Kiidetään aamuaurinkoon

Ihana kevät ja ihana aurinko. Rakastan kevättä ja valoa ja lämpöä. Tulee aina niin hyvä mieli tähän aikaan vuodesta.

Tiistaina oli Elvis, tänään mulle oli pistetty Nikkis, tunnilla myös Evita, Vinski, Elvis ja Pomo, Nikkis jatkoi toiselle tunnille. Marianne on selvästi ollut hyvällä päällä hevosia valitessaan, en mä ole edes toivonut keltaisia poneja.

Nikkis oli pihalla, joten hain sen ripeästi sisälle ja harjailin ponin. Kyllä sen kanssa on kiva puuhastella, se on niin fiksu ja kiva. Ei tarvitse montaa kertaa sanoa, niin poni jo seisoo paikoillaan ja tänäänkin se oli niin iloinen ja hörökorvainen koko ajan. Ihana Nikkis!

Plussapallo. Uusia kuvia ei vielä ole, niistä tuli kivan lumisia.

Tepsuteltiin pienen ponin kanssa kentälle ja kiipesin satulaan. Niin pieni, niin sievä ja niin Nikkis. Hih.

Lähdettiin kävelemään, kenttä oli hyvässä kunnossa ja ilma oli lämmin, joten pitkästä aikaa uskalsin oikeasti ratsastaa. Täräyttelin ponin moottorin käyntiin ja annoin sen kävellä pitkällä ohjalla. Vähän pyöriteltiin voltteja, samalla tapellen tappikaulan kanssa siitä asettumisesta. Vasemmalle se tuli paremmin, oikea oli lähes mahdoton. Tehtiin jokunen voltti peräkkäin oikealle, kunnes lopulta rouva päätti antaa periksi ja asettui hienosti myös vaikeampaan suuntaan. Käynti oli muuten tosi reipasta ja kivaa, kun vaan ensin olin pari kertaa täräytellyt ponin liikkeeseen. Ainoa ongelma olivat voltit, sillä eihän keltuainen mitenkään voi asettua ja liikkua samaan aikaan! Olinkin ihan tyytyväinen kun tuli edes suht reippaita voltteja, poni kuitenkin oli tosi reipas muualla ja lyhenikin aikalailla ongelmitta.

Siirryttiin kevyt raviin ja pisteltiin menemään. Nikkis oli aivan loistava jälleen kerran - se lähti ihan reippaasti liikkeelle ja ravaili innokkaasti, kunnes pian tajusi että eteneminen on supermälsää. Pari kertaa kun kuitenkin pyysin kaasua ja annoin ponin mennä, alkoi se innostua ja lopulta kipiteltiin pitkät sivut oikeinkin reipasta ravia eteenpäin! Lyhyillä sivuilla Nikkis vähän aina väsähti ja ympyröille hyytyi täysin, mutta sain sen edes jotenkin liikkumaan ja asetukset löytyivät, joten samapa tuo. Pääasia että poni liikkui edes pitkillä suorilla mieluusti ja oma-aloitteisesti. Keltsu myös kääntyi käytännössä ongelmitta ja oli toimiva, joten ei siihen voinut olla kuin tyytyväinen. Siksipä uuras työskentelijä pääsi hiukan aiemmin kävelemään, poni kun oli suoranaisen uupunut tällaisen työrupeaman jälkeen ;)

Käveltiin välikäynnit, jonka jälkeen lähdettiin tekemään serpentiiniä toisella pitkällä sivulla uralta uralle, toinen pitkä sivu köpsöteltiin harjoitusravissa. Tämä käyntiosuus ei enää inspiroinut Nikkistä pätkääkään, se ei meinaan liikkunut mihinkään. Vaikka kuinka yritin, niin poni vähät välitti ja lyllersi vain kuin haudantakaa noussut. Ajoittain sain pari reippaampaa askelta, sitten palattiin taas siihen mateluun. Hidas kulku vaikeutti myös asetuksia kaarteilla ja muistutettiin varmaan kahta kastematoa. 

Sen sijaan ravi kyllä maistui keltaisellekin. Itse asiassa vähän liikaakin, rouvan mieltä kun sillä pitkällä sivulla oli tarkoitus nostaa laukka. Ekat kaksi kertaa päästiin ravissa ja rauhassa, kolmannella kerralla tappijalka siirtyi laukkaan ja hanatteli menemään. Alettiinkin ihan Nikkiksen ehdotuksesta laukkaamaan aina se toinen pitkä sivu, pääsi ponikin toteuttamaan itseään.

Vitsit meillä oli hauskaa. Aina laukannostokohdassa poni heräsi ja avut saatuaan pamahti vauhtiin! Ensimmäinen laukka oli väärä, mutta sen jälkeen se lähti. Nikkis laukkaili pää viidentenä jalkana, näytti että kyllä vanha akka pistää luun kurkkuun nuoremmillekin. Laukka oli vauhdista huolimatta aika hallittua, minä istuin hyvin ja siirtymät alas olivat onnistuneita. 

Kävellessä meinattiin sitten mennä vähän nurin, poni kynti maata mutta onnistui kipuamaan jaloilleen. Tämäkään ei pidätellyt menoa, vaan kahta kauheammin pikku-ferrari pisteli laukatessa menemään. 

Vaihdettiin suunta ja otettiin laukat tähänkin suuntaan. Poni oli vaan niin kiva. Tuli kivoja nostoja, yksi ihan oikeasti ylämäkeenkin, laukka oli reipasta, poni oli iloinen ja meillä oli hurjan hauskaa. Pikku tappijalka meni niin tosissaan ja oli niin innoissaan. Vitsit, ihana poni!

Jäätiin käyntiin ja käveltiin. Poni meni iloisesti korvat törössä, se oli niin rento ja reipas. Selvästi tyytyväinen vaikka töihin joutuikin.

Marianne oli tyytyväinen, se kehui että olen saanut massaa. Hyvää massaa. Jes ;)

Minä olin kauhean tyytyväinen. Nikkis on vaan niin hauska ja mainio. Se oli taas reipas, iloinen ja mielettömän kiva! Ihana pieni poni, niin tosissaan se on tekemässä.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni pääsi maastoon, minä kävin siivoamassa satulahuoneen ja auttamassa Pullaponin kanssa. Sitten kotiin päin ja ensi viikkoa odottamaan. Ihana kesä, tule pian!

Hyvää, kivaa, hauskaa

Tänään olin siis tallilla ja ratsastamassa. Lunta on sadellut ja tiet olivat umpijäässä, mutta kenttä oli jopa ihan kohtuullisessa kunnossa näin vaihteeksi.
Ja siis mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis oli ollut ekalla tunnilla.

Elvis. Jee! En todellakaan odottanut tätä :D
Johan siitä on aikaa kun viimeksi ponilla menin ja silloinkin jouduin onnettomana pyytämään sitä. Nyt Marianne oli ihan itse keksinyt laittaa mulle pienen keltaisen Pullaponin. Ei paha ollenkaan!
Kävin harjaamassa herra herkkähipiäisen ja viskasin sille varusteet niskaan. Sitten tepsuteltiin ponin kanssa innoissamme kentälle, hymyillen kuin Naantalin auringot.

Taitavat olla viime kerralta kun Elviksellä menin

Olin oikeasti tosi innoissani, niin pitkästä aikaa ihanan Elvis-ponin kanssa. Keltaiset ponit ovat hauskoja, hyvänmielen poneja.
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Se oli kivaa, niin mukavaa. Elvis tuntui pikkuiselta, mutta omalla tavallaan tutulta ja turvalliselta. Se käveli innoissaan eteenpäin ja oli juuri sellainen omanlaisensa, reipas ja pörröinen. Voi vitsit!

Käveltiin alkukäyntejä ja tein reippaasti voltteja. Pohja oli vallan hyvässä kunnossa, joten uskalsin pyytää käynnin reippaaksi ja eteneväksi myös kaarevilla urilla. Ratsu eteni kivasti ja omatoimisesti, tuntui ihan rennolta ja kääntyi täysin ongelmitta. Asetuksia sai pikkuisen hakea - poni kyllä antoi hiukan periksi pienelläkin ohjasotteella, mutta kun nyt halusin sen asetuksen oikeasti läpi, jouduin vähän veivaamaan jotta pää kääntyisi kylliksi ja Elvis antaisi kunnolla periksi.
Mitään ongelmaa ei ollut missään, vaan kaikki sujui niin hyvin kuin Pullalta voikin olettaa. Siellä se kulki korvat törössä ja kuuliaisena, ei pienimpiäkään vastalauseita. Tai no, mitä nyt ehkä vähän kyyläiltiin välillä ja Vinskikin oli muka niin kauhean pelottava. Mutta siinä kaikki.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin hölkkäilemään. Lyhyille sivuille tehtiin isot pääty-ympyrät, toiselle pitkälle sivulle kymmenen metrin voltti ja toisella pitkällä sivulla otettiin vasta-asetusta. Elviksen ravi oli sellaista suloista pientä kipitystä, joka tosin rauhoittui parempaan tahtiin melko nopeasti. Kyllä meillä välillä tuli jännittymisiä kun ponin piti pelätä Vinskiä ynnä muuta, mutta suurimmaksi osaksi meidän tahti oli hyvä ja poni varsin rento. Ympyrät onnistuivat ihan ongelmitta, mä hain asetusta ja Marianne käski mun keskittyä ratsastamaan Pullaa kohti ohjaa. Koitin kolautella takajalkoihin liikettä ja tarjota tuntumaa, jotta poni pyöristyisi paremmaksi ja tukeutuisi ohjaan. Kun sen lisäksi veivattiin vielä asetusta ja haettiin lisää rentoutta, tuntui keltainen oikein hyvältä. Vähän kipitystä tosin esiintyi turhan usein kun poni tuppasi intoutumaan milloin mistäkin, mikä toki on sinäänsä ymmärrettävää kun kerrankin pohja oli hyvä ja pitävä.

Voltti sujui aika nätisti, välillä vaan oli ongelmia saada vauhtia kyllin hitaaksi, jotta saataisiin tehtyä tasainen ja pieni voltti. Vasta-asetukset taas menivät rutiinilla, Elvis on niin ihastuttavan herkkä ja tekevä. Pienellä pyynnöllä poni tarjosi päätä ulos melkein liikaakin ja mun tehtäväkseni jäi lähinnä kehua ja varmistaa että pysytään suorana. Aivan loistavaa siis ja mulla oli hyvä fiilis ihastuttavan Prinsessaponin kyydissä.

Istuttiin harjoitusraviin ja alettiin nostella hieman laukkaakin. Laukat otettiin pääty-ympyröille, muualla tehtiin ravia ja otettiin hevosia alle. Ravissa poni nyt oli innokas ja vähän kaahaileva, jätin raipankin pois kun tuntui että Elviksellä on liian kiire menonsa kanssa. Kun heppa kaahaili, niin mäkin meinasin heittää aivan etukenoon, mutta sain jotenkin pidettyä itseni kasassa ja Elviskin säilyi ihan siinä harjoitusravissa.
Ja laukka se vasta ihmeellistä olikin. Nostot olivat vähän hitaita ja löysiä, mutta itse laukka toimi aika loistavasti. Ensinnäkään mua ei edes jännittänyt, vaikka taukoa laukasta on taas vähän ollut. Sen lisäksi sain pidettyä koko homman niin paljon paremmin hallinnassa. Elvis ei vain singahtanut pää kolmantena jalkana laukkaan ja laukannut ympyrää-kahta lapa edellä kaatuen, vaan minä sain istuttua tosi hyvin, pystyin hieman hidastamaan ja hakemaan sitä asetusta siihen laukkaankin. Tehtiin aina parti ympyrät peräkkäin ennen raviin siirtymistä ja se siirtymä olikin oikeastaan ainoa huono asia. Siirtymä kun vähän tuntui aina venähtävän ja Elvis oli niin vauhdin hurmassa, ettei se meinannut pöksyissään pysyä.

Laukat menivät tosi kivasti, vähän reipasta se oli, mutta kuitenkin hallittua, reitit säilyivät ja mä istuin hyvin. Ainoa poikkeus oli kun Pulla vähän kompuroi ja oli mennä nurin, silloin minäkin menetin pakkani.
Käveltiin hetki välissä ja otettiin toiseen suuntaan yhdet laukat keskiympyrällä, kenttä kun alkoi sulaa jo vähän liikaakin. Tämä laukka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edelliset. Nosto oli liian voimakas, Elvis kompuroi taas ja heitteli jokusen pukin, tiputti raville ja minä möllötin pöljänä kyydissä. Kun nostin laukan takaisin, oli vauhti vähän hallitsematonta ja pelkäsin turhankin paljon että heitetään nurin siinä nuoruuden innossa. Säilyttiin kuitenkin hengissä ja saatettiin lopettaa laukkailut siihen.

Lopuksi taivuteltiin hevosia s-kirjaimille. Pullis taipui suunnattoman hyvin oikealle, vasemmalle se ei päässyt ihan niin hyvin. Parani kuitenkin koko ajan ja lopulta saatettiin vain kävellä pitkin ohjin.

Iki-ihana Elvis, pitkästä aikaa. Marianne oli tosi tyytyväinen, istuin hyvin, tein kaiken hyvin. Mitä nyt pitäisi päästä täysin eroon siitä eteenkeikahtamisesta.
Mä olin tosi tyytyväinen. Elvis on kiva ja meillä meni vallan hyvin. Poni olisi toki voinut olla rauhallisempi ja enemmän hanskassa, mutta menkööt näin pitkän tauon jälkeen. Ihana keltuainen.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni talliin, harjailin sen pois ja sain peräti antaa sille pari palkintoleipää, ennen kuin lähdin itse luistelemaan kohti kotia.

Lumivalkea

Tänään iskikin se hirveä kiire ja paniikki, kun armas herätykseni ei soinut ja minä olin auttamattoman myöhässä. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa ja Marianne ystävällisesti oli saanut hevoseni puoliksi kuntoon, joten ei tullut edes kauhea kiire.
Mulla oli Vinski, tunnilla myös Evita, Elvis ja Nikkis, Vinski jatkoi vielä toiselle tunnille. Pistin siitä suitset hevosen päähän ja sitten tepsuteltiin kentälle.

Kiipesin Vinskin selkään ja lähdettiin kävelemään. Ja siis ihan vaihteen vuoksi se kenttä oli taas aivan hirveä, mutta sentään yksi ympyrä oli lähes sula ja melko tasainen. Kaikkialta muualta kenttä olikin yhtä perunapeltoa - olisipa edes kesä.
Käveltiin alkuun ihan rauhassa ja varovasti. Lähinnä annoin Vinskin kävellä sillä ympyrällä omaa tahtiaan, kun hiekka oli vielä sen verran jäässä. Kun pohja alkoi pehmetä, uskalsin hiukan vaatia liikettä ja Vinskikin alkoi pikkuhiljaa melkein innostua! Alkukäynneissä vain haettiin pientä asetusta sisälle ja suoria hevosia. Vauhti sai olla mitä oli, minä hain vaan hyvää istuntaa ja Vinskiä raiteilleen.

Sen jälkeen alettiin tehdä aina ympyräleikkaa ja molemmilla ympyrän kaarteilla väännettiin vähän avontapaista. Halkaisijalla haettiin suoruutta ja kivaa kulkua, ei paljon voinut vaatia kun se oli niin kovaa ja kamalaa. Muualla käytin enemmän aikaa siihen, että Vinski kantaisi itsensä, olisi sopivan lyhyt ja suorittaisi avoja edes suunnilleen oikein. Se oikea kierros oli huomattavan paljon helpompi avojen suhteen, heppa suorastaan loksahti ja väänteli niitä kuin ammattilainen (joka hän tietenkin onkin). Vasen kierros oli vaikeampi, lähes mahdoton. Vinski halusi lähinnä kaatua ulos, enkä minä meinannut saada poniin mitään tolkkua. Lopulta saatiin muutamat avontapaiset väännettyä tähänkin suuntaan, ihan vain yksittäisiä askeleita, mutta olipahan edes jotain.
Hieman proomussa oli taas sitä ongelmaa että se makasi ohjalla, mutta en tänään saanut sitä korjattua niin hyvin kuin välillä, johtuen ihan siitä etten viitsinyt pyytää hepasta niin suurta liikettä. Siksipä Vinski sai suuren osan ajasta kulkea vähän puoliteholla, ohjalla hieman maaten. Sain mä sen hetkittäin korjattuakin, mutta tosiaan.. Hieman hankalaa kun vasta lopputunnista uskalsi pyytää kunnon käyntiä.

Seuraavaksi piti alkaa ravailemaan siten, että aina kun edeltävän pylly tulee vastaan, siirrytään käyntiin. Paino sanalla piti ja loppujen lopuksi homma meni suunnilleen niin, että minä jumputin harjoitusravia aina kun vaan oli tilaa, muiden tehdessä jotain muuta. Vinskin ravissa oli taas hitusen hankala istua, mutta kyllä se sieltä tunnin loppuun mennessä löytyi. Eikä tosiaan oikein muuta uskaltanut edes ajatella, pelkkää ravia sitä sulaa ympyrää pitkin jottei heppa mene nurin. Vinski oli aika mukava, se mennä puksutti oikein kivasti. Muutaman kerran meillä tuli sellainen yhteyskatkos, kun hevonen päätti että hänen täytyy kaatua Evitan luo tai jatkaa sinne huonolle kentänpuoliskolle, mutta pienen apinanraivon jälkeen meille löytyi yhteinäisyys ja mentiin oikein nätisti. Ne hallinnan menetykset olivat enemmänkin kauneusvirheitä kuin suuria ongelmia.

Ravi parani siinä mielessä koko ajan, että kentän pohja parani, jolloin Vinskistä irtosi enemmän liikettä ja innokkuutta. Siitä tuli oikein mukavaa hölkkäilyä pitkin poikin ympyrää, sellaista hyvänmielen jolkottelua.

Käveltiin välissä hiukan, sitten jatkettiin ravilla. Tässä vaiheessa tuli joku totaalikatkos ja meinasin itsekin ryhtyä sähläämään, mutta keventelin hetken ja istuin vasta sitten harjoitusraviin, eikä ongelmia enää oikeastaan edes ollut. Vinski teki kiltisti mitä pyydettiin ja mä olin aikalailla kartalla tekemisteni kanssa.
Käveltiin siitä loppukäynnit.

Kesä. Kesä on se juttu. Tai olisi edes talvi ja lunta, mutta ei tuota vettä ja jäätä. Vinski oli ihan okei, olisi se voinut olla parempikin, mutta toisaalta Pomon jälkeen se on aika iso, enkä ole Vinskilläkään vähään aikaan mennyt. Ja avot olivat hyviä toiseen suuntaan!

Keskelle, alas selästä ja Vinski jäi työskentelemään. Minä kävin kuvaamassa ja lähdin kotiin.
Ja tiistaina uudestaan, ihan vain hiihtoloman kunniaksi! Jos tällä kertaa en lentäisi paria kertaa peräkkäin hietikolle ;)

Vajukeiksi kehuttuja

Talvi tuli, talvi meni, talvi palasi. Tänään oli taas lunta ja ilma oli todella kiva ja pirtsakka.
Ja siis mulla oli taas Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Olin oikeastaan aika innoissanikin ponista, nämä pari kertaa ovat nyt menneet hyvin ja haluan katsella rauhassa olisinko edes etäisesti oppinut ratsastamaan Pompelilla kaikkien näiden vuosien jälkeen...
Harjailin ponin, joka päätti esitellä järkevyyttään jyräämällä pariin otteeseen ulos karsinasta. Tätä showta lukuunottamatta Pomo oli kuitenkin niin kiva ja hyväntuulinen, ei kertaakaan tullut sitä nyrpeää naamaa, joten en voinut olla kehumatta ponia mahdollisimman siirappisesti. Pitäähän sen tietää että se on taas kerrankin oikeasti kiltti ja miellyttävä ;)

Tepsuteltiin kentälle ja Pomo pääsi taas mutustelemaan lunta. Suurin hohto siitäkin näkyi jo haihtuneen, mutta kyllähän lunta aina napaansa vetää kun vain mahdollisuus suodaan! Mariannekin kävi ihmettelemässä että onkos Pompeli tänään hyvällä päällä ja totesi, että oikeastaan Pomo on aina aika hyväntuulinen jos sen karsinaan menee silleen valmiiksi vajaamielisenä. Jos on äreä, niin se tarttuu poniin, mutta vajukit selviävät ihan hyvin. Miten hienoa että ominaisuuksistani on hyötyä!

Voihan kesä. Uudet kuvat ovat vielä tulonpäällä.

Siitä vaan selkään ja käyntiä alle. Kenttä oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti lumi alkoi sulaa ja muodosti pientä kokkaretta sekä tilsaa. Pientä varovaisuutta oli siis alusta asti mukana, enkä vaatinut aivan täyttä liikettä ponilta.
Käynnissä käveltiin suoria linjoja, hyviä kulmia, tehtiin muutamia voltteja joilla haettiin asetusta ja pyysin hiukan käyntiäkin eteenpäin. Pomo oli jälleen varsin yhteistyöhaluinen ja homma sujuikin suht kivuttomasti. Vähän se asettelu oli hankalaa kun ratsu oli jäykkä kuin tiiliskivi, mutta kaikki muu meni kivasti. Ratsastaja keikkui kyydissä ihan järkevästi, poni eteni ja kulki vaadituilla reiteillä - flow oli siis ihan jees, joten saatettiin hyvillä mielin siirtyä kevyt raviin.

Ravissakaan ei ongelmia oikein ilmennyt. Pari kertaa jumahdettiin jonkun perään ja jouduttiin peräti takomaan pohjetta läpi käynnissä, mutta nekin olivat nopeita toimituksia, jonka jälkeen poni tyytyi kohtaloonsa ja kääntyi haluamaani suuntaan. Poissa olivat ne aiemmin nähdyt "veivaa, veivaa, lätki, lätki ja silti poni on taas sekunnin päästä jonkun perässä".
Kun oltiin muutamaan otteeseen keskusteltu siitä ulkopohkeesta ja siitä, että sitä kuuluu kuunnella, ei jäljellä oikeastaan ollutkaan ongelmia. Takajalkoja sain ratsastaa aktiivisimmiksi, mutten kauheasti pystynyt pyytämään sillä ponilta katosivat jalat alta tuon tuosta. Siispä etsiskeltiin vain kentän parhaimpia kohtia, pyörittiin volteilla, täräyteltiin asetusta vähän läpi (vähän, en uskaltanut kun pelkäsin kaatavani sen ponin) ja hölkkäiltiin suoria linjoja. Mä keventelin rauhassa, ylipäänsä oman tekemisen fiilis oli oikein hyvä, eikä ponissakaan vikaa ollut. Oikeastaan ainoa mitä jäin kaipaamaan oli se, että poni olisi edes hieman pyöristynyt. Nyt se meni alusta loppuun asti vähän niska jäykkänä ja korkeana, kun viime tunnilla saatiin edes sen rentouden ajatus. Tosin millainenhan kenttä viimeksi oli? Olisiko se ollut sen verran ratsastusystävällisempi, etten panikoinut koko ajan milloin Pompo oikeasti vetää nokilleen.

Meillä meni Pomon kanssa tosi hyvin ja olin supertyytyväinen - jos kolmas tunti peräkkäin Pomon kanssa kun kaikki tuntuu sujuvan! Valitettavasti meidän hyvä meno ei ihan pyörinyt muille, joten jäätiin käyntiin kävelemään kulmia ja suoria sivuja. Käveltiin siis vain isolla suorakaiteella, irti aidasta ja kulmia tehden. Mä tein näitä tässä mukana ja keskityin ihan tosissaan näihin yksinkertaisiin pyyntöihin: hyvää käyntiä, suorana, valmistellut kulmat, jotka ovat teräviä ja asettuneita. Voidaan sanoa että meni hyvin, saatiin ihan tosi hyviä ja keveitä kulmia, Pomo pysyi linjoilla ja me suoritettiin hyvin.
Kun seuraavaksi tuli ohjeeksi ravata pitkät sivut, tehtiin tämäkin suurella sydämellä. Siirtymät raviin olivat tosi varovaisia sen pohjan takia, siirtymät käyntiin tein niin paljon istunnan kautta kuin pystyin. Hieman haparoivaa se oli, mutta siitä huolimatta saatiin jokunen tosi liukuva siirtymä ja ainakin tehtiin ne aina ihan ajoissa. Kulmat tehtiin huolella ja käyntiä ratsastelin parhaani mukaan hyväksi.

Koska fakta nyt kuitenkin oli se, että mulla ja Pomolla ei ollut ongelmia joiden kanssa muut painivat, päätin etten ihan viitsi vain ravata pitkiä sivuja ja väkerrellä kulmia. Siirryinkin lopulta ihan kokonaan harjoitusraviin ja humputtelin varovasti. Tehtiin rauhallisia voltteja ja etsittiin pitävimpiä pohjia. Mitään ihmeellistä sirkusta ei harrastettu, kun se lumi tuntui muuttuvan koko ajan pettävämmäksi. Enemmänkin vaan humputeltiin, testailtiin ohjausta ja minä harjoittelin istuntaani.

Tässä tehtiin sitten joitain pieniä juttuja. Kun muiden piti asetella uralla sisällepäin käynnissä, tein minä samaa ravissa. Pompeli oli taas ihan menossa mukana, pää kääntyi hyvin ja suurimmaksi osaksi säilyttiin reitilläkin ilman sitä aitaan kaatumista. Nekin muutamat kaatumiset sain korjattua ihan ongelmitta.
Seuraavaksi tehtiin pysähdys (joka onnistui melkein suoraan ravista ja oli peräti hyvä pysähdys!!) ja aseteltiin hevosen päätä vuorotellen molempiin suuntiin. Vaihdoin tämänkin muotoon "taivuta kaulaa niin paljon kuin lähtee" ja olin suorastaan yllättynyt; Pomo antoi niin hienosti periksi ja turpa hipoi suunnilleen mun saapasta. Oikealle se oli jäykempi, mutta kaula kääntyi kyllä yhtä paljon.

Lopulta tehtiin vielä vähän asetuksia käynnissä. Asettelin sisälle ja ulos, Pomo suoritti kauniisti ja kiltisti. Välillä se meinasi karata ohjan mukana suuntaan x, mutta sain ponin korjattua ihan kohtuu kivasti.
Kun tähän asettelutehtävään lisättiin ravia, siirryin minä vaan keventelemään. Annoin ponin ravailla rauhassa, nousin yhdellä pitkällä sivulla jalustimille ihan vain treenin vuoksi ja muuten lähinnä hölläilin. Pyöriteltiin edelleen ympyröitä ja fiilisteltiin. Pomo meni hyvin, eikä mitään ongelmia tuntunut ilmenevän.

Sen jälkeen käyntiin ja loppukäynnit.
Pomo oli hyvä ja mä olin tyytyväinen. Suorastaan hämmentävää kuinka kivasti se on nyt mennyt ja kuinka hyvä meininki meillä on. Siis että tämän viiden ja puolen vuoden jälkeen musta tällä hetkellä tuntuu siltä, että saatan jopa etäisesti osata ratsastaa PomPomilla! Herranen aika!
Saattaa olla että pian romahdan pilvilinnoista, mutta ehkäpä tämä on viimein se uusi alku meille.

Käveltiin hetkinen loppukäyntejä, kunnes sitten Marianne päästi ilmoille loistoajatuksensa ja ehdotti, että kentän laidalla tärissyt mies voisi tulla kävelemään loppukäyntejä Pomon kanssa. On selvää että kun kyseessä on kaksi sekopäätä (minä ja Marianne) niin eihän siinä paljon ole valinnanvaraa ;)
Mies saatiin siis ylipuhuttua kyytiin ja minä pääsin taluttelemaan. Pomo jatkoi hienoa linjaansa ja kuskasi ensimmäistä kertaa hepan selässä istuvaa aloittelijaa kuin kunnon alkeisponi ainakin, eikä kertaakaan edes rypistellyt nokkaansa minulle. Sillä on nyt selvästi taivaankappaleet kohdallaan ja karvat järjestyksessä!
Lopulta kipsuteltiin keskelle ja mies pääsi sulattelemaan tätä jännittävää kokemusta. Pian se ylipuhutaan ihan kokonaisellekin tunnille, kun ollaan nyt päästy sen suurimman alkushokin yli jo :D

Pomo jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja sitten häivyttiinkin juhlimaan syntymäpäiviä. Ensi viikkoon, kyllä tämä hyvä flow vaan jatkuu edelleen!

Auta kesää, syö lunta

Tänään oli jälleen vuorossa Pomo, tunnillamme myös Evita, Elvis ja Artsi, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Harjailin Pompelin siistiksi ja heittelin sen varusteisiin - ponilla oli tänään selvästi hyvä päivä. Hän ei kiukutellut ollenkaan, vaan kaikki oli aikalailla jees. Kentällekin tepsuteltiin vallan innokkaina ja kentälle päästyä alkoikin tämä ikilapsen lempparipuuhastelu: lumen syöminen!

Nyt näitä viimeviikkoisia kuvia, kiitos Hennalle!

Kenttä oli tosiaan tuhat kertaa parempi kuin viime viikolla. Ei se vieläkään ollut ihan tarpeeksi hyvä, mutta ainakin tänään pystyi jo tekemäänkin jotain pelkän varomisen sijaan.
Kiipesin ponin kyytiin (mikä oli vähän hankalaa kun Pomon mielestä hänen oli nyt syötävä kilokaupalla lunta, jotta kesä tulisi nopeammin) ja lähdettiin kävelemään alkukäyntejä.

Koska pohja oli niin paljon kivempi, uskalsin alusta asti lähteä hiukan vaatimaan karvamadolta oikeanlaista liikkumista. Haettiin käyntiä eteen, hyviä kulmia ja kivoja voltteja. Pomo oli erittäin yhteistyökykyinen - hetken se puski pohjetta vasten ja yritti vakuuttaa että uralla kävely on kivempaa kuin kulmien teko, mutta kun muutaman kerran vein pyyntöni läpi, päätyi Pompelikin kuuntelemaan minua. Saatiin kivaa käyntiä eteen, reitit pysyivät ja Pomo kääntyi ongelmitta. Nyt kun pystyin jo paremmin keskittymään tekemiseen, niin päätin myös tapella ja tahkota sen asetuksen kanssa. On se vaikeaa ja varsinkin alkuun tuntui kuin olisi taivutellut tiiliseinää, mutta lopulta saatiin jokin tatsi ponin kanssa ja pää alkoi jopa kääntyä ympyrän suuntaan. Loppujen lopuksi tuli oikeastaan hyvinkin onnistuneita voltteja kivalla asetuksella, joka ei kadonnut heti kun poni sai tilaisuuden.

Lähdettiin siitä kevyt raviin ja alettiin tehdä hiukan voltteja. Pienellä varovaisuudella, sillä lumen alta kenttä oli jäässä, mutta pystyttiin jo suurin piirtein ratsastamaan normaalisti myös hölkkää.
Mulla oli tosi hyvä fiilis. Keventely oli jotenkin tosi tukevaa, poni tuntui kivalta ja homma turvalliselta. Vaikka Pomo välillä kuikuilikin suuntiin x ja y ja jännittyi vähän juoksemaan alta pois, ei mua silti jännittänyt "hurjan pelottavan Pomo-ponin" kanssa, vaan poni tuntui olevan lapasessa ja mun ratsastuksesta jäi varma fiilis ainakin itselleni. Tehtiinkin siinä innosta puhkuen voltteja ja ympyröitä, veivattiin Pomon päätä sisälle, haettiin takajalkaa vähän alle ja kipsuteltiin reippaasti eteenpäin. Vähän liian laiskaksi ja pitkäksi poni taisi silti jäädä, mutta oli se muuten oikein hyvä. Nyt ei käytännössä kertaakaan jouduttu tahkoamaan niiden käännösten kanssa, vaan Pompeli antoi heti periksi ja kulki ratsastajan määräämään suuntaan.
Ja siis siihen olen tosi tyytyväinen, että alkutunnista poni ravaili pää ylhäällä, niska jäykkänä. Kun kuitenkin löydettiin raviin rentoutta, niin että suurin kuikuilu ja alta hiihtely jäivät pois... Sen jälkeen viimein kykenin ihan kunnolla vaatimaan sitä asetusta sinne vähän sisälle ja alaviistoon pyytäen ja kun tarpeeksi pyysin, löytyi siihen ponin kaulaankin pientä rentoutta. Pientä, ehkä vähän olematontakin pyöreyttä ja rentoutta, mutta ero omaan käteen sen ravien alun ja lopun kanssa oli huima. Jes! Vaikean Pompelin kanssa, noin hyvää onnistumista ja ennen kaikkea rentoutta!!

Käveltiin vähän välikäyntejä. Poni sai syödä lunta kun oli niin hyvin toiminut ja Marianne kehui PomPomin olevan niin rento ja kivannäköinen.

Seuraavaksi otettiin harjoitusravia, kenttä kun oli liian jäässä laukkailuun. Mä heitin jalustimet kaulalle ja otin ilon irti harjoitusravitreenistä. Mitään sen ihmeellisempää ei tehty, enkä halunnut keskittyä mihinkään vaikeampaan, halusin vain tahdin kuntoon, asetusta vähän läpi ja hyviä reittejä. Omassa istunnassakin oli välillä vähän fiksailtavaa kun meinasin kajahtaa sivulle tai etukenoon epätasaisten askeleiden johdosta, mutta oikeastaan istuin tänään tosi hyvin, kyynerpääkulma oli normaalia parempi ja sain istuttua tosi kivasti rauhassa ja ponia häiritsemättä. Ponikin oli suunnattoman hyvä - ei taistelua mistään, ravi eteni ihan mukavasti, reitit säilyivät, poni oli rento ja kuunteleva ja kaikki sujui tosi hyvin. Meinasin välillä ihan unohtua matkustelemaan sinne kun kaikki vaan sujui niin hyvin ja meillä oli tosi hyvä flow päällä! Rupesin suorastaan miettimään, että tämä on parhaimpia kertoja Pomo-ponin kanssa, se oli oikeasti tosi loistava.

Sitten jäätiinkin käyntiin ja hurjan hyvä poni sai levätä ja ahtaa lunta vähän napaansa.
Marianne oli oikein tyytyväinen, se näytti hyvältä, poni oli rento ja kaikki oli hyvää. Enkä itsekään sanoisi paljon muuta, tämä oli tosiaan ihan parhaimmistoa sen hurjan hankalan Pompelin kanssa. Se meni tosi hyvin, kaikki sujui ja mä olin tyytyväinen. Jee!

Keskelle, alas selästä ja poni seuraavan alle. Minäkin jäin tänään pitkästä aikaa taluttamaankin, joten autoin ensin lapsosia varustamaan poninsa (Pasi-poni oli niin hellyyttävä ja pieni ja söpö!) ja sen jälkeen kävin hiukan taluttamassa Laki-ponia ja pääsinpä leikkimään Peiliäkin pikkuisten kanssa (minä olin siis se peili ;))
Sen jälkeen oli hyvä lähteä kotiin, odottelemaan niitä luvattuja plussakelejä ja sairaanmoista jäätikköä, joka parhaassa tapauksessa juoksee ensi viikolla vastaan..