It's raining... water?

Miten virkistävä ilma, tällaista onkin kaivattu, ah! Ja mä kun olin tyytyväinen kun vähän satoi :D Kiva kun pyöräilen kotiin niin eikös sieltä tule vettä ihan jumalattomasti, sama kuin olisi ollut suihkussa. Ei semmoinen pikku sade olisi haitannut, mutta ärh :D Julmaa tämä elo, tyypit vie mut autolla kun on tyyliin 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa ja sitten kun on -30 astetta, tuulee ja sataa niin enkös joudukin pyöräilemään. Hyvää päivää taas teillekin.

Eli, mä olin tässä yhtenä päivänä katsellut mun Elvis-videota, joka on siis tosi loistava (huomatkaahan sarkasmi) ja sitten tuli sellainen olo että haluan mennä Elviksellä. Siitä on niin pitkä aika kun oon sillä mennyt (lukekaa edelliset sulkeet) Sitten vaan koulussa valmistelin itseäni että jos mä en menekään Elviksellä niin ei sitten saa pettyä, eihän taukoa ole ollut vielä kovin kauan ja näin. Enkä sitten pettynyt :) Menin Elviksellä. Ah ajatuksiani luetaan! Meidän tunnilla oli sitten muuten lisänä Viiru ja Pomo, siis ihanan tyhjää.

Menin sitten tuntia katsomaan kun Elvis oli tokalla tunnilla. Katselin siinä ja mun ei kuulemma tarvi rakentaa uutta laatikkoa jos se vanha menee mun painosta rikki. :) Sitten alkoi toka tunti ja heh, tuli lievästi ikävä Sulolla ratsastamista. Talutin Elvistä. Sitten Viiru ravaa ja se suurin piirtein hyökkää Elviksen kimppuun. Ravailee poni-raasun ympärillä niin vihaisen näkösenä ja Elvis on saada sydärin. Onneksi mut vapautettiin sieltä, pääsin hieman kauempaa katsomaan kuinka Elvis säikkyy Viirua ja Viirukin taisi taas mennä jahtaamaan sitä. Oikea hapannaama. Sitten mä vaan mietin että jes, mitä tästä tulee. Mulla kun ei kuitenkaan taida olla kivaa taluttajaa mua pelastamassa. Mariannekin kävi Viirun selässä ja toi tunti oli niin hulabaloota kun vaan voi olla. Kauheeta. (Mutta on se tiedättekö jännä kun aina se on niin ihmeellistä jos OPETTAJA menee ratsastamaan :D Sitä on niin kiva kattoa ja miettiä että olisipa kiva jos menisi edes puoliksi noin hyvin)

Sitten olikin mun tunti ja joku tyyppi koitti tsempata että varmasti se menee hyvin kun sä oot kumminkin niin paljon kokeneempi ja blaa blaa, samaa soopaa meille lateli Marianne. Tiedättekö, toi oikeasti huvittaa mua hyvin suuresti, kun ihmiset sanoo että mä oon muka jotenkin kokenut. Mä oon ratsastanut puoli vuotta (okei periaatteessa kaksi, mutta jos lasketaan vaan se aika jona mä olen oppinut jotain) Tai vähän reilu puolikas taitaa jo olla. Mutta kumminkin. Se on niin omituista :D Varsinkin kun en mä osaa mitään. Mutta joo, onhan se kiva että muhun uskotaan.

Kiipustin Elviksen selkään enkä voi kieltää ettei olisi vähän jännittänyt. Elvis tuntui isolta ja rakastan sen satulaa. Käveltiin ekaksi siellä, mä koitin vähän katsoa ettei kiehnättäisi Viirun perässä ja että Elvis tekisi tasan sitä mitä mä haluan. Välillä olisi mennyt astetta reippaammin mutta sain hiljennettyä ja jotenki Elviksen kääntäminen oli rakettitiedettä, kun välillä kun käänsin niin painoin pohjetta ja meinasin tippua kun poni katosi :D Painoinkohan sitten liian kovaa... Käveltiin ja ihanan ajattelevainen Marianne päätti että aloitellaan käyntitehtävällä. Kiitos, hain vielä hieman tuntumaa siihen mitä Elvis tekee, joten tämä oli aivan mahtava idea.
Tehtiin ihan voltteja ja jos Viiru oli lähellä, Elviksellä oli kaksi vaihtoehtoa: piiloudu tai pakene. Eli joko Viirua oli väistettävä tai jämähdettävä paikoilleen.

Sitten alettiin tehdä loivaa kolmikaarista kiemurauraa, vai mitä se on. Toisella pitkällä sivulle siis sitä, toisella vaan voltteja. Ja tämä tehtävähän oli asiaan kuuluvasti hirmu vaikea, kun Elvis ei oikein arvostanut ideaa että mentäisiin ihan kentän keskelle asti kun Viiruhan siis kulki siellä uralla. Pienistä ongelmista huolimatta selvisimme tästä käynnissä ja sitten siirryimmekin kevyt raviin, samaa tehtävää tekemään. Ja mä näin vain ongelmia. Elvis meni aika kivasti, välillä sai hieman pidätellä ja välillä laittaa eteenpäin. Huoh, miehet.. Mutta todellinen ongelma oli taas tämä kevennys. Kevensin oikein ja näin, mutta se tuntui oudolta kun jalat sojottaa ihan suorina sivuille ja jalat tuntui kauhean jännittyneiltä ja ärh. Voi olla vaikeeta. Toi tehtävä sujui niin vaihtelevasti. Välillä mentiin hienosti, välillä oli aivan mahdotonta mennä sinne, tänne ja tonne kun Viiru kulkee toisessa päässä kenttää. Jäiks!

Selvittyämme tästäkin istuttiin harjotusraviin ja samaa tehtävää :D Huomaattehan kuinka vaihtelevaa. No ei, me alettiin tekemään myös voltti tuohon tehtävään. Eli tultiin kulmaan, sitten sieltä käännyttiin loivasti asettuen kentän keskelle, siitä voltti kaarteen sisään ja sitten samaan tapaan pois. Ja uskomatonta kyllä, harjotusravi tuntui ihan sairaan kivalta. Kun yleensä kevyt ravi tuntuu paremmalta ja näin, mutta nyt harjotusravi meni niin kivasti. Okei, kyllä välillä oli pikku taistoja kun mä ekana tyyliin potkin Elvistä eteenpäin ja sitten kiskon sitä kun herra lähtee juoksemaan. Näin karrikoidusti. Mutta jos me mentiin pitkällä sivulla, Viiru teki tehtävää, niin Elvis jämähti lähes aina siihen yhteen kohtaan ja koitti kääntyä. Sitten kun sain sen liikkeelle niin sitten kanssa liikuttiin. Mutta muuten, en juurikaan pomppinut siellä ja Elvis meni kumminkin kauhean kivasti, eikä koittanut mitään tyylikkäitä laukannostoja tai muutakaan. Sain sen menemään niin rauhassa ja kivasti, noita pikku juoksenteluja lukuun ottamatta. Saatiin myös kehuja, Elvis oli kuulemma eka joka antoi niskasta periksi voltilla. Sitten Marianne vaan sanoi että teillä kasvoi just paineet, mutta uskon että ainut jolla kasvoi paineet olin mä :D

Mentiin tota, välillä voltit oli ihan älyttömiä kun poni stoppaa/kiihdyttää/väistää ja sitten meni voltit piloille, mutta huomattavasti rauhallisemmin meni kuitenkin kuin viime tunnilla. Sitten yhdessä vaiheessa tota tehtävää Marianne kysyi haluttaisko pitää käyntipaussi. Kukaan ei sanonut mitään joten mä sitten ajattelin että ei pidetä, sitten vaan ihmettelin kun Viiru siirtyi käyntiin ja kässäsin että kumminki pidettiin se tauko. No mä en jaksanut/viitsinyt, joten kun muut käveli mä rääkkäsin Elvistä hullunkiilto silmissä. Mentiin siis harjoitusravia ja Elvis meni kauhean kivasti, Mariannekin sanoi että se meni hyvin. Jippiajei, lopetan työt, olen mahtava ratsastaja! Tosiaan mietin kyllä hetken että mitä jos siirtyisin käyntiin, mutta päätin että en varmana, rääkätään ponia, sekin on rääkännyt mua joten on mun vuoro :) Ajattelin että jos se vaikka rauhottuisi paremmin vähän reippaammassa askellajissa ja kun siellä oli niin kiva istua. Ja pian noi muutki siirtyivät raviin takaisin.

Ja en sitten tiedä kun Marianne sanoi yhdessä vaiheessa että voin keventää jos tuntuu että jännitän, mutta en tiedä. Mun mielestä en jännittänyt ja harjotusravi meni niin kivasti. Mutta en sitten tiedä.

Tämän ravihommelin jälkeen jäimme hetkeksi käyntiin ja Marianne suunnitteli meille tosi tyylikkään tehtävän. Vuorotellen jokaisen piti nostaa laukka, laukata pääty-ympyrä ja ottaa laukka haltuun ja sitten laukata toi loiva kolmikaarinen. Valitettavaa kyllä vaatimustaso oli turhan korkea, joten kukaan ei onnistunut edes laukkaamaan pääty-ympyrää. Tai saattoi onnistuakin, mutta aina kaikki siirtyi raviin ennen tuota sivua jolla tehtävämme oli :D Meidän täytyisi ehkä enemmän harjotella tollasta laukkaohjaamista ja laukan ylläpitoa.

No mutta mä aloitin. Piti nostaa siitä laukka siinä ympyrällä, muut pyörivät käynnissä 1/4 kentällä. Sain nostettua laukan, alkuun oli tietty hiukan haastavampaa. Sain joka kerta laukattua korkeintaan puoli ympyrää ja sitten tippui raville. En sitten tiedä. Koitin istua siellä laukassa, mutta pohkeita en uskaltanut antaa kun Elvis meni melko reippaasti. Että joo. Sitten yhdessä vaiheessa tapahtui jotain ja täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, mutta tällä kertaa en tippunut. (se muuten nosti vaan kerran laukan itse ja silloin sain istuttua parhaiten :D Nostin siis aina ravista) Sitten kun mä olin epäonnistunut, oli Viirun vuoro. Ja me 1/4 kenttäläiset saatiin hommaksi mennä harjotusravia ja tehdä ravi-käynti siirtymiä. Joita minä teinkin innolla :) Mutta kauhean outoa kun en meinannut saada Elvistä ravaamaan. Sai ihan kunnolla käskeä ennen kuin poni vaivautui ravaamaan. Ravailin aika paljon, välillä käyntisiirtymiä ja lopulta otin pysähdyksiäkin. Tosin pysähdyksestä raviin siirtyminen oli melko haastavaa kun ei poika meinannut mennä. Elvis on taantunut tuntijunaksi tai sitten sillä on syviä masennusoireita ;)

Tosiaan vaihdettiin suuntaa ja Marianne totesi että tehtävä ei onnistu joten nyt laukattiin ihan vaan ympyrällä toisten ollessa toisessa päässä. Mä aloitin ja joka kerta nostin ihan itse. Ja ravista. Ja joka kerta laukkasin sen puoli ympyrää. Ja nyt jopa annoin pohkeita ja koitin antaa käsien joustaa siinä mukana. En sitten tiedä että olisko ollut ohjat sen verran lyhyinä että ne jarruttaa vai mikä oli ongelmana, kun normaalisti poni vaan laukkaisi.
Marianne vaan väitti että sain istuttua siellä mutta en nyt tiedä sitten. Kun olin laukannut niin ravailin kevyttä ravia toisessa päässä. (tämäkin lasketaan ponin rääkkäykseksi) ja sitten kun kaikki oli laukannut niin loppukäynnit. Mä olin kyllä tosi tyytyväinen, meni suht hyvin jopa. Tosi hyvin jos olosuhteet otetaan huomioon.. Mutta on se vaan sääli kun Elvis on muuttunut kuitenkin. :) Nykyään se on kokeillut että saisiko mennä tonne jos nyt mieli tekisi ja välillä on saanut pohjettakin käyttää enemmän ja nyt se ei edes laukannut. Hän taantuu. Suuresta mustasta Elviksestä ilkeäksi tunti-Elvikseksi :D Tai siis. Mutta koko tunnin mielenkiintoisin asia oli just toi laukka. Olisiko pitänyt pitää ohjat löysempinä. Ne tosiaan oli tänään hiukan kireällä, stopparin enemmän kuin yleensä, ihan varmuudeksi. Ja kun mulla ei kädet mene mukana niin olisiko sieltä tullut pidätteitä. Vai eikö hän nyt vaan jaksanut. Vai olisiko pitänyt ruveta pohkeilla paukuttaa että perhanan poni eteenpäin :D Oli miten oli, laukka on ilmiselvästi treenattava asia, pompin siellä, kääntäminen sujuu juu jotenkin mutta tänäänkin Elvis hyytyi käännöksissä ja laukan ylläpito. Kun yleensä saan hiljentämään mutta en saa pidettyä laukkaa yllä niin kauan kun haluan.

Tunnin jälkeen poni karsinaan ja hänet hoidettiin ja mietin että koittaakohan Elvis ihan tahallaan piruilla kun oli jättänyt heinää karsinan pohjalle ja mussutti niitä nyt. "Näh näh, mums mums, herkullista" Elviksen harjasin normaalisti ja siistiksi ja sitten kun ei huvittanut lähteä, kun tuulee ja sataa vettä niin päätin jäädä niputtelemaan suitsia. Ensin pesin Elviksen kuolaimet ja ristitin ne suitset ja mun mielestä ristitin ne paremmin kuin ikinä. Yleensä Elviksen suitset on ristitettyinä epämääräinen kasa, nyt ne näytti jopa siisteiltä. Sitten ristitin kaikkien ponien suitset ja kävin joidenkin kuolaimiakin pesemässä. Sitten vaan kotiin ja olen totta kai ihan litimärkä.

Love you all taas tänään (: