Hitaasti ja huiman korkealta

Eilen olin taas ratsastamassa. Mulla oli Artsi (jota en juhannustaioista huolimatta nähnyt unissani) ja tunnilla myös Jack, Vinski ja Elvis, Artsi vain mun kanssani. Hengailtiin hetkinen tunteja katsomassa, ennen kuin kävin poimimassa ison Artsin matkaani ja harjailin sen reippaasti. Tosiaan, onhan se iso, varsinkin näin pitkän ajan jälkeen. Tuli taas varsinaisen kääpiöolo herra Artemiksen vieressä. Varusteet niskaan ja sitten kohti kenttää tallustelemaan.

Kiipesin selkään ja koin hetkellistä korkeanpaikankammoa. On se hieman eri keikkua jonkun Elvis-ponin ja sitten huiman suuren Artsin selässä, hyi kamala!
Muutenkin hieman jännitti, olenhan mä mennyt hepalla viimeksi silloin kun se linkosi mut kenttään kaksi kertaa peräkkäin. Hieman olin varuillani pari ensimmäistä kierrosta, mutta sitten uskaltauduinkin jo ratsastamaan käyntiä eteenpäin ja ottamaan koko kentän käyttöön. Artsi kuljeskeli ihan mukavasti, suunnattoman hitaasti vain. Ja ratsastaja oli saada halvauksen aina porttipäässä kun ne järkyttävän suuret lautasantennit poimivat kaikki mahdolliset viestit pelloilta. Selvittiin hengissä, eikä Artsi välittänyt oikeasti mistään mitään.

Koitin saada käyntiä hieman etenemään. Onnistuihan, mutta paino sanalla hieman. Tehtiin siinä muutamat voltit ja haettiin asetusta, jälleen paino vähän väärällä sanalla. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa ja pyytää, sillä jotenkin kuvittelin hevosen suuttuvan ja pommittavan mut seuraavalle planeetalle.
Olin kuitenkin ahkera ja yritin väkertää jopa muutaman väistön käynnissä. Se oli hidasta ja Artsi ei paljon pohjetta kuunnellut, mutta tuli sieltä jokunen askel superloivaa väistöä suunnilleen haluamaani suuntaan. On se jo jotain!

Siirryttiin kevyt raviin. Hidas siirtymä pään heilutteluiden säestämänä ja kauhukuvien vilistäessä päässäni. Olin kuitenkin jälleen turhan epäluuloinen ja Artsi hölkötteli ravia oikeinkin nätisti. Ensin taas pari kierrosta varmistellen, sitten koko kenttä käyttöön, hieman korkoa kylkeen ja ympyröitä pyörittelemään. Asetukset löytyivät, koitin parhaani mukaan kerätä kaulaa edes hieman kasaan siitä kolmen metrin pituudesta (onnistuin varsin huonosti, sillä hevonen ei liikkunut mihinkään) ja sitten vain kevenneltiin rauhassa. Tosiaan, muuten se oli ihan hyvä, Artsi toimi, kääntyi ja asettuikin. Ainoa problematiikka liittyi siihen tahtiin, joka oli kuulemma aivan liian laiska. Mariannen kehoituksesta uskalsin pyytää ravia eteen ja saatiin pikkuisen ilmavampaa hölkkää aikaiseksi. Vaan oli se silti aika todella laiskaa, heh.
Siirryttiin hetkeksi käyntiin jottei kuukahdettaisi ja sitten jakauduttiin ympyröille. Mentiin Artsin kanssa keskiympyrälle yksinämme ja sitten saatiin paukutella laukkaa sydämiemme kyllyydestä!

Artsi oli vain hieman eri mieltä, osasyy tosin saattoi olla ratsastajassa joka ei varsinkaan alkuun oikein istunut suorassa, vaan heilui turhankin epämääräisesti. No, sanotaanko että nostoihin olin tänään suht tyytyväinen. En ihan, mutta aika. Ne olivat hitaita, mutta ainakin mä valmistelin niitä varsin hyvin ja sain käytettyä istuntaa. Joten hyvä - siitä hervottomasta hitaudesta huolimatta. Ja siis laukkaa nostaessa en yllätyksekseni edes jännittänyt tai odottanut että "jos vaikka se vetää herneet nenäänsä kun pyydän". Erittäin hyvä siis!

Huonompaa oli se, että varsinkin tähän vasempaan kierrokseen ja alkuun ei laukka pysynyt yllä kuin maksimissaan yhden ympyrän. Aina tipahti kun yritin kääntää ympyrää. Homma parani koko ajan kun Marianne käski istua alhaalla ja pitää kädet rinnakkain ja kun itse muistin rentoutua ja istua suorana. Mutta silti, se vain tipahteli ihan-koko-ajan! Varsin toivotonta, vaikka muka yritin ratsastaa eteen ja nojata taakse niin silti, melkein aina käännöksissä poni pudotti raville. Miten ärsyttävää.
Itse istuin ihan kivasti siellä, kyllä se Artsin laukka meinaan on niin loistavaa ja mukavaa.

Vaihdettiin suunta, käveltiin ja laukka jatkui. Olin positiivisin mielin, koska oikea kierros tuppaa ehkä sujumaan vähän paremmin. Niin sujui nytkin. Laukka pysyi tuhat kertaa paremmin yllä, tipahteli välillä, mutta saatiin korjattua aina ravin aikana (josta puheenollen minä istuin siinä harjoitusravissakin tosi hyvin, pompin ehkä ekat kaksi askelta siirtymän jälkeen).
Tähän suuntaan sain ratsastettua eteenpäin voimakkaammin, uskalsin muutamassa nostossa koskettaa raipallakin jotta laukka nousisi terävämmin. Ja saatiin hanatettua useampia ympyröitä ilman keskeytyksiä. Kun lopulta vielä päästiin tilanteeseen jossa laukka alkoi pyöriä noin kymmenen kertaa paremmin aiempaan verrattuna, olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Vaikka se superhidasta ja tylsää olikin.

Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Artsi oli tosiaan ihan ok ja Mariannekin kehui että uskalsin nyt ratsastaa sitä kunnolla (ainakin jossain vaiheessa). Ja niin, ei tuossa mitään vikaa ollutkaan, tietenkin pitkän tauon jälkeen vähän hakemista.
Mutta ah, on se niin iso ja aivan suunnattoman hidas. Ehkä silti kestän, kun se nyt noin kivasti meni.

Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja harjaukseen, jolloin mieskin pääsi näyttämään miehekkyytensä ja uskalsi jäädä yksinään harjaamaan isoa Artsia. Sen jälkeen lähdettiin kotiin ja vapaapäivää viettämään.

Oon voimissain

Eilen oli hyvä päivä, sillä suureksi yllätyksekseni sain alleni Elvis- ponin, tunnilla myös Artsi, Jack, Vinski, Pomo ja Nikkis, Elvis oli jo edeltävällä tunnilla.
Voihan pikku-Elvis, olin niin iloinen tästä valinnasta! Vanhalla tiistaitunnillani, vanhan Pullaponin kanssa, ihan mahtavaa :)

Vietin aikani kuvaillen ja kylmässä hytisten, kunnes viimein pääsin hipsuttelemaan ponin luo ja selkään.

Kuvista kiitos Hennalle. Poni on niin suloinen!

Elvis oli niin kovin pieni ja reipas. Iloisesti keltsu tipsutteli eteenpäin, tsekkaili kaikkea ja pelkäsi kuollakseen porttipäätyä. Niin kuollakseen ettemme sinne menneet koko tuntina (sillä Elviksen onneksi käytimme vain "turvallisempaa" päätyä). Minä fiilistelin pikkuista ponia, pyysin käyntiä mahdollisimman reippaaksi ja isoksi ja pyörittelin jokusen voltin. Elvistä oli kyllä kiva ratsastaa, se oli niin kevyt ja kuunteleva, vaikka välillä poni koittikin kuljeskella vähän omia uriaan pitkin. Se kuitenkin uskoo niin helpolla ja tekee niin suurella sydämellä, etteivät nuo pienet harhailut edes haittaa.
Käynnistä tuli vallan mukavaa. Tehtiin siinä hyviä kulmia ja jokaiseen kulmaan pieni voltti, joilla sain haettua Elvikselle kunnollista asetusta ja taipumista. Kertaalleen vähän säikähdettiin kun Artsi hiukan hermoili pienistä miehistä, mutta muutoin mentiin asiallisesti ja hyvin toimien. Pitkillä sivuilla aseteltiin hevosia ulospäin, siinä oli ajoittain lieviä ongelmia kun Elvis oli vähän liiankin kanssa tulossa ohjan mukana ulos. Muutenkin pohje ei mennyt ihan tarpeeksi läpi, vaan keltuainen otti kaatuen pohjetta vasten.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin puksuttelemaan. Olin hetken ihan hukassa kun Pulla lähti ravissa oikein tikittämään eteenpäin, mutta pian sain itseni kasaan ja raviakin rauhallisemmaksi. Tehtiin ympyröitä, etsittiin hyvää tahtia ja poniakin vähän rennommaksi, jottei vain jännittyneinä juostaisi alta. Ravissa lähdettiin tekemään kahdeksikkoa, johon oli ympätty muutama puomi. Alkuun tässä oli lieviä vaikeuksia kun me väisteltiin kaikkia muita, mutta lopulta itse kumpikin sai kerättyä rohkeutensa ja päästiin ratsastamaan ilman jatkuvaa muiden kyttäilyä. Piakkoin istuttiin alas harjoitusraviin ja sen jälkeen nosteltiin laukkoja kahdeksikon molemmille ympyröille.

Harjoitusravissa mä istuin kuin tatti ja muutenkin se oli tosi kivaa ja helppoa. Laukkoihinkin olin supertyytyväinen. Elvis nosti laukat ihan ajatuksesta, pystyin vaihteeksi käyttämään vähän istuntaakin niissä nostoissa. Ylipäänsä valmistelin nostot suht hyvin, suoristin ja asetin ennen nostoa, jonka ansiosta saatiin paria virhettä lukuunottamatta oikeat laukat joka kerta. Silloinkin kun nousi väärä laukka, huomasin sen itse ja sain asian korjattua!

Laukassa istuin muuten hyvin, mitä nyt tuon kökötyksen voi kuvistakin nähdä. Laukkakin oli muuten tosi jees, välillä hiukan vaan tipahteli laukka kesken, mentiin ilmeisesti puomeille vähän väärässä tahdissa, jonka takia Elvis tipautteli raville välillä ennen puomia.
Vaan kokonaisuudessaan meillä oli kyllä superhauskaa ja laukka meni tosi kivasti. Päästiin rullaamaan tosi hienosti tehtävää, Elvis oli reipas ja iloinen ja mulla oli hauskaa. Voihan pieni Pullaponi!

Siirryttiin käyntiin ja väännettiin muutamat serpentiiniurat jotta saataisiin kaulatkin taipumaan. Elvis taipui ja asettui hienosti, poni oli pehmeä ja kiva. Lopuksi ravailtiin vielä loppuraveja kahdeksikolla. Ensin hiukan juostiin alta, sitten tahti alkoi asettua ja pääsin peräti taivuttelemaan ja rentouttamaan ponia. Ei se yhtä rennoksi saati venyväksi tullut kuin aiemmin, mutta saatiin edes pientä rentoutta ja pehmeyttä, joten olin tyytyväinen. Ei se noin pitkän tauon jälkeen taas täysillä onnistu.

Käveltiin loppukäynnit.
Hih, Elvis oli vaan superkiva ja ihana! Pienen pieni ja iloinen, olen niin riemuissani että pääsin sen kanssa nyt menemään :)

Keskelle, alas selästä. Pikkupulla tuli harjattua siistiksi ja sitten lähdettyä kotiin. Nyt vain hyvää juhannusta ja ensi viikkoon!

Kenttäratsuilua

Jepjep. Vielä pari kuukautta töitä, jonka jälkeen koittaa viikon loma! Odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen oikeasti lepäämään ja tekemään asioita. Ennen kuin lähden sitten työharjoitteluun seuraavaan paikkaan, IIIH, aika jännää!
Suunnaton matkakuume vaivaa taas ja olenkin luvannut luopua toivosta mikäli ensi vuonna en pääse kiertämään koko maailmaa (no, Britanniaa nyt ensialkuun!)
Olen opiskellut sujuvasti Espanjaa. Osaan ehkä pari sanaa enemmän kuin sen hola amigos ja tiedän nykyään mikä Espanjan pääkaupunki on. Samoin tanssiminen menee hyvin, vaikkei ollakaan päästy kuin kerran lavatansseihin. Työ häiritsee harrastuksia (ja kamala ilma, kuka tuolla sateessa haluaa tanssia..)
Taas sataa vettä ja on kylmä. Odotan lämpöä ja aurinkoa, vaikka töissä ollessa se lämpö onkin ihan hirveää! Meinaan vain, aja nyt autoa jossain +30 helteissä ja ilman ilmastointia. Se on aika extremeä, varsinkin jos on pitkä päivä.
Noin yleisesti ottaen siis kaikki menee aika nätisti mallillaan ja hommat sujuu. Sydän vaan palaa vapauteen ja vaikka minne, mutta koitan nyt selvitä tästä työrupeamasta ja muusta aikuiselämästä. Ensi vuonna pidän vähintään kolmen viikon loman vaikka joutuisin asumaan sillan alle siksi ajaksi. Kyllä nyt vihdoin vaan täytyy saada pidempi loma kuin yksi viikko.


Joka tapauksessa tänään pääsin vaihteeksi tallille ihan oikeana päivänä. Hevonen ei vaihtunut, vaan jatkoin Vinskin kanssa, tunnilla myös Jack, Evita ja Pomo. Muita tunteja ei ollutkaan, vaan vieteltiin seesteää päivää nelistään.
Vinski tuli harjailtua nopeasti kuntoon ja kipsiteltyä kentälle pienten keskustelujen jälkeen.

Kenttä oli aivan löllykkä ja litimärkä, suoranaisen kamala. Siellä oli ilmeisesti satanut ihan kunnolla yön aikana. Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään.
Perustoimet taas alkuun, eli hevonen liikkeelle ja muutamia voltteja vääntämään. Otin vauhdin suhteen rauhallisemmin, sillä en viitsinyt täyttä puskua laittaa päälle näin märällä kentällä. Yllättävän hyvä tahti saatiin silti aikaiseksi, poni eteni kivasti ja jopa piti sen vauhdin yllä. Mariannekin sanoi takajalkojen kulkevan oikein hyvin matkassa mukana. Volttien teko oli asteen vaikeampaa kun käytettiin vain puolikasta kenttää ja tila tuntui loppuvan välillä kesken. Asetukset saatiin silti läpi tosi hyvin ja Vinski kääntyi nätisti. Ei oikein ongelmaa käynnissä missään, heppa tuntui oikein hyvältä, eikä ollut vesilätäköistä moksiskaan.

Siirryttiin kevyt raviin. Lyhyillä sivuilla vähän pääty-ympyrää, sitten muutamaa väistättävää askelta takaisin uralle. Vähän sinnepäin, ei siellä niin suurta vaatimustasoa ollut. Taas otin ensin takajalkaa liikkeelle ja Vinskiä vähän kasaan (se kuulemma kantoi itsensä hienosti!) jonka jälkeen käänneltiin ympyröitä. Olin tosi tyytyväinen reitteihin ja asetuksiin, kerrankin tuntui että ympyrät olivat oikeasti isoja ja ne loppuivat ja alkoivat samasta paikasta. Loppua kohden Vinski alkoi hieman kyllästyä märkään kenttään, jolloin se jyräsi enemmän sisälle, eikä sitten onnistuttu saamaan ihan noin siistejä ympyröitä aikaiseksi. Asetus oli kuitenkin varsin hyvää alusta loppuun ja ravin tahti oikein vetreää.
Pieniin väistätyksiin ravissa olin myöskin erittäin tyytyväinen, Vinski kuunteli ja väisti aktiivisesti. Saatiin myös suoristus toimimaan ja meininki tuntui kovinkin kepeältä. Muutaman kerran tuli pieni epämääräisyys, Vinski ei halunnut kääntyä ja säädettiin, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti ja onnistuin kerrankin jopa myötäämään täysin oikeaan aikaan.

Istuttiin harjoitusraviin, tehtiin niitä ympyröitä ja nosteltiin laukkaa toiselle pitkälle sivulle. Harjoitusravi oli muuten ihan loistavaa, istuin hyvin ja heppa toimi, mutta valitettavasti vauhti kuoli tässä vaiheessa vähän. Tai ei se muuten kuollut, ravi kyllä eteni, mutta kun me yksinkertaisesti hyydyttiin aina ajoittain käyntiin. Ukko tuntui olevan täysin sitä mieltä ettei hän jaksa ravata noin pitkiä aikoja putkeen, onhan se nyt niin hirmuisen raskastakin ;)
Kun saatiin hölkkä pysymään yllä, oli se tosi kivaa ja sujuvaa. Laukannostoista ei voi ihan sanoa samaa. Teen niitä selvästikin liian pohjepainotteisesti, enkä oikein taas saa sitä istuinluuta pyörähtämään mukaan. Sen takia nostot olivat taas ihan tönkköjä ja hitaita, kun yritin kaivaa ykköstä lykkäämällä terää kylkeen ja toivomalla parasta. Laukka nousi ihan ookoosti, muutamaa epäonnistumista ja yhtä väärää laukkaa lukuunottamatta, mutta eivät ne nostot lainkaan hyviä olleet. Ja noin harjoitusravista ne ovat vielä pahempia, kun en istu Vinskin ravissa ihan niin tasaisesti, että pystyisin keskittymään istunnalla mukautumiseen noston aikana.

Väänneltiin molempiin suuntiin laukkaa, joka itsessään oli ihan hyvää, siirtymät alaspäinkin onnistuivat ilman suurempia pomppuja omalta puoleltani. Mutta ah, ne nostot! Not too good.
Lopulta Mariannenkin mainittua istunnan pyöräyttämisestä mukaan otin itseäni niskasta kiinni. Kolme kertaa jouduin sen luun hyvinkin liioitellusti pyöräyttämään, mutta sieltä nousi laukka ilman hirveää kaivamista ja siihen oli laukat hyvä lopettaa. Hallelujah!

Seuraavaksi Marianne ilmoittikin että lähdetään kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä märällä kentällä tuli tarvottua jo tarpeeksi. Matkaan siis, päästiin Vinskin kanssa kärkeen joukkoa johtamaan.

Ei muuten edes jännittänyt! Onneksi olin juuri sen Nikkiksen kanssa maastossa, muuten olisi ollut eri fiilikset. Käveltiin ihan perusreittiä ja käytiin vähän metsässä. Alkumatkassa sydämen tykytyksiä aiheutti naapurien pihalta kadonnut vene, jota Vinski tuijotti kuin maailman seitsemättä ihmettä, eikä oikein tiennyt uskaltaako moisen ihmeen ohittaa tietä pitkin, vai olisiko varminta paeta ojan puolelle.
Ensimmäinen alamäki taas aiheutti ratsastajalle melkein halvauksen, kun hevonen hieman kompastui ja minä kelasin jo kauhukuvia kuperkeikoista alas mäkeä.

Noin muuten meni tosi kivasti, vaikkakin Vinski osoitti ninjamaiset kykynsä ja hyökkäsi ruohikkoon noin sekunnin murto-osassa. Ne pari kertaa kun olin hevosta nopeammat lämmittivät mieltä, kun noin kymmenettä kertaa makasin kaulalla laskemassa kymmeneen tuhanteen.

Niin hyvin matka olikin mennyt, että jotain oli suorastaan pakko tapahtua. Tultiin alas viimeistä mäkeä, talli häämötti jo näköpiirissä, kun yllättäen takaa kuuluu kummallista ryminää. Vinski säikähti tätä vallan kamalasti, keräsi jalat alleen ja pisteli kunnon laukkaa menemään. Akka taas heilahti eteen ja pusertui kiinni, jottei vain tipahtaisi kovalle soratielle ponin laukatessa holtittomasti kohti kotia. Saatuani edes hieman itseluottamusta takaisin, aloin nykiä vähän pidätteitä, jottei Vinski posottelisi koko matkaa kotiin asti. Juuri kun poni oli hidastamassa, kuului takana laukkaavan Pomon askeleet ja johan jatkui se meidänkin laukkamme. Tässä välissä sain itseni kuitenkin tukevammin istumaan alas, jolloin pidätteet alkoivat mennä paremmin perille ja lopulta muutaman kymmenen metrin laukan jälkeen Vinski pysähtyi syömään.
Tosiaan, takana tuleva Pomo oli mennyt polvilleen alamäessä, joka säikäytti minun mitään järkkymättömän proomuni. Heh. Loppumatka käveltiin hieman täristen talliin poneja taluttaen.
Vaan toisaalta. Mitään ei käynyt ja hallitsin tilanteen hyvin. Joten tuuuuskiin tästä mitään ikuista maastopelkoa jää kuitenkaan.

Harjasin Vinskin reippaasti pois ja lykkäsin sen takaisin tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin takaisin kotiin. Ensi viikolla suuntaan ratsaille tiistaina, elleivät työt ehdi muuttua. Kun ensi viikolla on tosiaan se juhannus ja hepat juhannusvapaalla.

Uutta putkeen

Olin eilen ratsastamassa ja alleni sain Vinskin, tunnilla myös Artsi, Jack, Pomo ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Jutusteltiin ensin siitä kouluradasta ja henkisestä romahduksestani (se johtui väsymyksestä, kylläkyllä. Ja ehkä pettymyksestä, ihan vähän!), jonka jälkeen hain Vinskin sisään, harjailin ja varustin ponin. Sen jälkeen vain kentälle ja selkään.

Vanha Vinski, jättiproomu - taas. Otettiin sama asenne kuin viime tunnilla, eli kannukset maksaan ja poni liikkeelle. Hetki keskusteltiin tuosta liikkumisesta, kunnes Vinski vaivautui liikkumaan varsin nätisti eteenpäin. Tällä kertaa väännettiin myös sen asetuksen kanssa ihan kunnolla, jonka ansiosta sainkin Vinskiä vähän läpi. Ei se ihan täydellisesti kyllä tule läpi siihen asetukseen, poni ei anna kunnolla periksi ja on vähän jäykähkö koko ajan. En oikein tiedä pitäisikö vaatia vain enemmän vai auttaisiko vaikka sisäpohkeen parempi käyttö. Jatkamme harjoituksia ja olipa tuossa sentään jotain hyvää: hevonen ei meinaan hidastunut volteillakaan! Yleensä se on sellaista rämpimistä ja löysäilyä, mutta nyt proomu tuntui jopa kävelevän vaikka aseteltiin ja käännyttiinkin.

Alettiin tekemään lyhyitä väistöjä, käännettiin keskihalkaisijalle, väistettiin pari askelta ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan ja tätä niin pitkään kuin onnistui. Eka kerta onnistui varsin näppärästi, vaikka täti olikin ihan paniikissa kun enhän mä mitään väistöjä osaa tehdä!! 
Vinski-pappa sentään osaa, joten saatiin hommaa onnistumaan mun säheltämisestä huolimatta. Vähän taisi peräpää päästä välillä johtamaan niissä väistöissä, mutta sain suoristettua yllättävän hyvin ja vaihdot vasemmalta oikealle sujuivat mutkattomasti. Seuraavat väistörupeamat olivat hitusen hankalampia, sillä suunnattoman fiksu herra tajusi että ahaa, teemme väistöjä - minäpä kaadun sitten tähän suuntaan ja teen sitä väistöä vaikka väkisin.

En oikein millään meinannut saada valkeaa suoristumaan ja lopettamaan sitä onnetonta kaatumista. Toisen suunnan väistöt olivatkin ihan kamalia kun heppa vääntyili kuin löysä banaani. Lopulta saatiin taas hommaa ruotuun ja onnistuttiin tekemään kelpo väistöjä. Vaikka Marianne sanoikin etten vaadi niissä tarpeeksi. Dääm..

Siirryttiin kevyt raviin. Takajalat alle, aktiivisiksi ja kaula kasaan oli ajatus, jossa onnistuin ainakin tyydyttävästi. Vinski ei lojunut ohjalla, pitkä se oli kuin nälkävuosi, mutta ainakin kevyt ja kiva ratsastaa. Liikettäkin löytyi, vaikka vieläkin enemmän voisin sitä varmaan pyytää. Vähän aktiivisemmaksi, vähän kootummaksi. Ei varmaan paljon, vanha ukko kun on, mutta hieman. Jotta saataisiin heppa paremmin töihin ja ratsasteleminen helpommaksi. Suunta on kuitenkin oikea, Vinski kulki reipasta hölkkää, eikä ollut raskas. Paljon parempi kuin joku aika sitten!
Käännyttiin myös hyvin ja muutenkin toimittiin siististi. Asetusta löytyi hiukan, mutta kyllähän se hevonen kaatui taas sinne oikealle. Hirmuisen hankala asia korjata.

Tehtiin ravissa puomeja. Toisella pitkällä sivulla oli yksi puomi, toisella neljä. Me täräyteltiin reipasta tahtia yli, saatiin ihan mukavia ylityksiä. Ei keilattu jokaista puomia naapuripitäjään, mutta ehkä vähän paremmassa tahdissa oltaisiin voitu tulla. En tosin ole ihan varma oltiinko liian nopeita vai hitaita, mutta selvästi vähän epätasaisia välillä.

Ravin jälkeen otettiin vuoronperään laukassa kolmea laukkapuomia. Jee!

Laukka nousi tänään hyvin ja päätin heti ensimmäiseksi toteuttaa Mariannen hartaimman toiveen, joten täräytin korot kylkiin ja pyysin Vinskin oikeasti eteenpäin. Pyöritin yhden pääty-ympyrän, jonka aikana lähinnä pyysin vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Sitten suunnattiinkin puomeille reipasta tahtia, juuri ennen puomeja minä lähinnä rukoilin jumalaa ja Vinski hoiteli homman kotiin. Hieman liian kovaa mentiin, jonka takia Vinski tuli turhan pitkänä puomeille ja sen takia kolisi. Muuten se meni oikein hyvin.
Seuraavalla kerralla laukka ympyrä meni hieman mäkeen kun hevonen kompuroi kesken kaiken, mutta päästiin silti jatkamaan puomeille hienossa laukassa. Nyt vaan kävi sellainen perusmoka; viimeksi mentiin liian kovaa, joten tällä kertaa yritin mukamas puolipidätteillä ottaa laukkaa kasaan ja hieman hitaammaksi. Se vaan kun vaadin liikaa, joten Vinski siirtyi raviin ja köpsöteltiin puomien yli. Uusi laukka ja reippaammassa tahdissa puomeille, vain muutama pikkupidäte ennen ja puomit ylittyivät taas oikein siististi.

Toiseenkin suuntaan ylitys meni nätisti. En vaan osaa yhtään sanoa milloin mennään puomeille hyvässä tahdissa, milloin liian hitaasti tai nopeasti. Ei sen niin väliäkään nyt vielä, mutta välillä säälitti kun proomu joutui hoitamaan akan vain keinuessa mukana.

Lopuksi loppuravit. Paljon ympyröitä ja kunnon asetusta sisään, takajalkoja aktiiviseksi ja ohjaa löysälle. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ei se hevonen mitenkään loistavasti venynyt alas, mutta rentoutui edes hiukan eteenpäin. Se myös taipui sulavasti ympyröillä, pärski ja ravasi kivasti. Ei yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta sinäänsä oikein hyvä. Näin omiksi ansioiksi varsinkin.

Käynnissä taivuteltiin vielä kaulaa kunnolla molempiin suuntiin, kunnes päästettiin ohja ja käveltiin loppukäynnit.
Vinski oli hyvä ja meni aika kivasti. Parannettavaa on, opeteltavaa on, mutta oikein hyvin meni. Vähän vaan on tylsä tämä Vinski, niin iso ja setäläinen ;) Ehkä selviän vielä.

Keskelle, alas selästä. Poni harjaukseen ja sitten nopeasti kotiin sateen tieltä. Mulla onkin vastoin odotuksia peräti vapaa viikonloppu, joten ajattelin tässä käyttää aikani hyödyksi ja nukkua päivät läpeensä.

Rataharjoitukset

Pääsin kuin pääsinkin kisoihin (rataharjoituksiin). Töissä olin jo tänään ja sieltä sitten suoriltaan vaan tallille ja omaa suoritusvuoroa odottelemaan. Vähän huonosti se meni, Vinski oli samassa luokassa ensimmäisenä ja itse olin kolmas. Verryttelyaikaa jäi siis ehkä kolme minuuttia, jotka nekin kuluivat vain pitkin ohjin kävellessä - Vinski oli täysin lösähtänyt, enkä rehellisesti sanottuna saanut sitä edes ravaamaan. Aivan loistavat lähtökohdat!

Kuvista kiitos Hennalle :)

Kun päästiin radan puolelle valmistautumaan olin epätoivon partaalla. Vaikka kuinka kaivelin ykköstä silmään, ei se hevonen kuin kävellyt päin aitoja ja möngertänyt menemään. Ehdin jo harkita koko homman perumista ja kotiin lähtemistä, kunnes lopulta muutaman prkleen ja pamauksen avustuksella sain hepan raviin, niin että se jopa pysyi oikeassa askellajissa.
Löysähän se oli kuin mikä, mutta ainakin askellaji oli oikea. Siitäpä vain rataa suorittamaan. Tervehdykseen keilailtiin tiemme laiskasti, hieman kiemurrellen ja pysähdyskään ei aivan tyylipuhdas ollut, sillä Vinski ei seissyt niin kauan kuin pyysin. Päästiin kuitenkin ravilla eteenpäin ja temmonlisäykseen - jossa ei sitten tapahtunut käytännössä yhtään mitään. Pyysin ja anelin, mutta ei, ihan normaalia nöpöhölkkää se poni vain pisti menemään. Oh well, ehkä se siitä. Seuraavan halkaisijan käyntisiirtymä oli asteen parempi, sillä siirtymä oli ihan kivassa kohdassa ja askeleita tuli neljä. Raviin siirtyminen vain olisi saanut olla huomattavan paljon reippaampi ja terävämpi. Käyntiin ja laukannostoa kohti.

Laukannosto sitten lörähti ihan kokonaan, sillä Vinski ei yksinkertaisesti nostanut laukkaa, enkä minä meinannut jaksaa yrittää. Samalla tietysti varmistelin, ettei vahingossakaan posautettaisi läpi kouluaitojen tai muuta vastaavaa. Pääty-ympyrät menivät ravissa ja laukka nousi vasta sille puolikkaalle pitkälle sivulle. Siirtymä raviin tuli oikeassa kohdassa ja täyskaarto oli hyvä - asetukset vain paremmiksi, mutten nyt uskaltanut kun se liikekin oli jossain kaukaisissa haaveissa.

Käyntiinsiirtymän olin unohtaa, joten se tuli ihan myöhässä. Laukannosto onnistui tällä kertaa oikeinkin hyvin ja pääty-ympyröihin olin tyytyväinen! Laukka tuntui hyvältä, itse istuin jopa hyvin, enkä vain levitellyt menemään ja ennen kaikkea ympyrät olivat tarpeeksi suuria. Jes!
Laukan otin hiukan liian aikaisin alas, joka tärähti tajuntaan heti kun sen tein. Täyskaarto oli ihan okei, mitä nyt ravi tippui käynnille kesken kaiken.. Ravi oli aika huonoa tässä vaiheessa, varsin löysää ja toisella sivulla Vinski lähti kaatumaan ihan hulluna oikealle. Sen takia myös kentän poikki ratsastus oli hutiloitu ja huono. Pysähdys oli törkeä, niin hidas, eikä poni edes seissyt, vaikka sekunteja lopulta tarpeeksi tulikin. Raviin ihan ok ja lopputervehdykseen kaivettiin viimeisetkin liikkeen rippeet. Lopputervehdys ja minä romahdin.

Joo-o, en ollut lainkaan tyytyväinen ja lähinnä otti päähän se, että nyt kun vihdoin ajattelin että hei, sehän voisi mennä hyvin, niin eikös tuntunut että kaikki meni pieleen. Kolme kertaa peräkkäin epäonnistumisia, vähän alkaa usko loppumaan.
Nyt kun olen rataa katsonut ja miettinyt, niin joo, se meni ihan hyvin. Se laukka vaan tuskastuttaa, etten sitten saanut muka kahden kierroksen aikana nousemaan. Muutenkin se väkisin vääntämisen maku oli todella kitkerä, kun hevonen ei ottanut yhtäkään askelta ilman että minä niitä sille tarjoilin. Olin aivan loppu, mutta niin taisi olla valkea proomukin. Joten joo, en mä tyytyväinen ole lainkaan. Tuskaista kuinka ei vain liikuta, ei minnekään päin ja sen takia se koko rata suoriutuu huimasti omaa tasoa alempana. Että vaikka teoriassa tuolla olisi voinut päästä läpi ja sinäänsä kaikki sujui. Niin ei, en ole kyllä kovinkaan tyytyväinen muuta kuin pariin hetkeen.

Saatiin palautteet, aika tasaista kutosta (joka taisi johtua harjoituslisästä), jokunen vitonen ja oikeasta laukasta nollaa ja kakkosta.
Alaosastoon olin sen sijaan jopa tyytyväinen, sillä kun vertasi edellisiin kisoihin (vuonna -13 siis) oli jokainen alapiste noussut puolikkaalla ja istunta oli paras, huimasti jopa kutonen. Muutenkin olin yllättävän tyytyväinen istumiseeni tänään, pientä pomppimista, ajoittaista könötystä, mutta suht hyvä.

Tässä vielä ratavideo jos sitä uskaltaa katsoa :)

Viimesilaukset

Kisaharjoitukset ovat sunnuntaina, enkä todellakaan tiedä pääsenkö sinne. Epäilen että en, mutta jos pääsisin, menisin Vinskillä. Siksipä tämänpäiväistä tuntia voidaan kutsua kisaviimeistelyksi. Menin tosiaan Vinskillä, tunnilla myös Simo, Pomo, Nikkis, Jack ja Laki, Vinski vain mun kanssani.

Tavattoman kuuma ja painostava ilma, ukkonenkin jyrähteli varsin uhkaavasti hieman kauempana. Kiivetessäni selkään päätin, että tänään ratsastetaan täysillä. Niin hyvin kuin osaan, ei pidätellä ja pelätä että "mitä jos se vaikka vetää herneet nenäänsä, eikä kuuntelekaan. Jos käsken väärin, apuaapua". Tänään tehdään; ei pyydellä vaan käsketään ja laitetaan vanha Vinski-ukko liikkeelle.

Ilma oli lämmin ja Vinski supervetelä. En antanut sen häiritä, vaan aloin oikeasti pyytämään. Käyntiä ulos ja liikettä lisää. Tällä kertaa ei tyydytty siihen ihan reippaaseen käyntiin, vaan oikeasti vaadin kunnon liikettä, niin että jokainen askel oikeasti tuntuu satulan läpi. Asetukset haettiin parhaamme mukaan läpi, siinä vaan oli hieman enemmän ongelmia. Huomasin tänään että Vinski on oikeasti tosi vino - se muunmuassa kaatui banaanina oikealle, eikä oikein ottanut oikeita apuja vastaan. Siksi asetuskaan ei mennyt ihan läpi, en saanut oikealla tavalla käskettyä ja juntattua sisäpohjetta läpi. 

No, käynti oli ainakin hyvää. Vinski oli reipas ja mukava, heti kun oltiin pari kertaa pyydetty kunnolla käyntiä eteen. Ja se kääntyi superhyvin, oli ihan avuilla ja kuunteleva. Olin tyytyväinen, vaikka asetuksissa pieniä ongelmia olikin.

Käveltiin melko kauan, tehtiin kulmia ja suoria linjoja. Vinski tykkäsi oikoa, mutta sain sen aika hyvin kuuntelemaan pohjetta. Sitten siirryttiin raviin ja kevenneltiin hetki. Kauhukuvat vilistelivät päässä, mutta Vinski olikin vallan loistava. Kun päästiin raviin, ei hommassa ollut mitään ongelmaa, ei tullut lainkaan sitä keskustelua siitä, mennäänkö ponien perässä tai juostaanko aitoihin. Ei, tänään Vinski vain ravasi, oli iloinen ja kuulolla. Jes!

Poni oli jopa varsin herkkä näin hölkätessä. Kääntyi todella kevyin avuin, saatiin myös ravista irti sitä reippautta ja liikettä. Ja kun nyt vaatimisen makuun pääsin, päätin myös ottaa Vinskin vähän lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi. Eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa, kun vain määrätietoisesti etsin sitä muotoa ja samalla pidin takajalat liikkeessä. Sain valkean proomun lyhenemään niin paljon kuin Vinskin täytyykin lyhentyä ja sen ansiosta sain pidettyä Vinskin kevyenä kädelle ja omat kädet kyynerpääkulmassa sen etukönöttämisen sijaan. Myös pientä pyöreyttä löytyi meidän menoomme ja olin hyvin tyytyväinen itseeni. Sain sen kuitenkin aikaan ihan omin avuin, en sen takia että Marianne olisi huutanut vieressä tekemään asioita x, y ja z.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen sain ratsastaa sen radan läpi, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos vaikka pääsen kisoihin.

Radan muistin, mikä oli ensimmäinen positiivinen juttu. Alkutervehdys oli tosi hyvä, pysähdys oli kevyt ja kiva, ainoa miinus oli hieman kiermuteleva tie halkaisijaa pitkin. Askeleen pidennyksessä olisin varmaan voinut pyytää enemmänkin, mutta kun Vinski oli lösähtänyt käynnin aikana ja oli alkuradasta niin löysä, etten oikein tiennyt paljonko temmon lisäykseen voi tempoa lisätä.

Seuraavan halkaisijan käyntisiirtymä tuli aivan liian aikaisin, mutta muuten se oli ihan jees. Vinski olisi halunnut lösähtää käyntiin, mutta sain sen pidettyä reippaana ja taisi askeliakin tulla se neljä. Käyntiinsiirtymä oli hyvä, laukannosto aivan liian löysä. Nousi kuitenkin ja ympyrät hyvin (reitti oli vain pieni, koska muut olivat kouluaitojen sisällä myös ja tilaa oli liian vähän). Laukka tippui ympyröiden jälkeen, enkä saanut uutta ylös, joten täyskaartoon mentiin epämääräistä kiitoravia. Vinski takaisin handuun ja käyntisiirtymä taas hyvin. Nyt laukannosto oli parempi (edelleen vähän löysä!) ja ympyrät olivat parempia. Mun istunta vaan levisi käsien osalta toista suuntaa pahemmin. Laukka säilyi, täyskaarto hyvin, ravi hyvin ja kentän poikki ravailu hyvin. Pysähdys oli jälleen tosi kiva ja ravi lopputervehdykseen tosi kiva.

Sellaista pientä vikaa oli radassa, nimittäin muutaman kerran Vinski pääsi sluibailemaan oikealle banaaniksi taipuneena. Noin muuten olin tyytyväinen - kyllä tuollaisella suorituksella luulisi (vaihteeksi) läpi pääsevän.

Harmi vaan kun niihin harjoituksiin tuskin pääsen. Toivottavasti kisojen aikaan on parempi onni..

Loppuaika oikeastaan vain käveltiin. Ensin oltiin niin väsyneitä ettei oltaisi jaksettukaan ja sen jälkeen alkoi sellainen sadekuuro, etten lopulta pystynyt olemaan satulassa, sillä meinasin jäätyä sinne :D

Alas selästä ja talliin sateensuojaan. 

Hyvin se meni ja olin tosi tyytyväinen. Harmi vaan kun nämä työt ovat näin epäsäännöllisiä, että tänäänkin tuli lähdettyä extempore kahden tunnin varoitusajalla tallille, kun muuten olisin tuskin päässyt. Sunnuntai on avoin, mutta suuri epäilys asiasta on.

Mutta toivottavasti sitten pidettäisiin syksyllä ne oikeat kisat ja pääsisin edes niihin. Olisi kiva näiden kaikkien vuosien jälkeen jopa läpäistä jotkut kisat ;)