Valmistautumista talveen

Vettä sataa ja kelit menee huonoiksi. Kohta on marraskuu ja on pimeää. Siitä huolimatta tänään oli ratsastuspäivä ja mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli möllykkä, eikä sitä piristänyt taaskaan tuo sadesäähän meneminen, heh. Poniraukka.

Kenttä oli oikea lammikko ja ilma oli kovin kamala. Siksipä tunti oli hyvinkin rauhallinen, alkukäynneissä paukuttelin Pomoa eteen ja keskustelin sen kanssa vakavasti siitä, onko okei ajautua aitoihin kävelemään vain sen takia että siellä on kuivempaa. Poni oli lopulta yhtä mieltä kanssani ja saatiin siitä ulos oikeasti todella hyvää käyntiä näin olosuhteisiin nähden. Poni eteni tosi kivasti, asettui ihan ok ja oli toimiva. Koitin kokoilla sitä jopa vähän lyhyemmäksi, jottei ihan vaan löllöteltäisi pitkänä. Sekin onnistui kivasti, oikein hieno poni.

Käynnissä funtsittiin ihan vaan perusistumista, kuinka hevosen kuuluu kulkea ja mennä ja tehtiin hiukan s-kirjaimia, jotta saataisiin hevoset asettumaan ja taipumaan ja sen jälkeen piti keskittyä takajalkojen reipastamiseen ja hyvään etenemiseen. Pikkuisen paremmin oltaisiin voitu saada taivutus läpi, mutta menee kelin piikkiin. Sadesää vaan tekee sen ettei ihan kiinnosta tehdä mitään, molempia vaan vetuttaa.
Todella hyvää käyntiä siis joka tapauksessa, poni oli reipas ja kiva, vaikka sitä vähän harmittikin tyhmä keli.

Siirryttiin kevyt raviin ja vedettiin lähinnä uraa pitkin, poniin ja omaan istuntaan keskittyen. Kenttä oli tosiaan ihan litimärkä, joten kaikki kääntäminen tuntui lähinnä mälsältä. Sain kuitenkin ponista oikeasti todella kivan, se oli aktiivinen ja reipas koko ajan. Sen lisäksi sain älyttömän hyvin kerättyä kaulaa kasaan ja ponia tuntumalle. Pikkaisen sen olisi vielä pitänyt lyhentyä, mutta sitä en saanut aikaiseksi. Oltiin kuitenkin jo selkeästi paremmalla puolella, ponikin oli rento ja tyytyväinen.

Lähdettiin lopputunniksi kävelemään maastopoluille, sillä kenelläkään ei tainnut olla tekeminen ihan tapissa. Mä ainakin olin jo ihan litimärkä ja jäässä, joten rauhaisa maastolenkki sopi paremmin kuin hyvin. Kerran Artsi meinasi järkyttyä matkalla ja Pomokin mietti että täytyisikö vaan vetäistä uukkari ja lähteä suorinta tietä kotiin. Muuten käveltiin rentoina ja iloisina, oli kiva käydä maastossakin pitkästä aikaa.

Palattiin tallille ja poni sai loimen päälleen ja pääsi ulkoilemaan. Ihan kiva päivä. Kunpa vaan ensi viikolla ei enää sataisi.