Tallille lähtiessä se lämpö jäi kyllä toiselle sijalle kun tuuli taas niin maan pahuksesti. Mutta muuten oli kyllä lämmin.
Mulla oli Elvis, hih. Tunnilla myös Evita, Kaisa, Vinski ja Pomo, Elvis oli ekalla tunnilla.
Siivoilin siinä harjoja, katselin tunteja ja kävin pikkaisen katselemassa sitä Elvistäkin. Heitin sille varusteet niskaan ja lähdettiin käppäilemään kohti kenttää.
Pieni ja pöljä Milla, vielä pienempi ja pöljempi Pulla
Poni keskelle, nurinkurisesti selkään ja sitten lähdettiin kävelemään. Elvis oli taas hivenen löysähkö, Marianne sanoikin ettei poni ole enää ihan niin reippaan railakas kuin jokunen vuosi sitten. Sitä se vanhuus (tai loukkaantuminen) teettää. Heh, voi poniparkaa, nyt jo häntä haukutaan vanhukseksi :D
Lähdin ratsastamaan Elvistä eteenpäin käynnissä, tällä kertaa yritin olla tarmokkaampi kuin viimeksi. Poni käveli ihan nätisti, ajoittain jopa varsin reippaasti. Tehtiin hieman voltteja, koitin hakea myös asetuksen läpi viime kertaa paremmin. Se jäi kuitenkin edelleen vähän puolitiehen.
Pian aloitettiin tehtävä. "Perhoskuvio", eli ensin pitkällä sivulla keskiympyrä, sivun lopussa täyskaarto, keskiympyrä, sivun lopussa täyskaarto ja sitten jatketaan toiselle pitkälle sivulle. Ollaan tätä jokunen kerta aiemmin tehtykin.
Sain näyttää mallia ja taidokkaasti ratsastin itsekin hiukan väärin. Ei kai se niin nuukaa.
Perhoskuviolla piti taivutella ja asetella, jatkaa sitä edellisviikon teemaa. Pitkällä sivulla sitten pidennettiin, sai päästää ohjaakin, eli jatkettiin viime viikon teemaa.
Tehtävä oli alkuun vähän sinnepäin tehty. En hakenut asetuksia läpi, tyydyin välillä täysin suoraan poniin käännöksissä. Keskityin lähinnä reitin ratsastukseen ja ponin eteenpäin puskemiseen. Elviskin käytti aikansa paljon hyödyllisemmin, poni tuijotteli varsin intensiivisesti jotain koiraa joka käveli tiellä. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja ponin nokan takaisin sisälle, meidän kun ei oikeasti tarvitse mitään koiria kyttäillä.
Lähdin siitä pikku hiljaa myös ratsastamaan tehtävää paremmin läpi. Ympyrällä koitin oikeasti keskittyä siihen sisälle asettamiseen ilman että koko poni vajoaa perässä. Pohkeella sai hieman tömäyttää ennen kuin Elvis alkoi pysyä paikoillaan ja käänsi vain sitä päätään. Pienen hakemisen jälkeen asetus alkoikin löytyä todella hyvin, toinen suunta nyt toki oli huomattavan paljon vaikeampi. Ja täytyypä sanoa että me saatiin hieno onnistuminen, kerrankin asetus oli oikeasti läpi. Yleensä kun mä asetan "läpi" niin se tarkoittaa käytännössä sitä että käännän sen pään kunnolla haluttuun suuntaan ja kun poni antaa tarpeeksi periksi niin minä myötään ja kehun. Myödätessäni poni pamauttaa päänsä takaisin suoraksi, jolloin asettelu voidaan aloittaa alusta. Marianne nyt sitten huomautti taas, että sen pään tulisi säilyä paikoillaan kun myödätään, eikä suoristua heti. Muina kertoina poni suoristui aina kun kehuin, mutta yhden kerran se pysyi suunnattoman nätisti asettuneena. Se ei heilahtanut mihinkään, vaan asetus säilyi myötäyksen ja ohjan tuntumalle oton ajan. Jes!
Ympyrällä asetus alkoi sujua oikein kivasti hyvinkin nopeasti. Toki se toinen suunta oli vaikeampi, mutta kuitenkin, onnistuin asettamaan ympyrällä ihan nätisti molempiin suuntiin. Täyskaarrot sen sijaan olivat huomattavan paljon hankalempia. Asetusta ei tuntunut löytyvän, se ei säilynyt ja sen lisäksi ponikin vain tunki ohjan perässä. Jotenkin se jyrkkä käännös kahteen eri suuntaan oli turhan hankala asetuksen kannalta. Sain kuitenkin muutamia ihan hyviä hetkiä siihenkin, vaikka ongelmallista se olikin.
Poni alkoi olla ihan kivasti etenevä näin alkukäynneissä, vähän lösähtelevä mutta käveli kuitenkin ihan asiallisesti eikä tarvinnut koko ajan potkia eteenpäin. Silti käynnin pidennyksessä oli pikkaisen hakemista. Tänään oli ilkeämpi, oikein hain sitä liikettä. Elvis lähti keikkumaan eteenpäin varsin hyvin, sanoisin että paremmin kuin viimeksi. Ohjaakin sai päästettyä ilman ongelmia, poni valui alas varmaan yhtä vähän kuin viimeksikin. Olin joka tapauksessa pidennyksiin varsin tyytyväinen, kyllä sieltä edes pikkaisen enemmän sitä liikettä irtosi mitä normaalisti kävellessä.
Ja Elviskin lähes hiffasi jutun jujun ja keksi lähteä raviin kun nuoriso alkoi riekkua tarhassa. Liikkui sentään eteenpäin, se on hyvä.
Jatkettiin ravilla. Perhoskuvio tultiin harjoitusravissa, pitkä sivu kevyt ravissa ja liikettä sai jälleen lisätä.
Harjoitusravi oli taas sellaista tietynlaista mönkelöimistä. Muiden hevosten kohdalla hyydyttiin lähes täydellisesti, välillä käännöksissäkin meinasi Pullaa ihan väsyttää. Pistin poniin vauhtia parhaani mukaan, kyllä me välistä liikuttiin varsin kelvollisesti.
Asettelu vaikeutui näin ravissa, joten perhoskuvio meni vähän haastavammaksi. Parhaani yritin, mutta kun ponia piti vauhdittaa ja muutenkin tunsin olevani vähän turhan hidas. Ravissa ei siis löydetty samanlaista läpi saatua asetusta, pikemminkin sellaista pientä nenän kääntöä sisälle. Reitti kuitenkin säilyi ilman ongelmia, joten ei siinä mitään. Itse istuin ravissa varsin hyvin ja ongelmitta. Paitsi käsien osalta, kädet nousivat. Heh, nauroin kun katsoin niitä viime viikon videoita.. Meikäläinen vetelee siellä kädet taivasta kohti :D Tuntuu aika käsittämättömältä että silloin jokunen vuosi sitten ongelmana oli käsien sylissä pitäminen.
Pitkän sivun pidentely oli suunnilleen yhtä toivotonta kuin viime viikollakin. Koitin potkaista ykkösen silmään kun Pulla kuvitteli olevansa jollain huviretkellä. Jos nyt pientä vauhtia saatiin, niin hyvä sille. Ainakin ohjaa sai päästettyä ja elossa selvittiin. Kaipa tuo nyt riittää.
Jonkin ajan kuluttua vaihdettiin hieman tehtävää, tehtiin edelleen perhoskuvio harjoitusravissa ja pitkä sivu laukattiin. Perhoskuviosta ei olekaan sen suurempaa sanottavaa, pientä asetusta löytyi, välillä ei tullut sitten sitäkään. Vaan ainakin laukan jälkeen vauhtia alkoi löytyä, ei Pulla enää ihan nukkunut.
Sain muutaman noston tähän vasempaan kierrokseen otettua. Nousi hyvin vaikka vähän joutuikin pyytämään. Minä istuin laukassa aikalailla ongelmitta, olin itseeni harvinaisen tyytyväinen. Sain nuo siirtymätkin istuttua kohtuu hyvin, välillä pompin hullun tavalla, mutten ainakaan kenoillut ja vinoillut. Elvis taas puksutti tasaisen tappavasti. Koitin hieman ratsastaa pohkeella eteenpäin, Marianne kun keksi että laukkaa pitää ratsastaa. Elvis tuntui hieman vetävän turhia kierroksia tästä pohkeen käytöstä, joka ilmeni jollain pään pyörityksillä. Pysyttiin kuitenkin järkevinä ja aikuismaisina, kuten vanhojen ja viisaiden ponien kuuluu.
Siirryttiin käyntiin jottei vallan tuuperruttaisi harjoitusravin jumputtamiseen ja muutettiin tehtävää niin että saatiin nostettua laukkoja oikealle. Nyt käynnissä mä vähän unohdin ratsastaa ja perhoskuvio jäi vain reitin ratsastukseksi. Laukkoihin keskityin enemmän, nousivat kivasti käynnistä ja tällä kertaa Elviskin suunnilleen käveli ennen nostoa, eikä vain himmaillut paikoillaan.
Tähänkin suuntaan laukat menivät hyvin ja rutiinilla, kivat siirtymät alas, viimeinen laukannosto oli todella hyvä ja tarmokas, itse istuin hyvin (paitsi kädet! Ja jalat sojottivat kyllä myös)
Tämän jälkeen jäätiin loppukäyntejä kävelemään.
Elvis oli sitten hurja. Käveltiin niitä loppukäyntejä ja mentiin puomin yli, Vinski oli meidän perässä. Ja en tiedä mitä tapahtui, joko vauvat riehuivat siellä meidän takana, tai kenties Vinski kompuroi puomiin. Oli miten oli, niin Pullaponi päättää että nyt pistellään taas tuota laukkaa menemään. Joo-o, minä olin tietenkin ilman jalustimia, ohjat tietenkin yhdessä kädessä ja tietenkin juuri silloin poni päättää rikkoa taas niitä satasen ennätyksiä. Jeah!
Vaikka ei siinä mitään. Minä istuin hienosti siellä penkissä, mitä nyt jaloilla puristin itseni kyytiin jotten tippuisi matkan varrelle. Sitten rauhassa keräilin ohjat käteen ja hidastelin Elviksen. Eipä tuo kerinnyt juosta kuin sen puoli kenttää ennen kuin rauhoittui ;) Tämän jälkeen Elviksestä löytyi jopa reippautta, ei enää madeltu. Täytyy vaan antaa rispektiä itselleni, se on hienoa kuinka rauhallisena pysyinkään vaikka aika altavastaajana mukana roikuinkin kun poni lähti riekkumaan. Jotain edistystä taas tapahtuu.
Itse olin kovin tyytyväinen tähän tuntiin. Ei siinä mitään. Saatiin suuria onnistumisia (joo, suuri = kerran poni pysyi asetuksessa vaikka myötäsinkin ohjaa) poni tuntui ajoittain mukavan pyöreältä, eteni paremmin kuin viimeksi. Poni kuunteli, tehtävät onnistuivat ja yllätin itseni. Siis kyllä mä olin oikein tyytyväinen. Ja Elvis nyt oli tietenkin kovin kiva. :)
Lopuksi keskelle ja alas selästä. Poni talliin, harjailin hänet pikaisesti ja kortin kirjailujen kautta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti