Harjailin pienen karvaisen ja varustin sen nopeasti. Laitettiin martingaali ja minä jätin raipan pois. Ulkona oli meinaan aika muikea ilma - räntää tuli vaakatasossa ja pienet ponit meinasivat lähteä lentoon tuulen voimasta. Ajattelin siis ponin olevan ihan kyllin virkeä, kun takana on sitä lomaakin.
Käveltiin kentälle ja nousin reippaasti selkään. Mulla on joku juttu, joka aamu saan hepat myöhässä kuntoon.
Lähdettiin kävelemään, käyttäen vain porttipäätä. Kenttä oli jopa hyvässä kunnossa siltä alueelta, oli kuivaa ja mukavaa. Tosin se ilma nyt pikkaisen vei riemua kentän kunnosta, muttamutta.
Käynnissä Elvis oli huikean reipas. Suorastaan lentoon lähdössä, etten sanoisi. Poni sipsutteli eteenpäin, pää heilui ja kaula taipui kuin kamelilla. Samoin me vähän harrastettiin jotain reitiltä eksymistä, kun Pullan mielestä tuulta vasten kävely oli ihan supermälsää!
Suoraan sanottunahan se alku oli ihan hirveää :D Poni väänteli naamaansa kun tuuli osui korviin, sitten se ei välillä viitsinyt kääntyä kun se tuuli oli niin hirveä juttu. Sen lisäksi oltiin vähän yliherkkiksiä, kun onhan se tosi jännää kun myrskyää, huih. Oli siis pikkaisen säätämistä, kun meikä yritti saada pöllöponista sellaisen mukavan ja rennon toverin.
Jäimme heti alkuun isolle ympyrälle, jossa ensin käveltiin vain rauhaksiin, haettiin tahtia ja tuntumaa. Minä koitin pitää Pullan suorassa ja kevyesti taipuneena, jottei se rilluttelisi kaula suunnassa x. Onnistuin itseasiassa yllättävän hyvin - yleensähän näinä myrskypäivinä se suorana kulkeminen on ollut mahdottoman synonyymi, mutta tänään sain keltaisen pidettyä aika pitkälti ihan suorana, ilman sitä jatkuvaa venkoilua. Tein hiukan voltteja ja koitin hiukan asettaa, mutta se oli kauhean hankalaa kun herralla ei keskittymiskyky oikein riittänyt. Oh well, ainakin käännyttiin ihan hyvin, pariin kertaan keskusteltiin hetki, mutta kyllä Elvis sitten jaksoi urheasti puskea läpi tuulen ja tuiskun.
Pyysin välistä myös käyntiä eteenpäin, kerrankin poni meinaan jaksoi edetä nätisti. Eteenpäinpyrkimys kuoli vain silloin, kun hurjan pelottava Laki tai Nikkis käveli vastaan. Silloin oli tietenkin pakko hyytyä ja etsiä pakoreittiä silmät päässä pyörien.
Aloimme käynnissä väkertämään pientä väistätystehtävää, väistätettiin siis takaosaa ulospäin ympyrältä. Vaativa tehtävä ihan jo muutenkin, saati sitten tänään kun Elviksen pienissä herneaivoissa juoksi vain "hyi yök, täällä tuulee ja se menee mun päästä läpi!"
Yritimme toki silti, vaikka ratsastajakin meinasi ajoittain tipahtaa kyydistä puuskien johdosta. Alkuun koko homma meni aivan harakoille, en osannut pyytää ja Elvis meni vain alta pois, onhan se jännää kun pyydetään pohkeella jotain. Kun lopulta sain kerättyä jäätyneet aivosoluni ja ymmärsin hidastaa kunnolla, niin alkoi keltaisissa kintuissakin tapahtua jotain. Ei taaskaan täydellistä väistöä, mutta kerrankin minä tunsin että ympyräväistöissä tapahtuu jotain. Saatiin yksi pätkä, joka oikeasti tuntui ihan todella onnistuneelta. Kyllä, olosuhteisiin ja tehtävän vaikeuteen nähden me suoriuduttiin ihan superisti. Ponikin alkoi loppua päin tuntua mukavan rennolta ja otti kehut vastaan oikein fiksusti. Jee!
Seuraavaksi siirryttiin raviin ja hölköteltiin ympyrällä menemään. Elvis ottikin homman ihan tosissaan ja ensi alkuun lähinnä kaahailtiin pois alta, pää pystyssä ja muita hevosia kyttäillen. Minä yritin keventää rauhassa ja hidastella poniakin, tehtiin voltteja ja koitettiin hakea tahti ja tuntuma touhuumme. Ravi tipahteli kuitenkin vähän väliä käyntiin, kun ne pelottavat hevoset vaanivat meitä! Sitten kun potkin keltuaista eteenpäin, niin vauhtia olikin taas kuin pienessä kylässä, kun täysillä pääsee paremmin karkuun niitä muita hevosia! Ja kun oli se myrskykin ja kaikkea. Eihän sitä pieni poni voi millään mennä rauhassa, kun kaikkialla on niin superpelottavaa!
Yllättävän nopeasti sain kuitenkin Elvikseen jonkinlaista tatsia. Se alkoi ravata rauhallisemmin, enkä joutunut kokoajan odottamaan että milloinhan ruutitynnyri räjähtää. Tosin se oli silti jännittynyt - itse huomasin sen vain ajoittain, mutta Marianne hoki että mun pitää olla hitaampi ja rauhallisempi, jotta saadaan poni oikeasti rennoksi. Se on vaikeaa, mua ei jännitä mutta olen silti liian kiireinen. Jos minä olen kiireinen, niin Pullahan kipsuttaa vain alta pois, tosin niin hitaasti etten edes tajua sitä kuin silloin, kun ratsulla nousee pää taivaisiin ja kipsutellaan hirvinä eteenpäin.
Tein työtä käskettyä, vaikkei Pullis mun mielestä pahalta tuntunutkaan. Hidastin kevennystäni parhaani mukaan, tein pari volttia ja vain hidastelin keltaista ihan rauhassa. Jokusen kierroksen jälkeen Pulla pamahti oikein todella rennoksi ja rauhalliseksi. Siinä kohdassa tunsin eron siihen jännittyneeseen ja rentoon poniin. Kyttäily jäi ihan minimiin (mitä nyt pikkasen tsiikailtiin niitä hirviöheppoja) ja ponin liike alkoi tuntua paljon miellyttävämmältä. Rentouden myötä tahtikin tosin hidastui, joten jouduin hiukan tuuppimaan Elviksen takajalkoja eteenpäin. Otin nyt kuitenkin hissukseen ja annoin vauhdin pysyä vähän normaaalia hitaampana, tärkeintä kun oli se, että ferrari pysyy rauhallisena eikä jännity enää uudestaan.
Rennolla ponilla oli vallan mukava ravailla, tipsuteltiin vain reittiä pitkin ja minä fiilistelin kun oli niin helppoa ja mukavaa olla keltaisen kyydissä, hih.
Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin ja otettiin myös sitä ympyrällä, omatoimisesti käyntisiirtymiä tehden. Ensin mun rentoutunut ratsuni meinasi ihan hyytyä, sen jälkeen vaihdettiin kipitysmoodiin "jee laukataan!"-tyylillä. Lopulta sain istuttua alas ja vietyä pidätteet läpi, jonka jälkeen Elvis malttoi ravata kuten kunnon ponit ainakin. Tahti pysyi rauhaisana ja saatiin harkittua niiden siirtymien tekemistä.
Varsinkin alkuun käyntisiirtymät olivat todella kivoja. Saatiin muutama siirtymä pelkällä istunnalla, poni oli rento ja toimiva. Käynti eteni välissä oikein kivasti, tosin raviinsiirtymät olivat vähän hitaita ja tuskallisia. Loppuvaiheessa sitten joko minä tai poni alkoi säheltää liikaa, jolloin jouduin ottamaan vähän enemmän pidätettä ohjan kautta. Luulen tosin että ongelmana olin minä, siinä alkuun nimittäin mulla oli tunne että "näin hidastetaan istunnalla". Jonkun ajan kuluttua sitten unohdin miten sen tein ja sitten ponikaan ei enää hidastunut kun ratsastaja ei osannut sillä istunnalla pyytää. Dääm minun kanssani!
Jäätiin käyntiin ja käveltiin vain loppukäynnit. Elvis käveli rauhassa ja kauniisti, oikeastaan mistään välittämättä.
Oli poni hieno ja kiva. Hih. Se oli rento ja mukava, onnistuttiin kovin hyvin. Ja oli niin kivaa, poni on aina niin kiva.
Käveltiin keskelle, minä pamahdin alas selästä ja jätin keltaisen työskentelemään myrskyn keskelle. Sitten autoin hiukan kapinoivia poneja ja kävin taluttamassa Lakia tunnilla. Nyt olen harrastanut syväjäätymistä, siellä oli karmeaa! En enää ikinä lähde yhtään mihinkään, makaan täällä vaan peiton alla ja teen kuolemaa. Hyihyihyi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti