Jouduin pitkästä aikaa peräti pyöräilemään, jonka takia aktiivisuustaso oli varsin matalalla, joten Pompelikin sai tyytyä vain pikaiseen harjan pyörittelyyn ja varusteiden niskaan heittoon. Siitä kentälle ja äkkiä selkään.
Ja siitä se sitten alkoikin. En tasan tarkkaan tehnyt mitään muuta kuin istunut selässä ja pyytänyt ponia eteenpäin, kun se päätti aivan puskista kaatua lapa edellä sisälle. Pikainen suoristelu, uusi yritys ja Pomo kaatui taas. Että sellainen päivä tänään.
Alkukäynneissä yritin vain ratsastaa pohkeella eteen ja käynnin aktiiviseksi ja pyöräyttää muutamat ympyrät. Pomo taas käveli siksakkia ympäri kenttää, jolloin jouduin lähinnä moukaroimaan ponia reitille ja raiteille. Vaikka kuinka pyysin, käskin ja anelin, istuin suorassa, ohjat kädessä ja pamauttelin pohkeella eteen, ei se auttanut pätkääkään. Pomo kyllä meni haluamaani suuntaan hampaat irvessä ja niska pitkänä, mutta sitten taas sekunnin päästä yritti livahtaa suuntaan x, y ja z. Jos pidin raippaa ulkokädessä käännöksiä helpottamassa, kulki poni sisällä, ei suostunut menemään kulmiin ja kaatuili aivan holtittomasti keskelle. Jos taas pidin raippaa sisäkädessä jotta poni ei kaatuisi jatkuvalla syötöllä sisälle, valui se päin aitoja, eikä suostunut kääntymään. Koko touhu oli niin hirveää ja yhtä tahkoamista, poni ei vain missään tapauksessa halunnut tehdä sitä mitä minä halusin, oli se sitten kääntymistä tai suoraan menemistä.
Kyllä se siis joka kerta palasi reiteille ja toimikin kuten halusin, mutta se vaivalloisuus joka hommassa oli koko ajan mukana.
"Menisitkö tuonne?"
"Joo, en tod. EVVK." Jaha, ok.
Käynnissä tehtiin pientä serpentiinikiemuraa kentän keskihalkaisijaa pitkin. Alkuun homma oli ihan toivotonta, Pomo saattoi yhtäkkiä suoralta uralta vain kadota aivan toiseen suuntaan ja kaatua kuin jokin ongelmaisempikin tapaus. Myöskään kääntyminen ei tuntunut toimivan ja pieniin kaarteisiin mahtuminen oli mission impossible.
Lopulta pitkällisen tahkoamisen ja pään seinään hakkaamisen jälkeen löydettiin edes jokin tatsi. Poni asettui pikkuisen, käveli kivasti ja pysyi reitillä ilman jatkuvaa kaatumista. Hyvä se ei ollut siltikään ja tuntui lähinnä että joudun kantamaan ponia, jotta se ei valahtaisi reitiltä.
Tässä samalla tehtiin pitkillä sivuilla takapäänväistätystä sisälle, Suureksi yllätyksekseni tämä sujui vasempaan kierrokseen ihan tajuttoman hyvin. Poni oikeasti siirsi sitä pyllyään sisälle, ei mitään ongelmia. Oikea kierros oli hankalampi, muttei ihan toivoton sekään. Jes!
Sitten siirryttiin kevyt raviin ja Pomo jatkoi epämääräistä kaatuilua. Hui, en jaksa mennä suoraan -> menenpä tuonne. Enpäs käänny, enpäs tee mitään. Yritin kaikkia vippaskonsteja ja Marianne vain käski ratsastaa sen ulko-ohjalle. Ok, se ei ollut pätkääkään ulko-ohjalla, mutta ei se silti ihan noin kaatuileva ole normaalisti.
Kyllä se ravikin onnistui suurimmaksi osin. Poni eteni, kääntyi, mentiin vähän ravipuomeja, se hidasti ravia todella hyvin lyhyillä sivuilla ja jeejee. Sitten vaan kun koko ajan tuli myös niitä hetkiä, että poni ei jaksakaan ravata suoraan, vaan kaatuu sisälle. Tai se valuu uralle, eikä viitsi enää kääntyä. Tai kesken voltin se vain katoaa ja valahtaa jonnekin. Hyvin hämmentävää, en saanut ratsastettavuutta lainkaan paranemaan. Se oli sellaista epätoivoista räpiköintiä läpi tehtävien.
Istuttiin harjoitusraviin ja tumpsuteltiin sitä hetken aikaa. Sama kaava jatkui edelleen, Pomo ei tehnyt, minä en saanut sitä tekemään ja sitten vain tahkottiin menemään. Tehtiin jonkin verran siirtymiä ja voltteja, mutta kaikki oli vaan hankalaa. Ihan koko ajan.
(Heh, mutta sitten Nikkiksen ratsastaja putosi ja Nikkis juoksi vapaana pitkin kenttää. Pomo katsoi tyttöystäväänsä pitkään ja hörähti sitten ihan silleen pehmeästi ja kauniisti. Nikkis tuli heti luoksemme ja hra ja rva Hapannaama haistelivat toisiaan pitkän tovin oikein todella onnellisina. He olivat niin suloisia.)
Käveltiin hetki ja samalla opeteltiin jälleen syöttämään ohjaa, sen sijaan että vain "heitettäisiin ohjat löysiksi".
Käynnissä jatkettiinkin ja tehtiin hetki toisella pitkällä sivulla asetuksia sisään ja ulos ja toisella pyöriteltiin voltteja. Asetukset olivat hankalia. Eivät muuten, mutta kun se poni vain kaatui aina asetuksen perässä joko sisälle tai ulos. Yritin pitää pohkeet kyljissä, pyytää vain kevyesti, mutta ei, alkuun poni kaatui koko painollaan perässä, eikä sitä kiinnostanut kyllä pätkääkään koko tehtävä.
Jätettiin voltit väliin ja otettiin laukkaa pitkän suoran verran. Ekat laukannostot olivat jatkuvan kaatumisen takia aivan kamalia. Vähäisen laukkailun takia minä istuin ekat nostot vähän ilmavasti ja vielä kaiken lisäksi poni könkkäsi menemään ja etsi vain hyvää tekosyytä siirtyä käyntiin. Tehtiin kuitenkin pääty-ympyrää Pomon kanssa, nostin takaisin kun se pääsi pudottamaan alas ja koitettiin vain kevyesti hoitaa ne asettelut käynnissä.
Toiseen suuntaan kokeiltiin sitten laukkaa hieman paremmalla menestyksellä. Jokunen väärä laukka tuli, mutta ainakin tunsin ja korjasin ne itse. Ensin tuli tähänkin suuntaan vähän sellainen könkkä ja hidas laukka, jonka aikana tehtiin ympyrä (ja kääntyminen olikin taas superhankalaa). Mutta viimeinen laukka olikin sitten jo oikeasti varsin hyvä. Nosto taisi toimia jo hitusen paremmin ja nyt vihdoin viimein poni jaksoi aktivoitua myös laukassa. Liikkeessä oli selkeästi enemmän poweria kuin niissä aiemmissa "jos nyt koitan vähän laukata, niin onx se ok?", poni eteni reippaasti ja siirtyi käyntiin siististi. Huh hei, kyllä me näemmä jotenkin selvittiin.
Loppukäynnit vaan ja meille molemmille hiukan huilitaukoa. Marianne oli kyllä tyytyväinen, sanoi vain että poni varmaan oli vähän jäykkä ja että mun pitäisi vain saada se paremmin ratsastettua alusta asti. Eiköhän se ole niin (toim. huom. poni oli siis suunnilleen samanlainen myös seuraavalla tunnilla, joten eiköhän sillä tosiaan ollut heikompi päivä jostain johtuen).
Mutta joo, ei se nyt tosiaan mitenkään hyvin mennyt, mutta ongelma on nyt lähinnä siinä, etten vielä osaa ratsastaa Pomoa näinä huonoina päivinä. Sitten taas, eipä se mitään, kun nyt osaan sentään jo ratsastaa sitä hyvinä päivinä.
Alas selästä, poni seuraavalle ja lyhyen kuvailun jälkeen takaisin kotiin.
Ja oli muuten rankkaa. Hyi joku pyöräily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti