Oikean hevosen selässä

Oli taas vaihteeksi aika siirtyä poneista hevosiin, sillä tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Nipsu, Evita ja Artsi, Vinski vain mun kanssani. "Lumi" oli jo aika tehokkaasti sulanut, jättäen jälkeensä litimärän kentän ja taivaalta satoi vain lisää, joten eiköhän se kenttä ollut taas kuin uima-allas. Säätä uhmaten siirryttiin kuitenkin kentälle katsomaan mitä siellä tänään voisikaan tehdä.

Alkukäynneissä Vinski sai taas liikuttaa ruhoaan ihan reippaasti eteenpäin. Minä siinä samalla vain funtsin millä tavalla saisin ponin tukeutumaan ulko-ohjaan, lyhenemään hiukan jotta saisin kädet hyvään kulmaan ja sitten tehtiin hiukan voltteja ja kaiveltiin asetusta. Ylväästi kuin valtamerilaiva Vinski siellä puksutti kaikesta vedestä ja hieman kovasta kentästä huolimatta.

Siirrytiin kevyt raviin, joka olikin varsin positiivinen kokemus. Ei meinaan tarvinnut tapella yhtään, vaan Vinski ihan alusta asti ravasi nätisti ja kääntyi ongelmitta. Jees! Joko siis ratsastin paremmin, tai sitten ehkä Vinsenttiä otti tuo keli päähän ja se mietti että kiltisti menemällä pääsee helpommalla.
Ravissa ei sen ihmeempiä tehty. Minä harjoittelin sitä sisäpohkeella ulko-ohjalle ratsastamista, yritin hiukan lyhentää Vinskiä (onnistui pitkän työn jälkeen, sain hepan vähän kevenemään ja lyhenemään) ja haettiin raviin tahtia. Vähän toki mentiin alitehoisesti tuon pohjan takia, mutta sen huomioiden heppahan liikkui aika kivasti eteen, kääntyi täysin ongelmitta ja akkakin heilui ison Vinskin kyydissä ihan mallikelpoisesti. Hiukan istuin harjoitusravia alaskin, mutta suurimmaksi osaksi vain fiilisteltiin heppaa ja toivottiin pikaista kesää.

Loppua kohden Vinski lösähti, alkoi varmaan kentän kierto kyllästyttää. Ruoskittiin valkeasta vielä ne viimeiset mehut ulos, ennen kuin jäätiin loppukäynteihin ja käveltiin. Heppa pääsi tarhailemaan takki niskassa ja itse tuli häivyttyä kuivemmille vesille.

Tallin uusi ilme

Tänään olikin ensikertaa pikkupakkasia tänä syksynä, aurinko paistoi, ilma oli kirpeä ja ponit pörröisiä. Oikein mukava syyspäivä siis. Mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Evita, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani.
Poni ei ollut vieläkään kovin iloinen, mutta keskittyi sentään enemmän syömiseen kuin murjottamiseen. Kentälle lähti laahustamaan vallan löysä ja väsähtänyt poni, joka kuitenkin piristyi auringon paisteessa.

Kenttä nyt oli muhkurainen ja kova, mutta sentään aurinko paistoi, joten oltiin jo huomattavasti paremmalla alulla kuin parina viime viikkona. Tutustuttiin ponin kanssa pohjaan ihan rauhassa ja kun tuntui paremmalta, uskaltauduin ihan ratsastamaan eteenkin päin. Saatiin aikaan mukavan reipasta käyntiä ja ponikin kääntyi ja toimi ihan nätisti.
Tehtiin käynnissä muutamat voltit toisella lyhyellä sivulla ja pitkillä sivuilla joko pidennettiin tai lyhennettiin käyntiä. Pidennykset sujuivat selvästi paremmin, lyhennyksissä en meinannut millään saada pidätteitä kunnolla läpi. Kun kuitenkin viimein sain istuttua alas, hidastui ponikin paljon paremmin. Eteen se meni ihan nätisti, olisin vaan voinut heti alkuun pyytää vähän enemmän.

Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin varovasti kenttää ympäri. Vähän nämä ekat kylmemmät kelit jännittävät ainakin ratsastajaa, kun ei ole taas tottunut tuohon koppuraiseen pohjaan. Siksipä vetelin lähinnä suoraa uraa, lisäten sinne tänne muutamia isoja ympyröitä. Kyllä se siitä kun taas tottuu siihen että kenttä on kovempi talven ajan. Pomo oli oikein mukava tässä ravissa, keskityin siihen sisäpohkeella-ulko-ohjaa kohti ratsastamiseen, mikä on tuntunut toimivan todella kivasti ponin kanssa. Nytkin saatiin ihan tunnustusta että hyvin mennään ohjan ja pohkeen välissä kelistä huolimatta.

Välissä käveltiin hiukan pitkin ohjin ja tehtiin vielä käynnissä samat setit toiseen suuntaan. Nyt Marianne oli vaatimassa meiltä kunnon käyntiä ja jestas kuinka hyvin saatiinkaan ponin pylly keikkumaan kun viimein vaadin ihan kunnolla. Hidastukset olivat edelleen vähän hankalampia, mutta pidennyksiin poni lähti oikein aktiivisesti ja tosi hyvin. Olin oikein tyytyväinen, kuten koko päivään muutenkin. Kyllä pikkupakkanen aina vesisateen voittaa.

Poni pääsi ulkoilemaan ärtsyn muidunsa kanssa ja itse jäin hetkeksi paistattelemaan päivää. Siellä oikeasti on aika lämmin ja aurinko on jotain, jota tässä on jo ehtinyt kaivatakin.

Valmistautumista talveen

Vettä sataa ja kelit menee huonoiksi. Kohta on marraskuu ja on pimeää. Siitä huolimatta tänään oli ratsastuspäivä ja mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli möllykkä, eikä sitä piristänyt taaskaan tuo sadesäähän meneminen, heh. Poniraukka.

Kenttä oli oikea lammikko ja ilma oli kovin kamala. Siksipä tunti oli hyvinkin rauhallinen, alkukäynneissä paukuttelin Pomoa eteen ja keskustelin sen kanssa vakavasti siitä, onko okei ajautua aitoihin kävelemään vain sen takia että siellä on kuivempaa. Poni oli lopulta yhtä mieltä kanssani ja saatiin siitä ulos oikeasti todella hyvää käyntiä näin olosuhteisiin nähden. Poni eteni tosi kivasti, asettui ihan ok ja oli toimiva. Koitin kokoilla sitä jopa vähän lyhyemmäksi, jottei ihan vaan löllöteltäisi pitkänä. Sekin onnistui kivasti, oikein hieno poni.

Käynnissä funtsittiin ihan vaan perusistumista, kuinka hevosen kuuluu kulkea ja mennä ja tehtiin hiukan s-kirjaimia, jotta saataisiin hevoset asettumaan ja taipumaan ja sen jälkeen piti keskittyä takajalkojen reipastamiseen ja hyvään etenemiseen. Pikkuisen paremmin oltaisiin voitu saada taivutus läpi, mutta menee kelin piikkiin. Sadesää vaan tekee sen ettei ihan kiinnosta tehdä mitään, molempia vaan vetuttaa.
Todella hyvää käyntiä siis joka tapauksessa, poni oli reipas ja kiva, vaikka sitä vähän harmittikin tyhmä keli.

Siirryttiin kevyt raviin ja vedettiin lähinnä uraa pitkin, poniin ja omaan istuntaan keskittyen. Kenttä oli tosiaan ihan litimärkä, joten kaikki kääntäminen tuntui lähinnä mälsältä. Sain kuitenkin ponista oikeasti todella kivan, se oli aktiivinen ja reipas koko ajan. Sen lisäksi sain älyttömän hyvin kerättyä kaulaa kasaan ja ponia tuntumalle. Pikkaisen sen olisi vielä pitänyt lyhentyä, mutta sitä en saanut aikaiseksi. Oltiin kuitenkin jo selkeästi paremmalla puolella, ponikin oli rento ja tyytyväinen.

Lähdettiin lopputunniksi kävelemään maastopoluille, sillä kenelläkään ei tainnut olla tekeminen ihan tapissa. Mä ainakin olin jo ihan litimärkä ja jäässä, joten rauhaisa maastolenkki sopi paremmin kuin hyvin. Kerran Artsi meinasi järkyttyä matkalla ja Pomokin mietti että täytyisikö vaan vetäistä uukkari ja lähteä suorinta tietä kotiin. Muuten käveltiin rentoina ja iloisina, oli kiva käydä maastossakin pitkästä aikaa.

Palattiin tallille ja poni sai loimen päälleen ja pääsi ulkoilemaan. Ihan kiva päivä. Kunpa vaan ensi viikolla ei enää sataisi.

Työstämistä sadesäässä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Evita ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Ponilla oli jälleen mörököllipäivät ja kaikki oli suorastaan mälsää, eikä alkava sadekaan parantanut pienen ponin mielialaa lainkaan.

Jäätiin käyttämään pientä puolikasta kentästä ja pyöriteltiin hetki alkukäyntiä ponia eteenratsastaen ja ohjausta tarkistellen. Sitten aloitettiinkin jo tehtävä, lyhyen sivun keskellä voltti, voltilta jatkettiin avossa se lyhyt pätkä kulmaa pitkin ja avon jälkeen ohjaa löysäksi ja hevosta eteen. Muualla sai sitten pyörittää voltteja ja ratsastaa eteen.
Tehtävä sujui muuten yllättävän hyvin. Siis vähän oli varmaan molemmilla into poissa tämän ilman takia, mutta sain ponin ainakin ajoittain liikkeelle kivasti. Vähän lösähdeltiin välissä, mutta ihan ok kumminkin. Työstin Pomoa myös siihen asetteluun nyt ihan kunnolla, enkä vain antanut ponin jäkittää vastaan. Ilmeisesti se silti oli vähän vino ja liian hidas volteilla, mutta ratsastin parhaani mukaan ulkoavuilla ja raipalla ponia sitten eteen, niin kyllä se ainakin omasta mielestäni parani koko ajan.

Ja tosiaan, ne avotkin onnistuivat. Eivät niin hyvin kuin silloin kerran Vinskin kanssa, eivät toki. Mutta poni teki jotain. Ei ihan joka kerta, eikä aina yhtä hyvin (syypää tähän oli ratsastaja joka jäykistyi staattiseksi aina kun piti tehdä jotain. Kun istuin rentona, homma toimi paremmin.) Mutta suurimmaksi osaksi tapahtui jotain ja saatiin ihan kehujakin että tehtiin hyvin. Toki takajalat olisivat saaneet olla vieläkin paremmin mukana, mutta hemmetti - tein jotain Pomolla. Se onnistui. Eikä vaan juostu alta niska jäykkänä kuten yleensä. Olen oikein tyytyväinen.

Siirryttiin raviin ja kevenneltiin ympäriinsä. Tein mahdollisimman paljon voltteja, työstäen asetusta läpi, jottei vain jäkitettäisi. Sen lisäksi ponia sai ratsastaa eteen ihan kunnolla - se meinaan lähti kyllä, mutta hidastui sitten taas uudestaan. Lopulta taisi alkaa väsyttää ja pissahätäkin vaivasi, kun ei poni meinannut enää lähteä alkuunkaan eteen enää lopuksi.
Olin varsin tyytyväinen tähänkin. Poni oli hiukan löysä eikä ihan vastannut pohkeeseen, mutta ohjalle se tuntui huomattavasti paremmalta kuin yleensä. Kääntymiset onnistuivat, ulko-ohja pysyi matkassa ja poni jopa asettui pienemmälläkin otteella.

Ravailtiin rauhaksiin siinä, sitten laukattiin yksitellen. Ensin vasempaan kierrokseen, joka alkoikin hyvin. Laukka nousi, poni laukkasi reippaasti, kääntyi nätisti ympyrälle (ulko-ohja pysyi siellä!) ja jee. Sitten se vaan yhtäkkiä stoppasi kesken laukan ja sitten en enää saanutkaan laukkaa nostettua, vaan tuloksena oli pelkkää lisättyä ravia. Aha.

Toiseen suuntaan laukka nousi taas kivasti, poni laukkasi oikein reippaasti eteen, kääntyi tosi hyvin kun muistin pitää kyynerpään oikealla paikallaan. Ja sitten taas, yhtäkkiä stoppi. Tällä kertaa sain laukan nostettua uusiksi heti perään, mutta muutaman kierroksen jälkeen poni himmasi samassa kohdassa, vaikka kuinka yritin ratsastaa eteen. En tiedä istuinko itse huonosti vai mitä tapahtui, mutta jätettiin siihen, laukka kuitenkin sujui ihan hirveän hyvin, joten eipä se nyt mitään.
Lopuksi käveltiin ja keskelle.

Poni pääsi uuteen tarhaan tallin taakse, jossa tyttöystävä jo yksinäisyyttään olikin ehtinyt valitella jo tuntikausia. Mutta olipa hyvä vastaanotto, kerrankin Pomoa ei vain juoksutettu ympäri tarhaa vaan se sai kiltin ja ystävällisen iilimadon kylkeensä kiinni. Ehkä Nikkis totesi siellä tallin takana majaillessaan että kenties muutama ystävä on sittenkin hyvä olla, mutten on kovin tylsää.

Niin se jännitti, mutta elossa ollaan

Hui, oli ekat estekisat. Meni ihan hyvin, ottaen huomioon kuinka paniikissa sitä tuli oltua koko päivän ajan. Ei koulukisat niin jännitä, mutta että huikeita esteitä pitäisi hypätä ihan yksin = paniikki.

Pomo oli tosiaan ihan kunnossa, ötökänpuremat eivät olleet menneet pahemmiksi, joten pääsin ihan tutun ponin kanssa radalle. Vaihdoin valkoisen huovan ja lähdettiin oikeinkin fiksun näköisinä suorittamaan näitä maahankaivettuja ristikoitamme.

Verkassa oli hivenen ahdasta, joten otin ihan rauhaksiin, käynnissä käänteilyitä ja vähän kevyttä ravia molempiin suuntiin. Ei se niin loistava ollut tietenkään kuin tunneilla, poni ei ollut oikein yhtään ulko-ohjalla saati taipunut minnekään. Kääntyi se kuitenkin ja meni oikeaa askellajia, joten mentiin sillä. Liikkua se olisi kyllä voinut enemmän, se eteneminen oli niin löysää ja vetelää kuin olla ja voi.

Verkkaesteinä hypättiin nopeasti ykkönen ja kakkonen, joka sujui ihan hyvin. Mulla oli juuri ennen noita hyppyjä hirveä kriisi kun Pomo lähti hiukan reippaammin ravaamaan ja tuntui vähän turhan innokkaalta eikä oikein meinannut kuunnella pidätteitä. Sain kuitenkin pyyntöni läpi, ponin rauhalliseksi ja hypättiin ilman mitään paniikkikohtauksia.

Ratavideo olisi sitten tässä

Ok, eli kuten huomata saattaa, oli poni tosi löysä. Tuo laukannosto oli luokaton ja ekalle esteelle tultiin hitaina, jonka johdosta minäkin huojun ja heilun tuolla kuin mikäkin. Väärällä laukalla alas, mutta itse älysin korjata - tosi myöhään toki, mutta anyway.

Kakkonen ihan ok, ihan liian hitaasti vaan. En saanut ponia eteen, enkä varmaan uskaltanut pyytääkään tarpeeksi, kun oli niin jännät paikat tuolla. Taas laskeuduttiin väärässä laukassa, saatiin kuitenkin oikea nousemaan. Kolmoselle tultiin edelleen löysinä, jonka johdosta puomikin tipahti ja silloin Pomo hiukan suutahti kun puomi prklekin tipahti kintuille. Se oikein kiihdytti ja lähti ihan kunnolla eteen (toim. huom. se tuntui suorastaan kiitävän kuin napatuuli ja minä oli varma että keilataan jokainen vastaantuleva este), joka tuolla videolla näyttääkin huomattavasti paremmalta ratarytmiltä kuin tuo alkupuoli. Nelonen ylitettiin kivasti, tuntui jo paremmalta, enkä minäkään heilunut siellä ihan niin paljon. Vitonen myös nätisti, tuli parempi flow, vaikkei yhtään niin hyvä kuin eilen.

Vikan esteen jälkeen ponikin veti hiukan päätä alas ja laukkaili siinä, meitsi lähinnä koitti selvitä selässä ja yritti tajuta että oikeasti selvittiin maaliin asti ongelmitta!

Tosiaan, 4 vp, ajalla ei tässä luokassa niin väliä ollutkaan. Mua ennen oli kaksi virhepisteetöntä ja itse olin luokan ainoa virhepisteillä ratsastanut, joten pääsin jopa palkintojenjakoon. Marianne totesi vaan että ei hermot pettäneet. Eivät niin, mutta oli se muuten ihan hemmetin lähellä.

Ekat estekisat kuitenkin nyt takana ja olen tosi tyytyväinen. En ikimaailmassa olisi korkeammista selvinnytkään, joten olin korkeuteen ihan tyytyväinen. Kivaa oli ja tuntui että ehkä tässä vielä jonain päivänä pystyisi sen c-merkin 60cm radan ratsastamaan siististi läpi.