Hurraa! Meninpäs tallille taas autolla ja palkkasin Hennan kuvaamaan mun menoa (:
Olin tallilla puoli kuuden aikoihin, vähän jälkeen, ja menin sitten lukemaan taulua. Pieni ajatuskatkos taisi käydä kun alkuun olin ihan varma että menen Elviksellä, mutta kappas, meninkin Sulolla. Luin sitä listaakin sillä silmällä että millä tunneilla Elvis on ja näin. Eipä mitään. Olin miettinyt että jos menen Elviksellä niin Henna saa luvan tulla, sitten päätin että kyllä Sulokin käy (jos saan vaikka istuttua laukassa tai jotain), mutta jos menisin tyyliin Viirulla niin Hennalla ei olisi mitään asiaa tonne :D Se olisi sen verran kamalan näköistä.
Huomasin että Sulon saisi jopa laittaa kuntoon, kun se oli ollut vaan ekalla tunnilla. Päätin kuitenkin odotella että Henna tulee, ja odottaessani pääsinkin hieman varustamaan Elvistä. Poni kun on niin iso että pikkuiset ei oikein saaneet suitsia ja Elvis teki homman "helpoksi", ja sitten vielä suitset oli melko solmussa. Mut pyydettiin sitten selvittämään ne ja kauheat paineet kun mietin että apua, kumminkaan en saa näitä oikein :D Sain laittaa suitset Elviksen päähän ja siinä oli vähän kiire. Sitten vielä kun ne laittoi sitä satulaa ja Elvis ei oikein siitä ole nyt pitänyt ja kun kaikki remeleet jäi sinne alle huonosti niin ehdin jo ajattelemaan että poni pomppaa pystyyn siellä. Sitten vaan nopeasti säädin kaikki varusteet ja huolehdin vaan että kumminkin se satula on väärin kun se näytti niin huonolta :D Kai se sitten oikein oli, kun Mariannekin kävi tarkistelemassa sitä.
Ja mua huvitti kun pikkuiset kuiski "Saiks se ne suitset sen päähän?" Ihanaa kun minuun taas luotetaan näin syvästi (:
Hennakin saapui ja mentiin sitten harjaamaan ja varustamaan Suloa. Se oli erittäin ihana ja mä kehittelin uskomattoman turvallisen tavan putsata takakavioita. Ottaa kavion käteen ja jää hevosen takamuksen ja kavion ja seinän väliin. Siinä kun olisi Sulo alkanut jalkaa kiskomaan niin olisi voinut murskaantua mun pikku pääni. Kuvailtiin hiukan ja lähdettiin kentälle aika hyvissä ajoin. Päästiin heti kentälle, mutta ei me myöhässä oltu. Kun talutin Suloa kentälle, niin se sitten jumiutui yhteen kohtaan ja seistiin siinä puoli vuosisataa kunnes päätin vaan kiskoa ponin mukaani kun se ei ollut halukas kävelemään. Ja selkään nousu ja kaikki ennen sitä oli melkoisen, kröh, mielenkiintosta. Kiristän vyötä, Sulo lähtee jo käppäileen etiä päin, jalustimetkin jäi vähän lyhyiksi, selkäännousu tuntui jotenkin oudolta, blaablaablaa. Ja huomasin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen ja että Suloa ei ilmiselvästi ruokita, poni-raasu kun oli kuolla nälkään :D Ja minä sadistisena (eitaidasopiaasiayhteyteen..) ihmisenä vain pakotin pienen laihan ponin jatkamaan kaviouran kiertoa (joskus hieman laihemmin tuloksin, mutta yrityshän on tärkein) [Btw tunnilla oli myös Elvis, Vinski ja Simo]
Kuljettiin ensin tietty käyntiä. Sulo alkuun olisi halunnut mennä vähän sinne ja tänne, ja ruoho oli tosi kivaa ja ah. Sitten kun ei ruoholle päästy niin vaihdeltiin suuntaa (ja kerran kun korjasin suunnan oikeaksi niin tehtiin hieno melkein takaosakäännös :D Jollasta en ole siis ikinä tehnyt ja tarkoituksettomanakin se oli aika siisti) Kun ruoholle päästiin, niin mä koitin aina kaikkea, alkuun annoin reippaan puoleisesti pohkeita ja läjäytin raipalla. Tämä toimi alkuun mutta sitten lopputunnista oli vaan kiskottava pudonnut pää ylös. Haastavaa tämä kesäaika. Kun oltiin kävelty ja tehty voltteja (joille Sulokin alkoi jopa kääntymään, mitä nyt välillä olisi ollut melko mukavaa mennä jonkun muun luokse) niin alettiin ravaamaan. Mä totesin heti että jes, jalustimet on lyhyet. Mutta päätin olla välittämättä, harjoitellaan nyt lyhyillä jalustimilla ratsastusta. Kevensin siksi varmaan vähän turhan korkealle, mutta antakaa anteeksi.
Alkuun ravi meni aika takamuksilleen. Mun kevennys oli hirveän huteraa, Sulo olisi mennyt syömään, Sulo ei kääntynyt ja Sulo hidasteli kulmissa. Sitten totesin että voisinhan tietty vauhdittaa hiukan meidän ravia ja ongelmat ratkesivat. Kuinka yksinkertaista ja vauhti korvaa virheet, vai mitä ;) Ravailtiin kumpaankin suuntaan, otettiin välillä käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla, ja sitten jäätiin hetkeksi käyntiin ja olin jo siinä kohdassa kuolla kuumuuteen. Sitten saatiin tosi siisti tehtävä, jalustimet ristiin kaulalle ja harjoitusravia. Ei se siis mitään ihmeellistä ollut, paitsi että en ole ikinä laittanut jalustimia ristiin kaulalle :D Oon mä joskus ravannut ilman jalustimia, mutta se on ollut muutama pitkä sivu, parilla tunnilla, joten ei mitään paljoa ja jalustimet roikkuivat silloin alhaalla, joka loi turvallisuuden tunnetta.
Heti kun jalustimet nostettiin tuli kauhean turvaton olo. Ja eikun heti ravailemaan. Tässä kohdassa olisi Elvis ollut aika kiva, kun pompin Sulon harjoitusravissa ihan kauheasti ja siinä sitten ilman jalustimia. Vähän väliä heiluin liikaa toiselle puolelle ja kokosin itseni takaisin satulaan. Olin ihan varma että kohta liu'un alas. Sitten oli tietty pakko kokeilla tehdä volttia ja melkein tipuin, varsinkin kun Sulo alkoi vielä kiihdyttelemään kun toiselts menee tasapaino. Reilu poni vai. Toinen voltti onnistui paremmin, koska nojasin ihan hirveästi kaarteen suuntaan ja sen jälkeen ne alkoivat sujua suht normaalisti, totta kai hiukan huterammin. Välillä sain Sulon ravaamaan sellaista ihanaa sipsuttelua, mutta välillä sillä oli vähän kiireempi ja minä kiitän todella paljon.
Molempiin suuntiin ja mä olin niin kuollut kun sattui maha ihan järkyttävästi. Mutta kyllä huomasi kuinka toi alkoi helpottua, toi satulassa pysyminen. Ja sain kuulla että jännitän takamusta. Mutta siinä kohdassa kun Marianne teki tämän huomautuksen, olin mä niin kuollut etten jaksanut ajatella mitään :D Kiitin luojaa kun saimme jäädä käyntiin (mähän en todellakaan luovuttanut ja pitänyt käyntitaukoja, tauot on nynnyille ;)) Keräsimme jalustimet takaisin ja piti alkaa nostaa laukkaa käynnistä (tosin surkea Milla sai nostaa myös ravista)
Alkuun ei laukka noussut millään. Ekaan suuntaan sain nostettua vaan kahdesti, ja kumpikin oli jotenkin epämääräisiä nostoja. Sitten vaihtui suunta mun parempaan suuntaan, eli oikeaan. Sitten se alkoikin jo sujua. Nostin ravista ja Sulokin oli jo hieman herännyt. Tuli aika kivoja nostoja, mutta poni laukkasi niin lujaa että sellaista "olen liimaantunut satulaan" tunnetta ei tällä kertaa tullut. Nostin aika useasti laukan, välillä Sulo nosti itse, ja sitten koko laukan ajan harjoittelin eteenpäin jatkamista. No eipä oikein toiminut, Sulo laukkasi johonkin kohtaan pitkää sivua ja lopetti lähes aina siihen. Yhdessä laukassa päätin että teenpä pääty-ympyrän, enpä onnistunut vaan Sulo päätään heitellen jatkoi pitkin uraa, mutta seuraavalla kerralla onnistuin tekemään kivan pikku pääty-ympyrän, olen oikein tyytyväinen (:
Viimeisissä laukoissa ponimme alkoi hieman intoutua, ja heti kun siirtyi raviin, ni jeejeejee, laukataan (Elvikseen verrattuna Sulo lisäsi tähän intoonsa sanan pian, se nosti vasta kulman kohdilla) ja kun laukattiin niin mentiin lopulta ihan reipasta tahtia :D Mikäs siinä, ihan mukavaa joo. Mutta kyllä hieman häiritsee se kun en saa laukkaa pysymään yllä, mä oikeasti yritin ja ei. Tietty voisi auttaa jos nostaisi laukan heti uudestaan kun poni hiljentää, mutta ei sitä silloin ehdi ajattelemaan. Jonkun asteisesti sain istuttua, suht hyvin vauhtiin nähden.
Kun sitten oltiin laukattu niin mentiin kevyttä ravia ja jee, saatiin tehdä mitä haluttiin ravissa. Harjoittelimme kuulemma aikaa jolloin meillä on omat hevoset ja kentällä muitakin, jotka ei tee samaa juttua. Alkuun vaan ravasin ympäri kenttää, sitten aloin tekemään mun lempiasiaa, kokorataleikkaata koko ajan :D Tosin Vinskikin teki sitä, joten homma meni haastavaksi. Tämän jälkeen tein vaan ikään kuin kaksikaarista kiemurauraa. Olisin tehnyt enemmän kaarteita, mutta Simo oli liinassa niin ei mahtunut. Sitten vaan käyntiin ja kaikki vaihtelivat käynnissäkin suuntaa miten halusivat.
Mutta oli Sulo kiva, vaikka hieman alkoikin kyrsiä kun löydän itseni ponin kaulalta makaamasta tämän ahmiessa ruohoa hyvällä halulla. Kuonokoppa kiitos (: Mariannekin tuli jutustamaan jotain siitä kuinka ratsastan tässä nyt vuoronperään ääripäillä (Sulo & Elvis) ja kuinka kivasti se kuitenkin meni ja blaablaa. Mä sanoin että se on kumminkin kivaa vaihtelua, ettei aina mene samalla, mutta on tärkeää että pääsen vielä myös Elvis-rakkaalla :D
Sitten vaan keskelle ja poni karsinaan. Otin varusteet pois ripirapi ja ponimus harjattiin nopeasti. Sitten kortin kirjotusten jälkeen kotiin.
Ja siistiä :D Nyt odotetaan jännityksellä ensi tuntia! En kylläkään sano miksi, koska sitten se ei ainakaan toteudu.
Kohta pitäisi alkaa katsomaan noita videoita ja kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti