Tavattoman kuuma ja painostava ilma, ukkonenkin jyrähteli varsin uhkaavasti hieman kauempana. Kiivetessäni selkään päätin, että tänään ratsastetaan täysillä. Niin hyvin kuin osaan, ei pidätellä ja pelätä että "mitä jos se vaikka vetää herneet nenäänsä, eikä kuuntelekaan. Jos käsken väärin, apuaapua". Tänään tehdään; ei pyydellä vaan käsketään ja laitetaan vanha Vinski-ukko liikkeelle.
Ilma oli lämmin ja Vinski supervetelä. En antanut sen häiritä, vaan aloin oikeasti pyytämään. Käyntiä ulos ja liikettä lisää. Tällä kertaa ei tyydytty siihen ihan reippaaseen käyntiin, vaan oikeasti vaadin kunnon liikettä, niin että jokainen askel oikeasti tuntuu satulan läpi. Asetukset haettiin parhaamme mukaan läpi, siinä vaan oli hieman enemmän ongelmia. Huomasin tänään että Vinski on oikeasti tosi vino - se muunmuassa kaatui banaanina oikealle, eikä oikein ottanut oikeita apuja vastaan. Siksi asetuskaan ei mennyt ihan läpi, en saanut oikealla tavalla käskettyä ja juntattua sisäpohjetta läpi.
No, käynti oli ainakin hyvää. Vinski oli reipas ja mukava, heti kun oltiin pari kertaa pyydetty kunnolla käyntiä eteen. Ja se kääntyi superhyvin, oli ihan avuilla ja kuunteleva. Olin tyytyväinen, vaikka asetuksissa pieniä ongelmia olikin.
Käveltiin melko kauan, tehtiin kulmia ja suoria linjoja. Vinski tykkäsi oikoa, mutta sain sen aika hyvin kuuntelemaan pohjetta. Sitten siirryttiin raviin ja kevenneltiin hetki. Kauhukuvat vilistelivät päässä, mutta Vinski olikin vallan loistava. Kun päästiin raviin, ei hommassa ollut mitään ongelmaa, ei tullut lainkaan sitä keskustelua siitä, mennäänkö ponien perässä tai juostaanko aitoihin. Ei, tänään Vinski vain ravasi, oli iloinen ja kuulolla. Jes!
Poni oli jopa varsin herkkä näin hölkätessä. Kääntyi todella kevyin avuin, saatiin myös ravista irti sitä reippautta ja liikettä. Ja kun nyt vaatimisen makuun pääsin, päätin myös ottaa Vinskin vähän lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi. Eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa, kun vain määrätietoisesti etsin sitä muotoa ja samalla pidin takajalat liikkeessä. Sain valkean proomun lyhenemään niin paljon kuin Vinskin täytyykin lyhentyä ja sen ansiosta sain pidettyä Vinskin kevyenä kädelle ja omat kädet kyynerpääkulmassa sen etukönöttämisen sijaan. Myös pientä pyöreyttä löytyi meidän menoomme ja olin hyvin tyytyväinen itseeni. Sain sen kuitenkin aikaan ihan omin avuin, en sen takia että Marianne olisi huutanut vieressä tekemään asioita x, y ja z.
Käveltiin hetki, jonka jälkeen sain ratsastaa sen radan läpi, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos vaikka pääsen kisoihin.
Radan muistin, mikä oli ensimmäinen positiivinen juttu. Alkutervehdys oli tosi hyvä, pysähdys oli kevyt ja kiva, ainoa miinus oli hieman kiermuteleva tie halkaisijaa pitkin. Askeleen pidennyksessä olisin varmaan voinut pyytää enemmänkin, mutta kun Vinski oli lösähtänyt käynnin aikana ja oli alkuradasta niin löysä, etten oikein tiennyt paljonko temmon lisäykseen voi tempoa lisätä.
Seuraavan halkaisijan käyntisiirtymä tuli aivan liian aikaisin, mutta muuten se oli ihan jees. Vinski olisi halunnut lösähtää käyntiin, mutta sain sen pidettyä reippaana ja taisi askeliakin tulla se neljä. Käyntiinsiirtymä oli hyvä, laukannosto aivan liian löysä. Nousi kuitenkin ja ympyrät hyvin (reitti oli vain pieni, koska muut olivat kouluaitojen sisällä myös ja tilaa oli liian vähän). Laukka tippui ympyröiden jälkeen, enkä saanut uutta ylös, joten täyskaartoon mentiin epämääräistä kiitoravia. Vinski takaisin handuun ja käyntisiirtymä taas hyvin. Nyt laukannosto oli parempi (edelleen vähän löysä!) ja ympyrät olivat parempia. Mun istunta vaan levisi käsien osalta toista suuntaa pahemmin. Laukka säilyi, täyskaarto hyvin, ravi hyvin ja kentän poikki ravailu hyvin. Pysähdys oli jälleen tosi kiva ja ravi lopputervehdykseen tosi kiva.
Sellaista pientä vikaa oli radassa, nimittäin muutaman kerran Vinski pääsi sluibailemaan oikealle banaaniksi taipuneena. Noin muuten olin tyytyväinen - kyllä tuollaisella suorituksella luulisi (vaihteeksi) läpi pääsevän.
Harmi vaan kun niihin harjoituksiin tuskin pääsen. Toivottavasti kisojen aikaan on parempi onni..
Loppuaika oikeastaan vain käveltiin. Ensin oltiin niin väsyneitä ettei oltaisi jaksettukaan ja sen jälkeen alkoi sellainen sadekuuro, etten lopulta pystynyt olemaan satulassa, sillä meinasin jäätyä sinne :D
Alas selästä ja talliin sateensuojaan.
Hyvin se meni ja olin tosi tyytyväinen. Harmi vaan kun nämä työt ovat näin epäsäännöllisiä, että tänäänkin tuli lähdettyä extempore kahden tunnin varoitusajalla tallille, kun muuten olisin tuskin päässyt. Sunnuntai on avoin, mutta suuri epäilys asiasta on.
Mutta toivottavasti sitten pidettäisiin syksyllä ne oikeat kisat ja pääsisin edes niihin. Olisi kiva näiden kaikkien vuosien jälkeen jopa läpäistä jotkut kisat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti