Rock and Roll

Mistä otsikkokin tuli, kai se jotenkin aiheeseen liittyy (:

Warning! Seuraava teksti sisältää ponin, ratsastajan ja muiden tuntilaisten rääkkäystä, opettajaa unohtamatta. Älkää välittäkö hyvin epäselvästä tekstistä, ratsastaja on vasta sisäistänyt selvinneensä hengissä!

Eli meninpä tallille, yllätysyllätys, ja autolla. Siellä on katsokaas hyvin kylmä (ja tietty sitten kun tulee joulu ja kaikkea niijn joudunkin menemään pyörällä. Reilua taas tänään)
Mua on jännittänyt viime tiistaista asti tämä asia: (Sala)kuuntelin kun Marianne ja yksi meidän tuntilainen keskusteli hyppäämisestä. Tämä tyyppi menee katsokaas kisoihin joten sen pitäisi päästä hyppäämään. Ja sitten Marianne tokaisee että hyvinhän tässä ehditään hyppäämään, onhan tässä toi ensi viikon tiistai...
Ja siitä lähtien mä olen jännittänyt, että hypätäänkö meidän tunnilla. Ei luoja :D Sekin olisi jo tarpeeksi jännää jos kaikki muut hyppäisivät paitsi mä, mutta mietin että toisaalta ihan hyvin voi olla että mäkin sitten hyppään. Kauheeta :D

Tallille mennessä mua jännitti ja jännitykseen auttaa se kun lukee tuntilistasta että jippii, menen Elviksellä, ja jippii samalla tunnilla on muuten Pomo, Simo, V i i r u ja V i n s k i. Tuon luettuani olin jo oikeasti valmis kirjottamaan testamentin, varsinkin kun alkoi näyttää koko ajan todennäköisemmältä että tunnilla hypättäisiin. Edellisellä tunnilla ne meni taas puomeja ja leikkivät että se oli esterata, joten totesin että ne puomit kyllä tulee jäämään ja Elviksellä kun on pakkomielle heittää mut alas aina kun on puomeja (tai ainakin useimmiten) ja jännitys tiivistyi kun tyypit lähtivät hakemaan Simolle ja Pomolle suojia. (Tosin Elvikselläkään ei niitä ollut, mutta en todellakaan kysynyt haetaanko ne, ei lisätä vettä myllyyn ja näin)

Sitten meidän tunti, eikun selkään ja menoks. Mä koitin ottaa zen-asenteen, eikä Elvis säikkynyt ketään. Tosin tämä meidän säikkymättömyys loppui siihen kun Marianne käski hakemaan Elviksen suojat :D Olin tuhoontuomittu ja tietty just silloin Vinski kävelee meitä kohti ja Elvis koittaa lähteä karkuun kun mäkin jännityin. (Joo, kyllä se on osittain psyykkistä pelkoa, eli tarkoitan että poni pelkää ratsastajan mukana, osittain taas sellaista että Elvis päättää pelätä, sillä usein on käynyt niin että ollaan ravattu, sitten poni alkaa kiihdyttelemään, mietin mikä on vikana ja huomaan että Vinski tulee perässä. Että joo, pahimmillaan toi pelkääminen on ravissa, laukka on suht kivaa ei se siinä jouda säikkymään, alku- ja loppukäynnit menee usein suht kivasti kanssa) Jatketaanpa sitten aiheesta.

Mulla oli välillä pikku taistoja Elviksen kanssa kun se ei kääntynyt, murmur. Sitten Elvis tultiin suojittamaan ja tämän jälkeen lähdimme ravaamaan kevyttä ravia. Vähän aloimme säikkymään enemmän mutta päästiin sentään sinne minne halusin. Marianne alkoi kasaamaan niitä esteitä, ja mä koitin miettiä että ne on puomeja, on sitä ennenkin puomien yli hypätty :D Tiesin etten saisi ainakaan jännittää muuten ei tule mistään mitään. Kun tolpat oli saatu kannettua niin otettiin sitten vähän lämmittelylaukkaa. Alkuun en meinannut saada laukkaa nostettua kun tuntui että kaikki on edessä. Lopulta laukattiin puoli kenttää Simon perässä mukavasti hallinnassa. Ja arvatkaas, mä sain jopa istuttua suht hyvin ja annoin käsien mennä mukana, ja sitten koitin vähän nousta ylös, se ei onnistunut. Ravissa se ylösnouseminen onnistui jotenkin. Kun oltiin laukattu pikku hetki niin oli vuorossa uskomaton esterata. Joo, ne oli puomeja :D

Ensin pitkän sivun vieressä ollut puomi, sitten lyhyelle sivulle asti, käännetään kokorataleikkaalle, sieltä kahden vierekkäin olevan puomin yli, sitten lyhyelle sivulle, taas joku ihme vänkyrä kentän poikki lyhyelle sivulle ja toisen pitkän sivun vieressä oli uskomaton sarja :D Mentiin nämä puomit ravissa, mä ja Elvis Vinskin perässä (: Turvallista, mutta se sujui aika hyvin, Elvis vähän vaan kiihdytteli, mutta sitä se teki jo alkutunnista, joten. Ei ongelmaa. Ja täytyy myöntää että en olisi uskonut että Marianne muistaa etten ole hypännyt :D Mutta se muisti. Wauh...

Ja tosiaan, koska mehän ei millään pikku piiperryksellä aloiteta tällaista hyppäämistä, niin Marianne kasasi kaikki muut paitsi ekan puomin ristikoiksi :D (En tiedä kuinka korkeita, mutta mun mielestä ihan esteitä olivat. Mitä nyt laskin niin puomien päät oli jossain 8. reiässä(?), eli oli ne ihan suht korkeita, verrattuna siihen että ajattelin että näin ekalla kerralla menisin tyyliin pikku puomikasoja tai muuta tällaista pientä, eikä heti alkuun jäätävän kokoista esterataa :D Mutta mikäs siinä toki)

Menin jälleen toisena ja sain mennä ravissa tai laukassa. Ja menin ravissa. Tietty ehkä laukka olisi ollut helpompaa, mutta en uskaltanut miettiä mitä käy jos alan laukkailemaan siellä. Luotetaan itseemme ja näin.
Ravasin sen yhden puomin yli, helppoa, Elvis meni tosi kivasti. Sitten käännetään ekalle ristikolle. Mua jännittää, katson esteen juureen (paha moka :D) ja mietin että mennäänköhän yli. Ja tietty vakavasti otettavana kouluratsastajana hiljensin raviakin ilmeisesti liikaa. Joten Elvis ravasi kiltisti esteen ohi :D Voi luoja. Kaarran takaisin, ja uusi yritys, jälleen tuijotan esteen juureen ja Elvis ravaa ohi. Sitten vielä kerran sama lopputulos.

Sitten mietin että pakko päästä yli, ei tästä tule mitään, reipasta ravia, koitan ohjata esteelle ja katson eteenpäin. Elvis hyppää tosi kiltisti. Mutta koska selässä on niin truu esteratsastaja, niin jään niin pahasti jälkeen kuin vaan voi jäädä, en ajatellut että poni hyppäisi vielä. Lennähdän alastulossa tyyliin kaulalle. Sitten Elvis lähtee ihan rauhassa laukkaamaan, yhdeltä lähtee jalustimet, heilun holtittomasti ja lähden lentämään oikealle. Mulla oli ohjat kädessä ja ne kiskaisivat poniparkaa suusta, mutta ohjasivat mut takaisin Elviksen selkään. Sitten vaan roikun kaulalla, poni pysähtyy, jalustimet jalkaan ja istumaan :) Oli varmaan siistin näköistä kun miettii miltä se tuntui. Olisin tippunut ilman niitä ohjia... Huhhuh, näin sujuu ensimmäinen esteemme. Sitten toinen ristikko. Tällä kertaa tiesin jo mitä tehdä, joten Elvis hyppäsi (yllätyin kun jäin äsken niin pahasti jälkeen...) Poni hyppäsi kiltisti, en muista jäinkö jälkeen, mutta en ainakaan niin pahasti. Sitten kun Elvis siirtyi laukkaan niin jarruttelen vaan raviin ja Marianne totesi että voidaan jättää se sarja väliin. Ihan hyvä idea :D

Sitten muut hyppää, Marianne korottaa esteitä ja oikeastaan tarkoitus oli, että ne sitten laskettaisiin mulle takaisin. Lopulta en kuitenkaan hypännyt näiden kahden loistohypyn jälkeen enää, sillä poni veti sellaista näytöstä että joo :D

Se alkoi tosiaan säikkymään ja pahasti, lähti ainakin kolmesti tuon tunnin aikana täyttä laukkaa ympäri kenttää. Laukkaa oikeasti niin kovaa kuin se vaan kentällä pääsi ja taisi vetää putkeen parikin kierrosta. Mä koitan pidättää, mutta suoraan sanottuna oli pakko pitää kiinni kun jalustimet tippuu ja poni vaan menee. Jes. Ainakin kaksi lähtöä tuli kun Vinski koitti hypätä tota rataa, sitten Marianne päätti tulla taluttamaan meitä, kun ei noi muuten pääsisi menemään kun Elvis vaan kiitää ympäriinsä (: Eikä se sinäänsä mua haitannut, otti vaan päähän kun muut ei voi tehdä mitään kun mä ja Elvis juostaan siellä. Mutta hei, mehän voitaisiin osallistua laukkakisoihin. Ei muuta kuin Vinski ja Viiru perään niin voitettaisiin varmana :D

Tosiaan, noiden kunnon lähtöjen lisäksi tuli semmosia pikku menoja, uukkari ja vähän laukkaa jotka loppuivat reippaaseen pidätteeseen. Mutta noi kunnon lähdöt, niin en edes tiennyt mitä tehdä. En uskalla päästää irti kun ajattelin että Elvis pysähtyy ja mä tulen alas, jos pidätin niin ei mitään vaikutusta ja kääntää en uskaltanut, pelkäsin että poni kaatuu. Parhaimmaksi taktiikaksi taisi osoittautua että antoi hetken laukata ja sitten vaan pidättää. Kyllä se aina sentään rauhoittui.

Viimeisin lähtö tuli kun oltiin kävelty ja piti siirtyä loppuraviin. Pohkeita ja poni menee kuin raketti. Juu siis, meidän piti ravata :D Onhan se kiva tietty jos vauhtia löytyy mutta voisi se hieman rauhottua, en tiedä mitä teen ponin kanssa. Kun yksi lähtö alkoi loppumaan niin multa tippui jalustimet ja lähdin luisumaan alaspäin, ja kun Elvis onneksi lopulta pysähtyi niin mä roikun jalka polvesta alaspäin satulassa ja kädet kaulassa. Samalla tavalla kuin joskus roikuin siellä ilman satulaa (: Marianne auttoi takaisin selkään joten ei tämäkään ollut tippuminen, njähnjäh, poni ei onnistunut yrityksessään tiputtaa mut.

Loppuravien ajan mua talutettiin ja loppukäynnit pääsin jo kävelemään itse. Tosin kaikki pyrki väistämään toisiaan jottei Elvis saiis syytä sinkoilla. Ja mä pidin pitkästä aikaa jalustimet tukevasti jalassa :D Eikä Elvis muuta enää tehnyt, keskelle mentäessä vaan vähän säikähti Viirua. Mutta se ei kerennyt pelätä kun kuunteli mun sekopäisiä juttuja. Yksikin nainen vaan naureskeli mulle kun hölötin Elvikselle kaikesta, mutta kyllä se rauhottaa. Sitten poni talliin.

(ja musta tuli tosi suosittu, eikun :D Mutta toi nainen alkoi selittää että oli kuulemma jännittänyt mun puolesta ja pysyin kuulemma hienosti yms. Enkä tajua miten se tietää mun nimen :D Pelottavaa)

Mariannen mielestä tästäkin kokemuksesta oli apua, en jännitä näitä kunnon lähtöjä (ai en vai :D) ja jotain tällaista. Ja saan kuulemma olla ylpeä itsestäni (jaa miksi, no joo, oon ylpeä kun pääsin kahden esteen yli, pysyin selässä, sain laukattua ja kun uskalsin hypätä, tosin keksin kolme kertaa pidemmän listan mistä en ole ylpeä, joten onhan tässä vielä korjattavaa :))

Sitten kun kortin menin kirjoittamaan niin Marianne heti selittämässä että sieltä tulee rodeoratsastaja (niin, no, miten vaan. Mutta eikös rodeoon liitetä pukkeja ja näin) Ja mun suuret fanit, eli yksi meidän tunnilla ollut nainen, selitti jotain kuinka pysyin selässä. En oikeastaan edes muista, olin niin shokissa, tai niin ;)
Marianne sitten kysyi että kauanko mä olen ratsastanut "Kaks vuotta, mut puol vuotta täällä" (Tosin hox, se on jo jotain 9 kuukautta?)
Ja sitten Marianne aloitti kauhean selityksen noille kuinka silloin kun ekaa kertaa Maskulla olin, niin en ollut ikinä nostanut laukkaa (ja mun lisäys etten osannut edes keventää silloin) että oon niinkuin puolessa vuodessa oppinut kuitenkin näin paljon, ja se on niin hienoa, niin hienoa. Ja olen kuulemma tosissani tämän ratsastuksen suhteen kun kaikki ei ole. Aloin melkein itkeä, niin koskettavaa :D Mukavaa kun uskomattoman huonoa ratsastustani arvostetaan.

No mutta oikeastaan, sehän on aika hyvää, jos nyt ajatellaan että hiukan reilu puoli vuotta, ja sitten kumminkin alussa meni aikaa vanhojen virheiden korjaukseen (joista osa on yhä täällä..) niin onhan se ihan hyvin. Vaikka koko ajan haukunkin mun ratsastusta.

Eipä kai muuta. Mutta nyt voin ainakin sanoa että olen hypännyt, kaksi ristikkoa, mutta hypännyt kuitenkin :D Mutta kyllä me Elviksen kanssa sovittiin että pysytään ihan vakavasti otettavina kouluratsastajina, mä en nimittäin ainakaan vielä hokannut sitä estehyppäämisen ihanuutta. Olen outo nuori..


Mutta kyllä mä olen kokenut Elviksen kanssa kaikkea, miettikää nyt :D Ponin pitäisi vaan tajuta että se ei voi yrittää murhata mua koko ajan, kun ollaan koettu niin paljon yhdessä:
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen hypännyt
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen mennyt ilman satulaa ravia ja laukkaa
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolta olen tippunut
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolle olen jopa laittanut suojat oikeisiin jalkoihin :D (alkuun pistin ne aina logiikallani vääriin jalkoihin, mutta ei ole mun syy, ennen käytettiin vaan niitä kauheita pinteleitä [kauhea=ruma])

Voi olla muutakin, ei vaan tule mieleen.
Ja oikeasti, kaikki pitää Elviksestä (tosin melkein kaikilla näillä se menee kiltisti, mistä johtuu :D Siitä että siellä ei ole ketään pelottavaa, siitä että ne on niin pieniä vai olenko niin huono että Elvis haluaa tappaa mut) Mäkin pidän Elviksestä. Tosin sitä voi pitää vähän ehkä outona. Varsinkin kun lukee miten meillä välillä menee :D Mutta on se silti ihana. Sulolla on tietty aina kauhean turvallista mennä, en pysty ajattelemaan että se poni säikähtäisi mitään, Elviksen kanssa menee välillä tunnit tällaiseen taisteluun. Nykyään Elviksen kääntäminen on ollut vähän vaikeeta ja kaikki sujuu niin epäloistavasti. Mutta silti se on niin ihana poni :D Vaikka se onkin aika ruma, eikä kovin hienon värinen (olen outo taas) ja säikkyy kaikkea, tiputtaa mut, tappelee vastaan mun käskyjä (olen kuningas, mua totellaan) ja on välillä rasittava harjata. On se silti niin kiva.

Ressipouneja

Arvatkaa kuka USKALSI mennä TALLILLE TÄNÄÄN :D

Kun ette tietenkään arvaa, niin päästän teidät piinasta ja kerron. Minä! Jippii!!

Sitten rauhoitutaan.
Eli päätin vaan, ehkä torstaina, että joo, en mene mihinkään viikonloppuna. Joo, menenpäs tallille perjantaina. Paitsi jos keksin hyvän tekosyyn miksen menisi..

Elämä oli kunnossa, tosin mietin viitsinkö mennä kun tuulee ja sataa yms. Päätin silti mennä ja iki-ihana äitini oli tietenkin juuri tänään pankissa. Jouh. Mietin jo että en mene ollenkaan kun ei se tule sieltä. Mutta soitin ja sain mennä. Tai oikeastaan se sanoi terve, mutta joo. Kai se oli lupa ;)

Mun piti lähteä puoli viisi, kun tuntien pitäisi alkaa kuudelta mutta mietin että kumminkin ne alkaa jo viideltä ja halusin saapua sinne ennen tuntien alkua. Kuitenkin pääsin lähtemään vasta viideltä....

Saavuin siis tallille puoli kuudelta ja en yhtään jännittänyt, vaikka tämä oli hei eka kerta kun menin mitään sanomatta :D Tai okei, aloin maalailemaan kauhukuvia hiekkatien loppupätkällä mutta kuitenkin.

Pääsin pihalle ja olin jo menossa talliin kun näin ilkeän Mariannen joka vei julmaa Suloa sisään, ja meninkin kulman taakse piiloon ja menin vasta kun ne olivat turvallisesti epänäkyvissä (: En halunnut että se näkee mua, ajattelin herneaivoillani että se ei suutu mulle jos ehdin talliin ensin. :D Tosin Erno taisi mut nähdä, mutta se pitää sen salaisuutena ;) Kävin nopeasti tarkistamassa taulun ja sitten jäin kiinni. Multa kysyttiin just se kysymys mitä ajattelinkin: "Mitä sä täällä teet, häivy!!!!"
Siis, Marianne kysyi että pitikö mun ratsastaa tänään :D Eipä pitänyt joten menin sen perään. Huh, se ei raivostunut että saavuin. (joo kenties mua voi pitää hulluna, varsinkin kun toi on itse sanonut että voin tulla muinakin päivinä)

Sain sitten viedä Elviksen sisälle ja harjata sitä vähän kun sen ratsastaja ei ollut tullut. Mä vaan hetken selvittelin sen harjaa kun mietin että se ratsastaja suuttuu mulle jos harjaan puhtaan ponin sille valmiiksi (: Sitten menin siivoamaan harjoja = sain siivottua yhden Vinskin harjan. Ja ei kun takaisin ponipuolelle katsomaan jos joku tarvitsee apua, eipä tarvinnut kun Marianne oli siellä jo.

Mutta ainakin sain kuunnella luentoa hevosen siistimisestä. Kuulemma se on jättänyt Simon nyppimättä kun säästää sitä leiriä varten (:

Sitten tunti alkoi ja mä mietin että syvistä henkisistä ja etenkin fyysisistä ongelmistani johtuen en todellakaan mene taluttamaan kahdelle tunnille, joten menin siivoamaan Vinskin harjat loppuun. Ja tietty siivosin sen kopanki ja suojat, ainakin hiukan (: Mulla oli vaan kauheita ongelmia kun mietin missä siivoaisin niitä harjoja. En satulahuonetta halunnut pölystää, tallissa oli hevosia ja entä jos pihaa ei saa sotkea. Päätinpä joka tapauksessa siivota niitä harjoja pihalla, kyllä siellä harjataan hevosiakin :D Anteeksi jos se oli kauhea synti.

Vinskin harjat siivottuani päätin mennä hiukan harjaamaan Hetaa. Se meni tokalle tunnille ja kello oli vaan jotain kymmentä yli ja ponista lähti niin paljon karvaa. Joten menin suorittamaan karvan poistoa, päätin vaan että häivyn heti kun auto tulee pihalle ettei Hetan ratsastaja suutu mulle (Taidan tarvita terapeuttia...)

Otin siis kumisuan ja ponista lähti ihan kivasti karvaa, varsinki pään liittymä kohdasta :D Sitten kun kumisualla olin tarpeeksi hinkannut niin otin piikkisuan ja vedin ponin siistiksi. Ihan kivasti lähti karvaa ja ponimuskin siistiytyi, kuitenkaan olematta siisti. Sitten päätin lopettaa ja juuri ajoissa, nimittäin Hetan ratsastaja saapui juuri silloin.

Lueskelin uusia lappuja joita ilmotustaululle oli tullut. Sinne oli tullut turvallisuuslappu, ja mun mielestä puoletkaan ei liittynyt turvallisuuteen, mutta miten vaan. Ja mua huvitti lievästi kohta "Tallissa on hevosia 15, karsinoita 14" tai jotain :) Eikä ollut edes hauskaa, hullu mikä hullu. Joo kyllä siellä myöhemmin luki että on myös kahden hengen siirtotalli, mutta kumminkin.

Sitten aloin putsaamaan Hetan harjoja kun noi pikkuiset olivat saaneet Hetankin just kivasti harjattua. Ja katsoin säälivästi Mariannea kun se joutui taluttamaan siellä. Mietin jo että jos menisin sinne, mutta sitten noi pikkuiset pyysivät apua satulan laitossa, joten meninpä auttamaan. Säädin satulan toivon mukaan oikein ja kiristin ja sitten siivosin loput ponin harjat.

Sitten toi eka tunti alkoikin jo loppua joten menin sinne. Ajattelin että kyllä mä yhden tunnin voin juosta, ja jos ei sitten mitään muuta tekemistä tule niin menen vaikka puunamaan kuolaimia ja siivoamaan harjoja. Pääsinpä taluttamaan Suloa ja yhtä kivaa tyttöä jonka kypärää löysäilin :D Semmoinen innokas heppakerholainen ja tosi kiva ja suht puheliaskin.

Se talutus oli varmaan yliavuttoman näköstä kun Sulo tanssii vähän misdä haluaa ja kävelee suuren taluttajan perässä ja tamdidam... Mutta meillä oli oikein mukavaa ;) Ressipouni Simo tipautti ratsastajansa, joka palasi kyytiin kunnossa. He harjottelivat puomien ylitystä. Me leikittiin että siellä oli esterata ja ne puomit olivat hienoja esteitä. (Harjottelivat katsokaas kisoja varten)

Ensin mentiin yksi rata käynnissä ja noottia tuli siitä kun Sulo tuli vinossa ekalle puomille. Onneksi Sulo on rehellinen hevonen ja hyppäsi yli pikku vinoudesta huolimatta. Seuraava este hypättiin vierestä ja lähes jokainen puomi tippui :( Taidettiin hävitä. Sitten mentiin sama rata ravissa, ja se sujuikin jo jotenkin.

Vaihdettiin rataa ja mentiin sen jälkeen vielä toi eka rata. Meillä oli pikku ongelmia kun lähes joka puomille tultiin vinossa ja kerran tehtiin niin minivoltti että poni tiputti käyntiin kun ei siinä pystynyt ravaamaan. Ai ai. Simo ei ollut suuri estehevonen, se on vakavasti otettava kouluratsu joka otti tyylikkäitä peruutuksia esteradalla. Sulo meni vähän vinosti, joten sekään ei saanut suuren estehevosen titteliä. Elvis meni radan kuin kello, tosi täydellisesti. Mutta kyllä tunnin suuri estehevonen oli Heta, joka veti puolet radasta laukalla ja meni niin suloisesti :D

Tunnin jälkeen mentiin talliin ja mä viisaana en muutakaan tekemistä keksinyt joten aloin ristittämään suitsia. Kun ne tyypit pesi kuolaimet ja iski naulakkoon, niin mä otin ja ristitin ne nopeasti (: Toivottavasti meni hyvin, nyt kun kaikki tietää ketä ne on ristittänyt...
Pesin myös Elviksen kuolaimet, kun Marianne jo ennen tuntia valitti kun ne on huonosti pesty ja sanoi että toi ratsastaja saisi pestä ne sitten extrahyvin. Kun ristitin ne suitset ja tsekkasin ohi mennen kuolaimet niin ne renkaat oli melkein kokonaan vihreät ja kuolaimetkin vähä likaset. Ja eikun takaisin pesulle. Hinkkasin ne niin puhtaiksi kuin sain, ilman että upotin niitä veteen siis. Kun nehän oli hienosti ristitetty :) Sen jälkeen lähdin sitten vaan kotio, kun vaan ensin olin soittanut viisaalle äidille joka oli soittanut ja kysynyt että mille tallille menin :D

Ne kisatkin on muuten aivan pian, haluaisin mennä katsomaan mutta kohtalon ivaa, meidän äitillä on silloin synttärit. Aijai, voinkohan mennä, jos mennään vaikka mummulle tai jotain :(

Ja tosiaan kauhean ressaantuneita poneja vai ;) Kun ht.netissä aina jotkut selittää että jos hevonen haukottelee se on stressaantunut. En nyt tiedä, siis joo onhan se omalla tavallaan ihan loogista, mutta en jaksa uskoa että kaikki haukottelu olisi stressin ja mahahaavan merkki. Meinaan kauhean stressaantuneita varmaan kun miettii missä tilanteissa hevosetkin nyt haukottelee. Mutta joo-o :)

Olipas taas yliturhaa piiperrystä mutta oma on ongelmanne jos luette. Hah :D

Eväätki on mukana, jaksaa poni tehä töitä

:D Katselinpa noita videoita ja kuvia ja nimesin ne. Hupaisaa kun vähän väliä käydään puskassa :D Ja ne laukatkin näytti kestävän niin vähän aikaa, jännää.

Pompin näemmä jonkun verran, ravissa enemmän ehkä. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Muuten kyllä aika järkevän näköistä. Mun mielestä..

Ja siellä on muutamia niin ihania videoita.

Ja mun mielestä onnistunut laukkaympyrä näytti aika hyvältä.

Ja kyllä Elviskin oli niin ihana tiistaina :D Taisin unohtaa kertoa että kävin häiritsemässä ponia mun tunnin jälkeen. Ihan nopeasti kävin moikkaamassa, tällä kertaa jopa karsinan puolella. Ja sitten Elvis alkoi nuolemaan mun käsiä (:  Aneli että älä enää ikinä ratsasta mulla, tänään oli mahtavaa kun et mennyt mulla ;)

Onpas hauskaa laitella kuvia :D mutta Henna on kyllä lahjakas, se otti ilmeisesti videota ja kuvan samaan aikaan ja kummatkin on vielä hyvännäköisiä.

Nyt vaan odotellaan seuraavaa tiistaita palavalla innolla. Tsaude, ehken kirjoita ennen sitä.

Kuvia (:

                                           Jalustimet kaulalle ja Sulo edustaa mun puolesta (:

                                         Kauhean söpö kuva omalla tavallaan

                                          Eläinrääkkäystä!!!1111

Siinä olisi nyt muutama kuva. Oon nyt saanut ne koneelle kun Henna lähetteli niitä, ja tulin siihen tulokseen että Henna otti hyviä kuvia :D Tosi ihania varsinkin osa.

Huonolaatusia on joo, kun kamera on mitä on, mutta joo. Laitoin tähän nyt pari, niin saadaan tähänkin blogiin kuvia :D

Eheh, olenpas mä muuten iso :D Kun ekaa kuvaa katsoo (uskokaa tai älkää, poni ei lyhistynyt allani)
Ja laatu lievästi kärsi, näemmä.

Näin muurahaiset kohti kuolemaa..

Hurraa! Meninpäs tallille taas autolla ja palkkasin Hennan kuvaamaan mun menoa (:

Olin tallilla puoli kuuden aikoihin, vähän jälkeen, ja menin sitten lukemaan taulua. Pieni ajatuskatkos taisi käydä kun alkuun olin ihan varma että menen Elviksellä, mutta kappas, meninkin Sulolla. Luin sitä listaakin sillä silmällä että millä tunneilla Elvis on ja näin. Eipä mitään. Olin miettinyt että jos menen Elviksellä niin Henna saa luvan tulla, sitten päätin että kyllä Sulokin käy (jos saan vaikka istuttua laukassa tai jotain), mutta jos menisin tyyliin Viirulla niin Hennalla ei olisi mitään asiaa tonne :D Se olisi sen verran kamalan näköistä.

Huomasin että Sulon saisi jopa laittaa kuntoon, kun se oli ollut vaan ekalla tunnilla. Päätin kuitenkin odotella että Henna tulee, ja odottaessani pääsinkin hieman varustamaan Elvistä. Poni kun on niin iso että pikkuiset ei oikein saaneet suitsia ja Elvis teki homman "helpoksi", ja sitten vielä suitset oli melko solmussa. Mut pyydettiin sitten selvittämään ne ja kauheat paineet kun mietin että apua, kumminkaan en saa näitä oikein :D Sain laittaa suitset Elviksen päähän ja siinä oli vähän kiire. Sitten vielä kun ne laittoi sitä satulaa ja Elvis ei oikein siitä ole nyt pitänyt ja kun kaikki remeleet jäi sinne alle huonosti niin ehdin jo ajattelemaan että poni pomppaa pystyyn siellä. Sitten vaan nopeasti säädin kaikki varusteet ja huolehdin vaan että kumminkin se satula on väärin kun se näytti niin huonolta :D Kai se sitten oikein oli, kun Mariannekin kävi tarkistelemassa sitä.
Ja mua huvitti kun pikkuiset kuiski "Saiks se ne suitset sen päähän?" Ihanaa kun minuun taas luotetaan näin syvästi (:

Hennakin saapui ja mentiin sitten harjaamaan ja varustamaan Suloa. Se oli erittäin ihana ja mä kehittelin uskomattoman turvallisen tavan putsata takakavioita. Ottaa kavion käteen ja jää hevosen takamuksen ja kavion ja seinän väliin. Siinä kun olisi Sulo alkanut jalkaa kiskomaan niin olisi voinut murskaantua mun pikku pääni. Kuvailtiin hiukan ja lähdettiin kentälle aika hyvissä ajoin. Päästiin heti kentälle, mutta ei me myöhässä oltu. Kun talutin Suloa kentälle, niin se sitten jumiutui yhteen kohtaan ja seistiin siinä puoli vuosisataa kunnes päätin vaan kiskoa ponin mukaani kun se ei ollut halukas kävelemään. Ja selkään nousu ja kaikki ennen sitä oli melkoisen, kröh, mielenkiintosta. Kiristän vyötä, Sulo lähtee jo käppäileen etiä päin, jalustimetkin jäi vähän lyhyiksi, selkäännousu tuntui jotenkin oudolta, blaablaablaa. Ja huomasin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen ja että Suloa ei ilmiselvästi ruokita, poni-raasu kun oli kuolla nälkään :D Ja minä sadistisena (eitaidasopiaasiayhteyteen..) ihmisenä vain pakotin pienen laihan ponin jatkamaan kaviouran kiertoa (joskus hieman laihemmin tuloksin, mutta yrityshän on tärkein) [Btw tunnilla oli myös Elvis, Vinski ja Simo]

Kuljettiin ensin tietty käyntiä. Sulo alkuun olisi halunnut mennä vähän sinne ja tänne, ja ruoho oli tosi kivaa ja ah. Sitten kun ei ruoholle päästy niin vaihdeltiin suuntaa (ja kerran kun korjasin suunnan oikeaksi niin tehtiin hieno melkein takaosakäännös :D Jollasta en ole siis ikinä tehnyt ja tarkoituksettomanakin se oli aika siisti) Kun ruoholle päästiin, niin mä koitin aina kaikkea, alkuun annoin reippaan puoleisesti pohkeita ja läjäytin raipalla. Tämä toimi alkuun mutta sitten lopputunnista oli vaan kiskottava pudonnut pää ylös. Haastavaa tämä kesäaika. Kun oltiin kävelty ja tehty voltteja (joille Sulokin alkoi jopa kääntymään, mitä nyt välillä olisi ollut melko mukavaa mennä jonkun muun luokse) niin alettiin ravaamaan. Mä totesin heti että jes, jalustimet on lyhyet. Mutta päätin olla välittämättä, harjoitellaan nyt lyhyillä jalustimilla ratsastusta. Kevensin siksi varmaan vähän turhan korkealle, mutta antakaa anteeksi.

Alkuun ravi meni aika takamuksilleen. Mun kevennys oli hirveän huteraa, Sulo olisi mennyt syömään, Sulo ei kääntynyt ja Sulo hidasteli kulmissa. Sitten totesin että voisinhan tietty vauhdittaa hiukan meidän ravia ja ongelmat ratkesivat. Kuinka yksinkertaista ja vauhti korvaa virheet, vai mitä ;) Ravailtiin kumpaankin suuntaan, otettiin välillä käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla, ja sitten jäätiin hetkeksi käyntiin ja olin jo siinä kohdassa kuolla kuumuuteen. Sitten saatiin tosi siisti tehtävä, jalustimet ristiin kaulalle ja harjoitusravia. Ei se siis mitään ihmeellistä ollut, paitsi että en ole ikinä laittanut jalustimia ristiin kaulalle :D Oon mä joskus ravannut ilman jalustimia, mutta se on ollut muutama pitkä sivu, parilla tunnilla, joten ei mitään paljoa ja jalustimet roikkuivat silloin alhaalla, joka loi turvallisuuden tunnetta.

Heti kun jalustimet nostettiin tuli kauhean turvaton olo. Ja eikun heti ravailemaan. Tässä kohdassa olisi Elvis ollut aika kiva, kun pompin Sulon harjoitusravissa ihan kauheasti ja siinä sitten ilman jalustimia. Vähän väliä heiluin liikaa toiselle puolelle ja kokosin itseni takaisin satulaan. Olin ihan varma että kohta liu'un alas. Sitten oli tietty pakko kokeilla tehdä volttia ja melkein tipuin, varsinkin kun Sulo alkoi vielä kiihdyttelemään kun toiselts menee tasapaino. Reilu poni vai. Toinen voltti onnistui paremmin, koska nojasin ihan hirveästi kaarteen suuntaan ja sen jälkeen ne alkoivat sujua suht normaalisti, totta kai hiukan huterammin. Välillä sain Sulon ravaamaan sellaista ihanaa sipsuttelua, mutta välillä sillä oli vähän kiireempi ja minä kiitän todella paljon.

Molempiin suuntiin ja mä olin niin kuollut kun sattui maha ihan järkyttävästi. Mutta kyllä huomasi kuinka toi alkoi helpottua, toi satulassa pysyminen. Ja sain kuulla että jännitän takamusta. Mutta siinä kohdassa kun Marianne teki tämän huomautuksen, olin mä niin kuollut etten jaksanut ajatella mitään :D Kiitin luojaa kun saimme jäädä käyntiin (mähän en todellakaan luovuttanut ja pitänyt käyntitaukoja, tauot on nynnyille ;)) Keräsimme jalustimet takaisin ja piti alkaa nostaa laukkaa käynnistä (tosin surkea Milla sai nostaa myös ravista)

Alkuun ei laukka noussut millään. Ekaan suuntaan sain nostettua vaan kahdesti, ja kumpikin oli jotenkin epämääräisiä nostoja. Sitten vaihtui suunta mun parempaan suuntaan, eli oikeaan. Sitten se alkoikin jo sujua. Nostin ravista ja Sulokin oli jo hieman herännyt. Tuli aika kivoja nostoja, mutta poni laukkasi niin lujaa että sellaista "olen liimaantunut satulaan" tunnetta ei  tällä kertaa tullut. Nostin aika useasti laukan, välillä Sulo nosti itse, ja sitten koko laukan ajan harjoittelin eteenpäin jatkamista. No eipä oikein toiminut, Sulo laukkasi johonkin kohtaan pitkää sivua ja lopetti lähes aina siihen. Yhdessä laukassa päätin että teenpä pääty-ympyrän, enpä onnistunut vaan Sulo päätään heitellen jatkoi pitkin uraa, mutta seuraavalla kerralla onnistuin tekemään kivan pikku pääty-ympyrän, olen oikein tyytyväinen (:

Viimeisissä laukoissa ponimme alkoi hieman intoutua, ja heti kun siirtyi raviin, ni jeejeejee, laukataan (Elvikseen verrattuna Sulo lisäsi tähän intoonsa sanan pian, se nosti vasta kulman kohdilla) ja kun laukattiin niin mentiin lopulta ihan reipasta tahtia :D Mikäs siinä, ihan mukavaa joo. Mutta kyllä hieman häiritsee se kun en saa laukkaa pysymään yllä, mä oikeasti yritin ja ei. Tietty voisi auttaa jos nostaisi laukan heti uudestaan kun poni hiljentää, mutta ei sitä silloin ehdi ajattelemaan. Jonkun asteisesti sain istuttua, suht hyvin vauhtiin nähden.

Kun sitten oltiin laukattu niin mentiin kevyttä ravia ja jee, saatiin tehdä mitä haluttiin ravissa. Harjoittelimme kuulemma aikaa jolloin meillä on omat hevoset ja kentällä muitakin, jotka ei tee samaa juttua. Alkuun vaan ravasin ympäri kenttää, sitten aloin tekemään mun lempiasiaa, kokorataleikkaata koko ajan :D Tosin Vinskikin teki sitä, joten homma meni haastavaksi. Tämän jälkeen tein vaan ikään kuin kaksikaarista kiemurauraa. Olisin tehnyt enemmän kaarteita, mutta Simo oli liinassa niin ei mahtunut. Sitten vaan käyntiin ja kaikki vaihtelivat käynnissäkin suuntaa miten halusivat.

Mutta oli Sulo kiva, vaikka hieman alkoikin kyrsiä kun löydän itseni ponin kaulalta makaamasta tämän ahmiessa ruohoa hyvällä halulla. Kuonokoppa kiitos (: Mariannekin tuli jutustamaan jotain siitä kuinka ratsastan tässä nyt vuoronperään ääripäillä (Sulo & Elvis) ja kuinka kivasti se kuitenkin meni ja blaablaa. Mä sanoin että se on kumminkin kivaa vaihtelua, ettei aina mene samalla, mutta on tärkeää että pääsen vielä myös Elvis-rakkaalla :D

Sitten vaan keskelle ja poni karsinaan. Otin varusteet pois ripirapi ja ponimus harjattiin nopeasti. Sitten kortin kirjotusten jälkeen kotiin.

Ja siistiä :D Nyt odotetaan jännityksellä ensi tuntia! En kylläkään sano miksi, koska sitten se ei ainakaan toteudu.

Kohta pitäisi alkaa katsomaan noita videoita ja kuvia.

Takaisin alkuun

:D Meiju Suvas - Pure mua. Laulu on jo itsessään melko hupaisa, mutta toi musiikkivideo on jo pohjanoteeraus..

Eli palataan aivan alkuun...

Olin siis ollut Jonnalla ja ajoin kotio päin ja huomasin sitten sen tyylikkäään Maskun ratsutilan kyltin, joka siellä ei enää ole. Sen kummemmin asiaa ajattelematta ajoin kotiin, eikä kauan mennyt kun Henna tekstaa ettö haluaisinko tulla yhdelle melko uudelle tallille irtotunnille heidän kanssaan (Jonna, Henna ja sen pikkusisko) Ja tietenkin mä halusin! Koskaan ei voi ratsastaa liikaa ja olihan mulla ajatus että josko voisin vaihtaa, kun Masku nyt ainakin vaikutti olevan lähellä (:

Sitten tosiaan, me taidettiin sopia että ollaan puolelta tossa risteyksessä (mä en asu niin puskassa että osaisin sinne) Mä menin pyörällä ja muut mopoilla. Ja kun mä olen täsmällisyyden perikuva, niin tulin melko myöhässä. Meidän piti ehtiä sinne joku varttia vaille, mutta mun myöhästymisen ja Jonnan mopon ongelmien takia olimmekin huimat viisi minuuttia ennen tuntia. Päivähän oli keskiviikko, tunti 5-6 ja kesäloman vika viikko. Mua tietty jännitti kauheasti kun me sinne mentiin, kauheeta :D

Marianne sai meistä varmasti uskomattoman kuvan, oli kuulemma yrittänyt/harkinnut soittavansa kun ei meitä näyn ei kuulu. Dääm, sori ja anteex! Sitten riviin kuin porsaat ja kertoiltiin kuinka kauan oltiin ratsastettu. Mä ja Jonna joku 1½ vuotta, Henna joku 8 vuotta ja pikkusisko jotain siitä väliltä, aika kauan kuitenkin. Jonna ja pikkusisko on aina ratsastanut vanhalla tallilla, mä ja Henna vaan suurin osa elämästämme. Näin huomioon otettavana asiana.

Sitte meille jaettiin hevoset. Ja siinä taisi olla pikku ongelma että antaako ne Hennalle vai pslle (pikkusisko, jätän nyt nimen mainitsematta kun olen niin reilu ihminen) Sulon, tai mun muistaakseni sitä mietittiin hetki. Mutta lopulta ps sai Simon, Henna Sulon, Jonna Viirun ja mä Vinskin (: Ja oli jännää, hevonen, iik! Muuten uljaat ratsumme olivat kunnossa, vaan suitset puuttuivat, joten niitä laittamaan. Ja oli muuten kauhean jännää laittaa Vinskille suitsia, jännitin niinkuin kaikkea. Ja olin suuresti järkyttynyt kun hevosen suu ihan punanen (taisimme tosin myöhemmin tajuta että se oli jyrsinyt seinää. Oikeastaan Marianne moittisikin Vinskiä kun se oli syönyt tallin seinää, mutta mä en tajunnut mitä se puhui :D) No mä sain ne suitset jotenkin sen päähän ja tajusin, että mä en osaa laittaa alaturparemmiä. Tai en tiennyt kuinka kireälle se kuuluu. Vanhalla tallilla yhdellä oli ja se kuului vaan laittaa tiettyyn reikään. Saatoin laittaa sen remmin turhan löysäksi, että hups, mutta ei ne suitset matkallekkaan lähteneet. Ja kyllä Sulo oli niin kaunis silloin, sen muistan kun mietin että on se nimensä veronen. Mutta sillä oli silloin ne suitset ja ne sopi sille jotenkin niin hyvin (:

No sitten suuntasimmekin jo kentälle, kun oli maksut hoidettu ja hepot kunnossa. Totta kai eka ongelma oli että mistä kentälle kuuluu kävellä (veikkasin väärin) sitten pääsimme sinne ja pitkä odottelu kun kaikki odottaa että joku pitää vastaan. (tottelemmehan vanhan tallin tapoja kun ei voi tietää mitä saa ja mitä ei saa tehä) Kun viimein kaikki oli selässä taisimme lähteä jopa kävelemään. Taidettiin tuolla tunnilla kuulla siitä ihme syndroomasta, kun jostain oli hypännyt joku myyrä tai jotain, ja näin. Ja sitten Marianne kyseli mitä haluttaisiin tehdä. Kukaan ei sano mitään, mä vaan mietin että laukataan ja pliis opetetaan mutkin nostamaan se laukka, jooko?

Tosiaan, ihan selvää muistikuvaahan mulla ei ole ja nämä saattavat nyt sekoittua alkuaikojen tunteihin, mutta mähän voin sanoa vaikka että vaellettiin lappiin, ja matkalla loikittiin kaksi metrisiä esteitä ja te ette voi kuin uskoa, joten ;)

Eli kun käveltiin alkukäyntejä saimme ensimmäiset valitukset. Kuulemma alkukäynnit ei tarkoita että kuljetaan uralla pitkin ohjin, vaan alkukäynneissä kuulu verrytellä hevosta nyt jotenkin, vaikka pysähdyksillä, volteilla yms. Mä vaan oon silleen että aijaa? Vanhalla tallilla ensin jonkun aikaa käyntiä ja sitten tuli aina käsky: alkakaa tekemään isoja päätyvoltteja. Joten tämä oli ihan uusi asia. Sitten saatiin taas pikku valitusta. Voltti on kuulemma kymmenen metriä. Dääm. Sitten saatiin ihan näyttö että kuinka iso on kulmassa tehty voltti. En sitten muista tulikohan valitusta esim ohjien pidosta tuntumalla, luulen että saattoi tulla, uskon meinaan että kaikilla roikkui ohjat kuin pyykkinarut.

No tämän jälkeen taisimme siirtyä raviin. Ja minä häpeän silmät päästäni kun en mä herran isä osaa keventää. Vinski ihan kiltisti ravaa ja mä tyyliin hyppään joka viidennellä askeleella ylös. Facepalm. Onneksi homma sujuu nykyään vähän paremmin :D Sitten muistan katsoneeni silleen että just, Jonna on ratsastanut yhtä kauan kuin mä, silti se keventää ja tekee tuolla ravivoltteja. Ei, mä en todellakaan pystynyt kääntämään ravissa. Mun piti aina hiljentää jos halusin ohittaa, tai en mä koskaan ohittanut, vaan puoli kenttää ennen tein joko voltin tai menin kentän poikki. Olin oppinu että lähelle ei mennä, eikä ohituskaan ollut mitään normaalia. Ja turha odottaa että osaan tehdä ravivoltin, viimeksi tehnyt sellaisen ties koska ja tyylillä "ohjalla kääntämällä".

Ja sitten mulla oli kauheita ongelmia kun en saanut Vinskiä käännettyä ja Maskulla en todellakaan kehdannut käyttää mun "ota kiinni sisäohjasta ja vedä" -taktiikkaa, kun Marianne katsoi koko ajan eikä tyyliin ryystänyt kahvia tai ottanut aurinkoa. En muista miten sitten selvisin kääntöongelmista, mutta kai se Vinski sitten päätti aina jossain välissä sääliä mua :D

Hetkinen, hektinen. Aivan, sitten tuli jotain juttua kevennyksestä. (varmaan kaikki kevensi väärin) Marianne kysyy mahtiporukaltamme: Mikä on väärän ja oikean kevennyksen ero? 
Kukaan, ei kukaan, sano mitään :D Ja musta jotenkin tuntuu että se veti Mariannen vähän hiljaiseksi. En tiedä kuvittelinko, vai oliko se hetken hiljaa ennen kuin selitti. Samoin sitten kun voltteja tehtiin niin Marianne kysyi tyyliin: Mikä on asetus/miten asetetaan? Hiljaista on juu. Me olemme katsokaas sivistyneitä.

Sitten tuli ihkupihku-laukan vuoro. En nyt tarkalleen muista miten laukattiin, mutta ainakin ps laukkasi ympyrällä Mariannen ympärillä. 
Mä nostin käynnistä, mahdettiinkohan nostaa vuorotellen tai jotain. Mutta tosiaan, mun piti siis ihan normaalisti nostaa kulmasta ja käynnistä. En muista montako kertaa epäonnistuin, kun Marianne otti mut keskelle ja näytti että mihin se jalka kuuluu tunkea. Simsalabim! Kun seuraavaksi kokeilin niin johan se laukka nousi. Niin missähän mahtoi olla vika etten tuohon mennessä ollut kertaakaan saanut nostettua, siinä ettei mua opetettu vai siinä että oon vaan huono...

Tosiaan se oli aivan mahtavaa kun Vinski nosti ja mä laukkasin ja ekaa kertaa nostin ihan itse! Mutta sitten mä pomppisin ja pomppisin siellä :D Voikin pilata tunnelman noin hyvin. Taisin vielä joitain kertoja nostaa, ei ole yhtään muistikuvaa, ja Marianne taisi sanoa mulle että mun pitäisi istua. "Emmä voi" :D

Sitten loppuun ihan normi loppuhommat, en muista ja sitten vaan alas. Mä pidin Vinskistä tosi paljon (tosin unohdin sen nimen :D Mä ja Henna mietittiin koulussa että mikä sen nimi oli ja ainoa mikä tuli mielee oli Viltsu ja se kuulosti väärältä. Onneksi ps muisti. Tosin senkin jälkeen kun Maskulla aloitin niin vähän väliä unohdin Vinskin nimen. Mutta toisaalta, kukaan ei myöskään muistanut Simon nimeä. Kaikki väitti että se oli Sami, vaan mä mietin että se kuulostaa jotenkin väärältä :D)

Sitten käväistiin vessassa ja keskusteltiin tästä tunnista. Mä pidin niin paljon, mutta ajattelin että kaverini ovat niin vanhoollisia etten ihan rupea selittämään: joo mä alotan tääl heti! 
Mutta kun noi mietti että pitäisi tulla vielä uudestaan joskus, niin minä olin aivan samaa mieltä (: (Edelleen ollaan tulossa vielä, mä pakotan ainakin Jonnan ja Hennan)
Ja oli kyllä hauskaa kun sanottiin mielipiteitä tallista. Henna ei oikein sanonut mitään, kuten en mäkään. Mutta Jonnalla ja psllä oli painavaa asiaa. Psn mielestä talli oli huono, koska hän on tottunut laukkaamaan yhdellä shetlanninponilla :D Miten se nyt liittyi tähän? Ja Jonna totesi mulle:
"Tää oli kyl ihan hyvä paikka, mut oli joitain juttuja joista en pitäny."
"Niinku mitä?"
"No esim tääl revittiin hevosia suusta"
"Öö, mis välis sä sellast kerkesit näkee ku mehän lähettiin sit heti?"
"No älä nyt loukkaannu, mut esim sä"
Ja kuka repesi ja pahasti? Aivan minähän aloin aivan Mariannen innoituksesta heti ohjilla kiskomaan, loistavaa Jonna, olet nero! :'D

Sitten poljin kotiin ja itkin ja itkin :D Itkin kun mä olin saanut laukattua ja mua oli opetettu ja jee jee. Loistava ensivaikutelma vai. Kotonakin itkin kun äiti kysyi millainen paikka. Tunteellinen ihminen tai jotain. Päätin siis aloittaa siellä, mulla kuitenkin oli vanhan tallin kortti jossa oli vielä 8 kertaa jäljellä ja laskin että sitten toi kortti loppuisi lokakuussa. Ja sitten vaan mietin että lokakuussa on kylmää ja märkää ja kauheeta, joten päätin että aloitan heti seuraavalla viikolla ja käyn vaan nopeasti vanhan tallin kortin loppuun (: Sitten kun kavereille kerroin, eka Hennalle, joka oli silleen että niin. Ymmärsi mua, se ei kuitenkaan ollut valmis vaihtamaan,  se on käynyt tuolla niin kauan. Sitten kun Jonnalle kerroin, niin tämä olikin heti messissä ja olikin yhtäkkiä sitä mieltä että sen hoitsu on kauhea ja Masku oli paras paikka ja niin edelleen. Jonnahan se muuttaa mieltään nopeasti :D Sitten se aloitti samaan aikaan ja samalla tunnilla kuin mä.

Kun Jonna ilmoitti vaihtavansa tallia niin kaikki alkoi sille valittaa että se on huono päätös, joten pitäisikö mun loukkaantua kun kukaan ei valittanut mulle. Aivan, kaikki vaan vihasivat mua ;) Pari kertaa Jonna kävi niin että jee, paras paikka, love you all, mutta sitten vanhalla tallilla kuoli hevonen, Jonnalla on vanhalla tallilla enemmän kavereita kuin mulla, Jonna kävi siellä kahdesti viikossa, kun mä jätin sen yhteen kertaan kun vaihdoin jne. joten Jonna päätti jatkaa vanhalla tallilla. Kun me siitä keskusteltiin niin Jonna sanoi että se tykkää enemmän maastoilla ja näin, tuolla se sitten pääsee enemmän maastoilemaan.

Osittain Jonnan lähtö oli harmi, olin meinaan yksin, osittain se oli hyvä, kun en enää voinut vertailla itseäni Jonnaan ja sitten talven aikana pääsin vertailutavasta oikeastaan kokonaan irti, jonka huomasi liikuntapäivänä :) Kun oppii, ei ole niin suurta tarvetta ajatella olevansa huono.

Mutta tosiaan, siinä oli se ensimmäinen tunti. Ja jos filosofisoidaan Jonnan lopetusta niin uskon että osittain se johtui siitä, että Jonna on aina käynyt vanhalla tallilla, mä sen sijaan kävin alkuun Mettiksellä. Ja sitten kun Jonna on tottunut tiettyyn tyyliin, ja esim. jos mä halusin mennä talliin, Jonna ei ikinä halunnut tulla sinne, kun ei se ole tottunut siihen että tallissa saa olla, mä taas totuin siihen Metsäkylässä. Vanha talli oli mun makuun liian pieni ja tuntui että koko ajan kyylätään mitä tekee ja mun mielestä, siis joo onhan turvallisuus tärkeää, mutta jos hevosta ei saa harjata ilman kypärää vaikka se on puussa kiinni niin mun mielestä se menee vähän hätävarjelun liioitteluksi. Niinkuin kuulemma tänä kesänä tulee määräys ettei saa ratsastaa ilman pitkähihaista.
Metsäkylä taas oli mun makuun ihan liian iso ja kallis. Olihan maneesi joo ihan kiva, mutta ihmisiä oli niin jumalattomasti aina ja hevoset on ihan sellasia oikein tuntihevosia kun talli on niin iso, juu en mä tykkää (:

It's raining... water?

Miten virkistävä ilma, tällaista onkin kaivattu, ah! Ja mä kun olin tyytyväinen kun vähän satoi :D Kiva kun pyöräilen kotiin niin eikös sieltä tule vettä ihan jumalattomasti, sama kuin olisi ollut suihkussa. Ei semmoinen pikku sade olisi haitannut, mutta ärh :D Julmaa tämä elo, tyypit vie mut autolla kun on tyyliin 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa ja sitten kun on -30 astetta, tuulee ja sataa niin enkös joudukin pyöräilemään. Hyvää päivää taas teillekin.

Eli, mä olin tässä yhtenä päivänä katsellut mun Elvis-videota, joka on siis tosi loistava (huomatkaahan sarkasmi) ja sitten tuli sellainen olo että haluan mennä Elviksellä. Siitä on niin pitkä aika kun oon sillä mennyt (lukekaa edelliset sulkeet) Sitten vaan koulussa valmistelin itseäni että jos mä en menekään Elviksellä niin ei sitten saa pettyä, eihän taukoa ole ollut vielä kovin kauan ja näin. Enkä sitten pettynyt :) Menin Elviksellä. Ah ajatuksiani luetaan! Meidän tunnilla oli sitten muuten lisänä Viiru ja Pomo, siis ihanan tyhjää.

Menin sitten tuntia katsomaan kun Elvis oli tokalla tunnilla. Katselin siinä ja mun ei kuulemma tarvi rakentaa uutta laatikkoa jos se vanha menee mun painosta rikki. :) Sitten alkoi toka tunti ja heh, tuli lievästi ikävä Sulolla ratsastamista. Talutin Elvistä. Sitten Viiru ravaa ja se suurin piirtein hyökkää Elviksen kimppuun. Ravailee poni-raasun ympärillä niin vihaisen näkösenä ja Elvis on saada sydärin. Onneksi mut vapautettiin sieltä, pääsin hieman kauempaa katsomaan kuinka Elvis säikkyy Viirua ja Viirukin taisi taas mennä jahtaamaan sitä. Oikea hapannaama. Sitten mä vaan mietin että jes, mitä tästä tulee. Mulla kun ei kuitenkaan taida olla kivaa taluttajaa mua pelastamassa. Mariannekin kävi Viirun selässä ja toi tunti oli niin hulabaloota kun vaan voi olla. Kauheeta. (Mutta on se tiedättekö jännä kun aina se on niin ihmeellistä jos OPETTAJA menee ratsastamaan :D Sitä on niin kiva kattoa ja miettiä että olisipa kiva jos menisi edes puoliksi noin hyvin)

Sitten olikin mun tunti ja joku tyyppi koitti tsempata että varmasti se menee hyvin kun sä oot kumminkin niin paljon kokeneempi ja blaa blaa, samaa soopaa meille lateli Marianne. Tiedättekö, toi oikeasti huvittaa mua hyvin suuresti, kun ihmiset sanoo että mä oon muka jotenkin kokenut. Mä oon ratsastanut puoli vuotta (okei periaatteessa kaksi, mutta jos lasketaan vaan se aika jona mä olen oppinut jotain) Tai vähän reilu puolikas taitaa jo olla. Mutta kumminkin. Se on niin omituista :D Varsinkin kun en mä osaa mitään. Mutta joo, onhan se kiva että muhun uskotaan.

Kiipustin Elviksen selkään enkä voi kieltää ettei olisi vähän jännittänyt. Elvis tuntui isolta ja rakastan sen satulaa. Käveltiin ekaksi siellä, mä koitin vähän katsoa ettei kiehnättäisi Viirun perässä ja että Elvis tekisi tasan sitä mitä mä haluan. Välillä olisi mennyt astetta reippaammin mutta sain hiljennettyä ja jotenki Elviksen kääntäminen oli rakettitiedettä, kun välillä kun käänsin niin painoin pohjetta ja meinasin tippua kun poni katosi :D Painoinkohan sitten liian kovaa... Käveltiin ja ihanan ajattelevainen Marianne päätti että aloitellaan käyntitehtävällä. Kiitos, hain vielä hieman tuntumaa siihen mitä Elvis tekee, joten tämä oli aivan mahtava idea.
Tehtiin ihan voltteja ja jos Viiru oli lähellä, Elviksellä oli kaksi vaihtoehtoa: piiloudu tai pakene. Eli joko Viirua oli väistettävä tai jämähdettävä paikoilleen.

Sitten alettiin tehdä loivaa kolmikaarista kiemurauraa, vai mitä se on. Toisella pitkällä sivulle siis sitä, toisella vaan voltteja. Ja tämä tehtävähän oli asiaan kuuluvasti hirmu vaikea, kun Elvis ei oikein arvostanut ideaa että mentäisiin ihan kentän keskelle asti kun Viiruhan siis kulki siellä uralla. Pienistä ongelmista huolimatta selvisimme tästä käynnissä ja sitten siirryimmekin kevyt raviin, samaa tehtävää tekemään. Ja mä näin vain ongelmia. Elvis meni aika kivasti, välillä sai hieman pidätellä ja välillä laittaa eteenpäin. Huoh, miehet.. Mutta todellinen ongelma oli taas tämä kevennys. Kevensin oikein ja näin, mutta se tuntui oudolta kun jalat sojottaa ihan suorina sivuille ja jalat tuntui kauhean jännittyneiltä ja ärh. Voi olla vaikeeta. Toi tehtävä sujui niin vaihtelevasti. Välillä mentiin hienosti, välillä oli aivan mahdotonta mennä sinne, tänne ja tonne kun Viiru kulkee toisessa päässä kenttää. Jäiks!

Selvittyämme tästäkin istuttiin harjotusraviin ja samaa tehtävää :D Huomaattehan kuinka vaihtelevaa. No ei, me alettiin tekemään myös voltti tuohon tehtävään. Eli tultiin kulmaan, sitten sieltä käännyttiin loivasti asettuen kentän keskelle, siitä voltti kaarteen sisään ja sitten samaan tapaan pois. Ja uskomatonta kyllä, harjotusravi tuntui ihan sairaan kivalta. Kun yleensä kevyt ravi tuntuu paremmalta ja näin, mutta nyt harjotusravi meni niin kivasti. Okei, kyllä välillä oli pikku taistoja kun mä ekana tyyliin potkin Elvistä eteenpäin ja sitten kiskon sitä kun herra lähtee juoksemaan. Näin karrikoidusti. Mutta jos me mentiin pitkällä sivulla, Viiru teki tehtävää, niin Elvis jämähti lähes aina siihen yhteen kohtaan ja koitti kääntyä. Sitten kun sain sen liikkeelle niin sitten kanssa liikuttiin. Mutta muuten, en juurikaan pomppinut siellä ja Elvis meni kumminkin kauhean kivasti, eikä koittanut mitään tyylikkäitä laukannostoja tai muutakaan. Sain sen menemään niin rauhassa ja kivasti, noita pikku juoksenteluja lukuun ottamatta. Saatiin myös kehuja, Elvis oli kuulemma eka joka antoi niskasta periksi voltilla. Sitten Marianne vaan sanoi että teillä kasvoi just paineet, mutta uskon että ainut jolla kasvoi paineet olin mä :D

Mentiin tota, välillä voltit oli ihan älyttömiä kun poni stoppaa/kiihdyttää/väistää ja sitten meni voltit piloille, mutta huomattavasti rauhallisemmin meni kuitenkin kuin viime tunnilla. Sitten yhdessä vaiheessa tota tehtävää Marianne kysyi haluttaisko pitää käyntipaussi. Kukaan ei sanonut mitään joten mä sitten ajattelin että ei pidetä, sitten vaan ihmettelin kun Viiru siirtyi käyntiin ja kässäsin että kumminki pidettiin se tauko. No mä en jaksanut/viitsinyt, joten kun muut käveli mä rääkkäsin Elvistä hullunkiilto silmissä. Mentiin siis harjoitusravia ja Elvis meni kauhean kivasti, Mariannekin sanoi että se meni hyvin. Jippiajei, lopetan työt, olen mahtava ratsastaja! Tosiaan mietin kyllä hetken että mitä jos siirtyisin käyntiin, mutta päätin että en varmana, rääkätään ponia, sekin on rääkännyt mua joten on mun vuoro :) Ajattelin että jos se vaikka rauhottuisi paremmin vähän reippaammassa askellajissa ja kun siellä oli niin kiva istua. Ja pian noi muutki siirtyivät raviin takaisin.

Ja en sitten tiedä kun Marianne sanoi yhdessä vaiheessa että voin keventää jos tuntuu että jännitän, mutta en tiedä. Mun mielestä en jännittänyt ja harjotusravi meni niin kivasti. Mutta en sitten tiedä.

Tämän ravihommelin jälkeen jäimme hetkeksi käyntiin ja Marianne suunnitteli meille tosi tyylikkään tehtävän. Vuorotellen jokaisen piti nostaa laukka, laukata pääty-ympyrä ja ottaa laukka haltuun ja sitten laukata toi loiva kolmikaarinen. Valitettavaa kyllä vaatimustaso oli turhan korkea, joten kukaan ei onnistunut edes laukkaamaan pääty-ympyrää. Tai saattoi onnistuakin, mutta aina kaikki siirtyi raviin ennen tuota sivua jolla tehtävämme oli :D Meidän täytyisi ehkä enemmän harjotella tollasta laukkaohjaamista ja laukan ylläpitoa.

No mutta mä aloitin. Piti nostaa siitä laukka siinä ympyrällä, muut pyörivät käynnissä 1/4 kentällä. Sain nostettua laukan, alkuun oli tietty hiukan haastavampaa. Sain joka kerta laukattua korkeintaan puoli ympyrää ja sitten tippui raville. En sitten tiedä. Koitin istua siellä laukassa, mutta pohkeita en uskaltanut antaa kun Elvis meni melko reippaasti. Että joo. Sitten yhdessä vaiheessa tapahtui jotain ja täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, mutta tällä kertaa en tippunut. (se muuten nosti vaan kerran laukan itse ja silloin sain istuttua parhaiten :D Nostin siis aina ravista) Sitten kun mä olin epäonnistunut, oli Viirun vuoro. Ja me 1/4 kenttäläiset saatiin hommaksi mennä harjotusravia ja tehdä ravi-käynti siirtymiä. Joita minä teinkin innolla :) Mutta kauhean outoa kun en meinannut saada Elvistä ravaamaan. Sai ihan kunnolla käskeä ennen kuin poni vaivautui ravaamaan. Ravailin aika paljon, välillä käyntisiirtymiä ja lopulta otin pysähdyksiäkin. Tosin pysähdyksestä raviin siirtyminen oli melko haastavaa kun ei poika meinannut mennä. Elvis on taantunut tuntijunaksi tai sitten sillä on syviä masennusoireita ;)

Tosiaan vaihdettiin suuntaa ja Marianne totesi että tehtävä ei onnistu joten nyt laukattiin ihan vaan ympyrällä toisten ollessa toisessa päässä. Mä aloitin ja joka kerta nostin ihan itse. Ja ravista. Ja joka kerta laukkasin sen puoli ympyrää. Ja nyt jopa annoin pohkeita ja koitin antaa käsien joustaa siinä mukana. En sitten tiedä että olisko ollut ohjat sen verran lyhyinä että ne jarruttaa vai mikä oli ongelmana, kun normaalisti poni vaan laukkaisi.
Marianne vaan väitti että sain istuttua siellä mutta en nyt tiedä sitten. Kun olin laukannut niin ravailin kevyttä ravia toisessa päässä. (tämäkin lasketaan ponin rääkkäykseksi) ja sitten kun kaikki oli laukannut niin loppukäynnit. Mä olin kyllä tosi tyytyväinen, meni suht hyvin jopa. Tosi hyvin jos olosuhteet otetaan huomioon.. Mutta on se vaan sääli kun Elvis on muuttunut kuitenkin. :) Nykyään se on kokeillut että saisiko mennä tonne jos nyt mieli tekisi ja välillä on saanut pohjettakin käyttää enemmän ja nyt se ei edes laukannut. Hän taantuu. Suuresta mustasta Elviksestä ilkeäksi tunti-Elvikseksi :D Tai siis. Mutta koko tunnin mielenkiintoisin asia oli just toi laukka. Olisiko pitänyt pitää ohjat löysempinä. Ne tosiaan oli tänään hiukan kireällä, stopparin enemmän kuin yleensä, ihan varmuudeksi. Ja kun mulla ei kädet mene mukana niin olisiko sieltä tullut pidätteitä. Vai eikö hän nyt vaan jaksanut. Vai olisiko pitänyt ruveta pohkeilla paukuttaa että perhanan poni eteenpäin :D Oli miten oli, laukka on ilmiselvästi treenattava asia, pompin siellä, kääntäminen sujuu juu jotenkin mutta tänäänkin Elvis hyytyi käännöksissä ja laukan ylläpito. Kun yleensä saan hiljentämään mutta en saa pidettyä laukkaa yllä niin kauan kun haluan.

Tunnin jälkeen poni karsinaan ja hänet hoidettiin ja mietin että koittaakohan Elvis ihan tahallaan piruilla kun oli jättänyt heinää karsinan pohjalle ja mussutti niitä nyt. "Näh näh, mums mums, herkullista" Elviksen harjasin normaalisti ja siistiksi ja sitten kun ei huvittanut lähteä, kun tuulee ja sataa vettä niin päätin jäädä niputtelemaan suitsia. Ensin pesin Elviksen kuolaimet ja ristitin ne suitset ja mun mielestä ristitin ne paremmin kuin ikinä. Yleensä Elviksen suitset on ristitettyinä epämääräinen kasa, nyt ne näytti jopa siisteiltä. Sitten ristitin kaikkien ponien suitset ja kävin joidenkin kuolaimiakin pesemässä. Sitten vaan kotiin ja olen totta kai ihan litimärkä.

Love you all taas tänään (:

:DD

Kehutaanpa mut nyt maasta taivaaseen. Kyllä sitä aina osaa kritisoida niin kokeillaanpas näin päin. Mulla on nyt muutenkin ollut niin kivaa, etten ole vähään aikaan oikein kritisoinut itseäni.

Eli musta tuntuu että laukka alkaa olemaan hallinnassa ainakin jonkun asteisesti. Se nousee, pysyy ainakin jotenkin yllä, osaan kääntää ainakin jotenkin. Hiljentää en oikein osaa, kun sitten tulee raviin siirtymä. Ja vaikkei sitä Elviksen kanssa huomaa niin oon näemmä oppinut istumaan laukassa, kunhan se on hidasta ja rauhaisaa, eikä mitään jumalatonta kyytiä ja ei mitään uskomattoman epätasaista. Meinaan Elvis menee lähes aina liian kovaa, jolloin en pysty istumaan, mutta nyt tuli todistetuksi että osaan jopa istua. Muistan kun Vinskillä laukkasin niin pompin sielläkin ihan hirveästi, en näemmä varmaan enää pompi, ainakin niin voin itselleni uskotella :D Sitten Marianne vaan huutaa mulle että rentouta jalat ja istu sinne. No joo, kyllä mä koetan mutta ei oikei onnistu, vaikka Vinski on "lihapulla joka vyöryy eteenpäin" :D

Ja kun katselin noita videoita niin tulin siihen tulokseen, että vaikka mä pompin ihan hirveästi niin ainakaan mun silmään ei osunut kohtaa jossa mun pohkeet olisi heilunut. Ne pysyi kivasti paikallaan, eikä seilannut eteen ja taakse. Joten voimmeko tästä päätellä että ongelma ei ole jalat, vaan selkä joka ei ehdi joustaa liikkeessä jos se on niin nopeeta :) (ellei ilkeä kirja valehdellut, siinä luki että jännittyessään jalat heiluu :D) eikä mun mielestä mun jalat ole jännittyneet, välillä koitan vielä rentouttaa niitä eikä ole vaikutusta.

Samoin olen tyytyväinen siihen etten anna periksi jos Sulo, Viiru (juu :D) (ja parina viime kertana myös Elvis) päättää lähteä huitelemaan ties mihin. Muistan kun menin yhdellä hevosella ja se seurasi aina sen suurta rakkautta niin mä istuin kyydissä ja angstasin. Asiat lienevät paremmin nykyään.

Mä olen myös tyytyväinen että vaikka tietty omalla tavallaan pelottaa jonkun tippumisen ja lähdön jälkeen, niin en kuitenkaan ala sellaista: ton hevosen silmäluomi liikahti vasemmalle, nyt se lähtee! Sitten ohjat niin kireelle että joutuu ottaa kuolainrenkaista kiinni ja hepokka tykkää (näin karrikoidusti)

Enköhän mä ole kokonaisvaltaisesti melko tyytyväinen mun ratsastukseen.


Mutta:
Paljon on korjattavaa.

Kauheeta kun pompin niin sairaasti oli kyseessä sitten ravi tai laukka. Sen täytyy loppua :D Kauheeta kun tipun kyydistäkin tämän takia.
Laukassa kääntäminen voi olla tyylikkäämpääkin.
Elvis ei saisi säikkyä niin paljon kaikkia (okei ei se kyllä ole niin paljon, mutta vähän kuitenkin)
Kauhea etukeno, josta pitää päästä pois (okei, tänään ei ollut ja istuin satulassakin pitkästä aikaa oikeassa kohdassa)
Kevennystä olisi kiva saada järkevämmän näköiseksi.
Kyynerpää kulmaa voisi ajatella koko ajan, mutta se on kyllä parantunut tosi paljon, oikeastaan se on melkein täydellinen (juu :D Ei nyt ihan, mutta ei siitä ole vähään aikaan tullut kommenttia ja onhan se parempi, välillä saattaa kädet vähän suoristua mutta ei muuta)
Pohkeet voisivat olla antamatta pohkeita ravissa ;)
Pohkeet voisivat ystävällisesti pysyä tuntumalla
Kädet voisivat laukassa myötäillä hepokan pään liikkeitä.

Ja noin miljoona muuta asiaa, mutta kiva huomata että noi sitkeät virheet, niin osaan voin jo sanoa että on ne kyllä korjaantuneet :D Ja verrattuna siihen mitä mä olin kun tuolla aloitin niin mähän olen ihan maisteritasoa. Jotenki ajattelen että oon kehittynyt niin kauhean nopeasti. Ekaksi ratsastaa melkein pari vuotta ilman että mitään oppii ja yllättäen oppii kaiken parissa kuukaudessa ;) Mutta tuntuu vaan että yllättäen jonain tuntina ei sitä virhettä olekaan.

Tästä pääsee sitten mukavasti ylöspäin ja varmasti alkaa sujua aina vaan paremmin.

Ja hih, mä laskeskelin että leiriin on jostain laskettuna 7 viikkoa.
Sitten mä olen miettinyt että mahtaakohan joskus onnistua tämä, että Jonna, Henna ja mä mentäis tonne irtotunnille (tai niih, mikä irtotunti se mulle on mutta) Riippuu tietty siitä miten noille sopii ja onko tilaa joskus.
Kesä on tullut. Ja kuuma on myös tullut.
Apuva, joku juttu oli mutta en enää muista.

Mutta hyvästit rakkahimmat lukijat, jotka eivät mun jaarittelutani edes lue (vaikka olen todistanut että se on mahdollista :D Se nyt vaan on niin että kirjoitan niinkuin itse haluaisin lukea. Mä tykkään lukea pitkiä tekstejä ja se on kauhean tylsää kun kuitataan tunti tyylillä: oltii kentäl, meni ok. Mä itse luen mieluummin mitä tehtiin ja millon ja jne. Tosin mieluummin lukisin hiukan selkeämpää tekstiä kuin mitä mun teksti on, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Olen loistava

Melkein ainakin ;D Mutta huomioikaa, tuossa otsikossa ei ole sarkasmia ja ironiaa ja muita kivoja sanoja kuin ihan vähän. Mulla oli kyllä neautraalimpi otsikkokin keksitty, mutten just muista sitä.

Menin tallille autolla. Katsokaas, siellä on niin kylmä ;) Tällä menolla joudun aina menemään autolla, kun siitä ei voi kieltäytyä :D Olisi sitten vienyt mua tallille ennen joulua kun oli lunta, mutta ei kun kesällä pitää viedä. Juu, eli saavuin tallille ja pitkästä aikaa mietin oikeasti että kenelläköhän mä menen. Kun silloin kun aloitin, menin aika paljon Vinskillä, sitten tuli Pomo ja aloin menee sillä aika paljon, sitten tuli Elvis ja aloin menee sillä tosi paljon. Alkuaikoina hevonen vaihtui useammin kun Pomon ja Vinskin kanssa ei mennyt niin hyvin kuin Elviksen kanssa. Tulin siihen tulokseen että Marianne laittaa menemään sillä jonka kanssa menee hyvin, kaikki täsmää, meinaan Viirulla menin sen kerran kun se meni niin surkeasti :D No ei se haittaa, Elvis on niin ihastuttava, mutta hei vaihtelu virkistää.

Joten mä sitten mietin että menenköhän Elviksellä vai Sulolla, kun Sulon kanssa meni aika kivasti kumminkin. Ja kappas keppanaa, minähän menin Sulolla (: Ei se mitään, kunhan vaan ei homma mene sellaiseksi että menen aina Sulolla, haluanhan mä mennä vielä Elvis-piparjuurella. Mulla ei ollut tekemistä kun Sulo meni tokalle tunnille, joten menin katsomaan ekaa tuntii. Ja aika pian pääsin Elvistä taluttamaan. Se oli lähinnä käyntiä, yksi melkoisen pitkä ravipätkä, jonka aikana meinasin jo luovuttaa, mutta selvisin. Sitten alkoi toka tunti, menin kentän laidalle istumaan ja katselin. Katsoin lähinnä kuinka Sulo menee ja mulla oli mennä usko tähän tuntiin kun Sulo löntysteli niin rasittavan näköisesti, mutta sitten Marianne tuli piristämään mua ;) Sitten istuskelin ja ajattelin mitä mun pitää tunnilla muistaa, esim ei nojata eteen kun laukataan ja katsoin ihmisten virheitä. Sitähän sanotaan että kehittää kun katselee mitä toiset tekee väärin/oikein, kun voi sitten itse miettiä sitä kun ratsastaa. Enkä ole todennut tästä olevan haittaa joten katselen niitä tunteja ihan mielellään ja nappailen sieltä asioita mitä ei saa tehdä ja mitä pitää tehdä. Kuitenkin aika pian pääsin taas Elvistä taluttamaan, se olikin sitten pelkkää käyntiä koko ajan.

Sitten varusteet kuntoon ja tunnille. Mä säädin tällä kertaa Sulon jalustimet oikean mittaisiksi ja nousin selkään, väärältä puolelta. Siis ihan tarkoituksella, se satula oli ihan hirveän vino joten en halunnut mennä oikealta puolelta ja vinouttaa sitä lisää. Oli melko jännää, kun viimeksi vanhalla tallilla oon mennyt selkään oikealta puolelta :) Mutta ei siitä ole haittaakaan, vinouttaa hevosta ja ihmistä jos aina joka asia tehdään samalta puolelta. En siis toki ole lukenut mitään. Noh, meidän tunnilla oli melko täyttä, siellä oli me, Simo, Viiru, Sakari ja Pomo. Aloitettiin käynnillä ja kuljeskeltiin. Mä koitin alkuun tietty tehdä volttia, ja kyllähän siitä tuli sellasta: mitä jos kumminkin mentäis tonne, tehtäis tota jne. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja seuraava voltti tuli niin kauniisti että! Ja oli kyllä helpompi mennä nyt Sulolla kun viimeksi meni sillä ja kun jalustimetkin oli suht sopivat. Se nyt vaan on niin ettei yhdessä kerrassa saa sellasta tatsia että homma sujuisi.

Mentiin käyntiä ja Sulo meni niin nätisti, ainakin mun mielestä. Sain jopa kääntää ohjalla enempi ilman että poni vetää kaula vimpulassa. Marianne oli vessassa, joten vaihdettiin itseksemme suuntaa ja odotin että eka voltti tohon suuntaan olisi samaa kokeilua, mutta ei. Sulo kääntyi niin hienosti, kiltti poni :) Eikä kiskonut ohjiakaan ja kulki niin reippaasti. Mutta sitten Marianne tuli ja pilasi kaiken ;) Se käski vaihtaa suuntaa ja yllättäen poni ei kääntynytkään ja ärh. Pienoisen tappelun jälkeen käännyimme ja siirryimme kevyt raviin. Sulo meni taas oikein kivasti eikä ravissa ilmennyt mitään kokeiluja niinkuin viimeksi. Sain kevennettyä suht hyvin, vähän oli huteraa kyllä mutta se alkoi helpottaa ajan myötä. Voltteja onnistuttiin tekemään ja Sulo kulki oikeasti reippaasti eteenpäin. Ja sitten tuli niin hyvä mieli, kun kenttä alkoi pölyymään niin Marianne totesi "Ku nyt on sen verran paljon ihmisiä jotka saa hevoset liikkumaan niin kenttäki alko pölyy" Ja joo, vaikka se sanottiin tuolleen yleisesti niin olin tosi iloinen tästä :D Eipä mun onneen paljon vaadita. Olin kanssa tosi tyytyväinen kun Marianne totesi että Sulo ravaa kivasti eteenpäin. Se meni oikein mukavasti tähän ekaan suuntaan, mutta sitten vaihdettiin suunta ja tapahtui jotain. Kun mä en jotenkin onnistunut keventämään ja Sulo alkoi kiemurtaa ja kiskomaan ohjia ja sitten pientä tappelua kunnes alkoi edes jotenkin sujumaan. En sitten tiedä mitä siinä tapahtui.

Kun oltiin ravailtu ja ainakin mä olin niin kuollut kuumuuteen, niin jäätiin vähän välikäyntiin ja saatiin teoriatuokio. Meille selitettiin verryttelystä. Ja sitten Marianne kyseli meiltä mitä oltiin huomattu hevosissa tämän verryttelyn aikana. Tai no, ei se multa kysynyt :D Julmaa, mutta en kyllä tiedä mitä olisin vastannut. Sitten taidettiinkin siirtyä harjoitusraviin, oikeastaan Marianne sanoi että aletaan nostaa laukkaa, joten siirtykää harjotusraviin. Sitten mua alkoi jännittää se että nouseekohan se laukka. Ei me heti alettu laukkaamaan vaan ravailtiin ja mä rentouduin ja rauhotuin. Hyvä juttu. Tosiaan, ravailtiin harjotusravissa pitkin kenttää, keventää sai jos ei jaksanut istua enää, mä otin yhden pikku keventelypätkän. Sitten vaan naureskelin itselleni kun pompin tasaisesti ylös alas. En nyt vaan pysty istumaan Sulon ravissa. Koitin rentouttaa kaikkea mahdollista mutta ei, välillä olin tipahtaa kaarteissa kun mä oon ilmassa ja poni kääntyy :D Mariannen mielestä ei pomppiminen haittaa, tulee enemmän liikettä, mutta kyllä se hieman häiritsee tässä tilanteessa :D

Kun oltiin ravailtu ja Marianne katsellut tyyppien istuntaa (mä istun sitten varmaan loistavasti kun taas jäin ulkopuolelle, okei en kyllä ollut ainoa. Tosin muistan kun joskus viime kesänä mut otettiin keskelle ja muiden piti sanoa mitä vikaa mun istunnassa on, ja vaikka Marianne sanoi että se tehdään kaikille, niin eipä ole vieläkään tehty ;) Eipä sekään mitään. Unohtaminen on inhimillistä, mun mielestä se oli kauheeta kun kerran oltiin liikuntapäivänä ratsastamassa, siis joku kaksi ryhmää joissa ihmisiä 8 ja 9, sitten vaan kerran sanottiin nimet opettajalle ja se muisti kaikki. Miten joku oikeasti voi, mä en muista edes yhden ihmisen nimeä ennen kuin 10 toiston jälkeen :D) Tämän jälkeen alettiin nostaa laukkaa.

(Yhdessä laukassa Pomo hieman innostui kun joku meni sen vierestä ja kyllä oli melko jännää seistä Sulon kanssa, kun Pomo viuhahtaa vierestä jonkun parin metrin päästä ohi. Siinä kohdassa kiitin luojaa kun alla oli Sulo, joka vaan hiukan hätkähti kun toinen kaahaa takaa ohitse :))

Sulo oli ollut melko reipas joten ajattelin että jos en saa nostettua, niin jos Sulo vaikka itse lähtisi niinkuin viimeksi. Otettiin silleen vuorotellen että yksi aloitti, sitten tuli toinen mukaan ja näin. Mä ja Sulo oltiin vikoja joten ajattelin että jos ei nouse niin eipähän ole ainakaan kauan aikaa hävetä itseänsä :D Ekan kerran kun koitin nostaa niin ei lähtenyt, nojasin eteenpäin ja heiluin. Tokalla yrityksellä se laukka jopa nousi. Ja siis mä jopa nostin sen! Ja arvatkaa mitä, mä jopa istuin siellä :D Sulo meni mukavan rauhallisesti joten sain istuttua siellä ja kädetkin sai jotenki liikuttua. Sitten kun laukataan pitkää sivua mietin vaan että dääm, mä istun tääl! Olenpa lahjakas. Sitten ilkeä Marianne pilaa kaiken ja sanoo hyvä Milla, ja samalla hetkellä mä alan pomppia ;D Etsin taas sen rytmin ja sain istuttua takaisin. Laukattiin melkein koko kierros ja olin niin tyytyväinen (nyt tommonen lisäys, niin toi oli toka kerta kun Sulo nosti, eka kerta oli joku lyhyt kerta jolloin pompin tai jotain, en muista) Enkös mä olekin nyt hyvä :)

Sitten nostelin vielä joitain kertoja ja kerta kerran jälkeen Sulo vaan innostui enemmän ja lopulta mä pompin taas siellä laukassa kun se meni niin kovaa etten saanut istuttua. Mutta ensimmäiset laukat istuin ja koitin jopa kerran tehdä pääty-ympyrän. Se onnistui muuten, mutta tiputettiin vahingossa raville puolen ympyrän jälkeen. Ja sain noissa laukoissa ensin harjoitella eteenpäin ajoa, sitten pikkuista pidättelyä. Ja täytyy sanoa että oli niin uskomatonta kun ekan kerran istuin siellä monta askelta peräkkäin, niin pehmeetä ja mahtavaa (: Eikä tainnut nousta edes väärää laukkaa kertaakaan, mahtava Sulo.

Kun olin mun vikan noston nostanut niin sitten vaan ravailin kevyttä ravia siellä. Ja jossain ravipätkässä kokeilin ihan hiukan vaan istua kevyessä istunnassa ja se jopa onnistui :D Mun omaa pelleilyä taas tämä. Tosiaan ravailtiin, hieman oli tappelua kun Sulo rakastui Viiruun niin palavasti ja me ei todellakaan haluttu mennä Viirun luo ja jes. Sama homma loppukäynneissä, Sulo alkoi esittämään raivostuttavaa ihan näin lopussa. Kai se loppukin sitten jotenkin sujui ja mä olin niin tyytyväinen tähän kertaan. Sitten vaan keskelle ja mä rupean taas pelleilemään siellä jotain omaa ja totta kai Suloa piti halia, ennen kuin tulen alas mahdollisimman väärin. Sitten ponimus talliin ja hoidin hänet pois. Ja tuli Elvis-patsasta ikävä, kun harjasin Suloa niin se saattoi yhtäkkiä tehdä jonkun uukkarin ja rynnätä karsinan toiseen päähän :) Viimeksi ei ollut ihan noin rasittava. Harjailin hänet tälleen suht reippaasti, poni-parka oli melkoisen hikinen. Putsasin kaviotkin ja arvatkaas, otin ekaa kertaa kiven pois kaviosta.
Kun Sulo oli puhdas, piti tietty hyvästellä Elvis ja kortin kirjotuksen jälkeen kotio.

Ja totta kai Marianne kyseli että pitäisikö alkaa hyppäämään. Mä annoin hieman ympäri pyöreitä vastauksia, mutta nyt mulla on ollut sellainen olo että se voisi olla aika kivaa ja odotankin että aletaan pelleilemään puomien kanssa. Kun joskus pelkäsin hyppäämistä, sitten ajattelin että ihan okei, mutta joskus monen vuoden päästä, mutta nyt se tuntuu olevan niin lähellä ja aina välillä kun mietin niin tulen vaan siihen tulokseen ettei siinä ole mitään vaikeeta ;) Siis sinäänsä. No se jää nähtäväksi koska aletaan semmoista harjoittamaan. Ja nyt mulla on taas koko viikko aikaa miettiä kenellä menen :D Ihan sama sinäänsä, Sulo olisi kivaa vaihtelua (huomaatteko ristiriidan :D Mutta on se periaatteessa vaihtelua) ja Elvis olisi muuten vaan oikein kiva vaihtoehto.

Yllättävää tämä elo

Menin siis tallille, autolla kun oli kuulemma niin kylmä :D Jaaha, miten vaan. Menin sitten heti ekaksi katsomaan tuntilistaa joka oli kivan punainen. Se musta kynä oli kyllä jo aika kuollut. No luin tunteja ja katsoin sitten mun tuntia: jaha, toi on Pomolla, ja Viiru ja Simo, sitten tulin mä ja olin jo varma että siinä lukee Elvis, mutta kappas vaan, siinä lukikin Sulo! Mut oli oikein onnistuttu yllättämään (: Ihan kiva, kuten tuossa Viirulla meno -postauksessa taisin sanoa, haluan mennä vielä Sulolla, ihan huvin ja urheilun kannalta.

No meninpä katsomaan ekaa tuntia ja kuvailin hieman Elviksen jalkoja. Jalkamatsku on ihanaa, mutta en halunnut pyytää Jonnaa kuvaamaan jalkoja, olisi kumminkin alkanut kuvaamaan pelkkiä jalkoja. Sain muutamia tosi hienoja pätkiä :D

No vein kameran pois, hihhuloin tallissa ja menin kentän laidalle jäätymään. Sitten pääsin avustamaan Elvistä. Ensin käyntiä eikä mun tarvinnut pitää kiinni (oikeasti kaikkein vaikeinta on koittaa auttaa kiinni pitämättä) Sitten hiukan ravailtiin ja avustaja oli hieman kuollut ja aina kun käveltiin ja mä olin ihan kuollut niin Marianne vaan sanoo että sitten reippaasti ravia eteenpäin. Elämä on joo (: Simoa oli kyllä hauska katsella :D Se hiukan sekoili.

Eli meidän tunti alkoi ja mua hieman jännitti mennä Sulolla, oon mennyt sillä siis kerran aikaisemmin kentällä ja silloin ei laukattu. Enkä kyllä pahemmin muistanut tota edelliskertaa. No, mittasin jalustimet ja sitten tuli total blackout. En ole koskaan ennen tehnyt näin typerää virhettä :D Mittasin jalustimia ja totesin että ne on ihan liian lyhyet, sitten pidensin niitä ja ihmettelin kun ne jäi silti hirveän lyhyiksi eikä niitä saanut pidemmiksi. Menin selkään ja sitten Marianne viisaana tulee oikeasti pidentämään mun jalustimia, jotka olin siis vetänyt niin lyhyiksi kuin sai. Mitä mä taas ajattelin, no en mitään.

Kun siinä aikamme säädettiin niitä jalustimia niin Sulo antoi taas hyvän ensivaikutelman, kiskoi ohjia koko ajan ja oli ihan menossa. Ja kun ei siinä oikein voinut mitään tehdä, jos kiskoi takaisin niin Sulo kiskoi entistä enemmän ja pohkeita oli hieman paha antaa kun jalustimia säädetään :D Selvittiin (uskokaa tai älkää) ja päästiin jopa käyntiin. Jalustimet jäi reiän liian lyhyiksi ja se häiritsi kyllä, mutten jaksanut säätää niitä. (ei, en ole laiska) No ensin käveltiin ja mä siinä varmasti jo toista kertaa ihmettelin että a) miten siellä satulassa pysyy jos Sulo menee hieman kovempaa, ja b) miten pieni se poni olikaan :D Olin varmaan kauhea jättiläinen siellä selässä ja tuntui ettei ponilla ole kaulaa yhtään. Noh mitäpä pienistä. Heti kun liikkeelle lähdettiin aloitettiin pienimuotoinen sota. Kun Sulo olisi niin halunnut seurailla ja mennä minne hän halusi, mutta mä en halunnut seurailla enkä mennä sinne minne Sulo :D Joten hieman taisteltiin ja opettelin tässä ainakin käyttämään pohjetta. Tuntui etten voi yhtään kääntää ohjalla kun poni oli heti kaula linkussa, joten pidin sitten vaan kädet jotenkin ja käänsin ihan jotenkin merkillisesti. Mutta ainakin se toimi. Huomasin myös että kääntäminen onnistui paremmin jos ilmoitin aikeistani pikku merkillä, enkä vaan alkanut heti kääntää. Mulla oli kauhea pelko että nyhjättäisiin kaikkien perässä, varsinkin kun vihaan sitä kun toiset seuraa ja vielä enemmän sitä jos mä seuraan :D

Mutta kyllä se alkoi mun nähdäkseni jopa sujua ihan hauskasti. Sitten siirryimme raviin ja en ollut uskoa korviani kun Marianne sanoi että tehtäisiin sitä kivaa tehtävää. Sitä koko ajan kokorataleikkaa. Mutta huomasin että se fiilis (olen loistava ratsastaja) ei nyt oikein tullut Sulolla. Elviksellä se tulee, kun poni kulkee ja mä osaan keventää. Mutta tota noin joo. Kun mulla oli pikku ongelmia kevennyksessä, kun ne jalustimet oli liian lyhyet, ja sitten varsinkaan alkuun ei tullut mitään tästä ihkusta käännöksestä kentän poikki. Nämä korjautui sillä että pysäytin, hyppäsin alas ja pidensin jalustimia ja käännös onnistui kun huomasin ilmoittaa aikeistani. Tosin jalustinten pidentämisenkin jälkeen oli melko hataraa se kevennys koska nyt se oli liian pitkät :D Heilui jalat ihan turhan paljon, mutta meni se paremmin, enkä mä tosiaankaan alkanut niitä säätään taas. Kyllä siinä loppuvaiheessa toi tehtävä alkoi jopa sujua, mitä nyt välillä Sulo jummasi ja kierteli vähän väärään suuntaan, mutta selvittiin pikkuisella johtajuuskamppailulla (taisi poni voittaa ;))

No kun oltiin tälleen ravailtu jonkin aikaa, jäätiin käyntiin ja Marianne päätti että tänään ei tehdä mitään hienoja laukkatehtäviä vaan laukkaillaan vaan. Sai vähän irrotella ja laukkailla kevyessä istunnassa ja niin paljon kuin nyt pääsi. Mua hiukan tämä hommeli mietitytti :D Ja yllätys, vasempaan kierrokseen ei laukka noussut kertaakaan. Oh nou... Pompin Sulon harjotusravissakin kauheasti, ainakin välillä ja Marianne sanoi että pitäisi ajatella että mun takamuksen alla on 10 kortti ja leirin varausmaksu. Eipä tämä juttu erityisemmin auttanut. Meinaan hei, 10 kortin saisi uudenkin ja leirin varausmaksu on jo Mariannen omaisuutta ;) Ei sillä enää niin väliä. Mutta tosiaan, koitin ja koitin nostaa sitä laukkaa, mutta mä pompin siellä ravissa ja Sulo hyytyi aina välillä ja kun koitin antaa sisäpohjetta niin heiluin taas ulospäin, kun pompin niin paljon. Että ei se oikein sujunut. Sitten suunnan vaihto ja mietin että omalla tavallaan sääli kun en just nyt mene Elviksellä, kun oli se kiva tehtävä ja kevyt istunta laukkakin voisi jopa onnistua sillä mähän huitelen vähän väliä laukassa jalustimilla, ihan vahingossa. Mutta sitten kun Pomo innostui vähän menemään, niin mietin että toisaalta, ehkä on ihan hyväkin etten mene Elviksellä ;) Ja Sulolla oli oikein kiva mennä, olin jo menettänyt uskoni sen Viiru-kerran jälkeen, ajattelin etten osaa ratsastaa millään muulla kuin Elviksellä, mutta kyllä toi Sulollakin sujui, ainakin mun mielestä. Tai niin, kun Simo oli liinassa niin hieman Sulo hiippaili sinne päin, mutta ohi päästiin, tosin ei ihan uraa pitkin.

Tosiaan, vaihdettiin suunta ja sitten laukkaa. Mä siirsin Sulon vaan raviin porttipäädyssä ja sitten kuulen korvissa kuinka tuuli alkoi humisemaan kovemmin, sitten vaan huomaan että jaha, ponihan siirtyi laukkaan :D En nyt jaksanut alkaa mitään "kiskon sinut käyntiin ja koitan itse", vaan annoin sen mennä. Jalustimet oli ylipitkät joten en edes jaksanut kokeilla mitään kevyttä istuntaa ja sitten kun Sulo meni hieman rauhallisemmin kuin Elvis yleensä, joten päätin vaan istua ja kokeilla jos vaikka pysyisin. Pompin jonkun verran, mutta vähemmän kuin keltaisella pahiksella (: Sain jopa hieman harjoiteltua pohkeiden antoa laukassa, se kun on hienous mitä harvemmin kehtaan Elviksellä harrastaa. Pitkä sivu laukattiin ja sitten Sulo siirtyi raviin.. Kokeilin tätä taktiikkaa uudestaan (en tiedä, joku voisi kutsua sitä ajamiseksi, mutta en mä muuta kuin siirtänyt ponin aina raviin ja se alkoi itse kiihdyttää. Mielenkiintoista sanoisin) Ja uudestaan, ja uudestaan. Kerran mä jopa onnistuin, sitten vaan mietin että hmm, mikä vika kun tämä laukka tuntuu ihan oudolta ja menee jotenkin sivuttain. Sitten Marianne huutaa: Sulolla väärä laukka. Sääli. Tämän jälkeen laukka ei lukuisista yrityksistä huolimatta noussut. Kerran ihan lopussa onnistuin jopa nostamaan, kun Marianne pakotti, ja arvatkaa vaan, taas tuli väärä laukka. Joka kerta poni lähti itse, hups, ja mentiin vaan se pitkä sivu, mutta :) Kai se nyt meni aika hyvin, vai? Mutta tuli taas epäusko siihen, että jos joskus jopa pääsen Pomolla, niin ei varmana nouse laukka. Tai voi olla että siinä on suuremmat mahikset, mutta joka tapauksessa. Tämän jälkeen hieman ravailtiin ja sitten tuli jotain kauheita ongelmia kun välillä Simolla ja Sulolla oli omaa hauskaa kentän keskellä ja meillä oli hirveät tappelut siitä että hengataanko me noiden muiden kanssa, vai kuljetaanko sinne minne kuski sanoo. Loppukäynnit ilman jalustimia ja mulla kulu toinen jalka puhki kun koko ajan tuli sellanen "ei varmasti mennä tonne" -hetki. Mutta ei todellakaan voinut luovuttaa ;D

Mä olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikkei laukka oikein noussutkaan, niin oli se jännä mennä ihan erilaisella hevosella (noikin koko ajan selitti että Elviksestä ja Sulosta ei voi puhua samassa lauseessa) ja se kumminkin sujui melko hyvin. Vaikka se olikin tollasta tappelua, niin aina mä sain tahtoni läpi (okei, pari kertaa vähän viiveellä) ja välillä Sulo meni tosi kivasti ja sinne minne halusin. Onnistuin myös olemaan kiskomatta ohjia jos poni kiskoi ja aina kun tuli sellainen nyt menet tonne, tai itket ja menet -hetki, niin koitin muistaa aina sen jälkeen istua ihan rauhassa ettei poni suutu tai mitään. Ja oli ihan opettavaista kun oikeasti sujui paremmin kun ilmoitti ennen kuin teki ja vaikken erityisesti "laiskemmista" hevosista tykkää niin ihan kiva oli kun ei tarvinnut miettiä mihin tämä seuraavaksi sinkoaa :D Tosin ärsyttävämpää oli se kun se hiljenteli käyntiin, sitten koitin siirtää raviin, ei siirtynyt, pauk pauk, ja johan lähti.

Tosin mua jäi hieman kaivelemaan se kun lopputunnista Sulo kiskasi ohjia ja tadaa, multa tippui ohjat :D Sen jälkeen se viisaana elikkona teki sitä samaa koko ajan. Mutta kyllä tunnin loppuun mennessä oppi laittamaan sen liikkeelle heti kun se kiskoi ohjia. Ja sain jopa Mariannelta ja pelottavalta yksäriltä kehuja :D Kun yleensä mulle valitetaan (mulla on kauheita sanavalintoja: haukutaan, valitetaan.. Mutta älkää siis ajatelko sanatarkasti, mua ei haittaa vaikka "haukutaan, valitetaan" yms.) kun Elvis pääsee tekemään mitä lystää (se on niin pieni ja herkkä, menee rikki) ja nyt sain kehuja siitä kun olin askeleen edellä ponia, kun se meinasi tehdä jotain. Ja jollen ihan väärin muista niin siitä kun Sulo meni kivasti :D

No sitten keskelle ja alas ylipienen ponin selästä. Sitten kauhea tappelu satulavyön kanssa ja talliin. Tosin tallimatkamme katkesi tallin eteen kun jossain kilisi ja poni jää tuijottamaan Viirun karsinaa siinä. Päästyämme talliin harjasin Sulon, pikaisesti kun luulin että olisi kauhea kiire. Ja kuvasin vähän Elvistä karsinassa :) Elviksellä oli kyllä hauskaa kun tultiin talliin, oli raukka ollut varmaan yksinäinen. Mutta Suloa oli oikein kiva harjata, kun se on niin seurallinen, kun Elvis jököttää niinkuin patsas.

Mietin kyllä sitä että Sulon ja Elviksen sekotuksesta tulisi mun mielestä aika täydellinen poni (: Meinaan Elvis on muuten tosi kiva (vaikka ärsyttävä välillä :D) mutta se on häiritsevää (huono sanavalinta) kun se karsinassa vaan jököttää paikoillaan kuin kuollut. Kun siis se on niin kiva ratsastaa kun se ei oo semmonen laiska tönk tönk, mutta Sulo on karsinassa niin kiva kun se on oikeasti elossa siellä :D

No sitten surkean suitsien ristitys-yrityksen jälkeen lähdin kotiin.