosi tyytyväinen :)
Sitten vielä loppukäynnit. Minä leikin koska olen hyvin aikuismainen (ja koska poni on niin hauskanen, hih.) Tosin Elvis päätti hiukan sitten vedellä herneitä nenäänsä. Luulen että se oli se combo, Vinski oli meidän perässä ja sitten minä nojasin taakse = nyt saa pistää vähän menemään. Raviinhan poni vain siirtyi ja nätisti siirtyi käyntiinkin. Että ei siinä mitään. Tätä lukuunottamatta poni käveli järkevän aikuismaisesti, kun minä olin se vähemmän aikuismainen (;
Mulle jäi niin kivat fiilikset, mikä on suunnattoman hyvä näin parin viikon masentelun jälkeen. Elvis on niin mainio Pulla, hih. Reippaampi se olisi saanut olla, olisi saanut lähteä paremmin liikkeelle käytännössä kaikessa (paitsi ehkä laukassa) Muuten kuitenkin olen varsin tyytyväinen, kaikki meni ihan ookoo nätisti. Ja jäipähän hyvät vibat, sehän on tässä oikeasti kaikkein tärkeintä. Että on hyvät fiilikset jatkaa taas. Ja kiva mennä keltaisella taas.
Keskelle ja alas selästä. Taluttelin ponin talliin ja harjasin hänet. Sitten kortin kirjaus ja juoruilun kautta kotiin.
JA SITTEN VIELÄ
Se video on tässä
Ainakin pitäisi olla :D Ja jos tuonne eksytte, niin katsokaa ihmeessä myös se mun toisiksi uusin video, ensimmäinen ihan virallinen Vegas-väkerrys.
Ei kun nukkumaan taas kiireesti ja ensi kertaan :) Nyt on tosi hyvä mieli odottaa seuraavaa kertaa, ja kun nyt Pullalla pääsin niin ei ole niin väliä millä silloin menen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti