Olin eilen muuttamassa puoleen yöhön asti, joten olin hitusen poikki ja päädyinkin menemään turbomummon kanssa ilman satulaa. Pitkästä aikaa tätäkin huvia, enkä kyllä jaksanutkaan mitään aivotoimintaa vaativaa siellä selässä tehdä.
Kentälle mentiin ja selkäänkin pääsin (jakkaralla, heh). Alkukäynneissä mentiin ihan vain rauhassa. Tämä oli oikeastaan todella kivaa, mentiin vain rauhassa vanhan akan kanssa, hömpsöteltiin ilman satulaa, eikä stressailtu mistään. Käveltiin vain rauhassa, pikkuisen liikettä eteenpäin, mutta se riitti oikein hyvin. Muutama voltti ja hiukan asetusta, muuten sitten käveltiin ja tsiikailtiin maisemia. Me raadettiin pikkuponin kanssa niin kovin viime viikolla, että nyt sopii pitää hiukan lomaakin.
Ravissa istuin vain alhaalla (koska en olisi edes satulan kanssa jaksanut keventää, varsinkaan kun ponin ravi on niin pikkuista) ja tepsuteltiin pientä ravia eteenpäin. Tehtiin keveitä raviväistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Oikeaa pohjetta poni väisti muuten ihan todella hyvin, asiasta ei oikeastaan tarvinnut edes keskustella, kun Nikkis vain suoritti fiksuna ja tärkeänä. Vasen pohje oli hankalampi ja siinä heppa pääsi hiukan kaatumaan ja välillä lösähtämään käyntiinkin asti. Muutaman kerran jouduttiin keskustelemaan suunnasta ja liikkumista, mutta kokonaisuus meni vallan hyvin.
Muu aika sitten ravailtiin rauhaisaa ravia, välillä vähän enemmän edeten ja muutama ympyräkin tehtiin. Minä istuin ja pysyin kyydissä, joten eiköhän se ihan standardien mukaan mennyt.
Seuraavaksi sitten laukattiin. Salaiset toiveeni toteutuivat ja laukattiin vain pitkälle sivulle nostaen ja vapaaehtoista pääty-ympyrää tehden. Käytännössä siis Nikkiksen kanssa nostimme päädystä ja laukkasimme vapaamuotoisesti puolet kentästä, jonka jälkeen käyntiin ja jatkettiin. Ei mitään vaatimustasoa, kunhan nyt akka pysyy ferrarin kyydissä ja päästään hiukan laukkaamaan.
Nikkis toteuttikin tämän aika hienosti. Laukka nousi tosi kivasti, hän oli jopa varsin innostunut ja menossa. Alkuun jouduttiin tahkoamaan kun mummo olisi vain kääntynyt kaverein perään ja kiukutellut, mutta kun asia saatiin ponin päähän, totteli se oikein kiltisti.
Laukkaa otettiin vain hiukan oikaistulla reitillä molempiin suuntiin. Minä istuin siellä kyydissä tosi hyvin, enemmän ongelmia oli siirtymissä käyntiin, sillä siinä vaiheessa poni kaahaili ravia ja minä hytkyin puolelta toiselle. Istuin kuitenkin selässä, saatiin useampi laukka nostettua ja meillä tuntui olevan kivaa. Helppoa ja yksinkertaista, sellaista Nikkis-poni hömpöttelyä. Mun omassa istunnassa oli vain se vika että jalat jännittyivät kylkiin kiinni, mutta ehkä se johtui pienestä ponista ja satulattomuudesta.
Laukan jälkeen jäätiin kävelemään ja mä tulinkin alas selästä ponia taluttelemaan. Tai no, taluttelemaan. Puolet ajasta tsillailtiin keskellä ja puolet istuttiin tuolilla. Olin hiukan väsynyt.
Mutta poni oli kiva. Ja söpö. Ja olen mennyt sillä kolmesti peräkkäin, on se jotenkin hassua. Mutta Nikkis on ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti