Alkukäynneissä ratsastin Vinskiä reippaammaksi eteen ja vääntelin muutamia voltteja. Heppa oli ihan kiva ja toimi kiltisti, hieman löysä nyt toki tuohon tuttuun tapaansa. Kyllä se kuitenkin liikkeelle lähti ja käveli oikein reippaasti eteenkin.
Jäätiin siinä ympyrälle, jossa tarkoituksena oli tehdä voltti ympyrän molemmilla avoimilla sivuilla ja voltilta sitten jatkaa avotaivutuksessa pienen matkaa ympyrän kaarta pitkin. Tätä ollaan aiemminkin tehty, voltilla valmistellaan asetus ja pohkeella taivutetaan. Tämä meni todella hyvin, Vinski nyt on niin kone näissä muutenkin. Kun sitä sai vielä kannuksella kutitettua oikeasta kohdasta, niin heppahan taipui ja teki oikein siistiä suoristusta molempiin suuntiin aivan ongelmitta. Ainoa ongelma alkuun oli se mun istunta, keskittyessäni vedän ihan ihme mutkalle ja jännityn. Sain kuitenkin korjattua ja istuttua jopa suht normaalisti loppua kohden. Marianne oli tyytyväinen ja pian vaihdettiinkin hieman tehtävää ja tehtiin voltin jälkeen hieman sulkutaivutusta ympyrän kaarella.
Tämä oli alkuun selvästi vaikeampaa, en tiennyt miten teen suluntapaista, kun neuvottiin olin ihan hukassa kun jokaisella raajalla piti tehdä jotain ja sen takia ensimmäinen yritys oli ihan vaan sitä, kun ratsastaja koitti rusettisolmussa painaa jollain pohkeella ja tehdä ohjalla jotain. Kun sitten oikein mietin, että asetus sisään, älä kisko sisäohjalla, ulko-ohja, sisäpohje tukee ja ulkopohje tuuppaa takapäätä sisään, niin johan lähti! Vinski teki niin hienosti näitäkin, olin suoranaisen hämmentynyt, sillä en ollenkaan uskonut onnistuvani. Vinski teki kuin olisi ikänsä tehnyt pelkkiä taivutuksia ja ainoa asia mitä hiukan korjailtiin oli se sisäohja, jolla kiskoin pikkaisen liikaa kun keskityin asetukseen liian paljon.
Lopuksi vielä tehtiin näitä taivutuksia hiukan vuoronperään, ilman avustavaa volttia. Edelleen, ei ongelmia. Tein ihan rauhassa, ajattelin tarkkaan ja johan heppa teki ilman mutinoita avoja ja sulkuja kuten vanhan konkarin kuuluukin.
Seuraavaksi lähdettiin raviin ympyrälle ja tunnin ainoat vaikeudet alkoivatkin. Ensin en saanut Vinskiä raviin, sillä se vain tarjosi vuoronperään takapäätä ja etupäätä sisälle. Lopulta kun sain hepan raviin niin naks, se jumahti uralle, eikä kääntynyt mihinkään. Marianne huuteli että ota ulko-ohja käteen ja oikeasti, tähän asti olen ainoastaan ollut sitä mieltä että hei - se on jo kädessä. Kyllä se nytkin tuntui siltä, että onhan mulla ulko-ohja kädessä. Kyllä se heppa siellä tuntuu, eikä se heilu tyhjää. Kuinka voin ottaa ohjan käteen, jos se jo on siellä?
Mietin kuitenkin asiaa hetken ja honasin että niin, ei kai se ole kädessä jos heppa ei kerran käänny. Funtsittuani asiaa vielä hetken päätin vain kylmänviileästi viedä kyynerpäätä taaemmas ja hieman ottaa ohjaa paremmin käteen. Uusi naks ja Vinski kääntyi. Koko lopputunnin, ei mitään ongelmaa. Se myös tuntui vihdoin oikeasti olevan ulko-ohjalla. Ei sitä vain aiemmin tiennyt paremmasta. Ihan käsittämättömiä nämä älynväläykset joita olen saanut kesän aikana. Tuntuu että nyt menee hyvin ja koko ajan vain tulee uusia ahaa-elämyksiä. Ja näinkin pieni asia; kun Marianne sanoo "ota ulko-ohja käteen", niin ehkä se kannattaa ottaa käteen. Vaikka se tuntuisi jo olevan. Ei se sitten ole jos noin käsketään.
Ravissa tehtiin taas volttia ja siitä pientä avotaivusta keveysti kevennellen. Tämäkin sujui aika mutkitta, löydettiin niin hyvin tämä yhteinen sävel hepan kanssa. Vinskikin lyheni ja kokosi hiukan itseään, kulki pyöreämpänä, sellaisena kuin tuon ikäiseltä ratsastuskouluponilta voi odottaa.
Vähän se tosin hidastui liikaa kaiken kokoamisen seurauksena, joten seuraavaksi otettiin ravia kunnolla eteen ympyrällä. Enkä varmaan ole ennen mennyt niin hyvää ja etenevää ravia Vinskin kanssa. Että joo. Meni hiton hienosti.
Lopuksi istuttiin vielä harjoitusraviin ja tehtiin hiukan niitä sulkujakin. Tämä oli alkuun hankalampaa, koska kaikki ne liikkuvat osaset. Kun sain kuitenkin tehdä avustavan voltin ja oikeasti suunnitella, niin kyllä se onnistui. Mariannen mukaan jopa paremmin kuin käynnissä. Oltiin aika hyviä.
Käveltiin hetki ja otettiin lopuksi pienet kiitoslaukat.
Laukassa vain painelin pari kierrosta kenttää ympäri, Vinski sai ottaa rennosti, kunhan nyt eteni hiukan. Ei siitä mitään ongelmia, Marianne kehui että poni oli nyt auennut hyvin ja näytti tosi hyvältä. Kun lopetettiin laukat, niin laukattiin kauniisti liian läheltä tuolia, mun jalkani osui siihen ja tuoli kaatui räsähtäen. Vinski vain jatkoi tyytyväisenä matkaa siitä mitään välittämättä. On se aika fiksu.
Lopuksi käveltiin ja alas selästä. Vinski pääsi rauhassa karsinaan kaiken uurastuksen jälkeen ja minä takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti