On näemmä ollut kiirettä ja väsymystä, kun olen tämän täysin unohtanut jo muutamana päivänä!
Lauantaina olin kuitenkin tuttuun tapaan ratsastamassa, tällä kertaa Pomon kanssa, tunnilla myös Elvis, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Harjailin ponin nopeasti ja heitin sen varusteisiin, jonka jälkeen kentälle ja selkään.
Oli muuten hyvä ilma, kenttäkin oli niin kuiva että se jopa pölysi. Näin syyskuussa!
Aloitettiin alkukäynneillä. Puskin ponin reippaaseen askellukseen ja tein sen kanssa voltteja, jotka osoittautuivat oikeaan suuntaan todella hankaliksi. Ei muita ongelmia, poni kääntyi kyllä, mutta se asettaminen oli täysin mahdotonta. Poni vain puri kiinni kuolaimeen, eikä suostunut edes harkitsemaan periksi antamista. Kokeilin kaikkea mitä osasin, mutta poni ei vain antanut periksi tai rentoutunut, punki vain vastaan kuin betonimuuri. Annoimme siis olla ja tyydyimme todella huonoon suoritukseen, mutta enpä yksinkertaisesti pystynyt parempaan.
Seuraavaksi kevenneltiin ravia, lämmiteltiin ponit tehtävää varten. Tässä nyt ei suurempia ongelmia ollut, sain ponin ihan kivaan raviin, käännyttiin hyvin, toteltiin kaikkea. Jäykkyys nyt jäyti edelleen, eikä poni taipunut yhtään haluamaani suuntaan. Muuten kuitenkin homma sujui ja Pomo tuntui mukavalta. (Jos nyt voi sanoa että se umpijäykkänä tuntuu mukavalta.)
Siitä sitten käveltiin ja aloitettiin tehtävä. Tehtiin etuosakäännöksiä vähän kuin suoraan käynnistä ja käännöksen jälkeen nostettiin laukka. Hyvin menevä ja mukava tehtävä, enkä oikeastaan ehtinyt edes miettiä kuinka onnistun moisessa. Tai siis kun mullahan olisi pitänyt olla ongelmia ponin pysäyttämisen kanssa, mutta nyt tähdet olivat kohdillaan eikä pysäyttämisessä tai hidastamisessa ollut mitään ongelmaa!
Tehtiin ensin muutama käännös vain pysähdyksestä ja kokeiltiin nappulat kuntoon. Poni pysähtyi hyvin, asettui sen verran että päästiin lykkimään pyllyä sivulle ja kääntyi ihan todella hyvin. Omassa ratsastuksessani suurin vika oli liiallinen käden lukittaminen ja vetäminen, kun en oikein muistanut rentoutua silloin kun poni lähti kääntymään. Työstin asiaa kuitenkin koko ajan ja sen ansiosta saatiin paljon sulavampia ja rennompia käännöksiä.
Etuosakäännökset sujuivat myös käynnistä todella hyvin. Sain ponin hidastamaan ja pyöräyttämään pyllynsä molempiin suuntiin ja käytännössä ongelmitta. Jossain vaiheessa aloinkin miettiä miten tämä voi edes mennä näin hyvin - siis Pomon kanssa, jota en osaa edes hidastaa!?
Laukannostot suoraan käännöksen jälkeen olivat todella hyviä vasemmalle, todella huonoja oikealle. Oikea laukka oli aivan könkköä, puolet ajasta luulin että laukkasimme väärää laukkaa (ilmeisesti emme kuitenkaan ihan aina tehneet niin), laukka ei pyörinyt ja meno tuntui lähinnä tervassa rämpimiseltä. Poni pudotti laukan hyvin herkästi alas ja kääntyminenkin oli superhankalaa. Laukat nousivat kehnosti ja koko homma oli vähän puoliteholla väännettyä.
Vasen kierros sen sijaan oli aivan loistava. Nostot olivat parhaimmillaan keskivaiheilla tehtävää, jolloin poni tuntui aivan ajatuksen voimalla siirtyvän laukkaan. Niin pehmeää ja upeaa se oli, olin suunnattoman tyytyväinen. Viimeiset nostot hidastuivat sitten jo liikaa ja tuli jotain väärääkin laukkaa, mutta parempia silti kuin toiseen kierrokseen.
Vasen laukka oli noin tuhat valovuotta oikeaa edellä, se pyöri ongelmitta, poni eteni ja tuntui hyvältä. Hirveän pitkiä matkoja ei yleensä laukattu, enemmän keskityin nostoihin, mutta muutamat ympyrätkin päädyin pyöräyttämään, jotta saataisiin hiukan liikettä poniin. Siirtymät raviin olivat hyviä ja minä istuin niissä jopa paikoillani kuin oikein yritin. Olin kyllä niin tyytyväinen tähän vasempaan laukkaan, se oli varsin loistavaa.
Ravailtiin vielä kevyesti loppuun. Marianne käski pyytää ponia oikein reippaaksi ja eteen, joka onnistuikin pienen muistuttelun jälkeen. Poni ravasi reippaasti, venytti välillä hieman rennommaksi ja pärski tyytyväisenä.
Käynnissä taivuteltiin vielä kunnolla kaulaa sisälle s-kirjaimilla. Tässä se jäykkyys oikein eskaloitui, vasemmalle sain Pomon taipumaan, mutta oikealle en niin millään. Poni vain jäykisti niskan ja kulki pää ylhäällä, mikä ei nyt ihan ollut tarkoituksena. Marianne tuli sitten auttamaan, jolloin saatiin Pomo hiukan rentoutumaan, mutta senkin jälkeen jouduin näkemään hirveästi vaivaa, ennen kuin lopulta sain oikeaa taivutusta myös oikealle. Sen jälkeen ponille ohjaa ja loppukäynnit.
Keskelle, alas selästä ja kävin harjaamassa ponin pois. Heitin pikku-Pomon tarhaansa, katsoin itse hetken tuntia ja sitten takaisin kotia päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti