Talven karistelua

Tänään oli synkkää ja harmaata ja aamulla jopa lunta. Päivää piristikin kummasti se, että pääsin Nikkis-ponin kyytiin, eikä tunnilla ollut lisäksemme kuin Elvis. Oli siis tilaa ja baanaa, saatettiin jättää talvelle hyvästit ja puksutella hyvänmielenponilla. Täysillä.
Nikkis irrotteli karvaa varsin runsaasti, joten hyvän harjauksen jälkeen sipsuteltiin kentälle (olin jotenkin ihan hukassa, pitkästä aikaa iltatunnilla) ja siitä selkään.

Nikkis oli yhtä pieni ja tappijalkainen kuin ennenkin. Hetki lämmiteltiin ja annoin mummelin kävellä rauhallisemmin, mutta sen jälkeen alettiin vääntämään hiukan voltteja ja taivuttelemaan tappikaulaa. Liikettäkin saatiin muutaman pyynnön jälkeen lisää ja poni alkoi tuntua heti paljon mukavammalta ratsulta. Se käveli nätisti eteen ja asettuikin (vaivoin).

Sen jälkeen kevenneltiin ravia, joka oli kyllä todella hauskaa. Tilaa oli vaikka muille jakaa, pieni keltainen töpsötteli reipasta ravia eteenpäin juurikaan patistelematta. Ympyröillä vauhti hippasen hyytyi, eihän niin lyhyillä jaloilla voi taipua ympyrälle, se on tyysti mahdottomuus. Innostuin siinä ravin ohessa vaatimaan Nikkikseltä niinkin paljon, että otettiin muutamat raviväistöt loivasti keskihalkaisijalta uralle. Poni suoritti tämän niin tosissaan ettei ole tosikaan - alkuun vähän heikommin väisti, eikä ihan jaksanut, mutta kun hiukan enemmän pyysin ja tämäytin pohjetta, niin kyllä mummoponikin väisti. Ei nyt ehkä ihan liidellen, mutta sivulle kuitenkin ja silleen mukavan loivasti. Kuten halusinkin. Ponikin oli niin kovin ylpeä itsestään kun kehuin häntä hurjasta suorituksesta, kuulemma vaihteeksi Nikkis näytti iloiselta ja hörökorvaiselta.

Ravi oli tosi kivaa ja tosi mukavaa. Otettiin ihan ehkä neljä väistöpätkää per suunta, muuten hain vauhtia ja asettelin hiukan. Vähän aikaisemmin Nikkis pääsi taas kävelemään, mutta tällä kertaa poni ei edes ehtinyt väsyä ravien aikana, mikä oli oikeastaan ihan positiivistakin. Käveltiin siitä välikäynnit, ennen kuin aloitettiin laukan villi ratsastaminen.

Laukkaa otettiin vain pitkää suoraa (ja täysillä, heh). Teki kyllä erittäin hyvää, varsinkin ratsastajalle, jonka laukkakunto on täysin romahtanut talven jälkeen. Aloiteltiin vasempaan kierrokseen, puksutettiin laukkaa ihan tosissaan eteenpäin useamman kierroksen verran. Ekoilla kerroilla Nikkis jaksoi olla reipas ja mukana (mitä nyt laukka tipahti lähes joka kerta lyhyillä sivuilla, eihän sitä nyt liikaa sovi kuitenkaan rehkiä) Koitettiin tehdä hiukan ympyrääkin, mutta joka kerta laukka tipahti kesken. Nousi se kyllä takaisinkin hyvin, mutta tosiaan, hirveän puhtaasti ei tähän suuntaan päästy.
Hetken laukkailun jälkeen alettiin molemmat väsähtää aika kovin ja laukan nostaminen muuttui selvästi hankalammaksi. Lopulta puristin viimeiset voimat itsestäni ja nostin sen laukan ja ponikin sai hiukan näpäytystä takalistolleen, jotta se jaksaisi vielä viimeiset pätkät pistää laukkaa kunnolla eteenpäin. Pientä protestipukkia sieltä tuli, kun kehtasin näpäyttää pyllylle, mutta tulipa ainakin enemmän laukkaa eteen.
Lopulta jäätiin kävelemään hetkeksi, kun oltiin molemmat niin kuolleita. Siitä sitten seuraavaan suuntaan, joka olikin Nikkikselle paljon helpompi ja mieluisampi.

Oikeaan kierrokseen poni veteli kuin piskuinen ferrari. Tähänkin suuntaan ympyrät olivat hankalia, taidettiin vain kerran saada pidettyä laukka yllä koko ympyrän ajan, mutta se olikin ihan tarpeeksi sekä ponille että minulle. Muuten laukka pysyi paremmin yllä, mä istuin tosi hyvin (jalustimet taas eivät). Loppuun nousin vielä pariksi pitkäksi sivuksi hiukan jalustimille, jotta poni saisi rauhassa laukata. Jälleen pienen käyntitauon jälkeen otettiin loppuravit. Joissa Nikkis oli todella reipas, hän halusi laukata edelleen, eikä meinannut rauhoittua ravaamaan. Lopulta saatiin alle rennompi ravi ja ponikin malttoi hiukan pidentää ja venyttää itseään hurjan työrupeaman jälkeen. Käyntiin ja käveltiin.

Onhan se nyt vaan kiva. Fiilistelyponi, sopivan kokoinen uljas ratsu. Hih. Ihana pieni Nikkis ja menikin ihan superhyvin. Mua vaan ilahduttaa se, että aina loppukäynneissä se poni kävelee niin reippaasti ja aktiivisesti, oikeasti käyttääkin itseään. Sen ainaisen matelun sijaan.
Poni vain talliin ja nopea harjaus, jonka jälkeen itse kotiin.
Ja huomenna uusiksi, jees!

Maastoilua ja ravit

Eilen mulla oli Jack, tunnilla myös Vinski, Nikkis ja Elvis, Jack vain mun kanssani. Lähdettiin alkupuoliskoksi maastoon kävelemään, käytiin jopa vilkaisemassa uutta reittiä, jolla en ollut ennen samoillutkaan. Homma sujui sinäänsä ihan hyvin - mua nyt vaan jännitti ja Jack oli aika reipas, mutta loppujen lopuksi heppa oli kuitenkin rauhaisa ja asiallinen. Eikä muakaan enää lopulta ihan niin paljon jännittänyt. Mukava puolituntinen siinä meni, aurinkokin välistä paistoi ja homma sujui ihan nätisti.

Maastoilun jälkeen mentiin kentälle keventelemään. Ja täytyy sanoa että Jack oli ihan todella hyvä. Käytin isoa reittiä ja tein aina avoimella sivulla ympyrän ulospäin, juuri sinne pelottavampaan päätyyn, jonne ei yleensä oikein millään voi mennä. Nytkin Jack ekalla kerralla otti vähän kierrosta ja jännittyi, mutta sen jälkeen - ei mitään! Se oli rento, se oli rauhallinen. Ravi eteni, liikkui ja Jack tuntui ihan mielettömän hyvältä. Se ei välittänyt mistään, ei jännittynyt muista hevosista, kulki pelottavammassakin päädyssä rentona, rauhallisena ja iloisena.

Ainoa probleema oli se, että Jack oli vähän väsähtänyt, ehkäpä maastoilun rasituksista. Poni makasi ohjalla, enkä oikein saanut sitä kevenemään niin millään. En toisaalta ihan täysillä uskaltanut yrittääkään, sillä hevonen oli niin rento, etten halunnut sitä pilata.
Se oli ihan mieletöntä ja ihan tosi hienoa, vaikka se maastoilu kovin jännää olikin. Sitten vaan lopputunti meni piloille, kun mulle tuli järkyttävät kipukohtaukset ja kaikki menikin ihan pieleen.

Ärsyttää vaan se kun hommat menee pieleen. Mulla on 1 tunti viikossa ja sitten siitä jää ihan paska maku suuhun, vain jonkun pikkujutun takia. On se silti paljon ja ähpuh. Jack oli superhyvä, inhottaa vaan että kun viimein kenttä on hyvä ja poni on hyvä, niin minä olenkin se, joka menee ihan rikki.

Menen nyt ensi viikolla sitten kahdesti, pe ja la. Jos edes auttaisi jotain kun tästä viime kerrasta jäi hiton paha fiilis.

Tappijalka ja sula kenttä

Kesää on tässä odoteltukin ja nyt viimein alkaa tuntua aika hyvältä. Oli hyvin lämmin, kenttä sula (hiukan kova ja kostea joo, mutta sula) ja mä menin Nikkiksellä. Jotenkin olen tässä keväisin aina päässyt yrmeän akan kanssa menemään ja laukkailemaan sen kanssa kevätiloja rinnoista ulos.
Tunnillamme olivat myös Artsi, Vinski, Jack ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Pieni poni tuli harjattua ja varustettua, jonka jälkeen siirryttiin kentälle ja selkään.

Ja uusia kuvia, kiitos Hennalle!

Nikkis on sitten hauskanen ja olin ihan fiiliksissä kun mamman selkään taas pitkästä aikaa pääsin. Onhan se nyt ihan mahtava ja niin reipas ja mukavakin. Tai okei, ei se niin reipas ja innokas ollut. Pikemminkin pysähdeltiin odottamaan Pompelia (menin vielä lankaankin, kun ei se viimeksi ole tuollaista tehnyt) ja käveltiin hitaasti kuin puolikuolleet. Aloitinkin heti ruoskimaan ponia liikkeelle, jottei aivan juurruttaisi maahan kiinni. Muutama volttikin heitettiin, jotta saisin tappikaulaa asettumaan ja taipumaan - vaikeaa oli, mutta kyllä se hiukan antoi periksikin. Suurimmaksi osaksi pyysin vain vauhtia ja koitin saada Nikkiksen liikkeelle. Hetken ajan sitä sai naputella ja vaatia, jonka jälkeen alkoi se omakin moottori löytyä ja jatkuvan työntämisen pystyi lopettamaan.

Kevyessä ravissa jatkettiin samalla teemalla, eli hevosta eteen. Yllättävän nopeasti Nikkis kuitenkin antautui kohtaloonsa ja alkoi liikkua eteenpäin oikeasti reippaasti. Sen jälkeen mentiinkin oikein hyvin, pariin kertaan poni yritti olla kääntymättä, mutta totteli kun tarpeeksi käskin. Saatiin ympyrät väänneltyä ja kunnolla ravia eteenpäin... Kunnes poni sitten alkoi väsähtää ihan oikeasti. Saatiin jäädä kävelemään paria kierrosta muita ennen, sillä akka oli vakuuttunut siitä, että on tehnyt ainakin kymmenen kertaa enemmän töitä kuin kaikki muut.

Positiivisena yllätyksenä voisin kyllä sanoa, että Nikkis oli varsin kevyt koko ajan. Ei väsyessäänkään maannut ohjalla, vaan tsemppasi kyllä tosi kivasti. Välikäyntien aikana ylitaivuttelin vähän molempiin suuntiin, mikä ponin mielestä oli aivan valtavan kamalaa, eihän se tappikaula nyt millään voi taipua yhtään mihinkään.

Seuraavaksi väkerrettiin ravi-käyntisiirtymisiä harjoitusravissa. Tämä sujuikin ihan suunnattoman hyvin, muutaman toiston jälkeen ponista tuli herkkä ja etenevä. Siirtymät toimivat molempiin suuntiin hienosti ja kevein avuin, ja liike pysyi koko ajan reippaana ja kunnollisena.
Sen jälkeen otettiin laukka-käyntitehtävää (siis kyllä, viimein laukkaa!) Tultiin kahdeksikkoa, sen keskiosa käynnissä puomien yli ja vuoron perään molemmille ympyröille laukannostot.

Puomien ylitys oli meille hivenen hankalaa. Vaikka koitin mennä hyvässä rytmissä puomeille, oli Nikkis sitä mieltä että välit ovat hänelle aivan liian pitkät, jonka takia poni pysähteli puomien päälle ja pariin kertaan jopa oikoi ne kokonaan. Ei taidettu kertaakaan päästä siististi ja ykkösellä yli, vaan aina tuli ainakin yksi pysähdys.
Laukka olikin vaihtelevaa. Mua nyt jännitti jotenkin ihan kamalasti, jonka takia pieni tappijalkaponi oli mitä loistavin valinta. Vasemmalle Nikkis nosti laukat erittäin vinona ja hyvin hitaasti. Kaaduttiin lapa edellä sisälle ja lopulta muutaman pyynnön jälkeen laukka nousi. Se kyllä pyöri ihan mukavasti ja tuntui hyvältä, mutta nostot olivat hiukan onnettomia. Sen lisäksi minä hukkasin jalustimen joka välissä tässä kierroksessa.

Oikea taas oli ponin mielestä huomattavasti lystikkäämpi suunta. Heti ekalla kerralla kun käänsin ponin oikealle, se nosti laukan itse ja pisti baanaten. Muutaman kerran räjähdettiin laukkaan suoraan puomeilta ja mentiin hurjaa kyytiä, tehtiin pari ympyrääkin kun ponilla sitä intoa tuntui piisaavan. Annoin keltaisen ihan edetä, mitä nyt vähän hidastin jottei aivan kiitäen mentäisi. Mutta sanoisin että meillä oli ihan kivaa. Vaikka laukannostoista puhuminen taitaa olla hieman liioittelua, puolet ajasta kun poni taisi enemmänkin itse räjähtää siihen menoon tässä oikeassa kierroksessa.

Käveltiin vielä loppukäynnit, joissa Nikkiskin pelästyi sen parin askeleen verran. Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Tarhaan kävellessä poni löysi sen oman motivaationsa liikkua ja akka suunnilleen ravasi koko matkan tarhaan.
On se sitten söpö. Ja on kesä.
Ja laukattiin.
Jes!

Viimeiset talvenhetket

Mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Elvis, Artsi ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tänään Jackistä ei lähtenyt enää yhtään niin paljon karvaa kuin viimeviikkoina. Kesä tulee ja joku muukin näkee vaivaa sen harjaamiseksi! Poni tuli varustettua ja sitten hilpaistua kentälle. Joka oli jäässä ja ihan märkä, mutta yritän lohduttautua sillä, että talven on nyt hiljalleen loputtava.

Aloitettiin tunti alkukäynnillä, jossa tarkoituksena oli tehdä runsaasti voltteja ja taivutella hevosia. Könkkäämistähän vielä tämäkin tunti oli, mutta kuten sanottua on Toivossa hyvä elää. Jack oli varsin mukava, etenevän reipas, hieman heikosti taipuva, mutta asiallinen kumminkin. Väännettiin volteilla, koitin keskittyä omaan istumiseeni ja hevosen aktivointiin pienoisen hidastumisen jälkeen.

Suurinosa tunnista käytettiin tehtävällä, jossa tultiin lyhyt sivu käynnissä, lyhyeltä sivulta ulospäin voltti ja loppuosa kevyt ravissa. Homma sujui hyvin, mitä nyt varsinkin alkuun Jack oli varsin höslä käyntihetkillä ja minä keikuin sitä 10 senttiä eteen ja taakse, kun en jotenkin osannut rentoutua suoraksi kun hevosella oli kiire. Myöhemmin homma alkoi kuitenkin rauhoittua, jolloin saatiin voltti ja kulmat oikein kivoiksi ja onnistuneiksi. Ravi olikin todella mukavaa, sain viimein tunnusteltua oikean kevennyksen sitä katsomatta, poni hölkkäili rennosti mutta kuitenkin reippaana eteen ja päästiin tekemään muutamaa ympyrääkin kun kenttä ehti auringon lämmössä sulaa paremmaksi.

Käveltiin hetkinen välissä ja loppuun tehtiin vielä kunnon serpentiiniä kentän poikki ja välimatkat harjoitusravissa. Serpentiini oli ihan ok, olisin vaan voinut enemmän keskittyä hevosen taivutteluun ja suoristamiseen. Odotan kuitenkin niin armotta kesää, että alkaa nysväily tulla jo korvista ulos (jos ensi talvesta saisi edes asteen paremman?)
Harjoitusravi olikin todella mukavaa ja ihanaa. Sellaista sunnuntairavia, mutta hevonen oli rento, akka istui hyvin kyydissä, aurinko paistoi ja lämmitti. Joten annoin mennä vaan ja fiilistelin. Kun se kesä joskus alkaa, ehditään taas oikeasti työstämään kunnon liikettä ja muuta tuollaista, nyt ei jaksa enää.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni pääsi maastoon seuraavan tunnin kanssa ja itse sain häipyä kotiin.
Ensi viikolla kuulemma on lämmin. Toivon todella että päästäisiin jo tekemään jotain. Varsinkin laukkaamaan, rajansa kaikella - niillä laukkatauoillakin ;)

Omatoimista ravailua

Mulla oli tänään Jack, tunnilla lisäksemme vain Vinski ja Evita, Jack jatkoi toiselle tunnille. Heppa selvästi ottaa kesän tulon tosissaan ja pudottaa nyt karvaa oikein urakalla, joten harjailtua tuli irtokarvaa varsin huolella ja varustettua pikaisesti. Siitä kentälle ja selkään.

Oli kyllä ärsyttävää. Kenttä oli pelkkää hiekkaa joo, mutta ihan umpijäässä ja suli sopivasti seuraavalle tunnille. Niinpä pääsimme vain könkkäämään kovalla kentällä, joka hitaasti mutta vähän turhan epävarmasti suli ja pehmeni. Äh, joo, haluaisin jo pikkuhiljaa päästä laukkailemaankin, mutta eipä onnistunut ei.
Käveltiin alkuun käyntiä, paljon voltteja ja muutama pysähdys. Jack oli oikein mukava, rento ja toimiva. Mä panostin omaan suoruuteeni ja käsien kyynerpääkulmaan, jonka lisäksi koitin saada Jackiä hieman pyöristymään. Välillä onnistui paremmin, välillä ei ihan niin hyvin.

Sen jälkeen otettiin kevyttä ravia, joka oli kyllä todella mukavaa. Jack hölkkäsi rennosti, otti rauhassa, mä sain keskittyä omaan istumiseeni, tehtiin ympyröitä ja koitettiin kerätä ponia lyhyemmäksi ja vähän takajalkoihin aktiivisuutta. Vähän vain, koska kenttä oli aika kova ja Jackiekin liikkui varsin laiskasti ja hitaasti, tiedä sitten johtuiko lämmöstä vai pohjasta.
Välissä tehtiin myös serpentiiniuraa käynnissä ja harjoitusravia välimatkoilla.

Sen jälkeen tulikin puksuteltua ravia hiukan omatoimisemmin. Mitään kummempaa ei oikein pystytty tekemään, joten ravailin hyvän tovin alhaalla istuen, koittaen saada Jackiä reippaammaksi ja aktiivisemmaksi. Poni tuntui varsin hyvältä, pärski ja oli rento. Kerran vain hiukan säikähti, mutta niin muuten säikähdin minäkin kun jostain kuului ihan hirveä ääni, enkä todellakaan tiedä mikä sen edes aiheutti.

Jackiestä tuli varsin laiskanpulskea, joten lopulta keventelin ja annoin heppaselle ohjaa. Se venytti kauniisti alas ja hölkkäili tyytyväisenä, kunnes jäätiin käyntiin ja taivuteltiin reilusti sisälle. Siitä loppukäynnit ja keskelle.
Alas selästä, poni jäi tunnille ja itse lähdin potemaan talvimasennusta. Millähän todennäköisyydellä ensi viikolla olisi lämmintä ja sulaa?