lauantai 2. kesäkuuta 2018

Sukellusveneponi

Tänään menin Elviksellä ja tunnilla myös Vinski. Harjoiteltiin hiukan koulukisoja varten tälleen ihan omassa rauhassa, sillä suurin osa jengistä oli ties missä koulun päättäjäisissä.
Opettelin radan hätäpäissäni just ennen tuntia, mutta olen mä sitä jo aiemmin ratsastanut pariin otteeseen ja simppelihän se on kuin mikä, joten kyllä se ainakin tunnin ajan mielessä pysyi.


Päivä oli kovasti lämmin ja sen ainakin huomasi ponista todella hyvin. Elvis oli kovin vetelä ja löysä vähän koko tunnin. Alkukäynneissä ratsastelin käyntiä eteen ja koitin hakea ponia taipumaan ja tulemaan hyvin ulko-ohjalle. Ihan hyvä kokonaisuus siitä tulikin, vaikka ehkä hiukan löysäksi poni jäikin lämpimän kelin takia. Sen jälkeen kevenneltiin ravia. Tässä koitin hiukan rajoja ja kokeilin miten paljon ponia uskaltaisi ratsastaa eteenpäin, ilman että se kumminkaan jännittyy tai mitään. Kävi ilmi että aika paljon ja varmaan olisi voinut enemmänkin pyytää. Tuntui meinaan että välillä sitä sai suunnilleen potkia kuuroille korville, samalla kun poni hölkötti papparavia eteenpäin. Saatiin kuitenkin pätkittäin vallan mukavan tuntuista ja etenevää ravia, poni kääntyi iloisille ympyröille ja homma oli vallan toimivaa ja mukavaa muutenkin.

Lopuksi otettiin vielä verryttelylaukat vuorotellen, ihan vaan molempiin suuntiin laukat ja pari ympyrää. Elvis nosti laukat ihan nätisti, laukkasi jopa aika reippaasti (johtui varmaan kun meitsi heilui raipan kanssa selässä vähän liikaa) mutta tuntui silti että se jäi laukkaamaan vähän voimattomasti kuitenkin. Olisin ehkä mielummin halunnut sellaista vähän vähemmän vauhdikasta laukkaa, joka kuitenkin olisi ollut voimakkaampaa. No, sitä en saanut. Sentään laukka pysyi yllä ja saatiin väkerrettyä ympyrät. Sen jälkeen käveltiin Vinskin suorittaessa rataa ja lopulta pääsimme yrittämään.


Hah, se ratahan oli melkoinen katastrofi! Elvis oli totaalisen laiska, siis oikeasti. Potkin sitä parhaimmillaan eteenpäin, eikä poni vaan liikkunut, ei niin mihinkään. Raipan jätin siis pois tässä vaiheessa, jotta näkisin vähän millaiselta se rata tuntuu. Kauhealtahan se tuntui, ensi kerralla piikit kuulemma kylkiin alusta asti. Njoo, Elvis oli laiska, mutta samaan aikaan hän oli erittäin innoissaan nostamassa laukkaa. Mutta ei hän siis sitä laukkaakaan jaksanut sitten edes jatkaa. Se oli siis sellainen pahin mahdollinen yhdistelmä.
Alkutervehdykseen löllöteltiin sisään kiemurrellen, ravia ei meinannut oikein löytyä. Kun kuitenkin käänsin lävistäjälle ja yritin jotain askeleen pidennystä, niin tehtiin vain laukkarikkoja. Sama juttu kun käänsin toiselle lävistäjälle. Poni koitti vaan nostella laukkaa ja olla reipas. Ja heti kun laukka kiellettiin, niin eihän hän sitten mitenkään jaksanut edes yrittää ravata. Käyntisiirtymät olivat löysiä kuin mitkä, laukka nousi ihan ookoosti. Mitä nyt laukka ei sitten pysynyt yllä pätkääkään. Ekassa laukassa tipautettiin kahdesti raville ja yksi korjaus tuli vielä väärälle laukalle. Sentään reitti säilyi että jotain hyvää siinäkin. Toiseen suuntaan laukka meni paremmin, mutta poni vaan otti ja tipautti taas raville ennen pistettä. Molemmat täyskaarrot olivat jotain lapa edellä vänkäämisiä kun ponia otti niin sydämestä mennä Vinskiä kohti. Vikat kaksi ravitehtävää menivätkin sitten paremmin kun sain kunnolla potkaistua ponia niin, ettei se ihan jatkuvasti koittanut lösähtää käyntiin.

Olisihan se voinut siis paremminkin mennä. Mutta oli kuumaa ja toivottavasti kisapäivänä olisi vähän viileämpää.. Ja no, ainakin laitetaan ne kannukset, jos vaikka saisi jonkin verran sitä pohjetta läpi ponille. Ensi viikolla otan agendakseni laukkaistunnan, oikean kierroksen laukkakäännökset ja askeleen pidennyksen ravissa! Ja täytyy niitä pidennyksiä katsella vielä verryttelyssäkin, olisi meinaan kiva saada jotain pidennystä aikaiseksi, mutta näemmä ihan se Pomon kanssa käytettävä tyyli ei lainkaan toimi pienen herkkisponin kanssa. No, katsellaan. Päästiin me vaikeammasta radasta läpi, joten tämähän PITÄISI olla vain helpompaa ja iisimpää. Saa nähdä. Toivottavasti päästään läpi.

Lopuksi käytiin vielä ihastuttavalla maastokävelyllä. Elvis oli varsin fiksu ja kultainen, sen kanssa on varsin ilo käydä maastoilemassa. Ensi viikolla koitetaan sitten muutama juttu paremmin ja katsotaan kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti