Niin se jännitti, mutta elossa ollaan

Hui, oli ekat estekisat. Meni ihan hyvin, ottaen huomioon kuinka paniikissa sitä tuli oltua koko päivän ajan. Ei koulukisat niin jännitä, mutta että huikeita esteitä pitäisi hypätä ihan yksin = paniikki.

Pomo oli tosiaan ihan kunnossa, ötökänpuremat eivät olleet menneet pahemmiksi, joten pääsin ihan tutun ponin kanssa radalle. Vaihdoin valkoisen huovan ja lähdettiin oikeinkin fiksun näköisinä suorittamaan näitä maahankaivettuja ristikoitamme.

Verkassa oli hivenen ahdasta, joten otin ihan rauhaksiin, käynnissä käänteilyitä ja vähän kevyttä ravia molempiin suuntiin. Ei se niin loistava ollut tietenkään kuin tunneilla, poni ei ollut oikein yhtään ulko-ohjalla saati taipunut minnekään. Kääntyi se kuitenkin ja meni oikeaa askellajia, joten mentiin sillä. Liikkua se olisi kyllä voinut enemmän, se eteneminen oli niin löysää ja vetelää kuin olla ja voi.

Verkkaesteinä hypättiin nopeasti ykkönen ja kakkonen, joka sujui ihan hyvin. Mulla oli juuri ennen noita hyppyjä hirveä kriisi kun Pomo lähti hiukan reippaammin ravaamaan ja tuntui vähän turhan innokkaalta eikä oikein meinannut kuunnella pidätteitä. Sain kuitenkin pyyntöni läpi, ponin rauhalliseksi ja hypättiin ilman mitään paniikkikohtauksia.

Ratavideo olisi sitten tässä

Ok, eli kuten huomata saattaa, oli poni tosi löysä. Tuo laukannosto oli luokaton ja ekalle esteelle tultiin hitaina, jonka johdosta minäkin huojun ja heilun tuolla kuin mikäkin. Väärällä laukalla alas, mutta itse älysin korjata - tosi myöhään toki, mutta anyway.

Kakkonen ihan ok, ihan liian hitaasti vaan. En saanut ponia eteen, enkä varmaan uskaltanut pyytääkään tarpeeksi, kun oli niin jännät paikat tuolla. Taas laskeuduttiin väärässä laukassa, saatiin kuitenkin oikea nousemaan. Kolmoselle tultiin edelleen löysinä, jonka johdosta puomikin tipahti ja silloin Pomo hiukan suutahti kun puomi prklekin tipahti kintuille. Se oikein kiihdytti ja lähti ihan kunnolla eteen (toim. huom. se tuntui suorastaan kiitävän kuin napatuuli ja minä oli varma että keilataan jokainen vastaantuleva este), joka tuolla videolla näyttääkin huomattavasti paremmalta ratarytmiltä kuin tuo alkupuoli. Nelonen ylitettiin kivasti, tuntui jo paremmalta, enkä minäkään heilunut siellä ihan niin paljon. Vitonen myös nätisti, tuli parempi flow, vaikkei yhtään niin hyvä kuin eilen.

Vikan esteen jälkeen ponikin veti hiukan päätä alas ja laukkaili siinä, meitsi lähinnä koitti selvitä selässä ja yritti tajuta että oikeasti selvittiin maaliin asti ongelmitta!

Tosiaan, 4 vp, ajalla ei tässä luokassa niin väliä ollutkaan. Mua ennen oli kaksi virhepisteetöntä ja itse olin luokan ainoa virhepisteillä ratsastanut, joten pääsin jopa palkintojenjakoon. Marianne totesi vaan että ei hermot pettäneet. Eivät niin, mutta oli se muuten ihan hemmetin lähellä.

Ekat estekisat kuitenkin nyt takana ja olen tosi tyytyväinen. En ikimaailmassa olisi korkeammista selvinnytkään, joten olin korkeuteen ihan tyytyväinen. Kivaa oli ja tuntui että ehkä tässä vielä jonain päivänä pystyisi sen c-merkin 60cm radan ratsastamaan siististi läpi.