Rock and Roll

Mistä otsikkokin tuli, kai se jotenkin aiheeseen liittyy (:

Warning! Seuraava teksti sisältää ponin, ratsastajan ja muiden tuntilaisten rääkkäystä, opettajaa unohtamatta. Älkää välittäkö hyvin epäselvästä tekstistä, ratsastaja on vasta sisäistänyt selvinneensä hengissä!

Eli meninpä tallille, yllätysyllätys, ja autolla. Siellä on katsokaas hyvin kylmä (ja tietty sitten kun tulee joulu ja kaikkea niijn joudunkin menemään pyörällä. Reilua taas tänään)
Mua on jännittänyt viime tiistaista asti tämä asia: (Sala)kuuntelin kun Marianne ja yksi meidän tuntilainen keskusteli hyppäämisestä. Tämä tyyppi menee katsokaas kisoihin joten sen pitäisi päästä hyppäämään. Ja sitten Marianne tokaisee että hyvinhän tässä ehditään hyppäämään, onhan tässä toi ensi viikon tiistai...
Ja siitä lähtien mä olen jännittänyt, että hypätäänkö meidän tunnilla. Ei luoja :D Sekin olisi jo tarpeeksi jännää jos kaikki muut hyppäisivät paitsi mä, mutta mietin että toisaalta ihan hyvin voi olla että mäkin sitten hyppään. Kauheeta :D

Tallille mennessä mua jännitti ja jännitykseen auttaa se kun lukee tuntilistasta että jippii, menen Elviksellä, ja jippii samalla tunnilla on muuten Pomo, Simo, V i i r u ja V i n s k i. Tuon luettuani olin jo oikeasti valmis kirjottamaan testamentin, varsinkin kun alkoi näyttää koko ajan todennäköisemmältä että tunnilla hypättäisiin. Edellisellä tunnilla ne meni taas puomeja ja leikkivät että se oli esterata, joten totesin että ne puomit kyllä tulee jäämään ja Elviksellä kun on pakkomielle heittää mut alas aina kun on puomeja (tai ainakin useimmiten) ja jännitys tiivistyi kun tyypit lähtivät hakemaan Simolle ja Pomolle suojia. (Tosin Elvikselläkään ei niitä ollut, mutta en todellakaan kysynyt haetaanko ne, ei lisätä vettä myllyyn ja näin)

Sitten meidän tunti, eikun selkään ja menoks. Mä koitin ottaa zen-asenteen, eikä Elvis säikkynyt ketään. Tosin tämä meidän säikkymättömyys loppui siihen kun Marianne käski hakemaan Elviksen suojat :D Olin tuhoontuomittu ja tietty just silloin Vinski kävelee meitä kohti ja Elvis koittaa lähteä karkuun kun mäkin jännityin. (Joo, kyllä se on osittain psyykkistä pelkoa, eli tarkoitan että poni pelkää ratsastajan mukana, osittain taas sellaista että Elvis päättää pelätä, sillä usein on käynyt niin että ollaan ravattu, sitten poni alkaa kiihdyttelemään, mietin mikä on vikana ja huomaan että Vinski tulee perässä. Että joo, pahimmillaan toi pelkääminen on ravissa, laukka on suht kivaa ei se siinä jouda säikkymään, alku- ja loppukäynnit menee usein suht kivasti kanssa) Jatketaanpa sitten aiheesta.

Mulla oli välillä pikku taistoja Elviksen kanssa kun se ei kääntynyt, murmur. Sitten Elvis tultiin suojittamaan ja tämän jälkeen lähdimme ravaamaan kevyttä ravia. Vähän aloimme säikkymään enemmän mutta päästiin sentään sinne minne halusin. Marianne alkoi kasaamaan niitä esteitä, ja mä koitin miettiä että ne on puomeja, on sitä ennenkin puomien yli hypätty :D Tiesin etten saisi ainakaan jännittää muuten ei tule mistään mitään. Kun tolpat oli saatu kannettua niin otettiin sitten vähän lämmittelylaukkaa. Alkuun en meinannut saada laukkaa nostettua kun tuntui että kaikki on edessä. Lopulta laukattiin puoli kenttää Simon perässä mukavasti hallinnassa. Ja arvatkaas, mä sain jopa istuttua suht hyvin ja annoin käsien mennä mukana, ja sitten koitin vähän nousta ylös, se ei onnistunut. Ravissa se ylösnouseminen onnistui jotenkin. Kun oltiin laukattu pikku hetki niin oli vuorossa uskomaton esterata. Joo, ne oli puomeja :D

Ensin pitkän sivun vieressä ollut puomi, sitten lyhyelle sivulle asti, käännetään kokorataleikkaalle, sieltä kahden vierekkäin olevan puomin yli, sitten lyhyelle sivulle, taas joku ihme vänkyrä kentän poikki lyhyelle sivulle ja toisen pitkän sivun vieressä oli uskomaton sarja :D Mentiin nämä puomit ravissa, mä ja Elvis Vinskin perässä (: Turvallista, mutta se sujui aika hyvin, Elvis vähän vaan kiihdytteli, mutta sitä se teki jo alkutunnista, joten. Ei ongelmaa. Ja täytyy myöntää että en olisi uskonut että Marianne muistaa etten ole hypännyt :D Mutta se muisti. Wauh...

Ja tosiaan, koska mehän ei millään pikku piiperryksellä aloiteta tällaista hyppäämistä, niin Marianne kasasi kaikki muut paitsi ekan puomin ristikoiksi :D (En tiedä kuinka korkeita, mutta mun mielestä ihan esteitä olivat. Mitä nyt laskin niin puomien päät oli jossain 8. reiässä(?), eli oli ne ihan suht korkeita, verrattuna siihen että ajattelin että näin ekalla kerralla menisin tyyliin pikku puomikasoja tai muuta tällaista pientä, eikä heti alkuun jäätävän kokoista esterataa :D Mutta mikäs siinä toki)

Menin jälleen toisena ja sain mennä ravissa tai laukassa. Ja menin ravissa. Tietty ehkä laukka olisi ollut helpompaa, mutta en uskaltanut miettiä mitä käy jos alan laukkailemaan siellä. Luotetaan itseemme ja näin.
Ravasin sen yhden puomin yli, helppoa, Elvis meni tosi kivasti. Sitten käännetään ekalle ristikolle. Mua jännittää, katson esteen juureen (paha moka :D) ja mietin että mennäänköhän yli. Ja tietty vakavasti otettavana kouluratsastajana hiljensin raviakin ilmeisesti liikaa. Joten Elvis ravasi kiltisti esteen ohi :D Voi luoja. Kaarran takaisin, ja uusi yritys, jälleen tuijotan esteen juureen ja Elvis ravaa ohi. Sitten vielä kerran sama lopputulos.

Sitten mietin että pakko päästä yli, ei tästä tule mitään, reipasta ravia, koitan ohjata esteelle ja katson eteenpäin. Elvis hyppää tosi kiltisti. Mutta koska selässä on niin truu esteratsastaja, niin jään niin pahasti jälkeen kuin vaan voi jäädä, en ajatellut että poni hyppäisi vielä. Lennähdän alastulossa tyyliin kaulalle. Sitten Elvis lähtee ihan rauhassa laukkaamaan, yhdeltä lähtee jalustimet, heilun holtittomasti ja lähden lentämään oikealle. Mulla oli ohjat kädessä ja ne kiskaisivat poniparkaa suusta, mutta ohjasivat mut takaisin Elviksen selkään. Sitten vaan roikun kaulalla, poni pysähtyy, jalustimet jalkaan ja istumaan :) Oli varmaan siistin näköistä kun miettii miltä se tuntui. Olisin tippunut ilman niitä ohjia... Huhhuh, näin sujuu ensimmäinen esteemme. Sitten toinen ristikko. Tällä kertaa tiesin jo mitä tehdä, joten Elvis hyppäsi (yllätyin kun jäin äsken niin pahasti jälkeen...) Poni hyppäsi kiltisti, en muista jäinkö jälkeen, mutta en ainakaan niin pahasti. Sitten kun Elvis siirtyi laukkaan niin jarruttelen vaan raviin ja Marianne totesi että voidaan jättää se sarja väliin. Ihan hyvä idea :D

Sitten muut hyppää, Marianne korottaa esteitä ja oikeastaan tarkoitus oli, että ne sitten laskettaisiin mulle takaisin. Lopulta en kuitenkaan hypännyt näiden kahden loistohypyn jälkeen enää, sillä poni veti sellaista näytöstä että joo :D

Se alkoi tosiaan säikkymään ja pahasti, lähti ainakin kolmesti tuon tunnin aikana täyttä laukkaa ympäri kenttää. Laukkaa oikeasti niin kovaa kuin se vaan kentällä pääsi ja taisi vetää putkeen parikin kierrosta. Mä koitan pidättää, mutta suoraan sanottuna oli pakko pitää kiinni kun jalustimet tippuu ja poni vaan menee. Jes. Ainakin kaksi lähtöä tuli kun Vinski koitti hypätä tota rataa, sitten Marianne päätti tulla taluttamaan meitä, kun ei noi muuten pääsisi menemään kun Elvis vaan kiitää ympäriinsä (: Eikä se sinäänsä mua haitannut, otti vaan päähän kun muut ei voi tehdä mitään kun mä ja Elvis juostaan siellä. Mutta hei, mehän voitaisiin osallistua laukkakisoihin. Ei muuta kuin Vinski ja Viiru perään niin voitettaisiin varmana :D

Tosiaan, noiden kunnon lähtöjen lisäksi tuli semmosia pikku menoja, uukkari ja vähän laukkaa jotka loppuivat reippaaseen pidätteeseen. Mutta noi kunnon lähdöt, niin en edes tiennyt mitä tehdä. En uskalla päästää irti kun ajattelin että Elvis pysähtyy ja mä tulen alas, jos pidätin niin ei mitään vaikutusta ja kääntää en uskaltanut, pelkäsin että poni kaatuu. Parhaimmaksi taktiikaksi taisi osoittautua että antoi hetken laukata ja sitten vaan pidättää. Kyllä se aina sentään rauhoittui.

Viimeisin lähtö tuli kun oltiin kävelty ja piti siirtyä loppuraviin. Pohkeita ja poni menee kuin raketti. Juu siis, meidän piti ravata :D Onhan se kiva tietty jos vauhtia löytyy mutta voisi se hieman rauhottua, en tiedä mitä teen ponin kanssa. Kun yksi lähtö alkoi loppumaan niin multa tippui jalustimet ja lähdin luisumaan alaspäin, ja kun Elvis onneksi lopulta pysähtyi niin mä roikun jalka polvesta alaspäin satulassa ja kädet kaulassa. Samalla tavalla kuin joskus roikuin siellä ilman satulaa (: Marianne auttoi takaisin selkään joten ei tämäkään ollut tippuminen, njähnjäh, poni ei onnistunut yrityksessään tiputtaa mut.

Loppuravien ajan mua talutettiin ja loppukäynnit pääsin jo kävelemään itse. Tosin kaikki pyrki väistämään toisiaan jottei Elvis saiis syytä sinkoilla. Ja mä pidin pitkästä aikaa jalustimet tukevasti jalassa :D Eikä Elvis muuta enää tehnyt, keskelle mentäessä vaan vähän säikähti Viirua. Mutta se ei kerennyt pelätä kun kuunteli mun sekopäisiä juttuja. Yksikin nainen vaan naureskeli mulle kun hölötin Elvikselle kaikesta, mutta kyllä se rauhottaa. Sitten poni talliin.

(ja musta tuli tosi suosittu, eikun :D Mutta toi nainen alkoi selittää että oli kuulemma jännittänyt mun puolesta ja pysyin kuulemma hienosti yms. Enkä tajua miten se tietää mun nimen :D Pelottavaa)

Mariannen mielestä tästäkin kokemuksesta oli apua, en jännitä näitä kunnon lähtöjä (ai en vai :D) ja jotain tällaista. Ja saan kuulemma olla ylpeä itsestäni (jaa miksi, no joo, oon ylpeä kun pääsin kahden esteen yli, pysyin selässä, sain laukattua ja kun uskalsin hypätä, tosin keksin kolme kertaa pidemmän listan mistä en ole ylpeä, joten onhan tässä vielä korjattavaa :))

Sitten kun kortin menin kirjoittamaan niin Marianne heti selittämässä että sieltä tulee rodeoratsastaja (niin, no, miten vaan. Mutta eikös rodeoon liitetä pukkeja ja näin) Ja mun suuret fanit, eli yksi meidän tunnilla ollut nainen, selitti jotain kuinka pysyin selässä. En oikeastaan edes muista, olin niin shokissa, tai niin ;)
Marianne sitten kysyi että kauanko mä olen ratsastanut "Kaks vuotta, mut puol vuotta täällä" (Tosin hox, se on jo jotain 9 kuukautta?)
Ja sitten Marianne aloitti kauhean selityksen noille kuinka silloin kun ekaa kertaa Maskulla olin, niin en ollut ikinä nostanut laukkaa (ja mun lisäys etten osannut edes keventää silloin) että oon niinkuin puolessa vuodessa oppinut kuitenkin näin paljon, ja se on niin hienoa, niin hienoa. Ja olen kuulemma tosissani tämän ratsastuksen suhteen kun kaikki ei ole. Aloin melkein itkeä, niin koskettavaa :D Mukavaa kun uskomattoman huonoa ratsastustani arvostetaan.

No mutta oikeastaan, sehän on aika hyvää, jos nyt ajatellaan että hiukan reilu puoli vuotta, ja sitten kumminkin alussa meni aikaa vanhojen virheiden korjaukseen (joista osa on yhä täällä..) niin onhan se ihan hyvin. Vaikka koko ajan haukunkin mun ratsastusta.

Eipä kai muuta. Mutta nyt voin ainakin sanoa että olen hypännyt, kaksi ristikkoa, mutta hypännyt kuitenkin :D Mutta kyllä me Elviksen kanssa sovittiin että pysytään ihan vakavasti otettavina kouluratsastajina, mä en nimittäin ainakaan vielä hokannut sitä estehyppäämisen ihanuutta. Olen outo nuori..


Mutta kyllä mä olen kokenut Elviksen kanssa kaikkea, miettikää nyt :D Ponin pitäisi vaan tajuta että se ei voi yrittää murhata mua koko ajan, kun ollaan koettu niin paljon yhdessä:
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen hypännyt
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen mennyt ilman satulaa ravia ja laukkaa
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolta olen tippunut
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolle olen jopa laittanut suojat oikeisiin jalkoihin :D (alkuun pistin ne aina logiikallani vääriin jalkoihin, mutta ei ole mun syy, ennen käytettiin vaan niitä kauheita pinteleitä [kauhea=ruma])

Voi olla muutakin, ei vaan tule mieleen.
Ja oikeasti, kaikki pitää Elviksestä (tosin melkein kaikilla näillä se menee kiltisti, mistä johtuu :D Siitä että siellä ei ole ketään pelottavaa, siitä että ne on niin pieniä vai olenko niin huono että Elvis haluaa tappaa mut) Mäkin pidän Elviksestä. Tosin sitä voi pitää vähän ehkä outona. Varsinkin kun lukee miten meillä välillä menee :D Mutta on se silti ihana. Sulolla on tietty aina kauhean turvallista mennä, en pysty ajattelemaan että se poni säikähtäisi mitään, Elviksen kanssa menee välillä tunnit tällaiseen taisteluun. Nykyään Elviksen kääntäminen on ollut vähän vaikeeta ja kaikki sujuu niin epäloistavasti. Mutta silti se on niin ihana poni :D Vaikka se onkin aika ruma, eikä kovin hienon värinen (olen outo taas) ja säikkyy kaikkea, tiputtaa mut, tappelee vastaan mun käskyjä (olen kuningas, mua totellaan) ja on välillä rasittava harjata. On se silti niin kiva.