Nopeus, takajalat ja väistöt

Tänään olin ratsailla, jälleen Pomon kanssa ja tunnilla myös Vinski, Jack ja Elvis, Pomo vain mun kanssani. Lohikäärmehevonen oli tuttuun tapaansa kovin vimmastunut milloin mistäkin, mutta tosiasia on se, ettei se ole enää aikoihin näyttänyt nyrpeää naamaa satulavyön kiristyksen yhteydessä. Ilmeisesti äijä on tajunnut, ettei kuolekaan siihen pikaiseen kiristelyyn.
Lähdettiin ponin kanssa kentälle ja kiivettiin kyytiin.

Kenttä oli hiukan kova, mutta muuten kyllä aika superhyvässä kunnossa, joten poniltakin uskalsi edelleen ihan vaatia. Käynnissä näppäiltiinkin liikettä lisää ja pyöriteltiin hiukan voltteja. Mariannelta tuli tehtäväksi tehdä pääty-ympyrät ja molemmilla pitkillä sivuilla väistöt sisälle ja takaisin uralle. Väistöt olivat jopa yllättävän hyviä. Itse sain pyydettyä sellaisia loivia ja heikkoja väistöjä, mutta kun Marianne karjui vieressä vaatimaan kunnolla ja nopeuttamaan pyyntöä, tuli väistöistä ihan todella hyviä. Pomo väisti reippaasti ja liikkui nätisti sivulle. Marianne joutui kyllä todella paljon vaatimaan meiltä ja käskemään mua tekemään, mutta jatkuvan paineen avulla onnistuttiin niin kivasti, että eipä siinä mitään. Tässä tuli myös huomattua että väistöissä en saisi nojata eteenpäin ja nousta jalustimille, eikä myöskään sopisi kiemurrella siellä satulassa kuin kastemato. Suora istunta kun helpotti väistöjä huomattavasti.

Pomo oli muutenkin tuhat kertaa parempi kuin viimeksi, se kulki halutuilla reiteillä ja asettui kiltisti. Ei puhettakaan viime kerran tappelusta.
Siirryttiin kevyt raviin ja tässä kävi vähän niin, että Pomo ei ollut pätkääkään vasemmalla ohjalla. Sen takia oikeaan kierrokseen eivät käännökset ihan onnistuneet, vaan poni lähinnä möngersi uraa pitkin ja kääntyi vain pitkin hampain. Vasemmassa kierroksessa ei mitään ongelmaa ollutkaan.

Ravissa Marianne sitten käski pyytää sen hevosen ihan kunnolla liikkeelle. Jouduin useampaan kertaan näpäyttelemään ja muistuttelemaan takajalkoja, kunnes sitten lopulta sain Pomon oikeasti hereille ja aktiiviseksi. Homma tuntui taas paljon paremmalta ja Mariannekin oli tyytyväinen - mun vaan pitäisi ihan aina uskaltaa vaatia se todellinen liike sieltä esiin. Tänäänkin taisin olla silleen "kenttä on jäässä, ei voi, ei kykene" vaikka kuten sanoin: kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, varsinkin kun pinta hieman pääsi sulamaan.

Ravista jäi kyllä oikein hyvä fiilis, vaikka se vasen ohja tyhjää löikin. Tehtiin siinä vielä vasta-asetuksia pitkillä sivuilla, jotka hieman suoristivat Pomoa kyllä, mutta oli siinä silti vähän ongelmia. Käveltiin hieman välikäyntejä, Pomo joutui taas kävelemään ihan kunnolla eteenpäin.

Seuraavaksi hiukan laukkaa. Voltin kautta nostettiin käynnistä laukka pitkälle sivulle. Ekat laukannostot olivat hieman hitaita ja heiveröisiä, mutta kun ratsastin käyntiä eteen ja kun Pomokin lämpeni, alkoi laukka nousta paremmin ja saatiinpa aikaiseksi muutamia ihan reippaita ja aktiivisiakin nostoja.
Laukka jäi alkuun hitaaksi ja mönkelöksi, itse istuin vähän vaivalloisesti. Silti poni kyllä kääntyi ja oli ihan mukava. Toiseen suuntaan sitten ymmärsin opettajan avustuksella pyytää sitä laukkaakin aktiiviseksi sisäpohkeella. Sen jälkeen tämäkin askellaji oli - yllättäen - aktiivisempaa ja mukavampaa. Varsinkin viimeinen nosto jäi kyllä hyvin mieleen, kun oikein keskityin istumaan suorana ja rentona ja sitten kunnolla pyysin laukkaa alle ja eteen. Pomo laukkasi tosi mukavasti ja ilmavasti ja siihen oli kyllä tosi hyvä lopettaa.

Viimeiseksi ravailtiin vielä kevyttä ravia, poni sai hieman ohjaa ja hallelujaa; nyt Pomokin kääntyi ongelmitta myös vaikeampaan suuntaan. Jes!
Loppukäynnit ja keskelle.

Oli se parempi kuin viimeksi. Marianne oli tyytyväinen, kuulemma pitäisi vain itse vaatia heti alusta asti paremmin, mutta kuitenkin, oikein hyvä. Mäkin oli tyytyväinen. Ei ehkä paras Pomon kanssa, mutta väistöt olivat tosi kivoja ja homma toimi, joten ei mitään valitettavaa.

Alas selästä ja ponin kanssa talliin. Harjailin sen nopeasti, vedin loimen niskaan ja kävin heittämässä ponitsun tarhaan.