Neiti oli karsinassa edelleen vallan temperamenttinen typy, mutta saatiin poni kuntoon ja siirryttiin kentälle. Meikä nousi kyytiin ja aloitettiin tunti.
Käveltiin hetki uraa pitkin, Nipsu oli ihan kiemura ja tuijotteli ulos. Sain sen suoristettua uralle ja käännyttiinkin lopulta oikein nätisti. Marianne saatteli mut matkaan sanoen että poni on nykyään ihan laiska, joten koitin parhaani mukaan myös ratsastaa käyntiä eteenpäin. Kun lopulta uskalsin pyytää vähän raipalla ja viedä asiaa loppuun, sainkin ihan mukavaa käyntiä ponista. Siinä vaan kesti, kun poni oli vieras ja en heti uskaltanut täysillä vaatia siltä mitään.
Jäätiin sitten isolle ympyrälle ja tehtiin käynnissä pieniä väistätyksiä niin, että takapää sai siirtyä ulos ja etupää pysyä ympyräuralla. Nipsu oli vallan hieno ja teki väistöjä todella mallikkaasti. Ihan aina en saanut mitään ponista irti, mutta suurimmaksi osaksi tuli väistätystä ja vieläpä oikein hyvääkin askelta. Ainoa ongelma oli ratsastaja, jolle oli syvä mahdottomuus istua rentona ja suorassa, vaan kääntyilin ja vääntyilin jäykkänä siellä selässä. Ponia ei silti kamalasti haitannut, joten eipä tuo mitään.
Sitten piti lähteä raviin ympyrälle. Juu-u, se ei ihan lähtenyt niin kuin odotettiin. Varmaan jännitin vähän sitä ravisiirtymää, sillä Nipsu alkoi kiemurrella taas ja oli ihan mahdoton. Kun lopulta sain etäisesti suoran reitin, pyysin ravia, mutta poni vain kiemurteli. Tietenkin sitten pyysin kovempaa ja Nipsu lähti hiukan epätasapainoisesti ja kovin reippaasti raviin. Minä totta kai järkytyin tästä kovin ja poni pääsi vain kiemurtelemaan Pomoa kohti. Kun sitten vielä meidän reitille sattui tötterö, oli soppa valmis. Poni järkyttyi sydänjuuriaan myöten ja ratkaisi asian siirtymällä laukkaan. Mikä on nuoremmalla ponilla tietysti vielä hiukan reippaampaa ja epätasapainoisempaa. Joten minä en saanut istuttua alas, en pätkääkään.
Lopputuloksena oli sitten se, että Nipsu laukkasi pientä ympyrää samalla kun täti kiikkui kyydissä jalustimilla seisten ja etukenossa. Pelkäsin vaan että kohta poni kaatuu ja suurin piirtein funtsin että olisiko parempi vaan hypätä alas vauhdista, kun en mitenkään saanut ponia hidastamaan. Pyrräsin ja otin pidätteitä ja tein vaikka mitä. Poni ei ymmärtänyt, eikä sitten rauhoittunutkaan kun en saanut istuttua. Vedettiin ihan liian monta ympyrää sitä epämääräistä laukkaa, kunnes viimein jollain ihmeenkaupalla poni siirtyi raviin ja sain sen käyntiin ja pysähdyksiin. Huh hei millainen alku!
No, se ei mennyt kuin Strömsössä. Tämän episodin jälkeen minä olin jo vannomassa etten ravaa ponilla enää ikinä kun en saa sitä pysähtymään ja ponikin toki oli astetta jännittyneempi kun homma sujui noinkin loistokkaasti. Seistiin hetki ihan rauhassa, siliteltiin ponia ja hengiteltiin. Sen jälkeen uskaltauduttiin kävelemään ympyrälle. Käveltiin ihan vaan löysemmin ohjin ja ilman painetta. Poni siinä alkoi rentoutua ja kävellä nätisti, mun oma jännitys helpotti. Joten heti kun saatiin vähän omaa tilaa, niin lähdin pyytämään ravia. Tällä kertaa pyysin oikein rauhassa ja hellästi, poni lähti taas vähän reippaasti ja epätasapainoisesti, mutta tällä kertaa minä kokosin itseni ja lähdin vain keventelemään. Hetki me kipiteltiin epätoivoisesti, mutta kun minä sain itseni suoraksi ja kevennyksen hitaaksi, rauhoittui Nipsukin ravaamaan oikein siistiä ja nättiä ravia. Ihan mielettömän hyvä fiilis, mä sain ponin raviin ilman ongelmia, jes!
Otin siinä alkuun ihan rauhassa, mentiin vain ympyrää omalaatuisella reitillä. Kun tuntui että homma sujui, uskaltauduin ratsastamaan selvempää reittiä ja pyytämään kevyttä asetustakin. Kun jonkin aikaa oltiin ravailtu, alkoi Nipsu käydä vähän löysäksi ja takajalat jäivät tallin puolelle, joten sain alkaa ratsastaa sitä eteenpäin. Tein aika rauhassa ja nätisti jottei meillä enää tulisi ongelmia, mutta siitä huolimatta sain ajoittain Nipsun tekemään hienoa ravia. Vähän jojoilevaa se ravin tahti oli, kun en aina ihan uskaltanut, mutta edes pätkittäin tuli hyvää ravia. Ja tosiaan, hiukan meillä oli ongelmaa kun mua varmaan jännitti ravailla jos Pomo ravasi meidän perään, jonka takia Nipsu lähti aina vähän alta jos toinen poni tuli turhan lähelle. Yritettiin vältellä Pomoa, jottei tulisi mitään episodia enää, yksi kerta on tarpeeksi yhdelle päivälle.
Vaihdettiin siinä suuntaa, tehtiin käyntiväistätykset myös toiseen suuntaan ja sitten hiukan kevyttä ravia. Homma sujui oikein kivasti. Käynti-ravisiirtymät olivat jatkuvasti vähän hätäisiä ja epätasaisia, mutta muuten sujui nätisti ja poni oli oikein kiva. Saatiin sitten lähteä isommalle reitille ravailemaan ja jättää ympyrä omaan arvoonsa.
Siinä ravaillessani Marianne sitten vaan ehdotti että jos nyt nostettaisiin laukka. Mä olin hiukan epäileväinen, vaikka Nipsu oli mennyt hyvin niin silti jyskytti se eeppinen räjähtäminen mielessä ja kun en ollut tosiaan vielä koskaan laukannut ponin kanssa tarkoituksella. Mua pelotti että jännitän siellä liikaa, poni pukittelee ja suuttuu ja homma menee ihan pipariksi kaiken tämän itseni kokoamisen jälkeen. Totesin kuitenkin että damn it, syteen tai saveen ja koitetaan vaan. Sittenpä pääsisin ainakin yli tästä ekan laukan jännityksestä. Käänsin siitä vaan ravissa vähän ympyrälle, istuin alas ja koitin nostaa laukan. Nipsu vain kiihdytti ravia ja otti kurssin kohti Pomoa. Jollain ihmeellisellä tavalla mä sain pidettyä itseni koossa, sain Nipsun käännettyä ja annettua uuden laukka-avun, jolloin poni siirtyikin laukkaan superhienosti. En odottanut että se laukka pitää nostaa niinkin reippaasta ravista, joten ne ensimmäiset avut annoin liian hitaasta vauhdista.
Laukattiin tosiaan ensin oikeaan kierrokseen. Käänsin ponia vaan isolle ympyrälle, istuin siellä parhaani mukaan (vähän epätasapainoista ja reipasta laukkaa = oli aika hankala istua, mutta sain oltua aikalailla hytkymättä. En halunnut ponin räjähtävän jos ajan sitä liikaa istunnallani). Otin ihan jonkun pari ympyrää ja sitten lähdin rauhaksiin hidastamaan. Poni siirtyi oikein kivasti raviin ja käyntiin ja pääsin vaihtamaan suunnan. Halusin vaan hiukan kokeilla, en ottaa liikaa laukkaa jottei mikään ehdi mennä vikaan.
Vasen kierros oli hiukan jänskämpi, sillä heti kun siirsin Nipsun raviin, oli se jo valmis laukkaamaan, joten annoin sen lähteä. Tähän suuntaan poni laukkasi huomattavasti reippaammin ja epätasaisemmin, se kääntyi ihan kunnolla sisälle kantaten ja mä olin suunnilleen ihan varma että kaadutaan millä hetkellä hyvänsä. Niinpä ihan yhden pikkuympyrän jälkeen lähdin hidastelemaan ja pienen jarrutusmatkan jälkeen päästiin käyntiin ja poni sai suuret kiitokset hienosta suorituksestaan! Uskallettiin, onnistuttiin ja olin tosi tyytyväinen.
Tulin alas taluttelemaan loppukäynnit, tässä oli kylliksi jännitystä jo yhdelle päivälle. Oltiin kaikki tosi tyytyväisiä, nousujohteinen suoritus, laukka onnistui, mua ei kauheasti jänskättänyt ja poni oli tosi hieno!
Tunnin jälkeen pääsin sovittelemaan ponin päälle ihan uutta lointa (pinkkiä ja kruunuja prinsessoille!) jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan rankan päivän päätteeksi. Hurjaa oli, mutta olen tyytyväinen. Tuo selviytyminen oli suuri asia ja olen tosi tyytyväinen etten järkyttynyt ja tunaroinut koko hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti