Elvis oli vallan järkyttyneen oloinen tällaisesta kelistä, mutta hän selvisi järkytyksen yli kun laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin ulos tuuleen ja tuiskeeseen.
Aloitettiin alkukäynneissä sillä, että ratsastelin ponia reippaammin eteen ja tsekkailin ottaako se nokkiinsa tuulisesta kelistä. Elvis oli vallan löysä, eikä ollut lainkaan järkyttynyt, joten sitä sai ihan kunnolla pyytää eteen, ennen kuin ukkeli jaksoi liikkua edes jotenkin eteenpäin.
Tehtiin sitten käynnissä samaa tehtävää kuin eilen, koko kentän poikki väistöä puomien ohjaamalla reitillä. Ja taas väistätettiin vasemmalla pohkeella oikealle. Alkuun tämä oli kovasti vaikeaa. Elvis tuntui väistävän kyllä ihan nätisti, mutta vaadittu väistökulma oli vaan ihan liian jyrkkä meille, joten ei päästy oikein puomien yli. Kun tehtiin toisinpäin ja puomit olivat eri tavalla, sujui paljon paremmin ja pysyttiin reitillä oikeinkin hyvin. Elvis väisti ihan nätisti, välillä nyt pääsi kaatumaan lapa edellä. Ja minä sain jopa ajoittain istuttua suorana ja rentona, kun oikein yritin, enkä vain jäykistynyt sinne tekemään väistöä.
Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä isommaksi ja reippaammaksi, Elvis oli oikein rennon ja tyytyväisen tuntuinen.
Kevyt ravissa tehtiin taas kiemurauraa kentän poikki ja puomien yli. Tässäkin Elvis oli varsinaisen laiska. Ensin suorastaan räpiköitiin puomien yli, samalla kun poni oli nukahtaa ja siirtyä käyntiin. Sain ihan kunnolla täräyttää pohkeella liikettä ja näpäyttää pari kertaa raipallakin, ennen kuin poni viimein kokosi itsensä ja alkoi ravaamaan eteenpäin. Kun poni oli reippaampi, päästiin puomien yli siististi ja homma sujui vallan kauniisti. Tässäkin pitkällä sivulla pyysin sitten ravia ihan kunnolla eteen ja annoin hiukan pidempää ohjaa ponille, joka venyttikin ihan suht kivasti eteen. Olisi se varmasti voinut aueta ja liikkua vielä vääähän enemmän, mutta olin jo oikein tyytyväinen tähänkin. Ainakin poni kulki ja lähti eteenpäin pohkeesta.
Kun Elvis oli saatu liikkeelle ja reitti sujumaan suorana ja hyvänä, oli aika keskittyä siihen omaan istumiseen ja tekemiseen. On vaan vaikeaa katsoa eteenpäin ja istua suorana. Keskityin siihen, jotta näytettäisiin mahdollisimman osaavilta ja älykkäiltä. Onnistui aika hienosti!
Laukkaa otettiin pareittain ja ajatuksena oli vaan laukata pitkää pätkää, nousta vähän ylös satulasta ja venyttää kunnolla. Me olimme kovin innoissamme ideasta, joten nostettiin laukka ensin vasempaan kierrokseen ja lähdettiin painelemaan. Kyllä muuten huomaa että Elvis on vallan vanha, ei se oikein meinannut lähteä yhtään mihinkään vaikka kuinka patistelin pitkällä suoralla sitä laukkaamaan vähän enemmän. Käytin lähes koko kenttää, joten laukattavaa oli varmaan 50 metriä. Päädyt pyöristin ja istuin alhaalla laukkaa keräillen, jotta voitiin taas pitkällä sivulla lähteä eteenpäin kevyt istunnassa. Hankalaa vaan se kevyt istunta. Välillä onnistuin ja pysyin siellä tosi tukevasti ja tasaisena, muulloin sitten jalustimet kulkeutuivat täysin väärään paikkaan ja ylhäällä pysyminen kävi hankalaksi. Olisi varmaan ollut helpompaa hiukan lyhyemmillä jalustimilla.
Ja tosiaan, ei poni mitenkään itsestään siinä innostunut. Laukkasi kyllä kiltisti, eikä edes yrittänyt lopettaa laukkaa missään vaiheessa, mutta ei se kyllä irrotellutkaan. Sain ihan reippaasti maiskuttaa ja pyytää pohkeella eteenpäin, hiukan näppäistä raipallakin ennen kuin Elvis hiukan hiffasi jutun jujun. Mentiinkin sitten oikein iloista reipasta laukkaa, joka kuitenkin oli koko ajan hallinnassa. Poni oli iloinen ja mulla oli hauskaa, melkein kuin Nikkis-ponin kanssa aina keväisin.
Hyvää laukkaa me saatiin tehtyä ja sain ne päädytkin istuttua alhaalla oikeinkin nätisti. Ja todellakin, mentiin pitkää pätkää. Melkein tuntuu siltä että 20 kierrosta ei kuulosta edes yhtään liioitellulta. Mulla kramppasi jokainen lihas ja maitohapot nousivat kun lopulta saatiin siirtyä käyntiin ja annettiin isompien kavereiden laukata.
Sen jälkeen me otettiin laukat ponien kanssa oikealle. Tähän suuntaan en todellakaan jaksanut yhtä pitkään kuin vasemmalle, tyydyttiin johonkin viiteen kierrokseen, jonka jälkeen voimat lopahtivat ihan täysin. Tähän kierrokseen Elvis tosin tuntui hiukan vastaanottavaisemmalta ja reippaammalta. Se tuntui ihan omatoimisesti innostuvan ja liikkuvan reilumpaa laukkaa eteen. Ehkä hän vertyi ekan laukan jälkeen, jolloin nyt oli helpompi liikkua kunnolla eteen. Laukat sujuivat hyvin ja sitten käyntiä, ennen kuin lopuksi vielä hiukan hölkkäiltiin loppuraveja.
Elvis vaikutti oikein tyytyväiseltä kunnon laukkaspurttailujen jälkeen. Poni pärski ja oli rento ja kiva loppuraveissa. Sille sai huoletta antaa ohjaa ja ratsastaa vähän eteenpäinkin, poni vain hölkkäili ja oli löllykkä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi tarhaan huilaamaan työsuorituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti