Ja siis mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis oli ollut ekalla tunnilla.
Elvis. Jee! En todellakaan odottanut tätä :D
Johan siitä on aikaa kun viimeksi ponilla menin ja silloinkin jouduin onnettomana pyytämään sitä. Nyt Marianne oli ihan itse keksinyt laittaa mulle pienen keltaisen Pullaponin. Ei paha ollenkaan!
Kävin harjaamassa herra herkkähipiäisen ja viskasin sille varusteet niskaan. Sitten tepsuteltiin ponin kanssa innoissamme kentälle, hymyillen kuin Naantalin auringot.
Taitavat olla viime kerralta kun Elviksellä menin
Olin oikeasti tosi innoissani, niin pitkästä aikaa ihanan Elvis-ponin kanssa. Keltaiset ponit ovat hauskoja, hyvänmielen poneja.
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Se oli kivaa, niin mukavaa. Elvis tuntui pikkuiselta, mutta omalla tavallaan tutulta ja turvalliselta. Se käveli innoissaan eteenpäin ja oli juuri sellainen omanlaisensa, reipas ja pörröinen. Voi vitsit!
Käveltiin alkukäyntejä ja tein reippaasti voltteja. Pohja oli vallan hyvässä kunnossa, joten uskalsin pyytää käynnin reippaaksi ja eteneväksi myös kaarevilla urilla. Ratsu eteni kivasti ja omatoimisesti, tuntui ihan rennolta ja kääntyi täysin ongelmitta. Asetuksia sai pikkuisen hakea - poni kyllä antoi hiukan periksi pienelläkin ohjasotteella, mutta kun nyt halusin sen asetuksen oikeasti läpi, jouduin vähän veivaamaan jotta pää kääntyisi kylliksi ja Elvis antaisi kunnolla periksi.
Mitään ongelmaa ei ollut missään, vaan kaikki sujui niin hyvin kuin Pullalta voikin olettaa. Siellä se kulki korvat törössä ja kuuliaisena, ei pienimpiäkään vastalauseita. Tai no, mitä nyt ehkä vähän kyyläiltiin välillä ja Vinskikin oli muka niin kauhean pelottava. Mutta siinä kaikki.
Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin hölkkäilemään. Lyhyille sivuille tehtiin isot pääty-ympyrät, toiselle pitkälle sivulle kymmenen metrin voltti ja toisella pitkällä sivulla otettiin vasta-asetusta. Elviksen ravi oli sellaista suloista pientä kipitystä, joka tosin rauhoittui parempaan tahtiin melko nopeasti. Kyllä meillä välillä tuli jännittymisiä kun ponin piti pelätä Vinskiä ynnä muuta, mutta suurimmaksi osaksi meidän tahti oli hyvä ja poni varsin rento. Ympyrät onnistuivat ihan ongelmitta, mä hain asetusta ja Marianne käski mun keskittyä ratsastamaan Pullaa kohti ohjaa. Koitin kolautella takajalkoihin liikettä ja tarjota tuntumaa, jotta poni pyöristyisi paremmaksi ja tukeutuisi ohjaan. Kun sen lisäksi veivattiin vielä asetusta ja haettiin lisää rentoutta, tuntui keltainen oikein hyvältä. Vähän kipitystä tosin esiintyi turhan usein kun poni tuppasi intoutumaan milloin mistäkin, mikä toki on sinäänsä ymmärrettävää kun kerrankin pohja oli hyvä ja pitävä.
Voltti sujui aika nätisti, välillä vaan oli ongelmia saada vauhtia kyllin hitaaksi, jotta saataisiin tehtyä tasainen ja pieni voltti. Vasta-asetukset taas menivät rutiinilla, Elvis on niin ihastuttavan herkkä ja tekevä. Pienellä pyynnöllä poni tarjosi päätä ulos melkein liikaakin ja mun tehtäväkseni jäi lähinnä kehua ja varmistaa että pysytään suorana. Aivan loistavaa siis ja mulla oli hyvä fiilis ihastuttavan Prinsessaponin kyydissä.
Istuttiin harjoitusraviin ja alettiin nostella hieman laukkaakin. Laukat otettiin pääty-ympyröille, muualla tehtiin ravia ja otettiin hevosia alle. Ravissa poni nyt oli innokas ja vähän kaahaileva, jätin raipankin pois kun tuntui että Elviksellä on liian kiire menonsa kanssa. Kun heppa kaahaili, niin mäkin meinasin heittää aivan etukenoon, mutta sain jotenkin pidettyä itseni kasassa ja Elviskin säilyi ihan siinä harjoitusravissa.
Ja laukka se vasta ihmeellistä olikin. Nostot olivat vähän hitaita ja löysiä, mutta itse laukka toimi aika loistavasti. Ensinnäkään mua ei edes jännittänyt, vaikka taukoa laukasta on taas vähän ollut. Sen lisäksi sain pidettyä koko homman niin paljon paremmin hallinnassa. Elvis ei vain singahtanut pää kolmantena jalkana laukkaan ja laukannut ympyrää-kahta lapa edellä kaatuen, vaan minä sain istuttua tosi hyvin, pystyin hieman hidastamaan ja hakemaan sitä asetusta siihen laukkaankin. Tehtiin aina parti ympyrät peräkkäin ennen raviin siirtymistä ja se siirtymä olikin oikeastaan ainoa huono asia. Siirtymä kun vähän tuntui aina venähtävän ja Elvis oli niin vauhdin hurmassa, ettei se meinannut pöksyissään pysyä.
Laukat menivät tosi kivasti, vähän reipasta se oli, mutta kuitenkin hallittua, reitit säilyivät ja mä istuin hyvin. Ainoa poikkeus oli kun Pulla vähän kompuroi ja oli mennä nurin, silloin minäkin menetin pakkani.
Käveltiin hetki välissä ja otettiin toiseen suuntaan yhdet laukat keskiympyrällä, kenttä kun alkoi sulaa jo vähän liikaakin. Tämä laukka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edelliset. Nosto oli liian voimakas, Elvis kompuroi taas ja heitteli jokusen pukin, tiputti raville ja minä möllötin pöljänä kyydissä. Kun nostin laukan takaisin, oli vauhti vähän hallitsematonta ja pelkäsin turhankin paljon että heitetään nurin siinä nuoruuden innossa. Säilyttiin kuitenkin hengissä ja saatettiin lopettaa laukkailut siihen.
Lopuksi taivuteltiin hevosia s-kirjaimille. Pullis taipui suunnattoman hyvin oikealle, vasemmalle se ei päässyt ihan niin hyvin. Parani kuitenkin koko ajan ja lopulta saatettiin vain kävellä pitkin ohjin.
Iki-ihana Elvis, pitkästä aikaa. Marianne oli tosi tyytyväinen, istuin hyvin, tein kaiken hyvin. Mitä nyt pitäisi päästä täysin eroon siitä eteenkeikahtamisesta.
Mä olin tosi tyytyväinen. Elvis on kiva ja meillä meni vallan hyvin. Poni olisi toki voinut olla rauhallisempi ja enemmän hanskassa, mutta menkööt näin pitkän tauon jälkeen. Ihana keltuainen.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni talliin, harjailin sen pois ja sain peräti antaa sille pari palkintoleipää, ennen kuin lähdin itse luistelemaan kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti