Naisista ei vaan koskaan tiedä

Tänään mulla oli Nipsu, tunnilla myös Pomo ja Artsi, Nipsu vain mun kanssani. Nipsutin oli oikea karvakasa ja talvikarvaa pöllysi ihan runsaasti, vaikka Marianne oli ponia selvästi jo aamulla harjannut.

Tepsulteltiin kentälle ja siitä sitten kyytiin alkukäyntejä kävelemään. Mulla oli kovat suunnitelmat siitä kuinka hyvin, aktiivisesti ja hienosti ratsastan Nipsua tänään, mutta kävikin niin, että heti alkuun Nipsu jäi vähän potkimaan Artsia, jolloin toki hiukan komensin sitä pohkeella. Tästä rouva ei sitten tykännyt alkuunkaan, vaan poni räjähti laukkaan, meikä roikkui kyydissä ja koitin vaan hidastaa, mutta poni hidastui vasta siinä vaiheessa kun minä mätkähdin maahan. Jes.

Marianne meni kyytiin kokeilemaan minkä takia sieltä tuli noin iso reaktio ja sai aikalailla samaa kohtelua. Paitsi että Marianne kykeni pysäyttämään Nipsun ennen kuin se oikeasti lähti alta, joten Nipsu joutui vähän tekemään duunia ja kuulemaan maman kädestä että protestoiminen ja alta lähteminen eivät kuulu kilttien ponien repertuaariin. Kun poni oli väsytetty, niin minä pääsin takaisin kyytiin. Tai no, pääsin ja pääsin, minähän olin lähes sitä mieltä etten enää edes mene sinne kun poni on niin villi ja minä en ole niin hyvä. Menin kuitenkin ja luotin siihen että Marianne tietää mun siellä pärjäävän.

Ei silti käy kieltäminen, että kyllähän se jännitti. Tiesin että vika ei ole niinkään mussa, mutta kykyni eivät vaan riitä noiden lähtöjen estämiseen. Siksipä menin sillä asenteella, että kun en kerran pysty ponia estämään, niin koitan mennä vaan varovasti ja pitää Nipsun hyvällä mielellä. Rouvaponi oli tosiaan erittäin herkkä kyljistä, joten vedin aikalailla pohkeet irti ja pohkeen käyttö oli enemmän ajatus ponin koskettamisesta. Käveltiin alkuun ihan rauhassa, minä lähinnä istuin kyydissä ja ohjasin poni suunnilleen suoralle uralle. Samalla koitin hilata omaa painopistettäni noin puoli metriä taaemmas, siinä sen suuremmin onnistumatta. Olin aikalailla koko tämän tunnin ihan jännittynyt ja etukenossa, mutta sillä nyt mentiin, ei voi mitään.

Siinä muut ravailivat ja mä vasta otin tuntumaa poniin. Marianne sanoi että voisin alkaa siinä itsekin siirtyä raviin, en vaan saisi painostaa liikaa ja olisi hyvä ratsastaa eteen enemmänkin istunnalla kuin pohkeella. Tässä kuitenkin kun mietiskelin sitä ravia ja jännityin lisää, niin Nipsu alkoi kävellä reippaammin ja pian huomaankin että minä kokoan ohjaa, otan epämääräisiä pidätteitä ja poni jännittyi ja tuntui siltä että kohta se räjähtää. Siispä ei muuta kuin Marianne apuun. Kävelin hetken, sitten Marianne tuli siihen viereen sen verran että saatiin poni raviin. Eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Pelotti vaan se siirtymä, jos Nipsu vaikka olisi räjähtänyt. Ja kun en tosiaan itse ollut tarpeeksi rento ja kevyt siellä.
Heti kun poni oli ravissa ja näytti siltä ettei se räjähdä, niin Marianne jäi pois ja saatiin mennä kahdessa. Ja hyvinhän se meni. Menin tosiaan niin kevyenä ja herkkänä kuin olla ja voi. Hiukan koitin asettaa välillä, tein keveitä ympyröitä ja muuten vain ravailtiin rauhaisaa tahtia uraa pitkin. Välillä uskaltauduin ratsastamaan hiukan eteenkin, muuten vaan mentiin nätisti ja ilman tappelua. Kun suunta vaihtui oikeaan, eli vaikeampaan kierrokseen, tuntui heti huonommalta. Saatiin kuitenkin hetki ravattua, jonka jälkeen tahti muuttui nopeammaksi ja minä jännityin, joten siirryin vain suosiolla käyntiin, jottei tarvitse arpoa.

En halunnut laukata, koska joo, heheh. En ehkä halunnut laukata ekaa kertaa Nipsun kanssa silloin kun se on superherkkä ja heittänyt mut jo alas. Joten tulin taluttelemaan Nipsua siksi ajaksi kun muut laukkasivat. Lopuksi menin vielä selkään hiukan kävelemään ja loppukäynnit mentiin talutellen.

Huhhei. Oli hurjaa. Vaikeinta on se, kun tietää että se oma ratsastus on ongelmana. Ei osaa ratsastaa niin hyvin ettei se heppa lähtisi ja sitä sitten jännittää, mikä jännittää hevosenkin. Siksi otettiin kevyesti, rauhassa ja mistään välittämättä. Olen tyytyväinen että poni kulki hienosti, ei suuttunut ja selvittiin siitä yhdestä lievästi konfliktitilanteesta todella hyvin. Ja olen joka tapauksessa iloinen ettei Nipsu suuttunut sen takia että ratsastan superhuonosti. En vaan ratsastanut hänen huonona päivänään tarpeeksi hyvin. Se on eri asia.

Ensi viikolla käyn vierailemassa sunnuntain tunnilla (ei tarvi herätä niin aikaisin kuin yleensä!!) ja Vinskikin kuulemma palaa takaisin ensi viikolla. Jee! :)

Emme vieläkään osaa pysähtyä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Evita, Elvis, Artsi ja Simo. Pomo jatkoi siitä vielä toiselle tunnille.
Tämä oli vähän huono päivä itselleni, mutta Pomo oli jopa lähes iloinen siellä karsinassa ja tepsutteli iloisesti kentälle. Olin joka tapauksessa tosi iloinen että pääsin jatkamaan Pomon kanssa taas tänään, vaikken ollutkaan ihan sata prosenttisen varma siitä, kuinka hyvin saisin ratsastettua tai pystyisin keskittymään tuntiin.

Alkukäynneissä ratsastin Pomoa eteenpäin ja koitin vain saada mielen mukaan tähän touhuun. Siellä tuuli ihan järkyttävästi ja tuoli lensikin nurin just kun me ohitettiin se, mutta selvittiin vain pikkusäikähdyksellä siitä.
Lähdettiin käynnissä tekemään voltteja, joilta jatkettiin suoraan sitten väistöön keskihalkaisijalta kohti uraa. Tämä ei todellakaan sujunut oikein mitenkään. Pomo kääntyi ihan nätisti, se pysyi reitillä (välillä katosi vasen ulko-ohja ja poni levahti pois reitiltä, mutta suurimmaksi osaksi hyvin) Sain ponin myös kävelemään oikein kivasti eteen. Mutta en saanut sitä hidastettua, en taaskaan. Se olikin meidän suurin pulma tässä touhussa, Pompeli ei tehnyt kunnon väistöjä kun en saanut hidastettua sitä, joten tehtiin vain vähän sinne päin muttei ollenkaan kunnolla. Marianne sitten käski ottaa pysähdyksiä jotta saisin Pomon kuuntelemaan pidätteitä. Mutta enpä saanut niitäkään tehtyä, heh.

Käsittämättömän vaikeaa. Vaikka kuinka yritin, niin poni ei vain pysähtynyt. Ongelmana saattoi olla myös mun kyvyttömyyteni istua rentona alhaalla ja se, että löysäsin liikaa ohjaa pidätteiden välillä. Oli mikä oli, niin nyt ei onnistunut. Ratkaistiin ongelma pysäyttelemällä Pomoa aitaa päin ja lopulta sain parit tosi hyvät pysähdykset. Niidenkin väliin mahtui vaan sitä pidätteiden läpi laahustamista, enkä vaan oikein tiedä miten tekisin sen paremmin. Tuntui että kun sain pysähdyksen tehtyä, niin poni otti pidätteet vastaan rentona, olin nopea ja selkeä. Kun epäonnistuin, niin poni nosti pään ylös, oli rautaniska ja minä en vain kyennyt olemaan niin nopea ja tarkka avuissani. Huhhei.
No, samalla Marianne näytti että mun pitää oikeasti ratsastaa takajalat aktiiviseksi jotta pysähdys onnistuu ja asetuksiakin saa tehdä ronskimmin, jotta poni joskus antaisi periksi ohjalle ja saataisiin suu toimimaan. Tämä puoli onnistuikin huomattavasti paremmin, poni kulki aktiivista käyntiä ja sain sen ihan kivasti asettumaan ja taipumaan. Saatiinpa sentään tunnustusta siitä, että se suu lähti viimein toimimaan, joten ei huonoa ilman sitä hyvääkin.

Lähdettiin raviin ja kevenneltiin ihan vaan uraa pitkin ja tehtiin ympyrää kentän avoimelta päädyltä ulospäin. Tässä tsemppasin, koska se käynti oli mennyt vähän niin ja näin. Ratsastin Pompelia eteen, herättelin takajalkoja menoon mukaan, väänsin sen asetuksen kanssa jotta saisin sen läpi ympyröillä ja koitin pitää sen ulko-ohjan kasassa ja tuntumalla. Hommaa oli paljon ja raskasta oli, mutta saatiinpa kehuja että poni näyttää hyvältä ja menee tosi kivasti. Pomo oli tässä tosi hyvä ja mulla oli superjees fiilis tästä ravista. Saatiin kivaa reippautta, poni kääntyi kivasti, muutaman kerran ulko-ohja valahti ja poni lyllersi ohi reitin ulko-lapa valuen, mutta muuten meni oikein hyvin!
Tosin Marianne ehdotti että tehtäisiin siirtymisiä käyntiin ja koitinkin sitä, mutta sitten taas se raviin siirtyminen kuoli ja ulko-ohja katosi ja poni katosi täysin tuntumalta.. En tiedä, olen selvästi erittäin huono menemään hitaasti. Se ei vaan oikein onnistu.

Ravien jälkeen lähdettiin tekemään se sama ympyrä ulospäin uralta, mutta tällä kertaa käynnissä. Ympyrältä palatessa nostettiin sitten laukka ja toiseen päätyyn sai tehdä laukkaympyrän. Easypeasy.
Nyt ei oikeastaan edes jännittänyt, vaan olin valmiina tuleviin haasteisiin. Taas tuli pari reitiltä karkaamista, selvästikään vasen ohja ja pohje eivät olleet kylliksi läpi tai muutenkaan tuntumalla. Muuten tehtiin hyvät ympyrät, koitin keskittyä asetukseen ja reippaaseen käyntiin jotta sieltä nousisi jonkinlainen laukkakin.
Ja siis, laukat nousivat oikein kivasti! Ei nyt voi sanoa että olisivat olleet mitään askeleessa tehtyjä, nopeita nostoja, mutta tosi hyviä näin toiseksi kerraksi ja varsinkin viime viikkoon verrattuna. Nousivat käynnistä, ei tullut mitään ravilisäyksiä ja laukka oli tosi mukavaa, varsinkin vasempaan kierrokseen. Tuntui että se pyöri ihan mukavasti, sain tehtyä jonkinlaista pääty-ympyrääkin ja istuin ihan mielettömän hyvin. Jees!

Oikea kierros oli astetta hankalampi. Nostoissa ei ollut ongelmaa, mutta laukka oli selvästi tönkömpää ja tuntui huonommalta, joten en sitten edes viitsinyt alkaa tappelemaan niiden ympyröiden kanssa nyt. Laukkojen jälkeen käveltiin loppukäynnit ja poni sai jäädä jatkamaan töitänsä sillä välin kun minä haihduin kotiin.

Kesä on tullut

Tänään mulla oli pitkästä aikaa Pomo, tunnilla myös Artsi, Evita ja Elvis, Pompeli jatkoi vielä vikalle tunnille. Oikein kivaa kyllä, täytyy sanoa. Ensinnäkin arvelin että laukattaisiin tänään ekaa kertaa tänä vuonna, joten en missään tapauksessa halunnut aloittaa saldoa Nipsun kanssa ja sen lisäksi onhan tässä ollut taukoa Pomosta jo puoli vuotta... Joten olihan se aikakin päästä pitkästä aikaa ponin kyytiin!
Pomo oli vallan äkäinen oma itsensä, mutta saatiin poni kuntoon ja päästiin kentällekin. Ja siellä sitten olikin muuten lämmin. Siis kuuma! Ihan kesä.

Aloitettiin Pomon kanssa ihan vaan käynnillä ja fiilistelin ponia. On se kuitenkin hiukan erilainen otus kuin vaikkapa Nipsu jonka kanssa olen veivannut pari kuukautta putkeen. Otin aika rauhassa, pyysin vain hiukan käyntiä etenemään ja koitin mennä hyvällä ja rennolla fiiliksellä pitkän tauon jälkeen. Pomo oli oikeastaan ihan mukavan tuntuinen, kääntyi ja toimi oikein nätisti. Lähdettiin pian siitä jo kevyt raviin, tehtiin toisessa päädyssä pääty-ympyrä, toisessa päässä ympyrä ulospäin ja ylitettiinpä vielä ravipuomejakin. Paljon tehtävää ja vihdoin puomeja!

Olin hiukan epäileväinen ja jännitin että mahtaako tulla mitään tästä Pomolla ratsastamisesta, mutta itseasiassa meillä meni tosi kivasti. Kyllähän poni välillä valahti uralle ja hetken kesti kääntää se reitille, mutta kokonaisuudessaan reitit pysyivät hyvin ja poni toimi kivasti. Ohjaa vain olisi saanut olla enemmän kädessä ja ratsastaa enemmän, mutta ei se ole niin helppoa taas.
Puomit ylittyivät näpsäkästi, ympyrät onnistuivat (mitä nyt asetus oli hiukan vajaavainen) eikä tuskastuttu vaikka välillä reitti unohtuikin. Vasempaan kierrokseen Marianne keksi myös että voitaisiin hiukan väistättää poneja. Piti siis kääntää keskihalkaisijalta, tehdä superjyrkkää väistöä ja ylittää vielä puomitkin ravissa. Minähän maalasin tämän heti epäonnistumaan "lol, en todellakaan osaa väistättää Pomoa!!1", mikä olikin totta ainakin parit ekat kerrat. Poni meni lähinnä lapa edellä uralle, eikä niinkään väistänyt. Kun sain enemmän ulko-ohjaa tuelle ja vaadittua vasemmalla pohkeella väistöä läpi, niin väistö parani jopa niin paljon, että vikalla suorituskerralla me oikeasti päästiin puomeillekin. Ihan hirveän hyvin!

Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin ravihommia samaan tapaan. Sitten yllättäen sain käskyn nostaa laukan ympyrälle. Sehän ei siis tietenkään onnistunut. Laukka nousi kyllä, mutta ympyrä oli no-no. En vaan pystynyt keskittymään, jännitti ekat laukat talven tauon jälkeen, jännitti laukkaympyrä, jännitti ja ihmetytti kaikki. En vaan pystynyt keskittymään sekä laukannostoon, että ympyrän tekemiseen. Joten tasan tarkkaan sain joko nostettua laukan uralle, tai sitten jäin vaan kävelemään ja funtsimaan ympyrälle. Pomokin kaarteli vaikka ja minne harjoitusravissa, joten otin ensin sitä harjoitusravia alle ja sitten vasta koitin nostella laukkaa. Mutta ei se silti onnistunut, ei ympyrälle.

Lopulta, onneksi, ei mun tarvinnut enää nostaa ympyrälle, vaan ihan urakin riitti. Parit ekat nostot muuttuivat silti ravilisäyksiksi ja vasta kun sain istuttua alas ja otettua kädet kasaan, niin laukkakin nousi ja sen jälkeen menikin hyvin. Otin parit laukat vasempaan kierrokseen, sitten yhden pätkän vielä oikealle. Pomo teki supermageita nostoja ja laukkasikin tosi laadukkaasti. Ja minä jopa istuin siellä laukassa aika hitokseen hyvin! En pomppinut, mitä nyt vähän irtonaisesti välillä istuin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja vein Pompelin talliin lepäilemään.

Kiukkuinen tammaeläin

Tänään mulla oli Nipsu, tunnilla myös Pomo, Elvis, Evita ja Artsi, Nipsutin jatkoi vielä toiselle tunnille. Karvanlähtö oli ponilla kovimmillaan ja pyllyn hinkkaaminen kumisualla harmitti pikkuista vallan kauheasti. Saatiin kuitenkin yhteisymmärryksessä poni puhtaammaksi ja lopulta tepsuteltiin kentällekin.

Kenttä oli kovasti märkä ja toisesta päästä myös jäinen. Hiekka kuitenkin tuntui sulavan oikein nopeasti, joten pohja ei tällä kertaa ollut niinkään kova. Märkä vain. Aloitettiin käynnillä ja tehtiin aina toisella lyhyellä sivulla täyskaarrot, joilta väistätettiin loivasti kohti uraa ja toisella lyhyellä sivulla sitten tehtiin voltti.

Nipsu suoritti tätä ihan mallikkaasti. No, ensin se vähän säikähti kun tappajapululauma lähti lentoon jossain lähistöllä ja oltiin hetken aikaa vallan tärisemässä, mutta kun lopulta vakuututtiin että säilytään hengissä, niin kyllä se siitä. Poni meni oikein kiltisti reitillä, vähän nyt kaatuili vasenta pohjetta vasten (osin johtui siitä että jänskäiltiin sitä tiettyä kulmaa). Väistätyksetkin menivät tosi hienosti kun väistätettiin vasemmalla pohkeella. Nipsu suoritti kuin isot tytöt ainakin ja teki nättiä vauvaväistöä. Oikealla pohkeella en saanut sitten väistätettyä paljon ollenkaan, se oli liiian vaikeaa meille.

Vaihdettiin kentän päätä ja lähdettiin sinne hurjan pelottavaan päätyyn. Nipsu vähän epäili tätä suunnitelmaa, ilmeisesti hän oli varma että ne pulut ovat vieläkin siellä vaanimassa. Vähän poni oli epäilevä koko ajan ja kyttäili normaalia hermostuneempana ulospäin. Säilyttiin kuitenkin ihan hallinnassa ja rauhassa, mutta poni ei tuntunut yhtään niin chilliltä kuin se normaalisti on.

Seuraavaksi sitten kevenneltiin ravia ja siinä vasta olikin vaikka minkälaista probleemia. Siis yksinkertaisesti, poni kaatui vasemmalle ja aina välillä hän vaan pysähtyi ja jäi potkiskelemaan sivulle. Tässä olikin sitten pientä mietintää että mistä moinen johtuu, Marianne siinä yritti saada mut ihan vaan rentoutumaan ja olemaan superkevyt, mikä auttoikin ainakin hetkeksi. (Seuraavalla tunnilla todettiin kyllä että se potki lähinnä kavereiden vieressä ja todettiin että kiimakiukkua toisella vain on.) Mutta joo, ei se hyvin mennyt. Sain aina välillä kivasti ravattua, kunhan vaan muistin olla täysin liikkumatta, suorana ja mieluusti myös hengittämättä. Välillä kun koitin ihan vaan kevyesti painaa pohjetta, veti muidu herneet nenään ja jäi potkimaan. Kun muut olivat lähellä, alkoi ponia veetuttamaan. Koitin ihan hyvällä fiiliksellä mennä ja keveästi näpäyttää raipalla kun poni jäi potkimaan, mutta eipä onnistunut. Ponia vaan ärsytti vallan kaikki ja elämä oli ihan mälsää.

No, saatiin pätkiä oikein hyvääkin ravia, vähän tosin hidasta ja varovaista, koska en tosiaan uskaltanut oikein edes koskea poniin ettei se jää vain potkimaan ja kiukuttelemaan. Tehtiin loppuun vielä hiukan käyntiä, jossa poni jatkoi mökötystään, eikä ottanut oikein mitään apuja vastaan. Että joo, sellainen tunti. Naiset, naiset.

Mutta joo, seuraavalla tunnilla Nipsu jatkoi samaa menoa (eli en se ollut vain minä, en unohtanut täysin miten ratsastetaan) ja kun se kerran samaa settiä jatkoi, niin siinä kohdassa olikin helppo kokeilla että komentaa ihan kunnolla kun se jää potkimaan. Sillä Nipsu rauhoittuikin, joten tietääpä seuraavalla kerralla.
Toivottavasti hormonihirviö kuitenkin tasoittuu tässä välissä taas omaksi itsekseen, jos taas ensi kerralla pääsisi menemään vähän nätimmin. Tosin odottelen kyllä myös että koska pääsisin jo käymään muidenkin otusten selässä. Nipsu on tosi kiva, mutta kyllä siellä saa ajatella niin paljon, että se käy tällaiselle tädille kovin rankaksi. Varsinkin kun en vieläkään ole mennyt Pomolla sen aivotärähdyksen jälkeen.
No, katsellaan, katsellaan ^^