Vielä hänestäkin tulee oikea poika!

Siellä oli oikein kiva ilma. Oli oikein ilo mennä tallille ja lukea, että saan ratsastaa pienellä Elvis-ponilla. Tunnillamme myös Evita, Vinski, Kitty ja Nikkis, Elvis jatkoi toiselle tunnille. Harjailinkin siis keltaisen siistiksi, ihmettelin sen jalkaa, josta siniset prinsessaveret vuotivat ulos ja vetäisin ukkosen varusteisiin. Laitettiin martingaali ja otettiin raippa mukaan. Sen jälkeen tepsuttelimme kentälle ja minä nousin kyytiin, väärältä puolelta näin vaihteeksi.

Tietokoneeni hajosi, enkä ole ehtinyt vielä siirtää kuvia. Joten katsotaan tätä kuvituspuolta.

Lähdettiin kävelemään ja tänään oli jotenkin tosi kiva se kenttäkin. Hieman kova, mutta tasainen, kuiva ja lumeton. Ihan luksusta näihin viime viikkojen "rämmitään milloin lumessa, milloin valtameressä ja silloin kun kenttä olisi hyvässä kunnossa, niin eikös sieltä sada akkoja ja ukkoja vaakatasossa naamaan".
Aloitettiin ihan alkukäynneillä, koitin pitää Elviksen jonkinlaisessa liikkeessä. Hieman annoin taas anteeksi, kun alkuun hiekka oli vielä hiukan kovaa ja tälleen. Sen lisäksi tehtiin jokunen voltti, poni kääntyi kyllä kivasti, mutten oikein hakenut sitä asetusta. Kokonaisuudessaan ehkä köpöteltiin ihan kivaa käyntiä, jonka olisi varmaan saanut paremmaksikin halutessaan. Tosin meitsi oli siellä jotenkin ihan vinossa, mikä häiritsi oikeastaan koko ajan henkistä keskittymistäni.

Pian aloitettiinkin "osastoratsastus". Se oli hauskaa, vaihtelua.
Tarkoituksena oli siis se, että kuljettiin uraa pitkin ja aina kun Marianne huusi että tehkää voltti, niin me käännettiin saman tien ympyrälle. Pikkaisen meinasi stressata, tuntui että joutui tekemään asioita tosi nopealla tahdilla. Koitin kuitenkin aina valmistella nopeasti ja keskittyä voltteihin, etten vain lähtisi paniikinomaisesti roiskimaan. Näillä avuin volteista tulikin oikein hyviä, hain pyöreää reittiä ja väänsin hieman asetustakin. Hieman se nenä tuli sisälle ja poni toimi nätisti, olin siis tyytyväinen.

Jonkun ajan päästä volttikäsky muuttuikin pysähdyksiksi. Lähdimme tekemää pysähdyksestä etuosakäännöksiä, eli etuosa pysyy paikoillaan kun takaosa kiertää etupään ympäri. Siitä onkin jo niin paljon aikaa kun näitä on tehty, oli lieviä hahmotusongelmia kun unohdin jatkuvasti millä ohjalla ja millä pohkeella ponia käännetäänkään.
Tehtiin näitä siis aina käskystä, ihan reippaalla temmolla. Aina etuosakäännöksen jälkeen siirryttiin harjoitusraviin, josta pysäytettiin kun käsky kävi ja tehtiin taas käännös. Alkuun se tuntui ihan hullulta, vetäise nyt ravista pysähdys heti kun joku huutaa ja tee vielä ripeästi käännös, kun oikea ja vasenkin tuntuvat vaikeilta :D
Ajanmyötä kuitenkin helpottui. Etuosakäännökset olivat oikeastaan koko ajan varsin kivoja. Välillä sähläsin ja Elvis hätiköi, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen. Mitä nyt toinen suunta oli suunnattoman hankala, eikä oikein kertaakaan onnistuttu todella hyvin.  Raviin siirtymät olivat nopeita ja reippaita, välillä melkein liiankin räjähtäviä. Harjoitusravi oli todella ihastuttavaa, hetkittäin poni meinasi juosta alta, mutta sain sen aina aisoihin ja kuulolle. Pysähdykset tosiaan vain paranivat ja paranivat, minä ajattelin ja poni pysähtyi oikeastaan saman tien. Tosi herkkiä ja nopeita seisahduksia.

Otettiin hiukan välikäyntiä ihan rauhassa, keskustellen tästä äskeisestä osastoratsastuksesta. Sen jälkeen jatkettiin etuosakäännöksillä, tällä kertaa käyntiä hitaaksi kooten ja siitä käännöksen tehden. Voidaan sanoa, ettei tämä onnistunut millään tasolla. Poni hidasti kyllä, mutta käännös jäi johonkin aitoja päin kävelyyn ja reitiltä harhautumiseen. Jos otin pysähdyksen, niin Pulla lähti omin nokkineen kääntymään ja tinttaroimaan ja tanssimaan. Jonkin aikaa yritin ja väänsin, lopulta päätin ottaa suosiolla vaan pysähdyksestä parit käännökset. Taisteltiin hetki, halusin vain saada keltaisen pysähtymään suorana. Sen jälkeen sain kaksi etuosakäännöstä, jotka riittivätkin ja annoin ponin kävellä.

Lopuksi otettiin vielä vähän kevyttä ravia. Se jos mikä oli mukavaa, pieni Pullava puksutti eteenpäin ja meitsi keventeli vain mukana. Päästettiin ohjaa vain vähän, käänneltiin hiukan ympyrää ja tepsuteltiin eteenpäin. Välillä Elvis juoksi vähän alta, mutta suurimmaksi osaksi fiilis oli molemmilla hyvä. Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Tämä ei ollut hyvä eikä huono. Etuosakäännökset olivat alkuun aika hyviä, myöhemmin huonompia. Ja ravi oli kyllä oikeasti kivaa. Ja poni oli fiksu, saatoin heilua sen raipan kanssa oikein urakalla, eikä herra silti vedellyt herneitä sievään nenäänsä ;)
Marianne sitten taas oli varsin varsin tyytyväinen, joten ei tuossa mitään.

Käveltiin ja keskelle. Elvis jäi raatamaan, kun minä menin vähän auttelemaan Nikkis-ponin kanssa. Tunnillakin kävin Lakia taluttamassa, ennen kuin lähdin kotiin.