Vanha ukko ei enää niin kiihdy

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Edelleen tuulee kamalasti, mutta ei sentään ole kylmä.
Elvis oli vallan järkyttyneen oloinen tällaisesta kelistä, mutta hän selvisi järkytyksen yli kun laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin ulos tuuleen ja tuiskeeseen.

Aloitettiin alkukäynneissä sillä, että ratsastelin ponia reippaammin eteen ja tsekkailin ottaako se nokkiinsa tuulisesta kelistä. Elvis oli vallan löysä, eikä ollut lainkaan järkyttynyt, joten sitä sai ihan kunnolla pyytää eteen, ennen kuin ukkeli jaksoi liikkua edes jotenkin eteenpäin.
Tehtiin sitten käynnissä samaa tehtävää kuin eilen, koko kentän poikki väistöä puomien ohjaamalla reitillä. Ja taas väistätettiin vasemmalla pohkeella oikealle. Alkuun tämä oli kovasti vaikeaa. Elvis tuntui väistävän kyllä ihan nätisti, mutta vaadittu väistökulma oli vaan ihan liian jyrkkä meille, joten ei päästy oikein puomien yli. Kun tehtiin toisinpäin ja puomit olivat eri tavalla, sujui paljon paremmin ja pysyttiin reitillä oikeinkin hyvin. Elvis väisti ihan nätisti, välillä nyt pääsi kaatumaan lapa edellä. Ja minä sain jopa ajoittain istuttua suorana ja rentona, kun oikein yritin, enkä vain jäykistynyt sinne tekemään väistöä.
Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä isommaksi ja reippaammaksi, Elvis oli oikein rennon ja tyytyväisen tuntuinen.

Kevyt ravissa tehtiin taas kiemurauraa kentän poikki ja puomien yli. Tässäkin Elvis oli varsinaisen laiska. Ensin suorastaan räpiköitiin puomien yli, samalla kun poni oli nukahtaa ja siirtyä käyntiin. Sain ihan kunnolla täräyttää pohkeella liikettä ja näpäyttää pari kertaa raipallakin, ennen kuin poni viimein kokosi itsensä ja alkoi ravaamaan eteenpäin. Kun poni oli reippaampi, päästiin puomien yli siististi ja homma sujui vallan kauniisti. Tässäkin pitkällä sivulla pyysin sitten ravia ihan kunnolla eteen ja annoin hiukan pidempää ohjaa ponille, joka venyttikin ihan suht kivasti eteen. Olisi se varmasti voinut aueta ja liikkua vielä vääähän enemmän, mutta olin jo oikein tyytyväinen tähänkin. Ainakin poni kulki ja lähti eteenpäin pohkeesta.
Kun Elvis oli saatu liikkeelle ja reitti sujumaan suorana ja hyvänä, oli aika keskittyä siihen omaan istumiseen ja tekemiseen. On vaan vaikeaa katsoa eteenpäin ja istua suorana. Keskityin siihen, jotta näytettäisiin mahdollisimman osaavilta ja älykkäiltä. Onnistui aika hienosti!

Laukkaa otettiin pareittain ja ajatuksena oli vaan laukata pitkää pätkää, nousta vähän ylös satulasta ja venyttää kunnolla. Me olimme kovin innoissamme ideasta, joten nostettiin laukka ensin vasempaan kierrokseen ja lähdettiin painelemaan. Kyllä muuten huomaa että Elvis on vallan vanha, ei se oikein meinannut lähteä yhtään mihinkään vaikka kuinka patistelin pitkällä suoralla sitä laukkaamaan vähän enemmän. Käytin lähes koko kenttää, joten laukattavaa oli varmaan 50 metriä. Päädyt pyöristin ja istuin alhaalla laukkaa keräillen, jotta voitiin taas pitkällä sivulla lähteä eteenpäin kevyt istunnassa. Hankalaa vaan se kevyt istunta. Välillä onnistuin ja pysyin siellä tosi tukevasti ja tasaisena, muulloin sitten jalustimet kulkeutuivat täysin väärään paikkaan ja ylhäällä pysyminen kävi hankalaksi. Olisi varmaan ollut helpompaa hiukan lyhyemmillä jalustimilla.

Ja tosiaan, ei poni mitenkään itsestään siinä innostunut. Laukkasi kyllä kiltisti, eikä edes yrittänyt lopettaa laukkaa missään vaiheessa, mutta ei se kyllä irrotellutkaan. Sain ihan reippaasti maiskuttaa ja pyytää pohkeella eteenpäin, hiukan näppäistä raipallakin ennen kuin Elvis hiukan hiffasi jutun jujun. Mentiinkin sitten oikein iloista reipasta laukkaa, joka kuitenkin oli koko ajan hallinnassa. Poni oli iloinen ja mulla oli hauskaa, melkein kuin Nikkis-ponin kanssa aina keväisin.
Hyvää laukkaa me saatiin tehtyä ja sain ne päädytkin istuttua alhaalla oikeinkin nätisti. Ja todellakin, mentiin pitkää pätkää. Melkein tuntuu siltä että 20 kierrosta ei kuulosta edes yhtään liioitellulta. Mulla kramppasi jokainen lihas ja maitohapot nousivat kun lopulta saatiin siirtyä käyntiin ja annettiin isompien kavereiden laukata.

Sen jälkeen me otettiin laukat ponien kanssa oikealle. Tähän suuntaan en todellakaan jaksanut yhtä pitkään kuin vasemmalle, tyydyttiin johonkin viiteen kierrokseen, jonka jälkeen voimat lopahtivat ihan täysin. Tähän kierrokseen Elvis tosin tuntui hiukan vastaanottavaisemmalta ja reippaammalta. Se tuntui ihan omatoimisesti innostuvan ja liikkuvan reilumpaa laukkaa eteen. Ehkä hän vertyi ekan laukan jälkeen, jolloin nyt oli helpompi liikkua kunnolla eteen. Laukat sujuivat hyvin ja sitten käyntiä, ennen kuin lopuksi vielä hiukan hölkkäiltiin loppuraveja.

Elvis vaikutti oikein tyytyväiseltä kunnon laukkaspurttailujen jälkeen. Poni pärski ja oli rento ja kiva loppuraveissa. Sille sai huoletta antaa ohjaa ja ratsastaa vähän eteenpäinkin, poni vain hölkkäili ja oli löllykkä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi tarhaan huilaamaan työsuorituksen jälkeen.

Iloinen laukkaponi

Tänään oli pitkästä aikaa taas ratsastusta, menin Pomolla, tunnilla myös Artsi, Nipsu ja Vinski, Pomo vain mun kanssani. Vähän jännitti, lähinnä se että iskeekö taas kamala jännitys siellä selässä. Tänään kun oli vielä tuulisempi päivä kuin viimeksi ja viimeksikin se iski ihan yhtäkkiä ja syyttä suotta.
Pomo oli kuitenkin todella pirteä ja iloinenkin, ei kiukutellut vaan tyytyväisenä söi kun laitoin sen kuntoon. Hyvä alku siis.

Kentälle mentiin ja selkään kiivettiin. Ja hurraa, ei jännittänyt, ei ollut yhtään niin paha olo kuin viimeksi. Toki nyt vähän silleen onoffina epäilytti, kun tuuli ihan kunnolla ja hiukan pohdin ja mietin. Mutta ei sillä tavalla pelottanut, mikä oli todella hyvä.
Alkutunti mentiin vähän lievemmällä vaatimustasolla, otin tuntumaa poniin enkä ihan vielä uskaltanut vaatia sitä eteenpäin tai muutakaan. Tavoitteena oli vaan hyvä ja kiva ratsastus, vaikka sitten vähän vähemmän vaatien. Tuuli on jännää kuitenkin.

Tehtiin alkukäynneissä hiukan väistöjä, väistäen vasenta pohjetta oikealle. Meillä oli puomit merkitsemässä reittiä ja siis suht hyvin päästiin niille puomeille väistämään. Ei ihan joka kerta ja välillä poni kyllä linkosi sinne ihan vaan lapa edellä. Mutta sanoisin että ajoittain saatiin ihan kivaa säästöliekkiväistöä. Mikä taas on jo hyvä suoritus Pompelin kanssa, joten olin tyytyväinen.
Sen jälkeen kevenneltiin ravia ja tehtiin kolmikaarista kiemuraa kentän poikki puomien yli. Pomo oli tässä niin löysä ja vetelä, kuulemma hiukan jäykänkin näköinen kun oli kylmempi päivä pitkästä aikaa. Niinpä alkuravit menivät aikalailla puomeihin kompastellen ja itsevarmuutta keräillen. Kun lopulta olo tuntui varmalta, uskalsin hiukan pyytää poniakin eteenpäin, jottei se ihan nukahtaisi puomeille. Tämä oli ihan ok. Vähän sellaista sähläämistä, en ollut varma ja tasainen. Ei kuitenkaan mitään ihan hirveitä ongelmiakaan. Olisi vaan pitänyt paremmin ratsastaa, Pomo nimittäin oli niin huonosti ohjalla, että kääntäminen oli aina vähän omanlaisensa show. Mulla oli kuitenkin päällimäisenä vaan hyvä fiilis siitä, että ainakaan ei jänskättänyt. Mennään siis sillä.

Seuraavaksi otettiin vähän verryttelylaukkaa. Laukka sujuikin tässä todellatodella hyvin. Laukat nousivat tosi hyvin, yksi väärä laukka ja kerran kompuroitiin ja poni vaihtoi väärälle laukalle. Muuten nousi ja todella vahvoja, hyviä nostoja. Laukkakin tuntui ihan hyvältä. Vähän ehkä jäykähköä, mutta silti poni tuntui laukkaavan hyvin eteenpäin ja isohkoa laukkaa. Ja toki, alkoi se pyöriä paremmin kun hiukan ratsastin ponia laukassakin eteen.
Sain ponin kääntymään laukassa molempiin suuntiin ja otettiinpa hiukan laukkaa kevyessä istunnassakin jotta poni sai hiukan mennä eteenpäin. Siinä vaiheessa vaan alkoi epäilyttää, kun tuntui että poni ihan innostui laukasta ja menikin vallan iloisesti eteenpäin. Joten otettiin lopuksi vain pieni hallittu pätkä ja jätettiin siihen, ettei poni vallan villiinny.

Lopuksi tehtiin sitten harjoitusravia ja samanlaista väistöä puomireitin yli. Piti myös ottaa laukkaa toinen pitkä sivu väistöjen välissä, mutta se meni niinkin klassisesti, että ensin epäonnistuin kaksi kertaa peräkkäin laukannostossa ja lopulta kun sain laukan nostettua, niin päätin että ehkä jätetään siihen. Pomo oli innoissaan ja halusin keskittyä väistöihin muutenkin.
Harjoitusraviväistöissä meillä oli ongelmaa, tai siis lähinnä mulla. Keikuin etukenossa, joten väistäminen oli hankalaa ja Pomokin lähti juoksemaan alta. Korjasin asiaa ja tein harjoitusravia ensin pätkissä ja kun lopulta tuntui paremmalta, pystyin tekemään koko tehtävän harjoitusravissa. Väistöt nyt olivat tosi lötköjä, mutta sain kahdella vikalla yrittämällä väistettyä oikeasti puomilta toiselle ja pysyin reitillä. Siihen oli varsin hyvä lopettaa ja loppukäynnit tulinkin taluttelemaan.

Hyvä fiilis tästä jäi, varsinkin sen viime kerran jälkeen. Ei mikään siisti tai superhyvä suoritus, mutta mielentila oli parempi ja meillä oli ihan hauskaa Pompelin kanssa. Tästä vaan ylöspäin - ilman jännitystä!

Juhannuksen viettohon

Tänään sain alleni tutun ja turvallisen Elvis-ponin, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Täytyy sanoa että ihan hyvä valinta se Elvis, sillä olin tänään jo tallille mennessä ihan paniikissa. En siis mistään erityisestä, mutta kunhan jännitti. Onneksi Elvis on tuttu ja turvallinen vanha ukko, joten tiesin että tästä tulisi parempaa settiä kuin Pomon kanssa. Kun kerran jännittää, niin kiva mennä sillä luottoponilla (ja siis joo, olin aika lähellä etten soitellut voisinko mennä Evitalla, kun siellä nyt ei ainakaan voi jännittää yhtään mikään). Ensi viikolla on juhannus, enkä pääse ratsaille, joten otan levon kannalta ja toivottavasti juhannuksen jälkeen sitä alkaa tuntua taas siltä, ettei ratsastaminen jännitä niin kamalasti.

Hilpaistiin Elviksen kanssa kentälle ja nousin kyytiin. Mariannekin vaan totesi että otettiin nyt tämä luottoponi alle, jottei tarvi jännittää, mutta kuulemma ei ollut eilen edes huomannut että olin aivan paniikissa. Ihan hyvä siis, en ilmeisesti ollut niin kauhun kankeana, kuin miltä se tuntui.
Käveltiin siinä rentoja alkukäyntejä helteen paahtaessa niskaan. Hiukan mua jännitti ja Elviskin vähän vilkuili sitä samaa porttipäätyä kuin Pomo eilen. Kun kuitenkin alla oli tuttu satula ja pieni keltainen, sain istuttua rentona, pidettyä kättä kulmassa ja katseltua eteenpäin, mikä ei onnistunut eilen sitten pätkääkään. Niinpä sain rohkeasti ratsastettua ponia eteenpäin ja johdatettua sen myös siihen hurjaan päätyyn, jossa selvästi jotain oli (Elvis ei siis pelännyt sitä päätyä, kunhan tsiigaili. Minä pelkäsin sitä päätyä enemmän, enkä siksi ihan alkuun uskaltanut ratsastaa siellä yhtään eteenpäin).

Käynnissä meni oikein hyvin. Elvis kulki ihan reippaasti kun hiukan siltä vaadin sitä liikettä, käännyttiin hyvin ja oltiin oikein rauhaisia, oli iloista ja mukavaa. Siitä siirryttiin kevyt raviin, joka sujui myöskin ongelmitta. Sain kevenneltyä rauhassa mukana, kun ei ollut syytä jänskäillä. Kehittelin kyllä kauhutapahtumia siitä kuinka Elvis säikähtää ja vaikka mitä, mutta tuntui että keho ei jännittänyt, eikä ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Joten sain ratsastettua suht normaalisti, mitä nyt odottelin että koskahan poni räjähtää.
No, ei se räjähtänyt. Jätin alkuun ihan sen porttipään ratsastamatta, mutta kun totesin että ihan hölmöä väistää sitä päätä kun poni ei edes pelkää, niin päästiin käyttämään koko kenttää. Ja ihan ongelmitta vieläpä. Me tehtiin hiukan loivaa väistöä kentän keskeltä kohti uraa. Elvis väisti ihan ookoosti oikealle, mitä nyt vähän sellaista säästöliekkiväistöä. Ja vasemmalle sitten taas kaaduttiin hiukan liikaa lapa edellä, mutta saatiin jokunen onnistunutkin pätkä.

Lopuksi tehtiin väistöt käynnissä ja nostettiin suoraan väistöstä laukka. Vaikka minä kehittelin kauhukuvaelmia, niin Elvis suoritti kuin osaavampikin herrasmies. Tehtiin ihan ok väistöt, laukat nousivat alkuun löysemmin, mutta lopuksi tehtiin ihan teräviä ja reippaitakin nostoja. Ja siis laukat menivät tosi kivasti. Poni eteni ja laukkasi tosi hyvin, saatiin jopa kerran tehtyä ihan älyttömän hyvä ympyrä oikealle (muut ympyrät oikealle epäonnistuivat taas täysin). Vasemmassa laukassa pyöriteltiin muutamakin ympyrä kerrallaan, oli hauskaa, poni oli reipas ja muakaan ei enää jännittänyt kun hetki siinä tehtiin ja paineltiin. Sain jopa istuttuakin ihan hyvin siellä ja ponista vaan tuli superhyvä fiilis! Se on niin söpö ja hauska, on ollut kiva taas pitkästä aikaa mennä sillä tälleen kunnolla.

Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon, mitä olin hiukan toivonutkin. Päästiin rauhalliselle maastolenkille, ei tarvinnut suorittaa vaan sai vain rentoutua. Tai no, rentoutua ja rentoutua, totta kai mä välillä siellä hiukan jännitin, mutta kyllä voisi sanoa että suurimman osan matkasta sain istuttua rentona kyydissä ja nautittua maisemista. Ja Elviskin oli ihan älyttömän fiksu! Kun Pomo ja Vinski jäivät matkalla töllöttelemään jotain olematonta, eivätkä uskaltaneet liikkua eteenpäin, niin Elvis seisoi jonon perässä, suunnilleen takajalkaa lepuutellen. Ja kun Vinski jopa peruutti Elvistä kohti, niin poni vain peruutti mukana, korkeintaan ihmetellen miksi valkoinen takamus tulee suoraan päälle. Hän oli niin kauhean fiksu poika, fiksuin äijä koko porukasta etten sanoisi. Eikä ponia ahdistanut vaikka jäätiin matkalla ihan älyttömästi jälkeen muista. Hän vain käveli rauhassa ja iloisesti, katseli hiukan puskia ja oli rennon rauhallinen. Uskalsin siinä ottaa jopa pari pätkää ravia, kun jäätiin tosiaan monen kymmenen metrin päähän muista. Otin ravia hiukan ylämäkeen, jottei poni ainakaan pääse räjähtämään kamalan kovaa eteenpäin. Mutta joo, ei Elviksellä ollut tässäkään mitään ihmeellistä sanottavaa, se lähti iloisesti hölkkäämään eteenpäin kun pyysin ja siirtyi käyntiin kun toiset tulivat eteen. Enemmän tämäkin oli taas tätä oman itsensä voittamista "uskalsin ravailla toiset kiinni Elvis-ponin kanssa! Ja uskalsin ravata maastossa piiiitkästä aikaa!"

Iloista ratsastelua, juuri sopivaa ennen tätä juhannuslomaa. Elvis oli superiloinen ja kiva poni. Mulla oli oikein kivaa. Rentoa, ei mitään vaativaa. Juhannuksen aikana saan toivottavasti hiukan levättyä ja juhannuksen jälkeen jatketaan taas entistä reippaammin. Ainakin näin oletan. Ettei sitten enää jännitä höpsöt jutut.

Hyvää juhannusta! :)

Jännittää vaan

Tänään oli kovin heikko päivä. Menin Pomolla, tunnilla myös Evita, Artsi ja Nipsu, Pomo vain mun kanssani. Kipiteltiin tunnille mököttäjä-ponin kanssa ja kiipesin kyytiin.

Jotenkin heti alusta asti mua jännitti ihan kamalasti. Ilma oli tuulinen ja Pomo tuntui siltä, ettei se keskity pätkääkään ja vain tuijotteli minne sattui. Koitin itse rauhoittua ja ratsastaa kunnolla, mutta kun jännitti. Olin jotenkin ihan kamalassa kipsissä, istuin etukönössä kalman kankeana, eikä vain tuntunut että saisin millään rentouduttua. Yritin saada ponin keskittymään, sen sijaan että se tuijottelisi peltoja ja heiluvia puita. Ei vaan tullut millään sellaista hyvää ja luottavaista fiilistä, vaan olo oli koko ajan epävarma ja odottelin vaan koska poni räjähtää käsiin.

Tehtiin hiukan käynnissä serpentiinejä ja tehtiin isompaa käyntiä aina pitkällä sivulla. Mä vain näin sieluni silmin kuinka Pomo kuskaa mut johonkin ja tipun päin aitaa. Mitään ei kuitenkaan käynyt, vaan Pomo jopa taipui ihan ookoosti serpentiineille, sain sen liikkumaan eteen ja pidempi käyntikin onnistui todella kivasti, mitä nyt ekalla kerralla poni otti jonkun sivuaskeleen kun käveltiin kohti pelottavaa päätyä. Ongelmana oli ihan vaan se mun olotilani, kun poni tuntui niin epäluotettavalta.
Siirryttiin raviin ja kevenneltiin. Ihan kamalaa, minä vaan keikuin edestakaisin, olin jäykkä ja jännittynyt. Poni meni vallan kivasti, kääntyi hyvin, ravasi eteen. Mutta minä, ei mitään. Kädet jäykkinä ja kaikki oli niin vaikeaa. Lopulta poni hiukan säikähti sitä pelottavampaa päätyä, jonka jälkeen vaan suosiolla skippasin sen pelkopäädyn, mutta ei se olo siitä lainkaan helpottanut. Homma tuntui heikolta ja epätasaiselta.

Laukkaa otettiin vuoronperään. Kävelin siinä vuoroani odotellen ja sain sitten vielä lietsottua tätä meidän jännitystä isommaksi, niin että loppujen lopuksi Pomo tuntui väistävän porttipäätyä ja jokaista kulmaa. Ihan älytöntä, eikä mitään syytä. Laukkasin sitten viimeisenä ja olin jo aika lähellä etten jättänyt laukkaa kokonaan väliin. Päätin kuitenkin että pakko yrittää, sillä tässä jännittelyssä ei ole mitään ideaa. Jätin raipan pois, jotten ainakaan sen kanssa heiluisi ja alkuperäinen suunnitelmani oli ottaa puoli ympyrää laukkaa siinä turvallisimmassa kohdassa. Kun nostin laukan, niin siinä kohdassa kuitenkin mun jännitys tipahti jonnekin ja tuntui että hei, eihän tässä mitään ole. Pomo laukkasi kuin sillä olisi ollut neljä puujalkaa, se ei edennyt mihinkään (varsinkin kun jätin sen raipankin pois) ja mulla oli hyvä olo. Joten suunnitelmasta poiketen, päädyinkin ratsastamaan vähän laukkaa eteen ja pyörittämään muutaman kierroksen ympäri kenttää, poikkaisten vain sen porttipään pois meidän laukasta. Eikä siinä ollut mitään. Mulla oli hyvä ja jopa rento olo. Toinen suunta sujui yhtä kivasti.

Loppuraveissa sitten alkoi taas se jänskääminen ja jäykistyminen. Niinpä ravailin hetken ja tulin sitten vaan alas taluttelemaan loppukäyntejä. Ehkä meillä oli vaan vähän huono päivä. Ehkä en vaan ole kyllin luottavainen Pomoon tällaisina jänninä päivinä. Pomohan oli lähes järkyttynyt kun lähdettiin kentältä pois ja puskat huojuivat tuulessa.
Olen kuitenkin tyytyväinen että uskalsin vähän laukata ja selvittiin tästä. Toivottavasti huomenna on paremmat fiilikset.

C-merkin kouluosa läpäisty!

Kisapäivä oli tänään. Nyt oli oikeasti todella tyhjät kisat, sillä luokkia oli kolme mutta ratsastajia vain kahdeksan. Olivat siis oikein rennot, sisäpiirinkisat tällä kertaa. Elvis meni perusmerkkiin mun luokkani lisäksi, joten laitoin ponin kuntoon ensimmäisen ratsastajan kanssa ja sitten poni sai mennä aloittelemaan verryttelyn toisen ratsastajan kanssa. Kun rata oli suoritettu, pääsin minä kiipeämään kyytiin. Meidän luokassa oli vain kaksi ratsastajaa, joten ei tarvinnut siinä kauan jänskäillä tai poniakaan verkata. Otin itse lähinnä vain ravia, harjoitusravi, koitin vähän niitä ravipidennyksiä lävistäjillä. Elvis teki hyvin ja tuntui selvästi reippaammalta kuin edeltävinä päivinä. Yllättäen se tuntui jopa pysyvän aika hyvin vasemmalla ulko-ohjallakin ja katosi tyhjäksi vain hetkittäin. Mielenrauhan turvaamiseksi otin verkassa laukkaa ihan vaan oikealle ja tein sen pari pääty-ympyrää ja suoraa, aivan kuin radalla. Oli eka ja ainoa kerta kun sain Elviksen tekemään koko laukkaosuuden nätisti ja laukkaa tiputtelematta, joten olin varsin hyvillä mielin lähdössä radalle. Jos se ei radalla kääntyisi laukassa, niin sentään onnistuin tekemään sen verkassa.

Ratavideo on tässä.

Radasta voidaan yleisesti sanoa, että suunnilleen joka kohtaan oli tuomari merkannut että "ei ihan pisteessä". En selvästikään hahmota lainkaan missä kohdassa pitää tehdä, jotta se tulisi pisteessä. Ja toki, osa noista maininnoista johtui siitä, etten esimerkiksi saanut laukkaa ihan pisteessä nostettua, vaan se meni metrin liian myöhäiseksi.

Alkutervehdykseen tultiin ihan hyvin. Kuulemma vähän vinossa, mutta muuten ok. Siitä ravinpidennys lävistäjällä oli omasta mielestäni todella onnistunut, ehdottomasti yksi parhaista suorituksistamme. Poni ei hätäillyt, mutta lähti kuitenkin hyvin eteen ja tuntui kivalta. Paremmin se olisi toki voinut pidentää, mikä mainittiin myös papereissa. Ravi-käynti-ravi-siirtymä tuli todella kivasti, tällä kertaa käyntikin tuntui suht aktiiviselta, eikä raviin siirtyminen ollut työn ja tuskan takana. Liian aikaisin se kuulemma tehtiin, mutta ei voinut mitään.
Oikea laukka nousi ihan hyvin, hiukan liian hitaasti tosin. Elvis kääntyi onneksi todella hyvin ympyröille ja sain laukan ylläpidettyä ympyröiden ajan. Laukkaympyrät jäivät liian pieniksi, sillä olin niin jännittynyt siitä että kääntyykö poni ylipäätään. Valitettavasti laukka kuoli toisen ympyrän lopussa ja sain nostettua vain pari askelta takaisin ennen kuin piti jo siirtyä raviin. Ja nekin olivat väärää laukkaa, joten en sitten tiedä oliko siitä mitään apua.

Täyskaarto ravissa oli vallan löysä ja hetken jouduin miettimään kaasuttaako Elvis ulos sieltä kouluaidoista, kun poni tuntui katoavan ulko-ohjalta kokonaan. Käännyttiin ihan hyvin ja siirtymä käyntiin olisi ollut ihan hyvä, mutta kuulemma verryttelypuolella ruvettiin riehumaan, yksi ratsastaja putosi ja Elviskin sitten järkyttyi kun selän takana rupesi yllättäen tömisemään. Onneksi Elvis pääsi ottamaan siinä siirtymän kohdilla vain jonkun puolikkaan laukka-askeleen ennen kuin saatiin homma hanskaan ja jatkettiin kuin ei mitään olisi tapahtunut (itsehän en siis edes huomannut että jengi alkoi riehua siellä verkassa)
Vasen laukka nousi ihan kivasti, ehkä taas vähän löysästi. Ympyrät olivat hyviä, eikä tässä laukassa ollut mitään ongelmia. Täyskaarto meni taas ihan sipsutteluksi ja tässä kohdassa mulla alkoi olla suuria vaikeuksia saada ponia eteenpäin. Kentän poikki ja pysähdykseen päästiin suht sujuvasti, pysähdyskin oli tuomarin mielestä hyvä. Raviin siirtyminen oli ok, mutta kulmat olivat kovin joustava käsite ja lopputervehdykseen tultiin kuulemma taas hiukan vinoina, mutta pysähdyttiin hienosti.

Olin itse ihan supertyytyväinen, eikä siinä mitään suurempia ongelmia onneksi ollut. Oikea laukka on vaikeaa ja poni oli hiukan löysä ajoittain, mutta ehdottomasti paras rata näistä kaikista harjoitteluista. Hyvät fiilikset jäi ja siis numerothan vaihtelivat 5-6,5 jollen ihan väärin muista. Prosentteja kerättiin 57,22% ja voitettiin meidän huima kilpailu kahden ratsukon välillä. Saatiinpa sini-valkoinen ruusuke, tuli uutta väriä mun ruusukekokoelmaan. Alakerran numerot olivat 5,5-6, melkeinpä samat kuin viime vuonna. Kommenteiksi saatiin että oltiin tyylikäs ratsukko, homma sujui ihan mukavasti, mutta ratsastaa voisin reippaammin.

Me sitten käveltiin Elviksen kanssa verryttelyssä siihen asti että kaikki saivat suoritettua ja lopulta käytiin palkintojen jaossa. Kunniakierroskin päästiin hölkkäilemään, josta Elvis oli oikein fiiliksissä. Sen jälkeen Pullis pääsi tarhailemaan ja pakattiin kisat kasaan. Oli vallan mukava päivä vaikka osallistujia kovin vähän olikin. Sää kuitenkin suosi ja tuli hyviä suorituksia. Olin tosi tyytyväinen meidän rataan, meni kivasti ja nyt on C-merkin kouluosuus sitten hoidettu! Nyt vaan ne 60cm esteet... Jonain päivänä.

Kenraaliharjoitus

Tänään menin Elviksellä, tunnilla myös Nipsu ja Elvis vain mun kanssani. Tänään tehtiin sitten valmisteluja huomisia kisoja varten, joten koitin hiukan oikoa Elviksen rastatukkaa ennen tuntia, ettei ihan metsänpeikoilta näytetä huomenna.

Alkutunti sujui taas samaan tapaan, verkkakäynnit, ravit ja lopulta laukat. Elvis oli jälleen vallan laiska, mutta sain sen ajoittain ihan kivasti liikkeelle. Tuntui myös että ehkä tässä alkuverkassa sain sen hetkittäin vasemmalle ulko-ohjalle ihan kivastikin, mutta kun rataa lähdettiin tekemään, katosi koko vasen ohja täysin jonnekin.
Laukkaa otin vain noston kaksi molempiin suuntiin ja koitin välissä että Elvis osaa myös ravata, eikä vaan nostele laukkaa joka kulmassa. Vasempaan kierrokseen ei ollut mitään pulmia, poni kääntyi ja homma toimi. Oikea kierros taas.. Ekalla kerralla ei tullut ympyrää, tokalla kerralla tuli, mutta olihan se vähän sellaista ja tällaista.

No, lähdettiin siitä sitten koittamaan rataa ja aloitettiin se ravailemalla kouluaitojen ohi ulos radalta. Vau, ja hidasta taputusta. Mutta kuten sanoin, Elvis katosi ihan kokonaan ulko-ohjalta ja koko radan ajan käännökset oikealle olivat todella todella vaikeita. Rata alkoi ihan ookoosti kun päästiin takaisin aitojen sisään. Poni nyt oli laiska kuin elämä, eikä oikein vaivautunut ravaamaan eteenpäin vaikka kuinka koitin painaa ja puskea. Alkutervehdys ihan ok, mä vaan käänsin ihan liian loivia kulmia. Mulla on varmaan jotain hahmotusongelmia, enkä siis yhtään nähnyt minne asti niitä kulmia muka voi ratsastaa. Ravin pidennys meni todella mukavasti. Elvis lähti ihan kunnolla pohkeesta eteen, meinasin jo jäädä jälkeen kun se lähti paljon voimakkaammin kuin osasin aavistaakaan. Ei tullut laukkarikkoja ja pidennys oli ihan siisti, mitä nyt vauhti hiukan kuoli loppua kohti. Harjoitusravi oli ok, mitä nyt löysää kuin mikä ja käyntisiirtymä oli ihan jees. Kuulemma se ei tullut lainkaan pisteessä (mä kuvittelin että nyt tuli hyvin, hah) ja liian pitkään sitä käyntiä taas tuli. Saa nähdä miten saan ponin kisoissa siirtymään raviin, täytynee vaan saman tien pyytää ravia kun käyntiin päästään.

Laukka oikealle oli varsinainen katastrofi. Siis Elvis ei oikein kääntynyt, joten eka ympyrä oli kaksi kolmasosaa kentästä. Toinen ympyrä oli parempi, mutta jälleen kaikista yrityksistäni huolimatta se laukka vaan katkesi siinä kulmassa ja taas jäi tekemättä se puolikas pitkä sivua laukassa. Selvästi on vaikeuksia pitää laukka yllä, kun keskityn niin hitokseen paljon siihen kääntämiseen. Ja sitten olin vielä niin lukossa, etten edes saanut laukkaa taaskaan nostettua uudelleen. Näillä näkymin siis tullaan ihan varmasti tiputtamaan raville tuossa kohdassa, kun poni on joka kerta sen samassa kohdassa tehnyt. Ravi meni taas ihan ok, mutta löysästi. Toisen suunnan laukka oli tosi kiva. Elvis kääntyi, laukka pysyi yllä ja saatiin pisteessä siirtymä, vaikka poni olikin näääin lähellä ettei se tiputtanut raville jo kulmassa. Täytyy kiinnittää siihen huomiota radalla, ettei nyt ainakaan helpompaan suuntaan tapeta laukkaa liian aikaisin. Ja mun pitäsi istua kunnolla, sekin auttaisi.

Loppuradan raviohjelma oli taas ookoo. Pysähdys tuli ihan hyvin, mutta taas se ravisiirtymä oli heikompi. Ehkä täytyisi enemmän kokeilla siirtymiä huomisessa verkassa, jotta poni tajuaisi että se voi lähteä reippaastikin eteenpäin. Lopputervehdykseen tultiin ihan kivasti ja siis kokonaisuudessaan ihan ok rata. Eilen meni juttuja paremmin, mutta esimerkiksi vasen laukkaa ja ravin pidennys olivat tänään selvästi parempia. Katsotaan kuinka käy huomenna. Ainoa mitä toivoisin on se, että poni saisi jostain energiaa ja jaksaisi edes liikkua johonkin. Ja että se kääntyisi oikeassa laukassa, hui.

Marianne lähti siitä laittamaan hevosta kuntoon ja sanoi että voidaan loppuaika puuhailla mitä halutaan. Kävelin siinä sitten ponin kanssa ilman jalustimia ja fiilistelin sen kanssa. Kun Marianne sitten huomautti että tuntia on siis jäljellä vielä parikymmentä minuuttia, päädyin vielä ottamaan hiukan ravia ilman jalustimia pääty-ympyrällä. Koitin vain saada Elvikseen vähän liikettä, hiukan taivutusta ja saada itseni rennoksi ja istumaan sinne hyvin. Kun siinä hetki työstettiin, niin Elvis alkoi oikeastaan tuntuakin oikein kivalta. Minä istuin siellä rentona, poni oli rento, se liikkui pätkittäin mukavasti eteen sitä ravia ja taipui ja kääntyi ihan hienosti. Loppuun annoin vielä pidempää ohjaa ja poni ihan kunnolla venytti suoraan maahan asti ja ravaili iloista pikkuravia. Loppukäynnit tulin taluttelemaan alas selästä ja nyt vain toivotaan että menisi edes suunnilleen yhtä hyvin huomenna kuin tänäänkin. Ja jos se oikea laukka menisi vaikka asteen paremmin huomenna, niin sekin olisi hyvä.

Poni pääsi siitä talliin ja minä sitten pesin sen suitset ja vaihdoin valkeaa huopaa, jottei huomenna tarvi sitten kaikkea tehdä. Ollaan ainakin näyttävän näköisiä, kun otetaan ja karautetaan yli kouluaitojen ristilaukassa, samalla kun minä häpeän silmät päästäni ;)
No ei, toivottavasti se sujuisi. Pitäisi sujua, päästiin me siitä aikuismerkistäkin läpi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä voi sattua.

Selvää parannusta

Tänään olin ratsastamassa, jotta on hyvin harjoiteltu kisoja varten. Menin totta kai kisaratsullani Elviksellä, tunnilla myös Pomo, Vinski, Artsi ja Evita, Elvis vain mun kanssani.

Alkutunti kului aika lailla itsenäisesti lämmitellen, jotta voitaisiin sitten vuoronperään ratsastaa radat läpi. Niinpä alkukäynneissä keskityin Elviksen taivutteluun, jotta saisin sen edes etäisesti vasemmalle ohjalle tuntumalle ja käynnin eteen ratsastamiseen, sillä Elvis oli varsinainen laiskamato taas vaihteeksi. Kevyt ravissa vähän samat kuviot, Elvis tuntui kovin kivalta, mutta vähän sellaiselta löysältä, enkä vaan ihan saanut sitä pohkeesta liikkeelle kuten olisin halunnut. Poni kuitenkin tuntui rennolta ja rauhalliselta, mikä sekin on ihan kiva näin ennen hurjan vaativaa kouluradan ratsastusta.

Laukkoja otin tässä verryttelyssä todella säästeliäästi. Nostin muutamat laukat, laukkasin pieniä pätkiä, koitin tehdä vähän ympyrää molempiin suuntiin (ne olivat ihan surkeita ja jäi kamalat paineet siihen radan laukkaohjelmaan, hah). Loppuajan sitten tein harjoitusravia ja koitin saada Elviksen siihen moodiin, että myös laukkatehtävän aikana voi ravata normaalisti. Ettei laukkatehtävä tarkoita sitä, että joko laukataan täysiä tai sitten ei liikuta mihinkään. Alku oli hyvin hankalaa kun poni ei jaksanut liikkua ja kun pyysin eteen, oli se vain nostamassa ensisijaisesti laukkaa sieltä. Lopulta sain ponin kuitenkin paremman tuntuiseksi pystyttiin tekemään sekä ravia, että laukkaa. Vaikka se ravi hitusen liian hidasta edelleen olikin.

Mentiin kävelemään toiseen päähän kenttää kun jengi ratsasteli rataa läpi, kunnes oli meidän vuoromme loistaa.

Radasta, noh. Se meni paljon paremmin kuin viimeksi. Sain Elviksen liikkeelle ainakin astetta paremmin, mutta oli se silti superlöysä suurimman osan radasta. Saatiin kuitenkin parempaa ravia ja reippaampaa meininkiä aikaan kuin viimeksi, joten olin ihan tyytyväinen. Alkutervehdykseen päästiin ravissa ja kivasti, pysähdyksestä raviin siirtyminen vaan oli superhidasta. Ravin pidennys lävistäjällä meni oikeastaan todella hyvin, ainakin omasta mielestäni. Sain selvästi lisää vauhtia raviin, eikä Elvis silti rikkonut laukalle! Jos saataisiin edes tuollainen esitettyä kisoissa, olisin ihan supertyytyväinen. Vaikka se siis voisi pidentää varmasti tuhat kertaa enemmänkin, mutta oli tuo silti hyvä. Ainakaan poni ei jännittynyt tai rikkonut ravia.

Toinen lävistäjä oli superkiva kanssa. Tällä kertaa Elvis ei koittanut siirtyä laukkaan ja käyntisiirtymä oli superpaljon parempi. Tosin käyntiä tuli liikaa sillä yliarvioin Elviksen innokkuuden siirtyä raviin.. Seuraavalla kerralla täytynee pyytää ravia jo toisella käyntiaskeleella. Seuraavaksi tulikin laukka oikealle, erittäin jännittävä osuus siis. Laukannosto oli vähän löysä ja hidas, ympyrä onneksi tuli ihan ongelmitta, mutta ympyröiden välissä laukka putosi raville. Ja vaikka kuinka koitin ratsastaa eteen, niin varmaan sen hankalamman käännöksen takia en vaan pystynyt vaatimaan tarpeeksi vauhtia, joten Elvis sitten tiputti taas sen laukan alas jo lyhyen sivun lopulla. Damn. Toivottavasti kisoissa saisin mentyä laukkaa edes suunnilleen pitkän sivun puoliväliin. Täyskaarto oli aika löllökkä ja siksi huono. Vasen laukka oli tosi jees, nousi pisteellä, laukka pysyi yllä koko matkan ja käännökset olivat paljon nätimpiä. Täyskaarto oli taas vähän vääntämistä, mutta loppuradaksi sain Elviksen sentään ravaamaan astetta paremmin. Pysähdys tuli taas aika nätisti ja lopputervehdykseen tultiin jopa aika reipasta ravia vanhusponille.

Hyvät fiilikset tästä jäi. Ainoa huima virhe oli se laukka joka tipahti kymmenen metriä liian aikaisin. Muuten kuitenkin viime kerran vaikeudet olivat helpompia ja rata meni sulavammin. Toivottavasti vaan saisin keltuaisen liikkumaan vähän reippaammin, niin se veisi meidät jo pitkälle.
Keventelin vielä hetken loppuraveja ponin kanssa, sitten käyntiä ja poni takaisin talliin. Huomenna jatketaan heti aamulla ja toivottavasti samalla fiksaillaan näitä muutamia huonouksia vielä paremmiksi.

Sukellusveneponi

Tänään menin Elviksellä ja tunnilla myös Vinski. Harjoiteltiin hiukan koulukisoja varten tälleen ihan omassa rauhassa, sillä suurin osa jengistä oli ties missä koulun päättäjäisissä.
Opettelin radan hätäpäissäni just ennen tuntia, mutta olen mä sitä jo aiemmin ratsastanut pariin otteeseen ja simppelihän se on kuin mikä, joten kyllä se ainakin tunnin ajan mielessä pysyi.

Päivä oli kovasti lämmin ja sen ainakin huomasi ponista todella hyvin. Elvis oli kovin vetelä ja löysä vähän koko tunnin. Alkukäynneissä ratsastelin käyntiä eteen ja koitin hakea ponia taipumaan ja tulemaan hyvin ulko-ohjalle. Ihan hyvä kokonaisuus siitä tulikin, vaikka ehkä hiukan löysäksi poni jäikin lämpimän kelin takia. Sen jälkeen kevenneltiin ravia. Tässä koitin hiukan rajoja ja kokeilin miten paljon ponia uskaltaisi ratsastaa eteenpäin, ilman että se kumminkaan jännittyy tai mitään. Kävi ilmi että aika paljon ja varmaan olisi voinut enemmänkin pyytää. Tuntui meinaan että välillä sitä sai suunnilleen potkia kuuroille korville, samalla kun poni hölkötti papparavia eteenpäin. Saatiin kuitenkin pätkittäin vallan mukavan tuntuista ja etenevää ravia, poni kääntyi iloisille ympyröille ja homma oli vallan toimivaa ja mukavaa muutenkin.

Lopuksi otettiin vielä verryttelylaukat vuorotellen, ihan vaan molempiin suuntiin laukat ja pari ympyrää. Elvis nosti laukat ihan nätisti, laukkasi jopa aika reippaasti (johtui varmaan kun meitsi heilui raipan kanssa selässä vähän liikaa) mutta tuntui silti että se jäi laukkaamaan vähän voimattomasti kuitenkin. Olisin ehkä mielummin halunnut sellaista vähän vähemmän vauhdikasta laukkaa, joka kuitenkin olisi ollut voimakkaampaa. No, sitä en saanut. Sentään laukka pysyi yllä ja saatiin väkerrettyä ympyrät. Sen jälkeen käveltiin Vinskin suorittaessa rataa ja lopulta pääsimme yrittämään.

Hah, se ratahan oli melkoinen katastrofi! Elvis oli totaalisen laiska, siis oikeasti. Potkin sitä parhaimmillaan eteenpäin, eikä poni vaan liikkunut, ei niin mihinkään. Raipan jätin siis pois tässä vaiheessa, jotta näkisin vähän millaiselta se rata tuntuu. Kauhealtahan se tuntui, ensi kerralla piikit kuulemma kylkiin alusta asti. Njoo, Elvis oli laiska, mutta samaan aikaan hän oli erittäin innoissaan nostamassa laukkaa. Mutta ei hän siis sitä laukkaakaan jaksanut sitten edes jatkaa. Se oli siis sellainen pahin mahdollinen yhdistelmä.
Alkutervehdykseen löllöteltiin sisään kiemurrellen, ravia ei meinannut oikein löytyä. Kun kuitenkin käänsin lävistäjälle ja yritin jotain askeleen pidennystä, niin tehtiin vain laukkarikkoja. Sama juttu kun käänsin toiselle lävistäjälle. Poni koitti vaan nostella laukkaa ja olla reipas. Ja heti kun laukka kiellettiin, niin eihän hän sitten mitenkään jaksanut edes yrittää ravata. Käyntisiirtymät olivat löysiä kuin mitkä, laukka nousi ihan ookoosti. Mitä nyt laukka ei sitten pysynyt yllä pätkääkään. Ekassa laukassa tipautettiin kahdesti raville ja yksi korjaus tuli vielä väärälle laukalle. Sentään reitti säilyi että jotain hyvää siinäkin. Toiseen suuntaan laukka meni paremmin, mutta poni vaan otti ja tipautti taas raville ennen pistettä. Molemmat täyskaarrot olivat jotain lapa edellä vänkäämisiä kun ponia otti niin sydämestä mennä Vinskiä kohti. Vikat kaksi ravitehtävää menivätkin sitten paremmin kun sain kunnolla potkaistua ponia niin, ettei se ihan jatkuvasti koittanut lösähtää käyntiin.

Olisihan se voinut siis paremminkin mennä. Mutta oli kuumaa ja toivottavasti kisapäivänä olisi vähän viileämpää.. Ja no, ainakin laitetaan ne kannukset, jos vaikka saisi jonkin verran sitä pohjetta läpi ponille. Ensi viikolla otan agendakseni laukkaistunnan, oikean kierroksen laukkakäännökset ja askeleen pidennyksen ravissa! Ja täytyy niitä pidennyksiä katsella vielä verryttelyssäkin, olisi meinaan kiva saada jotain pidennystä aikaiseksi, mutta näemmä ihan se Pomon kanssa käytettävä tyyli ei lainkaan toimi pienen herkkisponin kanssa. No, katsellaan. Päästiin me vaikeammasta radasta läpi, joten tämähän PITÄISI olla vain helpompaa ja iisimpää. Saa nähdä. Toivottavasti päästään läpi.

Lopuksi käytiin vielä ihastuttavalla maastokävelyllä. Elvis oli varsin fiksu ja kultainen, sen kanssa on varsin ilo käydä maastoilemassa. Ensi viikolla koitetaan sitten muutama juttu paremmin ja katsotaan kuinka käy.