lauantai 11. kesäkuuta 2016

Uutta putkeen

Olin eilen ratsastamassa ja alleni sain Vinskin, tunnilla myös Artsi, Jack, Pomo ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Jutusteltiin ensin siitä kouluradasta ja henkisestä romahduksestani (se johtui väsymyksestä, kylläkyllä. Ja ehkä pettymyksestä, ihan vähän!), jonka jälkeen hain Vinskin sisään, harjailin ja varustin ponin. Sen jälkeen vain kentälle ja selkään.


Vanha Vinski, jättiproomu - taas. Otettiin sama asenne kuin viime tunnilla, eli kannukset maksaan ja poni liikkeelle. Hetki keskusteltiin tuosta liikkumisesta, kunnes Vinski vaivautui liikkumaan varsin nätisti eteenpäin. Tällä kertaa väännettiin myös sen asetuksen kanssa ihan kunnolla, jonka ansiosta sainkin Vinskiä vähän läpi. Ei se ihan täydellisesti kyllä tule läpi siihen asetukseen, poni ei anna kunnolla periksi ja on vähän jäykähkö koko ajan. En oikein tiedä pitäisikö vaatia vain enemmän vai auttaisiko vaikka sisäpohkeen parempi käyttö. Jatkamme harjoituksia ja olipa tuossa sentään jotain hyvää: hevonen ei meinaan hidastunut volteillakaan! Yleensä se on sellaista rämpimistä ja löysäilyä, mutta nyt proomu tuntui jopa kävelevän vaikka aseteltiin ja käännyttiinkin.

Alettiin tekemään lyhyitä väistöjä, käännettiin keskihalkaisijalle, väistettiin pari askelta ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan ja tätä niin pitkään kuin onnistui. Eka kerta onnistui varsin näppärästi, vaikka täti olikin ihan paniikissa kun enhän mä mitään väistöjä osaa tehdä!! 
Vinski-pappa sentään osaa, joten saatiin hommaa onnistumaan mun säheltämisestä huolimatta. Vähän taisi peräpää päästä välillä johtamaan niissä väistöissä, mutta sain suoristettua yllättävän hyvin ja vaihdot vasemmalta oikealle sujuivat mutkattomasti. Seuraavat väistörupeamat olivat hitusen hankalampia, sillä suunnattoman fiksu herra tajusi että ahaa, teemme väistöjä - minäpä kaadun sitten tähän suuntaan ja teen sitä väistöä vaikka väkisin.

En oikein millään meinannut saada valkeaa suoristumaan ja lopettamaan sitä onnetonta kaatumista. Toisen suunnan väistöt olivatkin ihan kamalia kun heppa vääntyili kuin löysä banaani. Lopulta saatiin taas hommaa ruotuun ja onnistuttiin tekemään kelpo väistöjä. Vaikka Marianne sanoikin etten vaadi niissä tarpeeksi. Dääm..


Siirryttiin kevyt raviin. Takajalat alle, aktiivisiksi ja kaula kasaan oli ajatus, jossa onnistuin ainakin tyydyttävästi. Vinski ei lojunut ohjalla, pitkä se oli kuin nälkävuosi, mutta ainakin kevyt ja kiva ratsastaa. Liikettäkin löytyi, vaikka vieläkin enemmän voisin sitä varmaan pyytää. Vähän aktiivisemmaksi, vähän kootummaksi. Ei varmaan paljon, vanha ukko kun on, mutta hieman. Jotta saataisiin heppa paremmin töihin ja ratsasteleminen helpommaksi. Suunta on kuitenkin oikea, Vinski kulki reipasta hölkkää, eikä ollut raskas. Paljon parempi kuin joku aika sitten!
Käännyttiin myös hyvin ja muutenkin toimittiin siististi. Asetusta löytyi hiukan, mutta kyllähän se hevonen kaatui taas sinne oikealle. Hirmuisen hankala asia korjata.

Tehtiin ravissa puomeja. Toisella pitkällä sivulla oli yksi puomi, toisella neljä. Me täräyteltiin reipasta tahtia yli, saatiin ihan mukavia ylityksiä. Ei keilattu jokaista puomia naapuripitäjään, mutta ehkä vähän paremmassa tahdissa oltaisiin voitu tulla. En tosin ole ihan varma oltiinko liian nopeita vai hitaita, mutta selvästi vähän epätasaisia välillä.

Ravin jälkeen otettiin vuoronperään laukassa kolmea laukkapuomia. Jee!


Laukka nousi tänään hyvin ja päätin heti ensimmäiseksi toteuttaa Mariannen hartaimman toiveen, joten täräytin korot kylkiin ja pyysin Vinskin oikeasti eteenpäin. Pyöritin yhden pääty-ympyrän, jonka aikana lähinnä pyysin vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Sitten suunnattiinkin puomeille reipasta tahtia, juuri ennen puomeja minä lähinnä rukoilin jumalaa ja Vinski hoiteli homman kotiin. Hieman liian kovaa mentiin, jonka takia Vinski tuli turhan pitkänä puomeille ja sen takia kolisi. Muuten se meni oikein hyvin.
Seuraavalla kerralla laukka ympyrä meni hieman mäkeen kun hevonen kompuroi kesken kaiken, mutta päästiin silti jatkamaan puomeille hienossa laukassa. Nyt vaan kävi sellainen perusmoka; viimeksi mentiin liian kovaa, joten tällä kertaa yritin mukamas puolipidätteillä ottaa laukkaa kasaan ja hieman hitaammaksi. Se vaan kun vaadin liikaa, joten Vinski siirtyi raviin ja köpsöteltiin puomien yli. Uusi laukka ja reippaammassa tahdissa puomeille, vain muutama pikkupidäte ennen ja puomit ylittyivät taas oikein siististi.

Toiseenkin suuntaan ylitys meni nätisti. En vaan osaa yhtään sanoa milloin mennään puomeille hyvässä tahdissa, milloin liian hitaasti tai nopeasti. Ei sen niin väliäkään nyt vielä, mutta välillä säälitti kun proomu joutui hoitamaan akan vain keinuessa mukana.

Lopuksi loppuravit. Paljon ympyröitä ja kunnon asetusta sisään, takajalkoja aktiiviseksi ja ohjaa löysälle. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ei se hevonen mitenkään loistavasti venynyt alas, mutta rentoutui edes hiukan eteenpäin. Se myös taipui sulavasti ympyröillä, pärski ja ravasi kivasti. Ei yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta sinäänsä oikein hyvä. Näin omiksi ansioiksi varsinkin.

Käynnissä taivuteltiin vielä kaulaa kunnolla molempiin suuntiin, kunnes päästettiin ohja ja käveltiin loppukäynnit.
Vinski oli hyvä ja meni aika kivasti. Parannettavaa on, opeteltavaa on, mutta oikein hyvin meni. Vähän vaan on tylsä tämä Vinski, niin iso ja setäläinen ;) Ehkä selviän vielä.

Keskelle, alas selästä. Poni harjaukseen ja sitten nopeasti kotiin sateen tieltä. Mulla onkin vastoin odotuksia peräti vapaa viikonloppu, joten ajattelin tässä käyttää aikani hyödyksi ja nukkua päivät läpeensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti