Vihdoin! Edes yhden kerran kenttä oli hyvä! Tosin tilaa ei ollut paljon yhtään, mutta samapa tuo - siellä oli hiekkaa, ei ollut kovaa ja ilma oli ihana. Sopu sijaa antaa ja sitä rataa.
Mulla oli jälleen pieni Vinski, tunnillamme myös Evita, Elvis, Pomo, Nikkis ja Laki. Vinski jatkoi toiselle tunnille.
Koska olin tapani mukaan kaikkea muuta kuin ajoissa, päätin kiirehtiä harjaamaan proomua kuntoon. Ukko oli oikein tyytyväinen, sain sen kuntoon hyvissä ajoin ja tällä kertaa melkein maltettiin seistä kuin vanhat herrat ainakin. Toki nyt pikkuisen piti hinkata suitsia ja tehdä muuta pönttöä, mutta oli se silti parempi kuin viime viikolla.
Tepsuteltiin kentälle ja työskenneltiin pystyssä pysymisen kanssa. Kiipesin sitten valtaisan valkoisen selkään ja lähdettiin kävelemään sellaista pientä ja hyväkuntoista aluetta käyttäen. Melkein itketti, siitä on aikaa kun on viimeksi saanut ratsastaa kentällä joka ei muistuta kyntöpeltoa ;)
Käytin hyvän pohjan hyödykseni ja lähdin melkein heti ratsastamaan käyntiä eteenpäin, kun kerrankin kykeni pyytämään ilman että tarvitsee pelätä milloin hevonen menee nokilleen. Saatiin mukavia pätkiä joilla Vinski käveli varsin hyvin. Tosin tilanpuutteesta johtuen jäätiin aika usein myös lyllertämään - ei oikein saatu kunnolla liikettä kun aina kulma käveli vastaan ja kun siellä oli niitä muita hevosiakin, jolloin minä en kai ihan uskaltanut vaatia jatkuvaa kävelyä. No, saatiin hyviä pätkiä sentään. Muutamia volttejakin tehtiin, mutta ne olivat lähinnä niitä "apua, tila loppuu kesken, käännytään"-ratkaisuja, joten asetukset jäivät aika puolitiehen. Ei ollut oikein fiilistä tehdä kunnon voltteja kun ei ollut tilaa ja kun nyt kerrankin pystyi oikeasti pyytämään sitä liikettä. Kyllä me ehditään piipertää myöhemminkin, heh.
Aloitimme käyntiväistöillä. Just silloin kun teki mieli tehdä kaikkea muuta paitsi piipertää ;)
No ei, otimme haasteen vastaan innosta puhkuen. Toisella pitkällä sivulla otettiin ensin pari väistöaskelta sisälle, sitten väistö takaisin uralle, ei sen ihmeempää. Muualla tein niitä voltteja, tällä kertaa myös asetuksia hakien ja sitten toki ratsastelin valkeaa proomua eteenpäin. Hieman se käynti meinasi aina kuolla, mutta yritimme parhaamme. Voltit olivat varsin mukavia ja onnistuneita, tosin se oikea ohja iski taas tyhjää, minkä lisäksi oikea pohje ei tuntunut menevän ihan läpi. Ensin se oli ongelma, Vinski valui uralle ja voltit levisivät, mutta kun näpäytin raipalla vähän pohkeen taakse, niin kyllä se jalkakin tuntui terävöittyvän ja Vinski kääntyi huomattavan paljon paremmin kuin ensi alkuun.
Väistöt olivat hieman vaihtelevia, kenties emme olleet ihan sopivassa moodissa ratsuni kanssa. Aina ei hidastettu tarpeeksi, vaan valkea ainoastaan hiihteli alta pois. Välillä taas suoritettiin tyylipuhdasta sulkutaivutusta sen pohkeenväistön tilalla. Onneksi edes muutamia kertoja sain pidettyä pohkeet kyljissä ja ohjat kädessä, jolloin tuli muutamia väistöaskelia sen kaiken muun epämääräisen sekaan. Njoo, ei voi sanoa että nämä väistöt olisivat kuitenkaan mitään hervottoman upeita olleet. Enkä oikein edes tiedä missä vika oli. Kenties itse olin liian irti, tai sitten se oikea ohja häiritsi. Tai ehkä suoraa oli liian vähän, en välttämättä ollut kyllin nopea. Olin mä silti tyytyväinen niihin muutamiin askeleihin, väistöt ovat vaikeita ja isot hepat isoja, joten parikin hyvää askelta on jo paljon.
Onneksi sitten lopetettiin piiperrys ja käytettiin hyvä pohja hyväksemme. Oli nimittäin aika laukata! Jee!! :D
Eihän tässä muuten mitään, mutta kun viimeksi olen tosiaan tainnut laukata marraskuussa Evitalla, niin kyllähän se kolmas askellaji onkin jo pikkaisen alkanut poltella. Muut menivät keskemmälle kävelemään, kun yksi "hanatti" laukkaa uraa pitkin. Vinskiä hiukan ärsytti kävellä siellä kaikkien kanssa, jokainen irvisteli vuoronperään toisilleen kun oli niin kauheaa olla lähellä toisia hevosia.
Onneksi laukkaaminen olikin sitten astetta mukavampaa! Vähän mua jännitti, mutta se oli oletettavaa eikä haitannut mitenkään. Nostettiin siitä käynnistä, laukka nousi todella hienosti. Sen jälkeen pistettiinkin vain menemään. Alkuun laukka oli sellaista hitaanpuoleista ja könkköä, mutta kun ratsastaja hullunkiilto silmissä puski pientä heppaa eteenpäin, niin kyllä se laukkakin lähti ihan nätisti pyörimään. Hain sellaista kivaa tahtia, en halunnut että laukka kuolisi kesken kaiken (tosin en myöskään halunnut että me vedetään kyljelleen kaarteissa).
Laukka oli kokonaisuudessaan tosi kivaa. Vinski eteni ja puksutti menemään kuin juna, oikein silleen tasaisen tappavasti. Kertaakaan ei laukka tippunut alas ja välillä saatiin vähän liitoa siihen askeleeseen, kun pidemmän suoran auetessa pyysin lisää vauhtia. Minä itsekin pysyin kyydissä ihmeen asiallisesti. Alkuun se nyt oli sellaista, että tuijotin alaviistoon ja kaarteissa kaaduin sisälle. Koko ajan kuitenkin parani, aloin pysyä suorempana ja katsomaan eteenpäin. Istuin oikein kivasti, ei tullut mitään metrin pomppimisia missään vaiheessa ja kädetkin pysyivät yllättävän hienosti mukana. Ainoa ongelma olivatkin ne jalat, jalustimet olivat ehkä turhan pitkä, mutta ei sekään ainoa syy ollut. Jalustimet hengailivat siis koko ajan kengänkoroissa ja jalat heiluivat omiaan. Ne ovat ongelma, mutta ehkä vielä jonain päivänä osaan laukata jalkojenkin puolesta hyvin ja sivistyneesti.
Päästeltiin laukkaa oikein antaumuksella ennen kuin piti sitten siirtyä käyntiin. Siirtymä alas oli ihana ja keveä, vaihdettiin suunta ja pisteltiin kolmatta askellajia myös vasemmalle. Ei mitään ongelmaa tähänkään suuntaan, laukka pysyi yllä ja täti pysyi kyydissä :)
Sen jälkeen käveltiin ja otettiin vielä loppuun hiukan noita käyntiväistöjä, samalla loivalla kolmikaarella kuin alkutunnistakin.
Mentiin vähintään tälleen. Tosin Vinskillä oli enemmän se kenttähepan "puksutetaan laukkaa loppupäivä"-moodi päällä ;)
Vinskille jäi selkeästikin päälle se "laukataan uraa pitkin ja jee!" Kun minä yritin hidastaa, niin heppahan vain hiihti alta pois. Kun sitten koitin pohkeella väistättää, niin ratsu oli tekemässä ilmavaa ja räjähtävää laukannostoa, heh. Kyllä siinä oma aikansa meni, kun minä vain yritin saada valkean kuulolle ja rauhalliseksi, jottei nyt vallan odotettaisi mitään laukka-apuja. Saatiinkin sitten loppuun pari onnistunutta väistöaskelta, joten se oli oikein hyvä, vaikka kokonaisuus vähän penkin alle menikin. Jäätiin loppukäynteihin ja käveltiin.
Marianne oli oikein tyytyväinen. Se myös totesi, että Vinski alkaa peräti pyöristymään vähän niskasta, minkä sitten itsekin huomasin kun Marianne oli ajatuksen ensin ilmoille heittänyt. Ajoittain ratsu oikeastikin kulki silleen hieman lyhyempänä ja hieman pyöreämpänä. Tietysti se silti varmaan näytti lähinnä hirveltä, mutta pienillä askelilla menemme kohti päämääräämme. Ja on jo paljon, jos oikeasti sain edes jonkin pienen ajatuksen sen proomun päähän, mä meinaan koko tunnin ajan koitin sitä heppaa lyhentää ja keventää, jottei se makaisi ohjalla.
Itse olin varsin tyytyväinen, vaikkeivat väistöt parhaimpia olleetkaan. Päästiinpä laukkaamaan ja kokonaisuudessaan Vinskinen meni tosi kivasti. Olin oikein onnellinen tunnin jälkeen, mikä on kai tärkeintä.
Käveltiin ja keskelle. Rojahdin alas ja jätin Vinskin raatamaan, kun minä taas kävin viimeisellä tunnilla puskemassa vähän laiskaa Laki-ponia eteenpäin. Sen jälkeen matka jatkuikin kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti