Sen ansiosta myös kenttä oli tänään aika muikea. Sellainen kökköinen ja tylsä. Plääh, toivon niin että jonain päivänä pohja pitäisi, että päästäisiin laukkaamaan. Eikä siis muuten mitään, on hyvä keskittyä käyntiin ja ravin köpsyttelyyn. Mutta hei, ollaan laukattu kai marraskuussa viimeksi ja minä olen armoton laukkajännittäjä. Kyllä tulee mielenkiintoista kun kelit joskus taas antavat periksi, kun täti rytkyy kyydissä armoa rukoillen ;)
No joka tapauksessa, en joutunut pyöräilemään mikä paransi mielialaani huimasti. Auto ei kaadu, pyörää taas olisi saanut kiskoa perässään. Ja mulla oli Vinski! Hihi.
Vinski on niin hauska, varsinkin nykyään kun osaan sillä ratsastaa (tai siis nyt kun olen pari kertaa osannut ratsastaa sillä, ei liioitella kuitenkaan). Tunnillamme olivat myös Laki, Kitty, Evita, Kaisa ja Pomo, Vinski jatkoi toiselle tunnille. Harjailin pienen pörröisen ja heitin ukon varusteisiin. Jälleen se Vinskin yletön kärsivällisyys pääsi oikeuksiinsa, kun vaihteeksi sain hevoseni ajoissa kuntoon - siellä se vanha, viisas ja kokenut ukko räpelsi ovia ja oli juosta jo omaa tahtiaan kentälle kun karsinassa seisominen on ihan superboring!
Mulla on muuten liikaa kuvia ja videoita... Yhden muistitikun siirtäminen kesti noin kolme varttia, kuvien järjestely ainakin toisen mokoman. Ja muistitikkuja on siis kolme yhteensä.
Tepsuteltiin kentälle ja rukoiltiin pysyvämme pystyssä. Sitten vain valtamerialuksen selkään ja lähdettiin kävelemään. Pohja oli hieman kova ja oli jonkin verran jäätä, joten aloitettiin taas käynnit hivenen rauhallisemmin. Vinski sai möngertää ja leikkiä kuollutta, kunnes sitten uskalsin hiukan pamautella ukkoa liikkeelle. Ihan mukavaa käyntiä sieltä tuli, toki se vauhti aina kuoli kentän huonommilla kohdilla, mutta muuten. Mulla oli vaan koko ajan ihan vino olo, heiluin selässä kuin idiootti kun en vain löytänyt minkäänlaista suoruutta.
Tehtiin vähän voltteja, minä koitin vaihtelun vuoksi jopa asettaa tätä hurjan suuripäistä ratsuani ja sitten koitin pitää sen käynnin jotenkin liikkeessä. Ihan kivasti se kokonaisuudessaan meni, vähän vain piti katsoa miten paljon saadaan aikaiseksi.
Aloitimme sitten avontapaiset taivuttelut. Toisella pitkällä sivulla taivuteltiin, toisella ratsastettiin eteenpäin. Piti siis tehdä sivun alkuun voltti, jatkaa siitä avontapaisessa muutama askel, sitten suoristaa, tehdä taas voltti ja jälleen pari askelta taipuneella hepalla. Muualla sitten pyrittiin suoruuteen ja käynnin lisäämiseen, kun avontapaisiin piti tietenkin hidastaa.
Se meni muuten ihan todella loistokkaasti. Oikeasti. Vinski kääntyi volteille terävästi ja mukavasti, välillä reitit kävivät turhankin pieniksi. Sain sitä hiukan aseteltua aina kaarevilla urilla ja kerrankin onnistuin pitämään taivutuksen myös sen voltin jälkeen, jolloin sain jatkettua suoralla uralla sen taipuneen hepan kanssa. Kun yleensähän multa aina katoaa se taivutus ja joudun väkertämään suoralla sen etuosan uudelleen sisälle.
Sieltä tuli tosi kivoja askelia. Jatkettiin suoraan voltilta, Vinski taipui, reitti säilyi. Mulla pysyi pohkeet lähellä ja pystyin pyytämään oikealla tavalla. Itse tunsin että homma sujui, Marianne kehui meitä, joten olin oikein tyytyväinen suoritukseemme.
Toisella pitkällä sivulla sain valkeaa proomua oikein hyvin myös eteenpäin, pylly keikkuen Vinski asteli ja minä saatoin olla tyytyväinen. Toki tähän vaadittiin alkuun sitä pientä herättelyä, mutta yhtä kaikki onnistuttiin saamaan se vanha herra hereille.
Vaihdettiin siitä vasempaan kierrokseen, joka olikin superpaljon vaikeampi. Oikean ohjan kirous seurasi Kaisalta myös Vinskille, en tiedä. Se oikea ulko-ohja löi vaan ihan tyhjää koko ajan, kun valkoinen roikkui siinä vasemmassa kiinni. Voltit levisivät kun ulkoavut eivät olleet läpi, valuttiin vähän väliä uralle ihan samasta syystä. Suurin osa avontapaisista meni ihan pelleilyksi kun Vinski vaan kaatui ja minä ihmettelin että kappas keppanaa, tämä oikea ohja ei nyt kyllä toimi yhtään.
Kaiken muun hyvän lisäksi herra alkoi vielä hiihtää pois alta, mikä ei ainakaan helpottanut onnetonta yritystäni. Alettiin siinä ottaa toinen pitkä sivu harjoitusravissa ja sekin meni vähän mönkään. Ratsu ravasi kyllä hyvin ja minä istuin kivasti, mutta joka kerta se valahti sinne uralle hölkkäämään. Sen lisäksi myös kulma venähti ja kaikki oli hukassa.
Oman aikani istuin siellä kyydissä vaan silleen "omg, tää on Vinski, en osaa ratsastaa tällä, joten tämän on vaan pakko valua ravissa tonne uralle", kunnes lopulta ymmärsin, että proomu on kulkenut kahtena viime kertana ihan loistavasti ja etten mä voi vaan uskoa siihen, etten pysty sitä ulko-ohjaa saamaan tuntumalle. Aloin peräti tehdä asialle jotain - en päästänyt Vinskiä enää tippumaan ravissa uralle ja kas vain, sehän auttoi. Päästiin ravissakin suoraan ja kulma parani kun heppaa ei enää tarvinnut onkia ylös sieltä aidasta. Ja kun oikein yritin ja väkersin, niin sain jotain etäisesti avoa muistuttavaa taivutusta sinne pitkällekin sivulle. Ei yhtä hyvää kuin toiseen suuntaan, ei onnistunut joka kerta ja taivutus oli loivempi. Mutta saatiin edes jotain, johon oli hyvä lopettaa. Jes!
Huomasin muuten myös, että kun tämä suunta osoittautui hankalaksi, niin rupesin automaattisesti kiemurtelemaan ja jännittymään siellä selässä. Lantio kallistui yhteen suuntaan ja ylävartalo toiseen, kun samalla muka-huomaamattomasti nousin vähän jalustimille seisomaan. Mikäli olen harrastanut huomaamattani tätä samaa silloin joskus kun Vinskillä ratsastaminen oli mahdotonta, niin en taida enää ollenkaan ihmetellä miksei ratsu ole toiminut ;)
Jätettiin avotaivuttelut sikseen ja otettiin lopuksi vain pitkät sivut kevyt ravissa. Lyhyet sivut olivat sen verran kamalammassa kunnossa, että ne oli parempi kävellä.
Ei siinä mitään ihmeellistä. Vinski oli alkuun vähän löysä, mutta myöhemmin se melkein räjähteli siihen raviin. Minä onnistuin jopa keventämään normaalin näköisesti alusta asti ja pysyttiin ihan hyvässä tasapainossa. Tosin Vinski nyki ohjia. Hmm. En tiedä nyt sitten taas, kun toisaalta heppa itse makaa ohjalla alusta asti, mutta silti se kiskoo. Vaikea asia.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Marianne tykkäsi, se on innoissaan kun voidaan mennä Vinskillä :D
Minä olin itse oikein tyytyväinen. Ei vitsi, avontapaiset onnistuivat valkean proomun kanssa, ihan mieletöntä! Ja heppa meni hei kolmatta kertaa peräkkäin ihan ilman ongelmia. Liian hyvää ollakseen totta!
Mentiin keskelle vähän kiertelemään ja hyppäsin alas selästä. Puuhastelin taas jotain omiani ja ihastelin kun pikku-Simppeli oli tunnilla. Siitä on niin pitkä aika kun olen sen viimeksi nähnyt :)
Lopulta sitten kotiinpäin. En tiedä keskitynkö nyt toivomaan metrin hankia vai loppuja lumia pois.
No, ei sen niin väliä.
Mutta hyvässä kunnossa oleva kenttä voisi olla jees, että jos ei ainakaan tätä "ensin lunta, sitten litratolkulla vettä, sitten taas vähän pakkasta"-säätä enää. Pliis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti