Poni tuli taas harjattua enemmän ja vähemmän yhteisymmärryksessä ja varusteiden laiton jälkeen kentälle.
Siitä vain selkään ja liikkeelle. Kenttä oli hieman märkä ja poni senkin takia hieman hidas, joten alkukäynneissä keskityttiin todella vahvasti liikkumiseen. Pyysin kunnolla ja useampaan otteeseen, jolloin sain Pompelin ihan mukavaan ja aktiiviseen käyntiin. Välillä poni hidastui hiukan, mutta lähti liikkeelle kun uudelleen pyysin. Toinen keskittymisen aihe oli se asetus, joka viime kerralla jäi aivan vajaaksi ja epäonnistuneeksi. Nyt tein alusta asti mahdollisimman hyvää työtä sen suhteen, potkin sisäpohjetta läpi ja koitin vain pitkäpiimaisesti pyytää ja pyytää. Pomo olikin paljon parempi kuin viimeksi, eikä vain purrut vastaan. Olisi se edelleen saanut asettua rehellisemmin, herkemmin, ei niin kaulaa kääntäen ja väännön jälkeen. Mutta perhana - ainakin sain sen nokan sisälle käännöksissä, toisin kuin viimeksi!
Keskityin pitämään kädet koukussa ja mieluusti pitämään ne tarpeeksi matalina, kun viimeksi taisin taas ratsastaa kädet katossa, kuten useimmiten näiden ponien kanssa. Käynti menikin kokonaisuudessaan oikein hyvin, poni toimi ja liikkui kivasti.
Lähdettiin kevyt raviin. Jokin siinä ekassa ravisiirtymässä muuten mättää, oikeastaan aina Pompelin kanssa tulee sellainen hetkellinen "ei, en taatusti lähde suorana raviin, vaan vedän niskan jäykäksi ja kaadun suuntaan x". Sitten parin pohkeen ja muistutuksen jälkeen poni lähtee raviin ja onkin yllättäen taas miljoona kertaa tyytyväisempi kuin siirtymän aikaan. En sitten tiedä valmistaudunko jotenkin liiallisesti siihen raviin siirtymiseen, ei Pomo tuota silloin tee kun tehdään perättäisiä käynti-ravisiirtymiä, ainoastaan silloin kun pidemmän käynnin jälkeen haluan sen siirtyvän raviin.
Kevyt ravi meni varsin mukavasti. Jouduin taas alkuun pyytämään ravia ja takajalkoja liikkeelle jatkuvasti, mutta kun lopulta pohje meni läpi, alkoi Pomostakin kuoriutua vallan reipasta ravia. Tuntui että se lähti lähes ajatuksenvoimalla reippaampaan raviin volttien jälkeen ja oikeasti kulki eteenpäin pelkän matelemisen sijaan. (Mutta kuulemma se voisi olla vielä inan reippaampi ja takajalat hieman paremmin alla. Se on sellainen pikkulisäys kaikkeen tekemiseen ja sen jälkeen kuulemma mentäisiin Pomon kanssa tosi hyvin.)
Koitin saada ponin edes hiukan rentoutumaan niskastaan, jottei se juoksisi pää ylhäällä ja jännittyneenä. Sain ainakin kyynerpäitä kulmaan ja ehkä Pomokin suvaitsi hiukan rentoutua, mutta on se edelleen todella hankalaa, eikä asetuksen läpimenemättömyys ihan auttanut. Kyllä se näin ravissakin antoi hiukan myöden ja vähän käänsi nokkaa sisälle käännöksissä, mutta edelleenkään se ei ollut rento ja vastaanottavainen, enemmänkin teki kun oli pakko. No, viime kertaa parempi silti, mutta..
Siirryttiin käyntiin, käveltiin muutamaan kertaan kahdeksikkoa, jolla oli tarkoituksena keskittyä suoruuteen ja asettamiseen kulmissa. Tämä sujui hienosti, Pompels käveli ja teki juuri niin vinoja teitä kuin ratsastaja päätti ratsastaa.
Seuraavaksi jatkettiin kahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kävi joku täydellinen yhteyskatkos, ensin Pomo ei lähtenyt raviin, vaan tehtiin muutama erikoinen "kaadun vasemmalle, oikealle, vasemmalle ja taas oikealle". Kun lopulta suoristuttiin ja päästiin raviin, oli homma edelleen vähän vajaata. Pomo tipahteli uralle, ei suostunut tulemaan ylös sieltä ja kääntäminenkin oli hitusen hankalaa. Ravi oli hidasta ja kaikki takkuili. Hetki hakattiin päätä seinään, vaihdettiin raippa huonommalle puolelle ja johan rupesi sujumaan. Pomo lähti kääntymään paremmin, pysyi suorempana ja käyttäytyi fiksummin. Pyysin raviakin eteen ja kaikki oli ihan jees. Ei se silti hyvä ollut, vähän sellaista pullan vaivaamista ja koko ajan pelkäsin että koskahan poni ei enää toimikaan. Onnistuttiin kuitenkin vääntämään kasikkoa, kunnes jatkettiin harjoitusravia vielä hetki uraa pitkin.
Se oli helpompaa, löydettiin yhteistä säveltä, poni kääntyi ja ravasi ehkä asteen aktiivisemminkin. Rentoutuikin mokoma, kun lähdettiin keventelemään, se jopa oikeasti venytti ja pysyi pidempää pätkää edessä ja alhaalla kuin yleensä.
Siitä käyntiin ja käveltiin.
Poni oli siis selvästi parempi kuin viimeksi, mutta hienosäätö kyllä takkuaa ihan selvästi. Mä osaan jo ratsastaa sitä tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin, sillä nykyään poni kuitenkin toimii ja kulkee mukavasti, mutta! Se hienosäätö, se että tietäisin mikä toimii jos asetus ei mene läpi tai että saisin sen oikeasti rentoutumaan. Sitä en osaa Pompelin kanssa oikeastaan yhtään tehdä ja mennään kuin sokea rampaa ohjaten. No, ehkä se tästä, kun vaan tarpeeksi kauan yritetään ja erehdytään. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Kuten Marianne sanoi, sen pitäisi olla vähän parempi. Mutta millä se vähä saadaan? Sitä en ihan vielä tiedä :)
Keskelle, Pomo jatkoi töitä. Itse kuvailin hetken, jonka jälkeen hilpaisin kotia kohti.
Ensi viikolla en sitten tallille menekään. Saa nähdä meneekö ihan kahden viikon päähän seuraava ratsastus, vai yritänkö ensi viikon jälkeen mennä jonain ylimääräisenä päivänä. We see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti