Käveltiin Elviksen kanssa Nikkiksen perässä ja täytyy sanoa että oli kyllä oikein mukavaa. Ei jännittänyt ja siis Elviksen kanssa olen tainnut olla maastossa viimeksi kuutisen vuotta sitten. Edelliseen kertaan verrattuna tämä oli harvinaisen leppoisaa ja mukavaa, poni ei jännittänyt yhtään, ratsastaja ei jännittänyt ja homma oli suoranaisen rentoa ja miellyttävää. Ravailtiin pätkä metsässä ja tiellä, jolloin Pulla läväytteli sellaista reipahkoa ravia, joka kuitenkin oli aika laiskanpulskeaa ja kevyttä. Hyvin meni siis matka, on sitä vaan heti paljon turvallisempi olo kun maastoilee varmojen ponien kanssa.
Maaston jälkeen palattiin kentälle ja ravailtiin. Suunta oli vapaa, joten vaihtelin suuntaa aina kun huvitti, etsin Elviksestä vähän reippaampaa ravia, keventelin, hetken istuin alhaalla ja vain fiilistelin. Pullanen menikin tosi kivasti, mitä nyt hiukan kyseenalaisti onko pakko kääntyä, kun maastossakin sai mennä toisten perässä ja silleen. Samoin Nikkis hiukan hirvitti, mutta voiko ponia edes syyttää - jos vanha ja vihainen akka tulee korvat luimussa kohti, niin kyllä siinä urheammallakin housun puntit tutisee.
Käveltiin loppukäynnit ja sitten alas selästä ja takaisin kotiin. Kesää odottamaan ja meditoimaan. Siellä näkyy sataneen koko päivän, joten ehkä tästä vielä noustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti