Nikkis irrotteli karvaa varsin runsaasti, joten hyvän harjauksen jälkeen sipsuteltiin kentälle (olin jotenkin ihan hukassa, pitkästä aikaa iltatunnilla) ja siitä selkään.
Nikkis oli yhtä pieni ja tappijalkainen kuin ennenkin. Hetki lämmiteltiin ja annoin mummelin kävellä rauhallisemmin, mutta sen jälkeen alettiin vääntämään hiukan voltteja ja taivuttelemaan tappikaulaa. Liikettäkin saatiin muutaman pyynnön jälkeen lisää ja poni alkoi tuntua heti paljon mukavammalta ratsulta. Se käveli nätisti eteen ja asettuikin (vaivoin).
Sen jälkeen kevenneltiin ravia, joka oli kyllä todella hauskaa. Tilaa oli vaikka muille jakaa, pieni keltainen töpsötteli reipasta ravia eteenpäin juurikaan patistelematta. Ympyröillä vauhti hippasen hyytyi, eihän niin lyhyillä jaloilla voi taipua ympyrälle, se on tyysti mahdottomuus. Innostuin siinä ravin ohessa vaatimaan Nikkikseltä niinkin paljon, että otettiin muutamat raviväistöt loivasti keskihalkaisijalta uralle. Poni suoritti tämän niin tosissaan ettei ole tosikaan - alkuun vähän heikommin väisti, eikä ihan jaksanut, mutta kun hiukan enemmän pyysin ja tämäytin pohjetta, niin kyllä mummoponikin väisti. Ei nyt ehkä ihan liidellen, mutta sivulle kuitenkin ja silleen mukavan loivasti. Kuten halusinkin. Ponikin oli niin kovin ylpeä itsestään kun kehuin häntä hurjasta suorituksesta, kuulemma vaihteeksi Nikkis näytti iloiselta ja hörökorvaiselta.
Ravi oli tosi kivaa ja tosi mukavaa. Otettiin ihan ehkä neljä väistöpätkää per suunta, muuten hain vauhtia ja asettelin hiukan. Vähän aikaisemmin Nikkis pääsi taas kävelemään, mutta tällä kertaa poni ei edes ehtinyt väsyä ravien aikana, mikä oli oikeastaan ihan positiivistakin. Käveltiin siitä välikäynnit, ennen kuin aloitettiin laukan villi ratsastaminen.
Laukkaa otettiin vain pitkää suoraa (ja täysillä, heh). Teki kyllä erittäin hyvää, varsinkin ratsastajalle, jonka laukkakunto on täysin romahtanut talven jälkeen. Aloiteltiin vasempaan kierrokseen, puksutettiin laukkaa ihan tosissaan eteenpäin useamman kierroksen verran. Ekoilla kerroilla Nikkis jaksoi olla reipas ja mukana (mitä nyt laukka tipahti lähes joka kerta lyhyillä sivuilla, eihän sitä nyt liikaa sovi kuitenkaan rehkiä) Koitettiin tehdä hiukan ympyrääkin, mutta joka kerta laukka tipahti kesken. Nousi se kyllä takaisinkin hyvin, mutta tosiaan, hirveän puhtaasti ei tähän suuntaan päästy.
Hetken laukkailun jälkeen alettiin molemmat väsähtää aika kovin ja laukan nostaminen muuttui selvästi hankalammaksi. Lopulta puristin viimeiset voimat itsestäni ja nostin sen laukan ja ponikin sai hiukan näpäytystä takalistolleen, jotta se jaksaisi vielä viimeiset pätkät pistää laukkaa kunnolla eteenpäin. Pientä protestipukkia sieltä tuli, kun kehtasin näpäyttää pyllylle, mutta tulipa ainakin enemmän laukkaa eteen.
Lopulta jäätiin kävelemään hetkeksi, kun oltiin molemmat niin kuolleita. Siitä sitten seuraavaan suuntaan, joka olikin Nikkikselle paljon helpompi ja mieluisampi.
Oikeaan kierrokseen poni veteli kuin piskuinen ferrari. Tähänkin suuntaan ympyrät olivat hankalia, taidettiin vain kerran saada pidettyä laukka yllä koko ympyrän ajan, mutta se olikin ihan tarpeeksi sekä ponille että minulle. Muuten laukka pysyi paremmin yllä, mä istuin tosi hyvin (jalustimet taas eivät). Loppuun nousin vielä pariksi pitkäksi sivuksi hiukan jalustimille, jotta poni saisi rauhassa laukata. Jälleen pienen käyntitauon jälkeen otettiin loppuravit. Joissa Nikkis oli todella reipas, hän halusi laukata edelleen, eikä meinannut rauhoittua ravaamaan. Lopulta saatiin alle rennompi ravi ja ponikin malttoi hiukan pidentää ja venyttää itseään hurjan työrupeaman jälkeen. Käyntiin ja käveltiin.
Onhan se nyt vaan kiva. Fiilistelyponi, sopivan kokoinen uljas ratsu. Hih. Ihana pieni Nikkis ja menikin ihan superhyvin. Mua vaan ilahduttaa se, että aina loppukäynneissä se poni kävelee niin reippaasti ja aktiivisesti, oikeasti käyttääkin itseään. Sen ainaisen matelun sijaan.
Poni vain talliin ja nopea harjaus, jonka jälkeen itse kotiin.
Ja huomenna uusiksi, jees!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti