Jäätiin käyttämään pientä puolikasta kentästä ja pyöriteltiin hetki alkukäyntiä ponia eteenratsastaen ja ohjausta tarkistellen. Sitten aloitettiinkin jo tehtävä, lyhyen sivun keskellä voltti, voltilta jatkettiin avossa se lyhyt pätkä kulmaa pitkin ja avon jälkeen ohjaa löysäksi ja hevosta eteen. Muualla sai sitten pyörittää voltteja ja ratsastaa eteen.
Tehtävä sujui muuten yllättävän hyvin. Siis vähän oli varmaan molemmilla into poissa tämän ilman takia, mutta sain ponin ainakin ajoittain liikkeelle kivasti. Vähän lösähdeltiin välissä, mutta ihan ok kumminkin. Työstin Pomoa myös siihen asetteluun nyt ihan kunnolla, enkä vain antanut ponin jäkittää vastaan. Ilmeisesti se silti oli vähän vino ja liian hidas volteilla, mutta ratsastin parhaani mukaan ulkoavuilla ja raipalla ponia sitten eteen, niin kyllä se ainakin omasta mielestäni parani koko ajan.
Ja tosiaan, ne avotkin onnistuivat. Eivät niin hyvin kuin silloin kerran Vinskin kanssa, eivät toki. Mutta poni teki jotain. Ei ihan joka kerta, eikä aina yhtä hyvin (syypää tähän oli ratsastaja joka jäykistyi staattiseksi aina kun piti tehdä jotain. Kun istuin rentona, homma toimi paremmin.) Mutta suurimmaksi osaksi tapahtui jotain ja saatiin ihan kehujakin että tehtiin hyvin. Toki takajalat olisivat saaneet olla vieläkin paremmin mukana, mutta hemmetti - tein jotain Pomolla. Se onnistui. Eikä vaan juostu alta niska jäykkänä kuten yleensä. Olen oikein tyytyväinen.
Siirryttiin raviin ja kevenneltiin ympäriinsä. Tein mahdollisimman paljon voltteja, työstäen asetusta läpi, jottei vain jäkitettäisi. Sen lisäksi ponia sai ratsastaa eteen ihan kunnolla - se meinaan lähti kyllä, mutta hidastui sitten taas uudestaan. Lopulta taisi alkaa väsyttää ja pissahätäkin vaivasi, kun ei poni meinannut enää lähteä alkuunkaan eteen enää lopuksi.
Olin varsin tyytyväinen tähänkin. Poni oli hiukan löysä eikä ihan vastannut pohkeeseen, mutta ohjalle se tuntui huomattavasti paremmalta kuin yleensä. Kääntymiset onnistuivat, ulko-ohja pysyi matkassa ja poni jopa asettui pienemmälläkin otteella.
Ravailtiin rauhaksiin siinä, sitten laukattiin yksitellen. Ensin vasempaan kierrokseen, joka alkoikin hyvin. Laukka nousi, poni laukkasi reippaasti, kääntyi nätisti ympyrälle (ulko-ohja pysyi siellä!) ja jee. Sitten se vaan yhtäkkiä stoppasi kesken laukan ja sitten en enää saanutkaan laukkaa nostettua, vaan tuloksena oli pelkkää lisättyä ravia. Aha.
Toiseen suuntaan laukka nousi taas kivasti, poni laukkasi oikein reippaasti eteen, kääntyi tosi hyvin kun muistin pitää kyynerpään oikealla paikallaan. Ja sitten taas, yhtäkkiä stoppi. Tällä kertaa sain laukan nostettua uusiksi heti perään, mutta muutaman kierroksen jälkeen poni himmasi samassa kohdassa, vaikka kuinka yritin ratsastaa eteen. En tiedä istuinko itse huonosti vai mitä tapahtui, mutta jätettiin siihen, laukka kuitenkin sujui ihan hirveän hyvin, joten eipä se nyt mitään.
Lopuksi käveltiin ja keskelle.
Poni pääsi uuteen tarhaan tallin taakse, jossa tyttöystävä jo yksinäisyyttään olikin ehtinyt valitella jo tuntikausia. Mutta olipa hyvä vastaanotto, kerrankin Pomoa ei vain juoksutettu ympäri tarhaa vaan se sai kiltin ja ystävällisen iilimadon kylkeensä kiinni. Ehkä Nikkis totesi siellä tallin takana majaillessaan että kenties muutama ystävä on sittenkin hyvä olla, mutten on kovin tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti