lauantai 22. syyskuuta 2018

Tuulee niin ettei ponikaan pysy raiteilla

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita ja Vinski. Elvis oli vain mun kanssani ja ulkona tuuli niin kovaa ettei tosikaan. Hiukan ahdisti lähteä pihalle kun tuntui ettei itse saa henkeä ja jännitti että miten ponikaan jaksaa kävellä kun herra hienohelma ei niin kauheasti näistä äärisäätiloista välitä.


Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Oli se kyllä melkoista menoa. Tuli tuulenpuuska sivulta ja poni oikein heilahti tuulenvoimasta, tuli toinen puuska suoraan naamaan ja ponia alkoi ärsyttää ja se yritti lähteä kipittelemään reippaammin eteen. Ei kuskillakaan siellä kovin kivaa ollut, syysmyrskyt voisivat olla puhaltelematta meidän ratsastustunnin aikana.
Sääoloista huolimatta koitettiin tehdä parhaamme. Hiukan oli hankalampaa ratsastaa sillä poni oli tietysti hiukan virittäytyneempi ja mua jännitti että se räjähtää kun kunnon puuska tulee. Sen lisäksi poni tosiaan kiemurteli, eikä viitsinyt kävellä kunnolla - kukas sitä nyt töitä näin huonoissa oloissa tekisikään.

Koitin kerätä itseni ja lopulta uskalsin pyytää Elvistä ihan suht kivasti liikkeellekin. Tyynempi sää ja olisin pyytänyt enemmänkin, mutta tällä ilmalla annoin olla ja käveltiin vain suht reippaasti ja suunnilleen eteenpäin. Alkukäynneissä pyöriteltiin voltteja jokaiseen kulmaan, Elvis kääntyi hyvin, asettui hiukan huonommin, mutta kun pyysin asetusta läpi, löysi ponikin tahdonvoimaa taipua voltille. Sanoisin että olosuhteisiin nähden tehtiin oikein nättejä voltteja, olisin voinut vaatia kaikessa vähän lisää, mutta kuten todettua, oli se hiukan hankalaa kun ei eteensä näe.


Siirryttiin siitä sitten keventelemään ravia. Tässä olin jo selvästi rennompi ja onhan ravia muutenkin helpompi ratsastaa eteen, joten ravissa sain ponin paremmin aktiiviseksi ja pohkeen eteen. Edelleen olisi voinut varmasti pyytää vielä vähän, muttamutta. Ravissa otettiin ponit kunnolla irti uralta ja tehtiin suoria linjoja, rentoa mutta aktiivista ravia ja keveitä väistätyksiä vuorotellen vähän sisälle ja ulos. Elvis oli tosi mukava, se lähti ihan nätisti pohkeesta eteen, jaksoi ravata reippaasti ja oli vallan rento tuulesta huolimatta. Jäätiin sitten vielä ihan vaan ympyrälle, jossa oli tarkoituksena mennä rennon rauhallisesti ja väistättää sitten hevosia ensin sisälle ja pienemmälle reitille. Kun pieni reitti sujui letkeästi, väistätettiin taas ulospäin ja tehtiin isompaa reittiä. Hyvin rauhallista ja simppeliä puuhaa, jonka ansiosta sain Elviksen oikein miellyttäväksi. Se tuntui pehmeältä ja pyöreältä, rennolta ja mukavalta. Poni kuunteli hyvin pohjetta ja pysyi reitillä, joten tämä sujui tosi kivasti.

Istuttiin sitten alas raviin ja nostettiin laukkaa ensin vasemmalle. Tarkoituksena oli pysyä sellaisella isolla reitillä laukassa, kuitenkin niin ettei ajauduttaisi uralle vaan pidettäisiin hevonen suorana ja ainakin jonkinmoisella soikiolla. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta ohjaustehostus ei toiminut, joten eka laukka tärähti ja lopahti Evitan takapuoleen. Tehtiin uusi nosto ja kun vain istuin alhaalla ja vaadin käännökset paremmin läpi, sain Elviksen käännettyä toistenkin ohi. Tämä laukka sujuikin oikein hyvin sitten. Vähän mä istuin etukönössä ja irtoilin satulasta, mutta sain Elviksen pidettyä reitillä, päästiin toisten ohi hienosti ja Elvis oli tosi mukava. Riitti ihan tasainen ja ajoittainen eteenpäinratsastus, poni laukkasi oikein kivaa ja iloista laukkaa ja meillä oli vaan tosi mukavaa.

Käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaankin sitten laukattiin samalla kuviolla. Tässä meillä tuli ensin muutamat väärät laukat ja Elvis tipautti laukkaa kesken ja vaikka mitä. Kun lopulta sain sieltä oikein laukan ylös ja näpäytin hiukan raipalla liikettä, lähti tämäkin laukka sujumaan tosi hienosti. Tähän suuntaan sai selvästi vahvemmin ratsastaa eteen, poni alkoi olla jo suorastaan väsynyt. Pohkeella sai ylläpitää laukkaa ihan kunnolla ja raipalla muistuttaa aina kun poni meinasi tipauttaa laukan kesken omin lupineen. Marianneltakin tuli vaan käskyä pyytää enemmän laukkaa eteen, joten tehtiin parhaamme mukaan. Kyllä poni tekikin aika nättiä ja energistä laukkaa kun siltä oikein pyysin ja anelin. Ja hei, nyt sain keskityttyä paremmin istuntaani, joten istuin alhaalla ja suorempanakin selvästi. Jes!


Käveltiin vielä hetki ja otettiin loppuun kevyttä ravia pidemmin ohjin. Elvis oli vallan rento ja rauhallinen, meillä oli tosi mukava tunti. Ainoastaan se ilma oli pieni miinus, kesää odotellessa vaan.
Loppukäynnit tulin taluttelemaan ja tunnin jälkeen poni sai takin niskaan ja pääsi tarhailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti