Pomo oli oma äreä itsensä karsinassa. Tuntui tosin että sillä oli nyt syysmasennus päällä ja kaikki otti vieläkin enemmän päähän kuin yleensä. Selvittiin itse kukin hengissä ja ponikin rauhoittui kun päälle ei saanutkaan jyrätä, joten päästiin yhtenä palasena kentälle. Ja kyllä me hiukan saatiin yhteistä säveltäkin, kun poni totesi että leuan alta harjaaminen on itse asiassa todella mukavaa, kun joku muu rapsuttelee oikein kunnolla.
Aloittelin alkukäynneissä rauhassa tunnustellen. Ponin satula tuntuu aina pitkän tauon jälkeen heittoistuimelta ja luotto on hukassa, joten hetken fiilistelin ja pohdin että poni on pieni ja kiltti, eikä se vain odota tilaisuutta heittää mua kyydistä. Kun tämä oli selkeää, uskalsin täräyttää ponia pohkeen eteen kävelemään, tehtiin muutama voltti joilla yritin saada asetusta läpi ja sen lisäksi mulla oli koko tunnin agendana saada ohjaa kunnon tuntumalle, silti pitäen kyynerpääkulman. Tämä oli taas tosi hankalaa kun Pomo on niin vahva ja pitkä, mutta tuntui että sain pätkittäin sitä hiukan lyhenemään, jolloin se ohjastuntumakin oli parempi. Sen lisäksi koitin nyt taas pitää mielessä sen ulko-ohjan ja ettei sitä saisi löysätä sekunniksikaan. Elviksen kanssa tällaiset eivät yleensä ole niin nökönuukaa, kun sen saa aina menemään ainakin suht hyvin, mutta Pomon kanssa tämä ohjaspuoli kyllä tuhoaa nopeasti koko tunnin. Täytyy sanoa että olin ihan tyytyväinen. Ratsastin vähän kädet ojossa tyyliin puolet tunnista, mutta toinen puoli sujui asiallisemmin. Mun vaan täytyisi saada ponia pyöristämään sitä niskaa edes hiukan, se kun auttaisi siinä ohjastuntuman säilyttämisessä. Ja hei, sain pidettyä ulko-ohjaa hienosti tuella - mitä nyt muutamat kerrat kun se vasen ulko-ohja katosi ja ponikin katosi... Kuka niitä nyt jaksaa muistella?
Siirryttiin kevyt raviin ja tehtiin kolmea ravipuomia molemmilla pitkillä sivuilla. Tässä heti huomasi sen vasemman ulko-ohjan ongelman, sillä heti ekalla ravipätkällä Pomo ravasi iloisesti esteiden ohi ja kentän toiseen päähän, mitä ei tosiaankaan ollut tänään tarkoitus käyttää. Täräyttelin ulkopohjetta läpi, keräilin ulko-ohjaa ja kyllä me silti tunnin aikana vielä pari kertaa sinne ravailtiin. Mutta muuten sain ponin pidettyä suorana, hyvänä, eikä sentään ihan koko ajan luikerreltu väärään päätyyn.
Vaikka tuossa kulmassa oli pientä ongelmaa, niin Pomo silti kyllä kääntyi tänään tosi hyvin. Kaksi kolme kertaa meni käännös pitkäksi, mutta sain silti aina korjattua ja muuten käännyttiin oikein hienosti puomeille ja volteille ja vähän kaikkialle. Ehkä Pomo katsoi siinä kulmassa vaan mallia muista, enkä itse ihan muistanut tukea sitä tarpeeksi.
Ravissa ratsastelin ponia ihan kunnolla eteen ja sainkin aikaan vallan hienoa ja iloista ravia. Puomit ylittyivät supertaitavasti ja meillä oli tosi mukavaa. Molemmat suunnat menivät hienosti, vasen kierros oli tietysti helpompi kun akalla pysyi ulko-ohja kädessä. Tehtiin tätä ravia oikeasti tosi paljon, kun osalla oli hiukan ongelmia. Siksipä me päästiin Pomon kanssa ihan kunnolla ravailemaan ja tosiaan sellaista astetta isompaa ravia sen ihan perustuntihölkän sijaan. Siksipä meikäläisellä alkoi loppua kunto kesken, varsinkin kun jatkettiin suoraan ravista laukkatyöskentelyyn. Olin työstänyt ravia niin ahkerasti, että oli kyllä tosi vaikea alkaa siitä nostelemaan laukkoja suoraan, joten laukkatyöskentely kärsi ihan pullamössöratsastajan takia.
Laukkaa oli tarkoitus nostaa aina puomien jälkeen ravista. Meillä eka laukannosto oli hidas, vetelä ja tein sitä siinä varmaan 20 metrin ajan. En vaan yksinkertaisesti jaksanut istua kunnolla alhaalla ja valmistella, jolloin poni lähti lisäämään ravia ja olin ihan poissa pelistä. Kun lopulta sain nostettua laukan, olin alkuun ihan hukassa. Tuntui että poni laukkasi kuin neliö, eikä edennyt mihinkään suuntaan. Hiukan sai rätkäistä poniakin siis liikkeelle, ennen kuin laukka alkoi edes hiukan pyöriä ja mä pystyin istumaan alas.
Marianne ei sitten ollut tyytyväinen meidän laukannostoon, joten käsky kävi jäädä pääty-ympyrälle ja ottaa laukkaa alas ja tehdä laukannostoja ainakin puolen ympyrän välein. Oikein hyvä tehtävä, sillä aika usein tulee tehtyä liian vähän nostoja ja mulle on esimerkiksi tosi hankala istua niitä siirtymiä raviin kunnolla. Keräsin siis kaiken voimani ja lähdin tekemään siirtymiä. Ekat nostot olivat löysiä ja heikkoja, mutta lopulta sain peräkkäin kaksi nopeampaa ja hiukan voimakkaampaa nostoa, joista tuli hyvää laukkaa (ja yllättävää kyllä, poni pysyi jopa ympyrällä. Molempiin suuntiin, vaikka nosteltiin laukkaa. Olin yllättynyt ja ylpeä meistä, tämä on yleensä niin hankalaa tämä ympyrällä laukkailu). Yritin vielä jatkaa, mutta sitten iski sellainen väsymys, etten vaan saanut enää laukkaa nostettua. Joten kävelin hetken, koitin uudelleen. Ja siis tosiaan, hyvä tehtävä. Nostot paranivat, mun istuminen parani ja tämä oli tosi kehittävää. Ongelmana oli vain se, että minä itse tuhosin puolet nostoista kun en jaksanut vaatia kunnolla, damn it.
No, homma sujui molempiin suuntiin. Laukat nousivat, homma oli nousujohteista, vaikkakin tosi väsynyttä. Otettiin omat käyntihuilat ennen kuin ravailtiin loppuravit ja sen jälkeen jäätiin lopuksi kävelemään.
Oli oikein mukava tunti, kiva mennä Pompelilla taas pitkästä aikaa. Ja oli vaan kyllä rankkaa. Yritin nyt ratsastaa todella täysillä kun vielä on hyvät pohjat eikä ollut edes huono ilma. Mutta joo, normaalisti kun kuitenkin kävellään hiukan välikäyntiä, niin en ole tottunut näin täyteen duuniin koko tunnin ajan.
Poni oli kiva, meillä meni oikein hienosti muutamia lapsuksia lukuunottamatta. Tästä on taas oikein hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti