Ja siis mulla oli taas Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Olin oikeastaan aika innoissanikin ponista, nämä pari kertaa ovat nyt menneet hyvin ja haluan katsella rauhassa olisinko edes etäisesti oppinut ratsastamaan Pompelilla kaikkien näiden vuosien jälkeen...
Harjailin ponin, joka päätti esitellä järkevyyttään jyräämällä pariin otteeseen ulos karsinasta. Tätä showta lukuunottamatta Pomo oli kuitenkin niin kiva ja hyväntuulinen, ei kertaakaan tullut sitä nyrpeää naamaa, joten en voinut olla kehumatta ponia mahdollisimman siirappisesti. Pitäähän sen tietää että se on taas kerrankin oikeasti kiltti ja miellyttävä ;)
Tepsuteltiin kentälle ja Pomo pääsi taas mutustelemaan lunta. Suurin hohto siitäkin näkyi jo haihtuneen, mutta kyllähän lunta aina napaansa vetää kun vain mahdollisuus suodaan! Mariannekin kävi ihmettelemässä että onkos Pompeli tänään hyvällä päällä ja totesi, että oikeastaan Pomo on aina aika hyväntuulinen jos sen karsinaan menee silleen valmiiksi vajaamielisenä. Jos on äreä, niin se tarttuu poniin, mutta vajukit selviävät ihan hyvin. Miten hienoa että ominaisuuksistani on hyötyä!
Voihan kesä. Uudet kuvat ovat vielä tulonpäällä.
Siitä vaan selkään ja käyntiä alle. Kenttä oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti lumi alkoi sulaa ja muodosti pientä kokkaretta sekä tilsaa. Pientä varovaisuutta oli siis alusta asti mukana, enkä vaatinut aivan täyttä liikettä ponilta.
Käynnissä käveltiin suoria linjoja, hyviä kulmia, tehtiin muutamia voltteja joilla haettiin asetusta ja pyysin hiukan käyntiäkin eteenpäin. Pomo oli jälleen varsin yhteistyöhaluinen ja homma sujuikin suht kivuttomasti. Vähän se asettelu oli hankalaa kun ratsu oli jäykkä kuin tiiliskivi, mutta kaikki muu meni kivasti. Ratsastaja keikkui kyydissä ihan järkevästi, poni eteni ja kulki vaadituilla reiteillä - flow oli siis ihan jees, joten saatettiin hyvillä mielin siirtyä kevyt raviin.
Ravissakaan ei ongelmia oikein ilmennyt. Pari kertaa jumahdettiin jonkun perään ja jouduttiin peräti takomaan pohjetta läpi käynnissä, mutta nekin olivat nopeita toimituksia, jonka jälkeen poni tyytyi kohtaloonsa ja kääntyi haluamaani suuntaan. Poissa olivat ne aiemmin nähdyt "veivaa, veivaa, lätki, lätki ja silti poni on taas sekunnin päästä jonkun perässä".
Kun oltiin muutamaan otteeseen keskusteltu siitä ulkopohkeesta ja siitä, että sitä kuuluu kuunnella, ei jäljellä oikeastaan ollutkaan ongelmia. Takajalkoja sain ratsastaa aktiivisimmiksi, mutten kauheasti pystynyt pyytämään sillä ponilta katosivat jalat alta tuon tuosta. Siispä etsiskeltiin vain kentän parhaimpia kohtia, pyörittiin volteilla, täräyteltiin asetusta vähän läpi (vähän, en uskaltanut kun pelkäsin kaatavani sen ponin) ja hölkkäiltiin suoria linjoja. Mä keventelin rauhassa, ylipäänsä oman tekemisen fiilis oli oikein hyvä, eikä ponissakaan vikaa ollut. Oikeastaan ainoa mitä jäin kaipaamaan oli se, että poni olisi edes hieman pyöristynyt. Nyt se meni alusta loppuun asti vähän niska jäykkänä ja korkeana, kun viime tunnilla saatiin edes sen rentouden ajatus. Tosin millainenhan kenttä viimeksi oli? Olisiko se ollut sen verran ratsastusystävällisempi, etten panikoinut koko ajan milloin Pompo oikeasti vetää nokilleen.
Meillä meni Pomon kanssa tosi hyvin ja olin supertyytyväinen - jos kolmas tunti peräkkäin Pomon kanssa kun kaikki tuntuu sujuvan! Valitettavasti meidän hyvä meno ei ihan pyörinyt muille, joten jäätiin käyntiin kävelemään kulmia ja suoria sivuja. Käveltiin siis vain isolla suorakaiteella, irti aidasta ja kulmia tehden. Mä tein näitä tässä mukana ja keskityin ihan tosissaan näihin yksinkertaisiin pyyntöihin: hyvää käyntiä, suorana, valmistellut kulmat, jotka ovat teräviä ja asettuneita. Voidaan sanoa että meni hyvin, saatiin ihan tosi hyviä ja keveitä kulmia, Pomo pysyi linjoilla ja me suoritettiin hyvin.
Kun seuraavaksi tuli ohjeeksi ravata pitkät sivut, tehtiin tämäkin suurella sydämellä. Siirtymät raviin olivat tosi varovaisia sen pohjan takia, siirtymät käyntiin tein niin paljon istunnan kautta kuin pystyin. Hieman haparoivaa se oli, mutta siitä huolimatta saatiin jokunen tosi liukuva siirtymä ja ainakin tehtiin ne aina ihan ajoissa. Kulmat tehtiin huolella ja käyntiä ratsastelin parhaani mukaan hyväksi.
Koska fakta nyt kuitenkin oli se, että mulla ja Pomolla ei ollut ongelmia joiden kanssa muut painivat, päätin etten ihan viitsi vain ravata pitkiä sivuja ja väkerrellä kulmia. Siirryinkin lopulta ihan kokonaan harjoitusraviin ja humputtelin varovasti. Tehtiin rauhallisia voltteja ja etsittiin pitävimpiä pohjia. Mitään ihmeellistä sirkusta ei harrastettu, kun se lumi tuntui muuttuvan koko ajan pettävämmäksi. Enemmänkin vaan humputeltiin, testailtiin ohjausta ja minä harjoittelin istuntaani.
Tässä tehtiin sitten joitain pieniä juttuja. Kun muiden piti asetella uralla sisällepäin käynnissä, tein minä samaa ravissa. Pompeli oli taas ihan menossa mukana, pää kääntyi hyvin ja suurimmaksi osaksi säilyttiin reitilläkin ilman sitä aitaan kaatumista. Nekin muutamat kaatumiset sain korjattua ihan ongelmitta.
Seuraavaksi tehtiin pysähdys (joka onnistui melkein suoraan ravista ja oli peräti hyvä pysähdys!!) ja aseteltiin hevosen päätä vuorotellen molempiin suuntiin. Vaihdoin tämänkin muotoon "taivuta kaulaa niin paljon kuin lähtee" ja olin suorastaan yllättynyt; Pomo antoi niin hienosti periksi ja turpa hipoi suunnilleen mun saapasta. Oikealle se oli jäykempi, mutta kaula kääntyi kyllä yhtä paljon.
Lopulta tehtiin vielä vähän asetuksia käynnissä. Asettelin sisälle ja ulos, Pomo suoritti kauniisti ja kiltisti. Välillä se meinasi karata ohjan mukana suuntaan x, mutta sain ponin korjattua ihan kohtuu kivasti.
Kun tähän asettelutehtävään lisättiin ravia, siirryin minä vaan keventelemään. Annoin ponin ravailla rauhassa, nousin yhdellä pitkällä sivulla jalustimille ihan vain treenin vuoksi ja muuten lähinnä hölläilin. Pyöriteltiin edelleen ympyröitä ja fiilisteltiin. Pomo meni hyvin, eikä mitään ongelmia tuntunut ilmenevän.
Sen jälkeen käyntiin ja loppukäynnit.
Pomo oli hyvä ja mä olin tyytyväinen. Suorastaan hämmentävää kuinka kivasti se on nyt mennyt ja kuinka hyvä meininki meillä on. Siis että tämän viiden ja puolen vuoden jälkeen musta tällä hetkellä tuntuu siltä, että saatan jopa etäisesti osata ratsastaa PomPomilla! Herranen aika!
Saattaa olla että pian romahdan pilvilinnoista, mutta ehkäpä tämä on viimein se uusi alku meille.
Käveltiin hetkinen loppukäyntejä, kunnes sitten Marianne päästi ilmoille loistoajatuksensa ja ehdotti, että kentän laidalla tärissyt mies voisi tulla kävelemään loppukäyntejä Pomon kanssa. On selvää että kun kyseessä on kaksi sekopäätä (minä ja Marianne) niin eihän siinä paljon ole valinnanvaraa ;)
Mies saatiin siis ylipuhuttua kyytiin ja minä pääsin taluttelemaan. Pomo jatkoi hienoa linjaansa ja kuskasi ensimmäistä kertaa hepan selässä istuvaa aloittelijaa kuin kunnon alkeisponi ainakin, eikä kertaakaan edes rypistellyt nokkaansa minulle. Sillä on nyt selvästi taivaankappaleet kohdallaan ja karvat järjestyksessä!
Lopulta kipsuteltiin keskelle ja mies pääsi sulattelemaan tätä jännittävää kokemusta. Pian se ylipuhutaan ihan kokonaisellekin tunnille, kun ollaan nyt päästy sen suurimman alkushokin yli jo :D
Pomo jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja sitten häivyttiinkin juhlimaan syntymäpäiviä. Ensi viikkoon, kyllä tämä hyvä flow vaan jatkuu edelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti