Juhannuksen viettohon

Tänään sain alleni tutun ja turvallisen Elvis-ponin, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Täytyy sanoa että ihan hyvä valinta se Elvis, sillä olin tänään jo tallille mennessä ihan paniikissa. En siis mistään erityisestä, mutta kunhan jännitti. Onneksi Elvis on tuttu ja turvallinen vanha ukko, joten tiesin että tästä tulisi parempaa settiä kuin Pomon kanssa. Kun kerran jännittää, niin kiva mennä sillä luottoponilla (ja siis joo, olin aika lähellä etten soitellut voisinko mennä Evitalla, kun siellä nyt ei ainakaan voi jännittää yhtään mikään). Ensi viikolla on juhannus, enkä pääse ratsaille, joten otan levon kannalta ja toivottavasti juhannuksen jälkeen sitä alkaa tuntua taas siltä, ettei ratsastaminen jännitä niin kamalasti.

Hilpaistiin Elviksen kanssa kentälle ja nousin kyytiin. Mariannekin vaan totesi että otettiin nyt tämä luottoponi alle, jottei tarvi jännittää, mutta kuulemma ei ollut eilen edes huomannut että olin aivan paniikissa. Ihan hyvä siis, en ilmeisesti ollut niin kauhun kankeana, kuin miltä se tuntui.
Käveltiin siinä rentoja alkukäyntejä helteen paahtaessa niskaan. Hiukan mua jännitti ja Elviskin vähän vilkuili sitä samaa porttipäätyä kuin Pomo eilen. Kun kuitenkin alla oli tuttu satula ja pieni keltainen, sain istuttua rentona, pidettyä kättä kulmassa ja katseltua eteenpäin, mikä ei onnistunut eilen sitten pätkääkään. Niinpä sain rohkeasti ratsastettua ponia eteenpäin ja johdatettua sen myös siihen hurjaan päätyyn, jossa selvästi jotain oli (Elvis ei siis pelännyt sitä päätyä, kunhan tsiigaili. Minä pelkäsin sitä päätyä enemmän, enkä siksi ihan alkuun uskaltanut ratsastaa siellä yhtään eteenpäin).

Käynnissä meni oikein hyvin. Elvis kulki ihan reippaasti kun hiukan siltä vaadin sitä liikettä, käännyttiin hyvin ja oltiin oikein rauhaisia, oli iloista ja mukavaa. Siitä siirryttiin kevyt raviin, joka sujui myöskin ongelmitta. Sain kevenneltyä rauhassa mukana, kun ei ollut syytä jänskäillä. Kehittelin kyllä kauhutapahtumia siitä kuinka Elvis säikähtää ja vaikka mitä, mutta tuntui että keho ei jännittänyt, eikä ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Joten sain ratsastettua suht normaalisti, mitä nyt odottelin että koskahan poni räjähtää.
No, ei se räjähtänyt. Jätin alkuun ihan sen porttipään ratsastamatta, mutta kun totesin että ihan hölmöä väistää sitä päätä kun poni ei edes pelkää, niin päästiin käyttämään koko kenttää. Ja ihan ongelmitta vieläpä. Me tehtiin hiukan loivaa väistöä kentän keskeltä kohti uraa. Elvis väisti ihan ookoosti oikealle, mitä nyt vähän sellaista säästöliekkiväistöä. Ja vasemmalle sitten taas kaaduttiin hiukan liikaa lapa edellä, mutta saatiin jokunen onnistunutkin pätkä.

Lopuksi tehtiin väistöt käynnissä ja nostettiin suoraan väistöstä laukka. Vaikka minä kehittelin kauhukuvaelmia, niin Elvis suoritti kuin osaavampikin herrasmies. Tehtiin ihan ok väistöt, laukat nousivat alkuun löysemmin, mutta lopuksi tehtiin ihan teräviä ja reippaitakin nostoja. Ja siis laukat menivät tosi kivasti. Poni eteni ja laukkasi tosi hyvin, saatiin jopa kerran tehtyä ihan älyttömän hyvä ympyrä oikealle (muut ympyrät oikealle epäonnistuivat taas täysin). Vasemmassa laukassa pyöriteltiin muutamakin ympyrä kerrallaan, oli hauskaa, poni oli reipas ja muakaan ei enää jännittänyt kun hetki siinä tehtiin ja paineltiin. Sain jopa istuttuakin ihan hyvin siellä ja ponista vaan tuli superhyvä fiilis! Se on niin söpö ja hauska, on ollut kiva taas pitkästä aikaa mennä sillä tälleen kunnolla.

Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon, mitä olin hiukan toivonutkin. Päästiin rauhalliselle maastolenkille, ei tarvinnut suorittaa vaan sai vain rentoutua. Tai no, rentoutua ja rentoutua, totta kai mä välillä siellä hiukan jännitin, mutta kyllä voisi sanoa että suurimman osan matkasta sain istuttua rentona kyydissä ja nautittua maisemista. Ja Elviskin oli ihan älyttömän fiksu! Kun Pomo ja Vinski jäivät matkalla töllöttelemään jotain olematonta, eivätkä uskaltaneet liikkua eteenpäin, niin Elvis seisoi jonon perässä, suunnilleen takajalkaa lepuutellen. Ja kun Vinski jopa peruutti Elvistä kohti, niin poni vain peruutti mukana, korkeintaan ihmetellen miksi valkoinen takamus tulee suoraan päälle. Hän oli niin kauhean fiksu poika, fiksuin äijä koko porukasta etten sanoisi. Eikä ponia ahdistanut vaikka jäätiin matkalla ihan älyttömästi jälkeen muista. Hän vain käveli rauhassa ja iloisesti, katseli hiukan puskia ja oli rennon rauhallinen. Uskalsin siinä ottaa jopa pari pätkää ravia, kun jäätiin tosiaan monen kymmenen metrin päähän muista. Otin ravia hiukan ylämäkeen, jottei poni ainakaan pääse räjähtämään kamalan kovaa eteenpäin. Mutta joo, ei Elviksellä ollut tässäkään mitään ihmeellistä sanottavaa, se lähti iloisesti hölkkäämään eteenpäin kun pyysin ja siirtyi käyntiin kun toiset tulivat eteen. Enemmän tämäkin oli taas tätä oman itsensä voittamista "uskalsin ravailla toiset kiinni Elvis-ponin kanssa! Ja uskalsin ravata maastossa piiiitkästä aikaa!"

Iloista ratsastelua, juuri sopivaa ennen tätä juhannuslomaa. Elvis oli superiloinen ja kiva poni. Mulla oli oikein kivaa. Rentoa, ei mitään vaativaa. Juhannuksen aikana saan toivottavasti hiukan levättyä ja juhannuksen jälkeen jatketaan taas entistä reippaammin. Ainakin näin oletan. Ettei sitten enää jännitä höpsöt jutut.

Hyvää juhannusta! :)