:DD

Kehutaanpa mut nyt maasta taivaaseen. Kyllä sitä aina osaa kritisoida niin kokeillaanpas näin päin. Mulla on nyt muutenkin ollut niin kivaa, etten ole vähään aikaan oikein kritisoinut itseäni.

Eli musta tuntuu että laukka alkaa olemaan hallinnassa ainakin jonkun asteisesti. Se nousee, pysyy ainakin jotenkin yllä, osaan kääntää ainakin jotenkin. Hiljentää en oikein osaa, kun sitten tulee raviin siirtymä. Ja vaikkei sitä Elviksen kanssa huomaa niin oon näemmä oppinut istumaan laukassa, kunhan se on hidasta ja rauhaisaa, eikä mitään jumalatonta kyytiä ja ei mitään uskomattoman epätasaista. Meinaan Elvis menee lähes aina liian kovaa, jolloin en pysty istumaan, mutta nyt tuli todistetuksi että osaan jopa istua. Muistan kun Vinskillä laukkasin niin pompin sielläkin ihan hirveästi, en näemmä varmaan enää pompi, ainakin niin voin itselleni uskotella :D Sitten Marianne vaan huutaa mulle että rentouta jalat ja istu sinne. No joo, kyllä mä koetan mutta ei oikei onnistu, vaikka Vinski on "lihapulla joka vyöryy eteenpäin" :D

Ja kun katselin noita videoita niin tulin siihen tulokseen, että vaikka mä pompin ihan hirveästi niin ainakaan mun silmään ei osunut kohtaa jossa mun pohkeet olisi heilunut. Ne pysyi kivasti paikallaan, eikä seilannut eteen ja taakse. Joten voimmeko tästä päätellä että ongelma ei ole jalat, vaan selkä joka ei ehdi joustaa liikkeessä jos se on niin nopeeta :) (ellei ilkeä kirja valehdellut, siinä luki että jännittyessään jalat heiluu :D) eikä mun mielestä mun jalat ole jännittyneet, välillä koitan vielä rentouttaa niitä eikä ole vaikutusta.

Samoin olen tyytyväinen siihen etten anna periksi jos Sulo, Viiru (juu :D) (ja parina viime kertana myös Elvis) päättää lähteä huitelemaan ties mihin. Muistan kun menin yhdellä hevosella ja se seurasi aina sen suurta rakkautta niin mä istuin kyydissä ja angstasin. Asiat lienevät paremmin nykyään.

Mä olen myös tyytyväinen että vaikka tietty omalla tavallaan pelottaa jonkun tippumisen ja lähdön jälkeen, niin en kuitenkaan ala sellaista: ton hevosen silmäluomi liikahti vasemmalle, nyt se lähtee! Sitten ohjat niin kireelle että joutuu ottaa kuolainrenkaista kiinni ja hepokka tykkää (näin karrikoidusti)

Enköhän mä ole kokonaisvaltaisesti melko tyytyväinen mun ratsastukseen.


Mutta:
Paljon on korjattavaa.

Kauheeta kun pompin niin sairaasti oli kyseessä sitten ravi tai laukka. Sen täytyy loppua :D Kauheeta kun tipun kyydistäkin tämän takia.
Laukassa kääntäminen voi olla tyylikkäämpääkin.
Elvis ei saisi säikkyä niin paljon kaikkia (okei ei se kyllä ole niin paljon, mutta vähän kuitenkin)
Kauhea etukeno, josta pitää päästä pois (okei, tänään ei ollut ja istuin satulassakin pitkästä aikaa oikeassa kohdassa)
Kevennystä olisi kiva saada järkevämmän näköiseksi.
Kyynerpää kulmaa voisi ajatella koko ajan, mutta se on kyllä parantunut tosi paljon, oikeastaan se on melkein täydellinen (juu :D Ei nyt ihan, mutta ei siitä ole vähään aikaan tullut kommenttia ja onhan se parempi, välillä saattaa kädet vähän suoristua mutta ei muuta)
Pohkeet voisivat olla antamatta pohkeita ravissa ;)
Pohkeet voisivat ystävällisesti pysyä tuntumalla
Kädet voisivat laukassa myötäillä hepokan pään liikkeitä.

Ja noin miljoona muuta asiaa, mutta kiva huomata että noi sitkeät virheet, niin osaan voin jo sanoa että on ne kyllä korjaantuneet :D Ja verrattuna siihen mitä mä olin kun tuolla aloitin niin mähän olen ihan maisteritasoa. Jotenki ajattelen että oon kehittynyt niin kauhean nopeasti. Ekaksi ratsastaa melkein pari vuotta ilman että mitään oppii ja yllättäen oppii kaiken parissa kuukaudessa ;) Mutta tuntuu vaan että yllättäen jonain tuntina ei sitä virhettä olekaan.

Tästä pääsee sitten mukavasti ylöspäin ja varmasti alkaa sujua aina vaan paremmin.

Ja hih, mä laskeskelin että leiriin on jostain laskettuna 7 viikkoa.
Sitten mä olen miettinyt että mahtaakohan joskus onnistua tämä, että Jonna, Henna ja mä mentäis tonne irtotunnille (tai niih, mikä irtotunti se mulle on mutta) Riippuu tietty siitä miten noille sopii ja onko tilaa joskus.
Kesä on tullut. Ja kuuma on myös tullut.
Apuva, joku juttu oli mutta en enää muista.

Mutta hyvästit rakkahimmat lukijat, jotka eivät mun jaarittelutani edes lue (vaikka olen todistanut että se on mahdollista :D Se nyt vaan on niin että kirjoitan niinkuin itse haluaisin lukea. Mä tykkään lukea pitkiä tekstejä ja se on kauhean tylsää kun kuitataan tunti tyylillä: oltii kentäl, meni ok. Mä itse luen mieluummin mitä tehtiin ja millon ja jne. Tosin mieluummin lukisin hiukan selkeämpää tekstiä kuin mitä mun teksti on, mutta kaikkea ei voi saada ;)