Kenttä oli kovasti märkä ja toisesta päästä myös jäinen. Hiekka kuitenkin tuntui sulavan oikein nopeasti, joten pohja ei tällä kertaa ollut niinkään kova. Märkä vain. Aloitettiin käynnillä ja tehtiin aina toisella lyhyellä sivulla täyskaarrot, joilta väistätettiin loivasti kohti uraa ja toisella lyhyellä sivulla sitten tehtiin voltti.
Nipsu suoritti tätä ihan mallikkaasti. No, ensin se vähän säikähti kun tappajapululauma lähti lentoon jossain lähistöllä ja oltiin hetken aikaa vallan tärisemässä, mutta kun lopulta vakuututtiin että säilytään hengissä, niin kyllä se siitä. Poni meni oikein kiltisti reitillä, vähän nyt kaatuili vasenta pohjetta vasten (osin johtui siitä että jänskäiltiin sitä tiettyä kulmaa). Väistätyksetkin menivät tosi hienosti kun väistätettiin vasemmalla pohkeella. Nipsu suoritti kuin isot tytöt ainakin ja teki nättiä vauvaväistöä. Oikealla pohkeella en saanut sitten väistätettyä paljon ollenkaan, se oli liiian vaikeaa meille.
Vaihdettiin kentän päätä ja lähdettiin sinne hurjan pelottavaan päätyyn. Nipsu vähän epäili tätä suunnitelmaa, ilmeisesti hän oli varma että ne pulut ovat vieläkin siellä vaanimassa. Vähän poni oli epäilevä koko ajan ja kyttäili normaalia hermostuneempana ulospäin. Säilyttiin kuitenkin ihan hallinnassa ja rauhassa, mutta poni ei tuntunut yhtään niin chilliltä kuin se normaalisti on.
Seuraavaksi sitten kevenneltiin ravia ja siinä vasta olikin vaikka minkälaista probleemia. Siis yksinkertaisesti, poni kaatui vasemmalle ja aina välillä hän vaan pysähtyi ja jäi potkiskelemaan sivulle. Tässä olikin sitten pientä mietintää että mistä moinen johtuu, Marianne siinä yritti saada mut ihan vaan rentoutumaan ja olemaan superkevyt, mikä auttoikin ainakin hetkeksi. (Seuraavalla tunnilla todettiin kyllä että se potki lähinnä kavereiden vieressä ja todettiin että kiimakiukkua toisella vain on.) Mutta joo, ei se hyvin mennyt. Sain aina välillä kivasti ravattua, kunhan vaan muistin olla täysin liikkumatta, suorana ja mieluusti myös hengittämättä. Välillä kun koitin ihan vaan kevyesti painaa pohjetta, veti muidu herneet nenään ja jäi potkimaan. Kun muut olivat lähellä, alkoi ponia veetuttamaan. Koitin ihan hyvällä fiiliksellä mennä ja keveästi näpäyttää raipalla kun poni jäi potkimaan, mutta eipä onnistunut. Ponia vaan ärsytti vallan kaikki ja elämä oli ihan mälsää.
No, saatiin pätkiä oikein hyvääkin ravia, vähän tosin hidasta ja varovaista, koska en tosiaan uskaltanut oikein edes koskea poniin ettei se jää vain potkimaan ja kiukuttelemaan. Tehtiin loppuun vielä hiukan käyntiä, jossa poni jatkoi mökötystään, eikä ottanut oikein mitään apuja vastaan. Että joo, sellainen tunti. Naiset, naiset.
Mutta joo, seuraavalla tunnilla Nipsu jatkoi samaa menoa (eli en se ollut vain minä, en unohtanut täysin miten ratsastetaan) ja kun se kerran samaa settiä jatkoi, niin siinä kohdassa olikin helppo kokeilla että komentaa ihan kunnolla kun se jää potkimaan. Sillä Nipsu rauhoittuikin, joten tietääpä seuraavalla kerralla.
Toivottavasti hormonihirviö kuitenkin tasoittuu tässä välissä taas omaksi itsekseen, jos taas ensi kerralla pääsisi menemään vähän nätimmin. Tosin odottelen kyllä myös että koska pääsisin jo käymään muidenkin otusten selässä. Nipsu on tosi kiva, mutta kyllä siellä saa ajatella niin paljon, että se käy tällaiselle tädille kovin rankaksi. Varsinkin kun en vieläkään ole mennyt Pomolla sen aivotärähdyksen jälkeen.
No, katsellaan, katsellaan ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti