Koko tunti pyörittiin isolla ympyrällä. Ensin käveltiin, etsittiin reitti. Mua jotenkin vähän jännitti siellä Pomon selässä, en edes tiedä miksi. Ihan kuin olisin ollut ihan irti ja kaukana ponista. Hyvin kuitenkin selvittiin, poni tarpoi reippahasti eteenpäin, kääntyi nätisti. Ei pysähtynyt kyllä vahingossakaan, mutta kaikki muu toimi kyllä. Ja minä koitin olla jännittämättä ja istua hyvin. Aka hyvin onnistuinkin.
Sen jälkeen asetuksia sisään ja kun ne sujuivat, tehtiin vasta-asetuksia. Tämäkin meni hyvin. Pomo oli jäykkäniska, eikä ollut antaa periksi millään, mutta kun lopulta hiffattiin että voitaisiin tehdä hyvässä yhteisymmärryksessäkin, niin sehän sujuikin nätisti. Pomo myötäsi, asettui, minua ei jännittänyt, homma tuntui aika sutjakkaalta. Vasta-asetuksetkin löytyivät, mitä nyt poni hyödynsi niitä tuijottelemalla ulos aina välillä. Se ei kuitenkaan tainnut olla tarkoituksena, mutta yritys oli hyvä. Ja kyllä se sitten asettuikin, ilman selvää kyyläilyä ja huomion herpaantumista asiaan x.
Lähdettiin harjoitusraviin, ihan vain ympyrää ravissa. Ja yllätysyllätys - sehän ei toiminut pätkääkään. Hoh hoijaa, alkaa taas epäilyttää osasinko Pompelilla koskaan muka ratsastaakaan. Nyt ongelmana oli ihan se että a) Pomo oli reipas, tooosi reipas ja b) minä olin kankea ja kauhuissani. En saanut mitään hallintaa, joten jännitin vain, Pomo taas kaahasi kuin hullu ja sitten keikuin siellä etukenossa ja ihmettelin maailmanmenoa. Juostiin Jackien perässä, laukkailtiin molemmat epätoivoisina. Yritin siirtää käyntiin, ei onnistu. Yritin ravata, ei onnistu. Pätkittäin sain kerättyä itseni, istuin suorana, ryhdikkäänä ja Pomo ravasi hyvin. Sitten tuli jonkun peppu vastaan, poni ei kääntynyt, mulle iski vähän paniikki ja taas kaahattiin. Yritin kyllä varsin tosissani, mutta onhan se aika epätoivoista, että taaskaan ei muka onnistu. Ja taas jännittää, ihan tajutonta.
Oikeastaan ongelma tuntui olevan se, että en aina kykene tekemään niin kuin on tarkoitus. Siis nyt en millään pystynyt menemään harjoitusravia. Pompin liikaa, olisin halunnut keventää, ottaa rauhassa, ilman kaikkien takapuolia siinä edessä. En kuitenkaan saanut, joten lopputuloksena oli taas tämä. Vähän sama kuin en osaa mitenkään tehdä ravi-käyntisiirtymiä suoraan alkukäyntien jälkeen, vaan tarvitsisin ensin verkkaravit, sitten vasta niitä siirtymiä. Probleema onkin siis se, että pitäisi pystyä tekemään sillä ei niin ideaalilla tavalla itselle. Ja ottaa päähän etten taaskaan pystynyt. Jos ei olisi ollut mitään ongelmia, niin mikäs siinä. Mutta kun on ongelmia, niin tykkäisin ratkaista ne siten, kuin se helpoimmalta tuntuu. Koska ne ovat ongelmia. Mulla ei oikein toimi niiden hevosten lähdöissä se, että teen käynti-ravisiirtymiä. Tuntuu että jokainen ravisiirtymä vain jännittää koko tilannetta entisestään. Voi olla ettei omatkaan toimintatapani auttaisi, mutta jotenkin on tosi vaikea tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä tosi huonolta.
No joo, Pomo vähän ryykäsi, mun piti vaan istua ja tehdä niitä hemmetin siirtymiä. Jännityin siinä vain enemmän, homma ei toiminut alkuunkaan. Välillä puhalsin homman poikki ja kävelin hetken, sitten uusin voimin raviin. Ihan taistelua se oli silti koko ajan ja kaikki oli vaikeaa. Tooosi vaikeaa. En vain pystynyt, en osannut, en mitään.
Kunnes sitten lopuksi kevenneltiin. Sitten osasin kyllä, ei siinä sitten mitään vikaa ollut. Sain oltua rauhallisemmin kyydissä, uskalsin viimein vähän vaatia ponilta. Ajoittain se kaahasi, otettiin parit käyntipätkät siinä välissä. Suurimman osan ajasta poni kuitenkin eteni suhteellisen rentona, pärski vähän, kääntyi volteille ja oli toimiva. Enkä silti vaan pystynyt tekemään sitä harjoitusravissa. En todellakaan. En saanut istuttua, vaan puskin ainoastaan ponia eteen. En olisi välttämättä keventäenkään pystynyt, mutta enpä ainakaan olisi rytkynyt kuin sata kiloa vapaata perunaa.
Anyhow. Pitkään tässä menikin hyvin. Nyt alkaa taas menemään huonosti. En tiedä miksi, ehkä nyt lähinnä kun jännitin.
Ehkä voisin ratsastaa pelkällä Nikkis-ponilla. Ainakana sieltä ei tipu korkealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti