Rentoa taivuttelua

Tänään mulla olikin Pompeli, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Jack, Evita ja Nikkis. Pomokin jatkoi, joten vastuulleni jäi vain nyrpeän poniotuksen harjaaminen ja varustus.

Tänään meillä oli rauhaisa taivuttelupäivä, jossa keskityttiin rauhalliseen tekemiseen, ei tehty laukkaa, vaan taivuteltiin sekä käynnissä että ravissa. Alkukäynneissä jäätiin jokainen omalle puomille ja alettiin tehdä sen ympärillä volttia. Siinä sitten ratsastelin Pomoa hiukan aktiivisemmaksi, taivuttelin sitä parhaani mukaan ja koitin pitää ponin rentona ja tuntumalla. Kun se sujui molempiin suuntiin, alettiin tehdä kahdeksikkoa puomin yli. Tässä Pomo alkoi pehmetä selvästi, mutta oli se silti hiukan vino ja heikosti asettuva. Se oli kuitenkin koko ajan mukavampi ratsastaa ja se kääntyi ja taipui paremmin. Toki käynti pääsi hidastumaan näin pienellä reitillä, mutta sain takajalkoja hiukan innostettua mukaankin.

Kun tämäkin meni hienosti, jatkettiin uraa pitkin ja lähdettiin kevyt raviin. Tehtiin kiemurauraa kentän poikki puomien välistä, taivuteltiin ja aseteltiin. Toisella pitkällä sivulla sitten pyydettiin ravia eteen, jottei hevoset jäisi pohkeen taakse löllyttelemään. Hiukan tämä asettelu ja taivuttelu oli hankalaa, poni tuli liikaa lapa edellä kaatuen käännöksiin, se ei ihan suoristunut ja oli vähän sellainen. Sain sen välillä suoraksi ja oikeasti vähän taipumaankin, mutta sitten se taas katosi. Poni kuitenkin liikkui hyvin ja teki ihan hyvin - ei vaan tarpeeksi hyvin.
Lisäykset olivat mageita, kuten aina Pompelin kanssa. Ei sitä montaa kertaa tarvinnut pyytää, kun poni jo lähti lisäämään ihan kunnolla sitä ravia. Hiukan sitä sai aina pohkeella painaa jottei Pomo lopettaisi lisäystä kesken, mutta se riittikin innostamaan ukkelia kunnon liikkeeseen ja jatkamaan loppuun asti. Lopulta poni lähti jo niin hyvin eteen, että täti meinasi aina jäädä suorastaan jälkeen. Siellä kun on niin kovin hankala keventää kun poni oikeasti liikkuu ja lisää sitä raviaan.

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, muuten sama tehtävä, mutta pitkä sivu tultiin käynnissä ja kaarteissa sai pyöräyttää voltteja. Poni oli hiukan hidas, se tipahteli jopa käynnille, mutta jaksoi joten kuten tsempata ja pyöriä ympyröitä ja kaarteita. Pian jäätiin käyntiin, käveltiin hetki suuntaa vaihtaen ja jatkettiin samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan. Nyt poni liikkui taas paremmin ja päästiin helpommin pyörimään. Tämä meni ihan ok. Ei nyt ihmeellisen hyvin, kunhan reitillä pysyttiin, välillä suoristuttiin paremmin, välillä asetuttiin paremmin. Ihan ok, ei sen ihmeempää.

Seuraavaksi jäätiin keventelemään loppuraveja. Pomo olikin nyt todella hyvä, sain päästettyä ohjaa nätisti, poni pysyi silti tuntumalla, kääntyi ja oli oikeinkin rento ja fiksu. Ravia sai hiukan pyytää eteen ja koko ravit kulkivat nätisti ilman sen kummempaa draamaa. Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Poni sai jäädä töihin, minä kävin kuvaamassa ja sen jälkeen taas kotiin. Nyt alkaakin jälleen kerta viikkoon ratsastus. Kovin ikävää, mutta ainakin tämä kesä on ollut niin nousujohteinen, että toivottavasti moinen taito säilyy myös tämän kamalan talven ajan.

Vaikeudet ovat voitettavissa

Eilen mulla oli Vinski ja tunnilla meidän lisäksemme vain Pomo. Hain heppasen sisään, harjailin sen ja sitten lähdimme kentälle harjoittelemaan.

Alkukäynneissä paukuttelin taas Vinskin liikkeelle, jonka jälkeen oli helpompi jatkaa. Vinski nyt oli taas aika hidas ja vetelähkö, mutta kyllä se käveli ja reagoi ihan suhteellisen hyvin siihen jalkaan ja jaksoi kulkea. Jäätiin aika pian neliölle, jossa oli tarkoituksena kävellä ja kulmissa tehdä pientä takapään väistätystä ulospäin. Tämä oli jotenkin nyt ihan naurettavan hankalaa. Tuntui ettei oikein mitään tapahdu, välillä Vinski ehkä hiukan väisti takaosaa ulos, mutta suurimmaksi osaksi se vain kääntyi ja löllytteli menemään. Yritin kyllä kaikkea, koitin pitää toisen pohkeen tukena, napauttaa nopeasti sisäpohkeella, pitää ohjalla parempaa tukea, mutta ei vaan ei. Jotenkin tästä ei nyt tullut mitään ja Vinskikin vain lösähteli lisää. Pidin välillä taukoja väistätysyrityksistä ja ratsastin vain eteenpäin.

Seuraavaksi siirryttiin raviin ja sehän meni samoin kuin on nyt aiemminkin mennyt. Vinski kaatui molempiin suuntiin vuoronperään, eikä kulkenut suorana tai lähtenyt raviin. Paukuttelin hepan sitten raviin, jolloin se valui aitaa päin ja ravasikin väärässä päässä kenttää. Annoin nyt kuitenkin olla ja keskityin vain siihen, että saisin ravin pohkeen eteen ja takajalat aktiivisiksi. Pari kierrosta jouduin vääntämään siellä ilman hallintalaitteita, sitten löytyi tahti ja ulko-ohja ja pääsin takaisin neliölle kuten kuvioon kuuluikin. Vinski olikin sitten oikein fiksu ja kiva ratsastaa, reipastuessaan se keveni ohjalle, kääntyi kivasti ja oli oikein mukava.

Tehtiin tässä neliöllä pientä ravin hidastusta toisilla sivuilla ja toisilla sitten pyydettiin ravia eteen. Hidastuksissa Vinski oli aika pro, mitä nyt se meinasi aina tipahtaa käynnille asti. Kun sain pidettyä ravin yllä, niin sieltä tuli todella pientä ja hidasta ravia.
Pidennyksetkin sujuivat kivasti. Ekalla kerralla Vinski oikein lähti ja pidensikin, muilla kerroilla lisäiltiin tahtia sitten hiukan maltillisemmin. Tämä tosin riitti ainakin minulle nyt, sillä neliön sivu oli vähän turhan lyhyt pätkä vaatia mitään kunnon lisäystä noin hitaasta eläimestä.

Lopuksi sitten laukattiin vuorotellen. Tämä meni oikein hyvin, laukka nousi, tipahti vain kerran raville. Vinski laukkasi ihan kivasti - hitaasti ja vetelästi, mutta sain sitä aktiivisemmaksi ja laukkaa pyörimään paremmin kun pari kertaa näpäyttelin moottoria käyntiin. Sain molempiin suuntiin käännettyä muutamat ympyrät ja muuten sitten keskityin lähinnä etenemiseen ja laukassa istumiseen. Näin isolla hevosella mulla vaan jalustimet heiluvat kuin syöpäläiset, mutta työskennellään sen asian kanssa.

Lopuksi käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Vinski oli hiukan hassu siellä, se mulkoili vähän kaikkea siinä alkumatkasta - milloin hevosia, milloin ojanpohjia. Se kävi syömässäkin pari kertaa ja lopulta kiemurteli pitkin tietä kuin puskakemisti. Kun päästiin hevosten ohi, alkoi Vinskikin kävellä kuin normaali hevonen. Käppäiltiin pieni matka ihan rauhaisaa käyntiä, käännyttiin takaisin ja tallusteltiin tallille.

Oikein hyvä tunti. Se nyt on okei että meillä tulee tuollainen epäonnistumisen hetki kesken kaiken (raviin lähtiessä) sillä nyt saan sen ainakin korjattua. Aiemmin en saanut ja se epäonnistuminen jäi päälle koko tunniksi. Tämä on siis positiivista ja nyt vain työskennellään sen kanssa, että saisin Vinskin aloittamaan ravin normaalisti, tuon kiemurtelun ja taistelun sijaan.

Ulko-ohja todella auttaa käännöksissä

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Simo ja Pomo. Elvis oli edeltävällä tunnilla, joten sain vain istuskella ja odotella ja lopulta hypätä lämmitellyn ponin kyytiin.

Alkukäynneissä poni oli vetelä kuin mikä. Ongelmana vain on se, että kun pyydän niin joko poni ei reagoi tarpeeksi, tai sitten se reagoi vähän liikaa ja jännittyy samalla. Siksipä mentiin hiukan ponin ehdoilla ja astetta rauhallisemmin, sillä en halunnut Elviksen jännittyvänkään. Pyysin sitä reilusti eteen ja odotin reaktiota, kun poni reagoi pohkeeseen ja reipastui edes hiukan, annoin olla ja menimme sitä astetta reippaaampaa käyntiä. Toki sen olisi pitänyt liikkua enemmän ja takajalat olivat kuin kuolleella, mutta en nyt halunnut jännittää ponia, kun en ole sillä kovinkaan paljon taas mennyt.

Lähdettiin tekemään loivia kolmikaarisia molemmilla pitkillä sivuilla. Elvis oli ihan jees, suoritettiin tehtävää aika fiksusti. Mitä nyt pikkuinen possu välillä otti ja kaatui ihan älyttömästi sisälle, eikä sen takia mennyt välillä kulmaan. Ja se ei oikein kuunnellut vasenta pohjetta, vaan kaatui läpi vaan. Saatiin kuitenkin hiukan fiksailtua näitä ongelmia, joten kyllä tuo homma ihan sujui kuitenkin.

Ravissa jatkettiin loivia kaaria ja sen lisäksi tehtiin toisella lyhyellä sivulla ympyrä ulospäin. Ravissa Elvis oli edelleen vähän hidas, mutta tuntui jännittyvän sen verran helposti, että taas ratsastin eteenpäin vain rauhallisesti ja kevyesti. Vähän jouduin tahkomaan sen vasemman pohkeen kanssa jottei poni kaatuisi, vaan asettuisi rehellisesti.
Siitä istuttiin alas harjoitusraviin, tehtiin kaarilla pohkeenväistöt keskelle ja takaisin ja ympyrälle nostettiin laukka. Aloitettiin vasemmalla laukalla.

Raviväistöt olivat ihan jees. Siis se väisti kyllä - laiskasti taas, mutta väistipä kuitenkin. Minäkin olin suunnilleen rentona, eikä käsikään jännittynyt niin pahasti. Ravissa poni eteni kuin hidas etana, mutta mentiin nyt sillä kun se tuntui vain jännittyvän vastineena mun reipastusyrityksille. Ja kun halusin tiettyä hitautta, jotta saataisiin väistöjä tehtyä, heh. Ne ei onnistu jos poni hiihtää alta.

Laukka olikin oikeasti tosi kivaa. Laukka nousi hyvin ja sain istuttua noston läpi tosi mukavasti. Elvis laukkasi hallinnassa ja kun pyysin vauhtia, sitä löytyi ja poni tuntui oikein iloiselta näin laukkaillessa. Ja se hei kääntyi, kun muistin pitää sen ulko-ohjan kädessä! Tuli siellä muutama pieni romahdus, niistä tosin syytän sitä että Elvis ei keskittynyt asiaan, vaan katseli missä muut menevät ja romahti sen takia reitiltä. Mutta muuten, saatiin tehtyä parikin ympyrää putkeen, minä istuin hyvin, Elvis eteni ja homma meni aika nätisti. Olin ihan tyytyväinen, fiksu poni.

Käveltiin hetki ja jatkettiin tehtävää toisinpäin, tällä kertaa vaan tehtiin väistöt käynnissä. Nyt väistöt olivat ihan jäätävää kaatumista, poni vain meni lapa edellä, enkä meinannut saada sitä suoraksi ja odottamaan. Välillä tuli hyviä askelia, välillä ei todellakaan.
Laukka oli taas ihan jees, olin tyytyväinen. Pari katoamista kun poni häiriintyi, mutta laukkasi hyvin, kääntyi kyllä ja homma pysyi hallinnassa, vaikka laukkojen jälkeen Pullasta löytyikin hiukan enemmän vauhtia.

Lopuksi kevenneltiin hiukan loppuraveja. Pysyttelin Elviksen kanssa ehkä puolikkaalla reitillä, jotta saisin ponin paremmin rentoutumaan. Se toimikin todella hyvin, poni venyi eteenalas, ei jännittynyt ja ravasi kiltisti. Ainoastaan tässä huomasi että Elvis oli ihan tyhjä vasemmalta ohjalta, eikä se oikein kääntynyt oikeassa kierroksessa, kun ulko-ohja löi tyhjää.
Käveltiin loppukäynnit, sitten poni takaisin talliin ja loppuharjailut.

Oikein hyviä pomppuja

Tänään oli vuorossa tuttu ja turvallinen Pomo, kun tunnilla olivat mukana myös Nikkis ja Vinski, Pomo jälleen vain mun kanssani. Vesisadekin jatkui varsin tuttuun tapaan, mutta onneksi se pysyi vain kevyenä tihkuna meidän tuntimme ajan.

Alkukäynnit sujuivat leppoisasti tuttuun tapaan ponia herätellessä liikkeelle. Asettaminen on edelleen todella hankalaa ja nyt se jäi taas hiukan enemmän taka-alalle kaiken muun ohella. Kai se sieltä löytyy kun saisin jonkun ahaa-elämyksen siihenkin.
Kevyt ravissa tehtiin ravipuomeja, kaksi lyhyellä sivulla ja kolme pitkällä sivulla. Välit olivat varsin pitkiä, joten piti päästä hyvässä temmossa jottei homma kuolisi kesken kaiken. Tässä oli alkuun vähän ongelmaa, sillä vaikka omalla tavallaan poni tuntui ihan suhteellisesti liikkuvan, niin se vähän läsähti ennen puomeja ja sen lisäksi se ei ollut ihan niin hyvin pohkeen edessä kuin viime aikoina on ollut. Saatiin asiaa fiksattua kuitenkin aika hyvin ja tuntui että poni ravasi paremmin ja päästiin puomien yli ilman sellaista jämähtelyä ennen puomeja.

Poni oli muutenkin ihan hyvä. Ehkä kokonaisuus ei ollut ihan niin loistelias, se oli vähän epätasainen, Pomon pää oli koko ajan vähän vinossa vaikka koitin suoristella sitä. Ja jotenkin, ei ihan niin hyvä ja ihmeellinen. Liikkui, kääntyi ja teki kaiken, mutta vähän olisi voinut ehkä liikkuä rennommin ja pyöreämmin, jotta se ravi olisi tuntunut tasaisemmalta ja paremmalta?

Laukka olikin sitten melkein enemmän pääosassa tehtävänsä kanssa. Pääty-ympyrälle tehtiin yksi ristikkokavaletti sinne lyhyen sivun puolelle ja tarkoituksena oli saada laukka pyörimään ympyrällä. Ei saanut puristaa ja painaa pohkeella, ennemmin käyttää raippaa ja ääniapua ja istua hyvin, jotta laukan saisi pyörimään ja etenemään. Sen että kulkiko laukka hyvin, näki sitten konkreettisesti hypyn laadusta - heikko pupuloikka neliön muotoisella reitillä = huono laukka.

Vähän jännitti, lähinnä se ympyrällä pysyminen kun mokoma ei ole onnistunut nyt viime aikoina yhtään. Päätin kuitenkin että yritän nyt sitä samaa kuin eilen Vinskin kanssa ja otan sen ulko-ohjan käteen. Siirrän kyynerpäätä taakse ja kyllä se siitä. Aloitin vasempaan kierrokseen ja heti kun sain laukan ylös, niin ponihan katosi reitiltä ja jouduttiin kiertämään koko kenttä. Siitä suunnattiin pikku ristikolle, hypättiin yli kuin vanhat pupujussit, ratsastajan heiluessa epämääräisesti selässä. Mutta sen jälkeen sain sen ulkokäden kerättyä ja poni oikeasti jopa kääntyi. Enää ei ollut mitään ongelmaa ympyrällä pysymisessä, vaan kerta toisensa jälkeen sain ongelmitta käännyttyä ja pysyttyä reitillä. Jes!!
Istuin ihan suhteellisen hyvin siellä laukan kyydissä ja kääntymisongelman ratkettua keskityin vain ratsastamaan reittiä ja pyytämään ponia eteen. Laukka saatiin pyörimään tosi kivasti ja sieltä tuli useampikin hyppy peräkkäin, jotka olivat pehmeitä ja hyviä ja joissa ratsastajakin pysyi ongelmitta mukana. Vain kerran lentelin kunnolla kaulalle kun hyppy olikin oletettua isompi, mutta paljon enemmän pysyttiin reitillä, ylitettiin estettä ja pysyttiin mukana. Aivan loistavaa.

Käveltiin hetki ja sitten toiseen suuntaan. Sama juttu kävi tässäkin ja ekalla kerralla Pomo livahti ulos ympyrältä. Kun taas keräsin itseni, niin kas kummaa - ponikin kääntyi. Heh, onpahan sekin kovin helppoa kun sen oivaltaa taas vaihteeksi. Tähän suuntaan oli sama juttu, sain ponin laukkaamaan aika kivasti ja este ylittyi kuin paremmiltakin esteratsuilta. Tähän suuntaan reitti oli kyllä aina tosi heikko, hypättiin ristikko todella sivusta ja vielä vinossa sinne väärään suuntaan, ulos ympyrältä. Pysyttiin silti reitillä ja tuli hyviä hyppyjä, joten kai se ihan okei oli. En mä niin paljon hyppää kuitenkaan.

Lopuksi ravailtiin hetki pidemmin ohjin ja käveltiin loppukäynnit. Pomo-poni pääsi tarhailemaan rouvansa kanssa ja minä lähdin sadetta pakoon.
Lontoossa oli paremmat ilmat kuin Suomessa näiden parin päivänä aikana on ollut. Just sayin´

Tuolia ei tarvitse pelätä

Eilen mulla oli Vinski jälleen pienen tauon jälkeen. Tunnilla mukana vain Artsi ja Vinski vain mun kanssani. Laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin kentälle pienen sateen saattelemana.

Alkukäynneissä ratsastin Vinskiä reippaammaksi eteen ja vääntelin muutamia voltteja. Heppa oli ihan kiva ja toimi kiltisti, hieman löysä nyt toki tuohon tuttuun tapaansa. Kyllä se kuitenkin liikkeelle lähti ja käveli oikein reippaasti eteenkin.
Jäätiin siinä ympyrälle, jossa tarkoituksena oli tehdä voltti ympyrän molemmilla avoimilla sivuilla ja voltilta sitten jatkaa avotaivutuksessa pienen matkaa ympyrän kaarta pitkin. Tätä ollaan aiemminkin tehty, voltilla valmistellaan asetus ja pohkeella taivutetaan. Tämä meni todella hyvin, Vinski nyt on niin kone näissä muutenkin. Kun sitä sai vielä kannuksella kutitettua oikeasta kohdasta, niin heppahan taipui ja teki oikein siistiä suoristusta molempiin suuntiin aivan ongelmitta. Ainoa ongelma alkuun oli se mun istunta, keskittyessäni vedän ihan ihme mutkalle ja jännityn. Sain kuitenkin korjattua ja istuttua jopa suht normaalisti loppua kohden. Marianne oli tyytyväinen ja pian vaihdettiinkin hieman tehtävää ja tehtiin voltin jälkeen hieman sulkutaivutusta ympyrän kaarella.

Tämä oli alkuun selvästi vaikeampaa, en tiennyt miten teen suluntapaista, kun neuvottiin olin ihan hukassa kun jokaisella raajalla piti tehdä jotain ja sen takia ensimmäinen yritys oli ihan vaan sitä, kun ratsastaja koitti rusettisolmussa painaa jollain pohkeella ja tehdä ohjalla jotain. Kun sitten oikein mietin, että asetus sisään, älä kisko sisäohjalla, ulko-ohja, sisäpohje tukee ja ulkopohje tuuppaa takapäätä sisään, niin johan lähti! Vinski teki niin hienosti näitäkin, olin suoranaisen hämmentynyt, sillä en ollenkaan uskonut onnistuvani. Vinski teki kuin olisi ikänsä tehnyt pelkkiä taivutuksia ja ainoa asia mitä hiukan korjailtiin oli se sisäohja, jolla kiskoin pikkaisen liikaa kun keskityin asetukseen liian paljon.
Lopuksi vielä tehtiin näitä taivutuksia hiukan vuoronperään, ilman avustavaa volttia. Edelleen, ei ongelmia. Tein ihan rauhassa, ajattelin tarkkaan ja johan heppa teki ilman mutinoita avoja ja sulkuja kuten vanhan konkarin kuuluukin.

Seuraavaksi lähdettiin raviin ympyrälle ja tunnin ainoat vaikeudet alkoivatkin. Ensin en saanut Vinskiä raviin, sillä se vain tarjosi vuoronperään takapäätä ja etupäätä sisälle. Lopulta kun sain hepan raviin niin naks, se jumahti uralle, eikä kääntynyt mihinkään. Marianne huuteli että ota ulko-ohja käteen ja oikeasti, tähän asti olen ainoastaan ollut sitä mieltä että hei - se on jo kädessä. Kyllä se nytkin tuntui siltä, että onhan mulla ulko-ohja kädessä. Kyllä se heppa siellä tuntuu, eikä se heilu tyhjää. Kuinka voin ottaa ohjan käteen, jos se jo on siellä?
Mietin kuitenkin asiaa hetken ja honasin että niin, ei kai se ole kädessä jos heppa ei kerran käänny. Funtsittuani asiaa vielä hetken päätin vain kylmänviileästi viedä kyynerpäätä taaemmas ja hieman ottaa ohjaa paremmin käteen. Uusi naks ja Vinski kääntyi. Koko lopputunnin, ei mitään ongelmaa. Se myös tuntui vihdoin oikeasti olevan ulko-ohjalla. Ei sitä vain aiemmin tiennyt paremmasta. Ihan käsittämättömiä nämä älynväläykset joita olen saanut kesän aikana. Tuntuu että nyt menee hyvin ja koko ajan vain tulee uusia ahaa-elämyksiä. Ja näinkin pieni asia; kun Marianne sanoo "ota ulko-ohja käteen", niin ehkä se kannattaa ottaa käteen. Vaikka se tuntuisi jo olevan. Ei se sitten ole jos noin käsketään.

Ravissa tehtiin taas volttia ja siitä pientä avotaivusta keveysti kevennellen. Tämäkin sujui aika mutkitta, löydettiin niin hyvin tämä yhteinen sävel hepan kanssa. Vinskikin lyheni ja kokosi hiukan itseään, kulki pyöreämpänä, sellaisena kuin tuon ikäiseltä ratsastuskouluponilta voi odottaa.
Vähän se tosin hidastui liikaa kaiken kokoamisen seurauksena, joten seuraavaksi otettiin ravia kunnolla eteen ympyrällä. Enkä varmaan ole ennen mennyt niin hyvää ja etenevää ravia Vinskin kanssa. Että joo. Meni hiton hienosti.
Lopuksi istuttiin vielä harjoitusraviin ja tehtiin hiukan niitä sulkujakin. Tämä oli alkuun hankalampaa, koska kaikki ne liikkuvat osaset. Kun sain kuitenkin tehdä avustavan voltin ja oikeasti suunnitella, niin kyllä se onnistui. Mariannen mukaan jopa paremmin kuin käynnissä. Oltiin aika hyviä.

Käveltiin hetki ja otettiin lopuksi pienet kiitoslaukat.

Laukassa vain painelin pari kierrosta kenttää ympäri, Vinski sai ottaa rennosti, kunhan nyt eteni hiukan. Ei siitä mitään ongelmia, Marianne kehui että poni oli nyt auennut hyvin ja näytti tosi hyvältä. Kun lopetettiin laukat, niin laukattiin kauniisti liian läheltä tuolia, mun jalkani osui siihen ja tuoli kaatui räsähtäen. Vinski vain jatkoi tyytyväisenä matkaa siitä mitään välittämättä. On se aika fiksu.

Lopuksi käveltiin ja alas selästä. Vinski pääsi rauhassa karsinaan kaiken uurastuksen jälkeen ja minä takaisin kotiin.

Astetta herkempää menoa

Eilen mulla oli suureksi yllätykseksi Elvis, tunnilla myös Artsi, Jack, Vinski, Evita ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Pullaponi pitkästä pitkästä aikaa, joten oikein mukavaa vaihtelua. Eikähän tarvitse ihan niin massavien kavereiden kanssa mennä tällä kertaa.
Elvistä oli kiva harjata ja laittaa kuntoon, se on niin kiltti ja pieni, heh. Tepsuteltiin kentälle ja kiipesin kyytiin.

Uusia kuvia, kiitokset Hennalle

Myönnettäköön että alkuun tunsin olevani hieman hukassa. Poni tuntui pieneltä, säikyltä ja kovin hentoiselta. Kun sain oltua rauhassa ja todettua että edes Elvis-poni ei räjähdä jokaisena mahdollisena hetkenä, helpottui homma huomattavasti. Uskalsin ratsastaa käyntiä hiukan eteen, mutta vähän heikoksi se jäi. Tai siis, sain ponin eteen, kyllä. Mutta se käynti olisi voinut olla kyllä isompaa ja etenevämpääkin. En kuitenkaan saanut sitä irti, sillä en uskaltanut potkia ponia enempää, tuntui että jo nyt menin vähän sillä rajalla, jonka jälkeen se olisi voinut jännittyä ja lähteä hiihtämään, mitä nyt ei kaivattu kuitenkaan. Siispä tyydyimme kivasti etenevään käyntiin ja rauhallisiin voltteihin.
Elvis oli ihan mukava ratsastaa, onhan se nyt kiva kun poni on herkkä ja kevyt, ainakin Pomoon verrattuna. Oli se silti vähän possu ja koitti kaatua ties minne ja ratsastajakin saattoi hiukan olla vinossa ajoittain. Elvis oli myös täysin tyhjä vasemmalta ohjalta, enkä sitten tuttuun tapaan saanut sitä korjattua. Vaikka kuinka yritin, niin lopputulos oli vain se puolityhjä poni, joka ajoittain kaatui sen tyhjyyden takia.

Jäätiin ympyröille, me ponien kanssa ja tehtiin siinä pysähdyksiä. Todella hyviä pysähdyksiä tuli, osa oli hitaita ja löysiä, mutta saatiin myös herkkiä ja nopeita pysähdyksiä. Siitä siirryttiin kevyt raviin, jossa tehtiin ympyrän toinen puoli reippaammassa ravissa ja toinen puoli lyhyemmässä. Lyhentely sujui superhyvin, poni kuunteli ja sipsutteli pienen pientä ravia oikein keskittyneenä. Vauhdin lisääminen oli hankalampi alkuun, sillä pelkäsin että saan ponin vain jännittymään. Aloittelin rauhallisesti, mutta lopulta uskaltauduin hiukan tämäyttämäänkin jalalla, kunnes sain ponin selvästi etenemään. Ei se sillä tavalla lisännyt kuin joku Pomo, mutta ainakin ravi lähti eteen, joten jätin sen siihen. Ei pusketa rajan yli nyt kun en ole ponilla edes mennyt.

Istuttiin vielä harjoitusraviin ja tehtiin samaa hommaa, tosin pidentelyt kevenneltiin. Tässä kohdassa poni lähti jo vähän heikommin eteenpäin ja tuntui jännittyvän liikaa kun pyysin. Tehtiin muutamat kevyt kierrokset ja loppuun vielä vaadin sitä eteenpäin. Oikein hyvä lopputulos siis.
Sen jälkeen tehtiin vielä laukkaa puoliympyrää ja toinen puoli harjoitusravissa. Harjoitusravi meni tosi kivasti, istuin alhaalla ja Elvis ravaili nätisti ja alta juoksematta.

Laukka sen sijaan. No, aloitettiin oikeaan kierrokseen ja meidän piti laukata se sivu, joka johti toisen ympyrälle. Mua jännitti tämä, koska olin noin sata prosenttisen varma ettei Elvis tule kääntymään. Se oli täysin tyhjä ulkoa ja laukassa kääntäminen muutenkin on vaikeampaa. Kääntäminen oli tosiaan erittäin hankalaa ja lähes mahdotonta, mutta eipä se laukkakaan mihinkään jatkunut, koska jännitin tuota kääntämistä niin paljon. Nostin varmaan kolmisen laukkaa halutusta pisteestä, poni laukkasi askeleen tai kaksi ja sitten väännettiin kääntymisen kanssa ravissa. Koska tuosta pisteestä homma ei sujunut, päädyin nostamaan laukan pariin otteeseen ympyrän toiselle puoliskolle, joka toimikin hyvin, laukka nousi ja pyörikin mukavasti.

Kun suunta vaihtui, helpottui hommakin ja päästiin oikeasti laukkaamaan. Laukannostot olivat suurimmaksi osaksi tosi hyviä ja kivoja. Sain myös istuttua todella hyvin alhaalla sen alun pomppimisen ja huojumisen jälkeen. Siirtymät sain istuttua aika kivasti ja Elvis oli varsin fiksu ja meni nätsiti. Hitaasti tosin, laukka oli ainoa jossa se intoutui hiukan liikkumaan.
Loppuun sitten käveltiin ja siitä keskelle ja alas selästä.

Heh, vein ponin ensin tarhaan, mutta Marianne sitten huuteli että pistäisin Elviksen siihen ruohotarhaan. Kun sitten pyysin Elvistä pois tarhasta, se vain tönötti siellä ja katsoi mua kuin jotain kylähullua. Kun lopulta sain ponin vakuuteltua ulos tarhasta ja siirrettyä ruohotarhaan, syttyi uusi kiilto ponin silmiin, kun se ravaili tarhaan ja jäi syömään superonnellisena. Pienistä asioista on pienen Pullan onni kiinni :)

En väistä, en vaan

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla lisäksi Artsi ja Elvis, Pomo vain mun kanssani. Ihan mukavaa, pääsin kokeilemaan kuinka poni menee kaiken tauon jälkeen. Iloinen poni se ainakin tuntui olevan ja päästiin reippain askelin kentälle ja selkään.

Olihan se alkuun löysä, mutta hetken kun paukutti menemään, niin kyllä poni käveli myös ratsastaja kyydissä. Tehtiin ympyrää ja volttia ja nyt oikeasti painin sen asetuksen kanssa. Yllättäen sain ponin jopa asettumaan, vaikka se ihan hiton hankalaa tuntuikin vaan olevan. Tyhjä se oli silti, vaikka pää kääntyikin. Oikea ohja löi tyhjää ja vasempaan kierrokseen kääntäminen oli ajoittain liiankin hankalaa. Homma kuitenkin ihan sujui ja poni tuntui kivalta, noin niin kuin suurimmaksi osaksi.

Kevyt ravissa tehtiin loivaa kolmikaarista kiemuraa, pääty-ympyröitä ja toisella pitkällä sivulla ravia kunnolla eteen. Pomo hiukan vaihteli, se välillä katosi ulko-ohjalta eikä kääntynyt, mutta suurimmaksi osaksi meni ihan mallikkaasti nuo käännökset. Ravikin löytyi ja muutaman hehkutuskierroksen jälkeen alkoi se ravikin pidentyä sillä pitkällä sivulla. Lopulta poni ihan innostui ja paineli menemään ilman sen suurempia kehoituksia. Ravi oli isoa ja hyvää ja fiilis oli katossa!
Käveltiin hetki ja jatkettiin harjoitusravitehtävällä. Se loiva kolmikaarinen piti tulla raviväistössä ja hetken kuluttua lisättiin vielä laukka toiselle pitkälle sivulle. Joo.. No, se oli vähän hankalampaa, se väistö siis. Sain välillä jotain sinne päin. Välillä en saanut mitään aikaan, poni vain mateli uraa pitkin nokka pystyssä. Ei se vaan oikein. En saanut hidastettua, istunta katosi ja homma oli ihan ihme veivaamista. Laukat nousivat sentään hyvin ja poni pyöritti laukkaa alusta asti tosi kivasti eteenpäin. Joten oikein hyvähän se oli. Vähän vaan hankalaa. Ne väistöt, kirotut väistöt.

Lopetettiin väistöveivailut ja otettiin hiukan laukkaa. Mä tosin aloitin tekemällä hiukan ravi-käyntisiirtymiä. Mulla katosi istunta harjoitusravissa ihan etupainoiseksi ja poni juoksi vähän alta, joten kokosin itseni, istuin alas ja tadaa - poni oli alla. Sen jälkeen pamautettiin parit pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Laukannostot ihan ok, hitaita ja kerran tuli väärä laukkakin. Laukka itsessään oli hyvää ja etenevää, mitä nyt tipahteli alas aina silloin kun ei pitänyt. Kokonaisuudessaan kuitenkin olin ihan tyytyväinen.
Loppuun vielä ravailtiin kevyttä ravia rennosti uraa pitkin pidemmällä ohjalla ja Pompeli venytti ainakin hiukan pidemmäksi itseään. Siitä käyntiin, keskelle ja ponia talliin lepäämään.

Valtamerilaiva karikolla

Tänään oli ratsastus pitkän tauon jälkeen ja pitkän tauon jälkeen pääsin myös Vinskin selkään. Melkoisen yllättävä valinta, en ole tosiaan nyt vähään aikaan mennyt sillä ja silloin viimeksi se menikin harvinaisen penkin alle. Tunnilla olivat myös Jack ja Simo, Vinski vain mun kanssani.
Vinski oli selvästikin vain lomaillut kaksi viikkoa, sen näki sen etäisen ruskeasta värityksestä ja loppumattomasta innosta jolla se laahusti kentälle. Vannon, että jopa etanat käyttivät ohituskaistaa meidät nähdessään.

Kun aloitettiin alkukäynnit, meinasin jo kuolla tylsyyteen. Siis hevonenhan käveli eteenpäin niin hitaasti, että olisin vetänyt omin jaloin kymmenen kierrosta siinä ajassa kun setäheppa käveli sen yhden kierroksen kenttää ympäri. Hetken annoin sen verrytellä, mutta sitten loppui huumorintaju ja ruoskien laitoin ponin liikkeelle ja etenemään. Käynnissä kävelinkin lähinnä vain suoraa uraa ja potkin ratsua liikkeelle. Se oli vaikeaa ja raskasta, Vinski jaksoi aina pätkän kerrallaan kävellä ja sitten se lösähti kuin vanha räkä. Huh hei, oli se kyllä jotain. Heppa tuntui isolta ja massavalta ja sen eteenpäin saaminen täydeltä mahdottomuudelta. Tehtiin hiukan kiemurauraa kentän poikki ja joka ikisessä kaarteessa Vinski lösähti kahta kauheammin. Nikkis alkoi tuntua ihan oikealta ferrarilta tähän menoon verrattuna.

Lopulta, pitkän ja vaativan työntämisen jälkeen, alkoi Vinski hiukan liikkua itsekin. Ei paljon ja lösähteli se silti, mutta ainakin joskus se jaksoi oikeasti liikkua, edetä ja kuunnella pohjetta. Hallelujah, ihan oikeasti.

Siirryttiin raviin ja kevenneltiin löysästi uraa pitkin. Toki tarkoituksena oli ravata reippaasti ja aktiivisesti, karistaa lomakilot pois, mutta siinä meni taas about kymmenen minuuttia ennen kuin lopulta Vinskin moottoria oli hehkuteltu tarpeeksi ja ratsu lähti oikeasti liikkumaan. Sen jälkeen se olikin ihan mukava ratsastaa, ravi eteni, valkea unelma liikkui kiltisti, kääntyi herkästi, eikä edes kauheasti painanut kädelle. Hidas ja laiska se oli silti, mutta ero siihen "kuolen seuraavalla askeleella"-moodiin oli niin selvä, etten voinut olla kuin tyytyväinen. Ainakin sain sen liikkumaan ja eteen - thats awesome.

Parit vikat kierrokset istuin ravia alas. Oikein mukavaa, mitä nyt ensin Vinskin mielestä harjoitusravi tarkoitti superhidasta ja hölköttelyravia. Kun saatiin heppa taas liikkeelle, oli meno vallan mukavaa ja tasaista. Sitten käveltiin ja lopuksi otettiin vähän laukkaa uraa pitkin vuorotellen.
Mulla oli tavoitteena vain laukata uraa pitkin, isoa, reipasta laukkaa, jotta poni saisi oikoa jäseniään lomapäivien jälkeen. Se olikin varsin hyvä idea, sillä se mitä Vinski ensin tarjosi laukkana, oli sellaista könkköä ja hidasta, joka olisi varmaan tippunut heti raville, jollei hullu akka olisi ruoskinut kaikkensa antanutta hevosta eteenpäin oikein kunnolla.

Laukat nousivat molempiin suuntiin ja hyvin ja pysyivätpä ylläkin. Minä istuin ihan kivasti, jalustinongelmia vain. Ja tosiaan, ainoastaan paukutin laukkaa eteen, jottei se tippuisi ja jotta Vinski lähtisi eteen. Kyllä se pari kierrosta vaati, ennen kuin laukka lähti edes pyörimään jonnekin. Sen jälkeen matkan teko oli sujuvaa ja mukavaa. Toiseen kierrokseen poni tuntui jo lähtevän paremmin eteen ja isommalla laukalla, mikä oli totta kai erittäin positiivista. Annoin sille vähän ohjaa ja kannustin vain eteen niin paljon kuin aluksesta lähtee. Oli se oikein hieno ja laukkasi nätisti. Paljoa ei menty, jokunen kierros vain, jottei ihan lopahda kunto kaiken lomailun jälkeen.

Hetken käyntipaussin jälkeen ravailtiin vielä loppuravit pitkin ohjin. Vinski oli kiva ja tässä se viimein tuntui oikeasti vastaavan niihin eteenpäinvieviin apuihin, ilman niiden apujen toistamista kymmeneen kertaan. Heppa venytti nätisti vähän pidemmälle kaulalle ja asettuikin hyvin. Ainoastaan hemmetin iso paarma häiritsi keskittymistämme - se oli varmaan puolen Vinskin päästä. Tai ainakin suunnilleen yhtä iso.

Tunnin jälkeen poni pääsi hiukan pesulle ja tästä se taas lähtee. Suunnitelmissa on mennä nyt vielä perjantaina ja lauantaina ratsastamaan, sitten tuleekin viikon tauko oman matkani takia ja sitten ainakin lauantaina ratsastamaan, jollei perjantainakin jaksa. Ja elokuun vikalla kokonaisella viikolla koitan päästä taas ehkä kolmekin kertaa, jotta saa kunnolla pohjaa, ennen kuin pitää sitten jättää taas kerta viikkoon ja pelkkiin lauantaihin. Harmillista, mutta ainakin tämä kesä on mennyt superhyvin ja kehittävästi ja olen oikeasti päässyt sinne hevosen selkään kunnolla. Eiköhän tästä eteenpäin mennä!