Oli kiva olla taas pitkästä aikaa hoodseilla. Ponit olivat pörröisiä ja mestat samoja kuin ennenkin, ihan hyvä alku tälle vuodelle siis taas.
Tänään tosiaan kenttä oli kuosissa, mutta mentiin rauhallisemmin, koska tunnit olivat normaalia täydempiä ja hepatkin vasta palailivat lomiltaan. Alkukäynnit tehtiin pitkän kaavan mukaan, runsaasti voltteja tehden. Elvis oli vähän jähmeä taipumaan tai asettumaan, mutta kun lopulta pyysin hieman paremmin, jaksoi ponikin antaa hiukan periksi asettua haluamaani suuntaan. Hidashan se oli liikkeissään taas, mutta hei, vapaata ollut, ratsastaja ihan hukassa, joten mentiin vähän hitaasti. Se oli ihan ok (ja sitä paitsi Marianne pelotteli että Elvis oli ollut villi, joten enhän halunnut heti järkyttää sitä ratsastamalla hirveästi eteen, heh)
Kevenneltiin siinä seuraavaksi raveja, joka sujui vallan kauniisti. Elvis oli vähän hidas, mutta hetkittäin se jopa juoksi vähän altakin. Sain kuitenkin tahdin haltuun ja lopulta uskaltauduin hiukan potkaisemaan vauhtiakin sisäpohkeella. Tehtiin siinä ympyrää ja volttia, koitin olla nyt vaihteeksi rento, suora ja rauhallinen (ennen lomaahan moinen ei onnistunut sen surkean pohjan takia). Meni ihan kivasti. Mitä nyt vähän on se kehonhallinta jossain jos poni menee vähänkään kovempaa.
Tehtiin vielä käynnissä kunnon serpentiiniä ja otettiin pitkiä sivuja harjoitusravissa. Tuo harjoitusravi oli hauskaa, se on niin tyhmää kun aloitan sen aina jotenkin jännittyneenä, etukenossa ja ohjat löysinä, kädet suorina edessä. Jotenkin kai kuvittelen että näillä varmistelutoimilla poni ei lähde käsistä tai vaikka ala laukkaamaan! Pari kertaa tuon tein ja sitten tajusin että hittolainen, voisihan sitä vaikka istua ja kerätä ne kädet ja ohjat tuntumalle. Sanomattakin selvää että heti kun ratsastaja päätti kerätä itsensä, keräsi ponikin itseään parempaan ryhtiin ja ravasi kuin normaali poni, sen aiemman laaman sijaan. Kyllä sitä osaa olla pöljä!
Lopuksi ravailtiin vielä hetki loppuraveja. Elvis hiukan säikähti kun Artsi veti kipinää meidän takana, mutta sen jälkeen mentiin varsin löysinä ja kiltteinä poneina. Loppukäynnit tulin taluttamaan ja siihen päättyikin uuden vuoden ensimmäinen ratsastus. Kai se tästä taas lähtee, oppisi vaan istumaan ja hengailemaan mukana rennommin. Koitetaan sitä taas tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti