Tänään olikin ensikertaa pikkupakkasia tänä syksynä, aurinko paistoi, ilma oli kirpeä ja ponit pörröisiä. Oikein mukava syyspäivä siis. Mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Evita, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani.
Poni ei ollut vieläkään kovin iloinen, mutta keskittyi sentään enemmän syömiseen kuin murjottamiseen. Kentälle lähti laahustamaan vallan löysä ja väsähtänyt poni, joka kuitenkin piristyi auringon paisteessa.
Kenttä nyt oli muhkurainen ja kova, mutta sentään aurinko paistoi, joten oltiin jo huomattavasti paremmalla alulla kuin parina viime viikkona. Tutustuttiin ponin kanssa pohjaan ihan rauhassa ja kun tuntui paremmalta, uskaltauduin ihan ratsastamaan eteenkin päin. Saatiin aikaan mukavan reipasta käyntiä ja ponikin kääntyi ja toimi ihan nätisti.
Tehtiin käynnissä muutamat voltit toisella lyhyellä sivulla ja pitkillä sivuilla joko pidennettiin tai lyhennettiin käyntiä. Pidennykset sujuivat selvästi paremmin, lyhennyksissä en meinannut millään saada pidätteitä kunnolla läpi. Kun kuitenkin viimein sain istuttua alas, hidastui ponikin paljon paremmin. Eteen se meni ihan nätisti, olisin vaan voinut heti alkuun pyytää vähän enemmän.
Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin varovasti kenttää ympäri. Vähän nämä ekat kylmemmät kelit jännittävät ainakin ratsastajaa, kun ei ole taas tottunut tuohon koppuraiseen pohjaan. Siksipä vetelin lähinnä suoraa uraa, lisäten sinne tänne muutamia isoja ympyröitä. Kyllä se siitä kun taas tottuu siihen että kenttä on kovempi talven ajan. Pomo oli oikein mukava tässä ravissa, keskityin siihen sisäpohkeella-ulko-ohjaa kohti ratsastamiseen, mikä on tuntunut toimivan todella kivasti ponin kanssa. Nytkin saatiin ihan tunnustusta että hyvin mennään ohjan ja pohkeen välissä kelistä huolimatta.
Välissä käveltiin hiukan pitkin ohjin ja tehtiin vielä käynnissä samat setit toiseen suuntaan. Nyt Marianne oli vaatimassa meiltä kunnon käyntiä ja jestas kuinka hyvin saatiinkaan ponin pylly keikkumaan kun viimein vaadin ihan kunnolla. Hidastukset olivat edelleen vähän hankalampia, mutta pidennyksiin poni lähti oikein aktiivisesti ja tosi hyvin. Olin oikein tyytyväinen, kuten koko päivään muutenkin. Kyllä pikkupakkanen aina vesisateen voittaa.
Poni pääsi ulkoilemaan ärtsyn muidunsa kanssa ja itse jäin hetkeksi paistattelemaan päivää. Siellä oikeasti on aika lämmin ja aurinko on jotain, jota tässä on jo ehtinyt kaivatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti